Etusivu | Tuotanto | Runoja | Artikkelit | Linkit | Kuvia | Info

Zbigniew Herbert: Kyynelten teknologiasta

SORRON MUISTAJA Totaalinen valta on aina perustunut hallittavien kykenemättömyyteen yhtenäiseen vastarintaan. Rooman valtakunta hallitsi provinsseja hajota ja hallitse -menetelmällä. Kansalaiset ja kansakunnat saatiin nujakoimaan toisiaan vastaan. Ei ollut aikaa eikä energiaa vastustaa hallitsijaa. Diktaattorin on myös osattava sopivassa määrin jakaa suosionosoituksia. Tavallisen ihmisen tärkein omaisuus on hänen yksityisyytensä. On epämiellyttävää ja lähes mahdotonta kuvitella minkään tai kenenkään puuttuvan minun elämänpiiriini, turvallisiin rutiineihini. Kaukana asuvat, toisen väriset, joutuvat kohtaamaan vallan julmuuden, en minä. Tämä luonnollinen ajattelutapa koitui lukemattomien ihmisten kohtaloksi natsi-Saksan aikana. Sen uhreiksi joutuivat myös kommunistisen diktatuurin alla elävät ihmiset. Huomaamattomuus ja mukautuminen eivät riittäneet pelastamaan henkilökohtaiselta tragedialta. He jotka nousevat vastustamaan sortajaa, edes epäilevät sorron oikeutusta, joutuvat luopumaan näennäisestä vapaudestaan, heidät vangitaan tai karkotetaan maasta. Mutta heidän ansiostaan ihmiskunnalla on muisti. Yksi viime vuosisadan erään sortokoneiston muistajista on puolalainen Zbigniew Herbert. Kommunistisen valtion pannaan julistama runoilija joutui elättämään itsensä kuten taisi ja lopulta viettämään pitkiä aikoja Ranskassa, Saksassa, Kreikassa ja Etelä-Amerikassa. Kotimaata hän ei kuitenkaan voinut jättää lopullisesti. Vuonna 1981 voimaan tullut sotatila innoitti Herbertin kirjoittamaan kokoelman Raportti piiritetystä kaupungista, jossa ironisin äänenpainoin kuvailee nurkkaan ahdistetun ihmisen tuntoja. Kaupunki on sama kuin ennenkin, katuja voi mittailla vapaasti, mutta vapaus loppuu kaupungin rajalle. Sen takana on vihollinen, joka Herbertin visiossa on koko muu maailma: "piiritys kestää kauan vihollisten täytyy vaihtua / heitä ei yhdistä mikään paitsi vimma tuhota meidät / gootit tataarit ruotsalaiset keisarin joukot Kristuksen / kirkastuksen rykmentit / kuka ne osaisi laskea / lippujen väri muuttuu kuin taivaanrannan metsä / kevään herkästä kanariankeltaisesta vihreän punaisen kautta / talven mustaan". TÄRKEÄ KOKONAISESITYS Vapautta ja oikeudenmukaisuutta tuotannossaan peräänkuuluttanut Herbert on Miloszin ohella tätä nykyä Puolan käännetyimpiä runoilijoita. Hänen runojensa vaativa eettisyys saa pohjavireensä sekä Kreikan mytologiasta että Raamatun sanomasta. Herbertin surullinen huomio on, että sankarien aika on ohi: "viime sotien kenraalit / toimivat toisin joutuessaan epäsuosioon / he ulisevat polvillaan jälkipolvien edessä / ylistävät sankaruuttaan / ja viattomuuttaan / he syyttelevät alaisiaan / kademielisiä tovereita / pahansuopia tuulia / Thukydides sanoo vain / että hänellä oli seitsemän laivaa / oli talvi / ja että hän purjehti nopeasti". Jussi Rostin suomentama Kyynelten teknologiasta on ensimmäinen kokonaisesitys Herbertin tuotannosta suomenkielellä. Kirja on tärkeä muistutus siitä, ettei epäoikeudenmukaisuus ole kadonnut maailmasta. Herra Cogitoa, Herbertin alter egoa tarvitaan yhä: "päältä katsoen yksinkertaiset kysymykset / vaativat monimutkaista vastausta / ehkä herra Cogito palaa / antaakseen vastauksen / kauhun kuiskauksiin / onnen mahdottomuuteen / yhtäkkisiin iskuihin / kavaliin kysymyksiin". MARKUS JÄÄSKELÄINEN Zbigniew Herbert: Kyynelten teknologiasta. Suom. Jussi Rosti. WSOY 2005. Artikkeli julkaistu Turun Sanomissa 8.11.2005