Osa 6

Osa 6 Salla kuunteli hermostuneena puhelimen tuuttausta.
- Haloo, vastasi Henriikan ääni toisesta päästä.
- Salla tässä moi. Tää on nyt vähän noloo, mutta ei meijän Arskaa oo sattunu näkymään siellä päin? Salla kysyi nolona.
- Miten niin? En mää oo nähny sitä sen eilisen sairaalareissun jälkeen, Henriikka ihmetteli.
- Minkä sairaalareissun jälkeen? Onko Arskalle sattunu jotain? Salla hätääntyi.
- Ei, ei Arskalle. B.J sai pojan eilen illalla. Se jouduttiin leikkaamaan ja se lapsi meinas tukehtua. Bob on tällä hetkellä kattomassa B.J:tä sairaalassa. Eikös Aaronin pitäs olla kotona? Henriikka kysyi.
- Arska hermostu yhestä jutskasta ja sitä ei oo näkyny eilisen jälkeen. Sen kännykkä on kiinni ja mä oon jo soittanu kaikille ja kukaan ei oo nähny sitä. Voiko se vauva nyt ihan hyvin? Salla vaihtoi puheenaihetta.
- Vauva on teho-osastolla ja B.J on ihan hyvässä kunnossa. Ootsä muka soittanu Janellekkin? Henriikka epäili.
- No sille haukalle mä viimeks soitan! Salla kimmastui.
- Kannattas. Eiks miehet hakeudu aina äidin helmoihin turvaan ja varsinkin kun on kyse amerikkalaisesta miehestä, Henriikka opetti.
- Niin. Mutta mä en jaksa kuunnella sen avioliitto- ohjeita, Salla tuskaili.
- No eipä sillä luulis olevan varaa sanoo mitään kun sillä itelläkin on menossa jo toinen liitto. Nyt otat sen luurin kouraas ja soitat heti sille, Henriikka käski.
- Okei okei. Mä soitan. Mä soitan siitä illanvietosta vielä illemmalla kun saan sen Arskan kiinni, Salla lupasi.
- Tehdään niin. Ja et tappele sen Janen kanssa. Moikka! Henriikka lopetti.
- Moi! Salla vastasi ja laski luurin hetkeksi paikalleen. Hän panoi puhelimen pikavalintanäppäintä ja puhelu yhdistyi Janen ja Kevinin numeroon.
- Jane, kuului Janen ääni. Niimpä tietenkin. Miksei Kev voinut vastata puhelimeen juuri nyt, Salla ajatteli.
- Salla täällä hei, Salla esittäytyi.
- No hei. Mä taidankin tietää soittosi syyn, Jane sanoi ivallisella äänensävyllä. Salla kiehui vihasta, mutta päätti hillitä itsensä.
- No se Aaron on sitten siellä vai? Salla yritti kysyä mahdollisimman huolettomasti.
- No ei tällä hetkellä. Nyt hän on sairaalassa käymässä, Jane tuhahti.
- Missäs sinä olit eilen kun Aaron olisi tarvinnut sinua sairaalassa? Jane jatkoi piikittelevään tyyliinsä.
- Mistä mä voin tietää et mun ois pitäny olla siellä kun kukaan ei kertonu. Aaronilla on kyllä puhelin ja suu. Ja mihinkä mä lapset olisin laittanu, Salla hermostui.
- Niin eihän oman aviomiehen sisaren lapsen syntymä ole mikään… Jane aloitti, mutta Salla menetti viimeisetkin järjen rippeensä.
- Ja minähän en soittanu sulle sitä varten, että sä voit haukkua mua äitinä ja aviovaimona! Pidä vaan huoli omista asioistas senkin haukka. Kiitoksia vaan avusta! Salla karjaisi ja paiskasi luurin Janen korvaan. Hän puuskutti vähän aikaa puhelimen vieressä kädet nyrkissä ja lähti herättämään lapsia. Jonkunhan sinne töihinkin oli mentävä kun kaikki oli ihan sekaisin.

- Hei huomenta Suomi hyvin pyyhkii…Emma lauleskeli laittaessaan ruokaa keittiössä. Howie säpsähti hereille. Hetken päästä lauluun yhtyi Kateyn ääni. Howie kömpi ylös sohvalta ja tassutteli paljain jaloin keittiön suuntaan. Emma ja Katey paistoivat pannukakkuja lieden ääressä.
- Huomenta, Howie toivotti ja laulu taukosi kuin seinään.
- Huomenta! Täällä saa kohta aamupalaa, Katey lupasi ylpeänä.
- No sehän on hyvä. Pääsi tuo nälkä jo vähän yllättämäänkin, Howie sanoi ja hymyili. Tyttö näytti niin tomeralta istuessaan tuolilla äitinsä vieressä.
- Nukkuuko Leighanne vielä? Howie jatkoi.
- Kaikki muut paitsi me. Nickkin oli niin väsynyt eilen, että se lähtee töihin varmaan vasta kymmeneks. Kuinkas myöhään te valvoitte eilen illalla? Emma kysyi ja kasasi pannukakkuja lautaselle.
- Me katottiin yks leffa ja sit mentiin nukkumaan. Joskus yhen maissa me varmaan mentiin nukkumaan, Howie vastasi.
- Mulla on luvassa rattoisa päivä. Salla nimittäin tuo Winnien, Minnien ja Daisien tänne päivähoitoon, Emma naureskeli.
- Otan osaa. Mä en mene tänään töihin ollenkaan kun täytyy vahtia tota Leighannea. Ihan mielelläni mä pidän vapaata ja onhan se kiva olla typyn kanssa, Howie kertoili.
- Voinks mä auttaa teitä jotenkin aamupalan laitossa? Howie kysyi.
- No voitsä kahvia keittää jos haluat. Mä menen kohta herättämään noita unikekoja, Emma neuvoi.
- Mä käyn vaan ensin vaihtamassa vaatteet tuolla kylppärissä, Howie sanoi.
- Joo mee vaan, Emma vastasi ja jatkoi aamupalan laittoa Kateyn kanssa.

Bob, Aaron, A.J ja Lesley istuivat B.J:n huoneessa. Hoitaja tuli tarkistamaan B.J:n vatsaa.
- Millon mä pääsen katsomaan vaavia? B.J kysyi hoitajalta. Hoitaja vilkaisi A.J:tä merkitsevästi.
- Te voitte mennä sitten yhdessä miehenne kanssa, mutta ei ihan vielä. Minä tulen kyllä kertomaan sitten kun on aika, hoitaja lupasi ja poistui huoneesta.
- B.J, A.J aloitti.
- No mitä? B.J kysyi. Hänen silmänsä olivat itkemisestä märät ja turvonneet.
- Vauvalle piti tehdä hätäkaste ja mehän puhuttiin sillon, et jos sen nimeks tulis Trey Wyatt. Eli meidän pojan nimi on nyt Trey, A.J sanoi varovasti ja puristi B.J:n kättä.
- Kyllä sä tiedät et se mulle sopii. Mulle sopii kaikki kunhan Trey saa vaan elää, B.J purskahti itkuun. A.J sulki hänet syliinsä ja lohdutti.
- Mun täytyy tästä lähtee pikku hiljaa töihin, Aaron keskeytti.
- Koita pitää pintas sisko. Kyllä se siitä, Aaron toivotti ja halasi B.J:tä.

- Hei mitäs jos me lähettäis porukalla käymään Disneyworldissä ens viikonloppuna? Emma ehdotti aamiaisella.
- Näkis Katakin vähän muuta kun pelkkää meijän taloa, hän jatkoi.
- No mikäs siinä. Siis lauantaina vai? Katariina kysyi.
- Niin. Jos kellään ei oo mitään sitä vastaan. Ja voishan Howiekin lähtee mukaan ja Leighanne. Voitais mennä meidän isolla Chevyllä niin kaikki mahtuis, Emma selitti.
- Mikäs siinä. Kyllä me voidaan lähtee jos se vaan Leighannelle käy? Howie kysyi tytöltä. - Entäs kulta? Eihän sulla oo mitään menoja? Emma uteli Nickiltä.
- Ei ainakaan pitäis olla. Mennään vaan, Nick myöntyi ja lusikoi lisää muroja suuhunsa.
- No hyvä. Se on sitten sovittu. Nyt ipanat vaatetta päälle! Winnie, Minnie ja Daisie tulee kohta leikkimään, Emma komensi. Nickkin nousi ylös pöydästä.
- Mä tästä taidan lähtee töihin. Mites Howie? Ootsä tulossa sinne meijän BSB-palaveriin tänään neljältä? Nick kysyi ja kiskoi pikkutakkia päälleen. Emma hyökkäsi laittamaan hänen takin etumustaan.
- Joo olen mä tulossa. Sehän on siellä C&F:n kokoushuoneessa, Howie varmisti.
- Joo on. Brianille pitää kertoa, mitä sä oikein räpellät siinä! Nick kimpaantui Emmalle.
- Sä olet tainnu lihota kun tää takki ei meinaa mennä kiinni. Sun täytyy ruveta liikkumaan ethän sä tän näkösenä voi olla mikään Backstreet Boy, Emma torui. Howiella oli naurussa pitelemistä.
- Paskat mä mitään lihonnu oo! Silmissäs on vikaa, Nick tuhahti ja sieppasi salkkunsa tuolilta ja lähti.
- Hyvää työpäivää kultu! Emma huikkasi perään, mutta Nick oli jo ehtinyt ulos ovesta.

- Nyt te voisitte lähteä katsomaan Treytä, hoitaja ilmoitti saapuessaan B.J:n huoneeseen. B.J nousi heti ylös.
- Varovasti. Oletteko te nyt aivan varma että jaksatte? Tässä on pyörätuoli johon voitte istua, hoitaja esitteli. B.J kampesi itsensä tuoliin.
- Mä olen elämäni kunnossa. Mennään nyt, B.J hoputti ja A.J työnsi pyörätuolin ulos huoneesta hoitajan perään. He kävelivät hisseille ja ajoivat hissillä ylempään kerrokseen, jossa vauvat olivat.
- Paikalla on nyt lääkäri ja hän selittää teille tilanteen, hoitaja selvensi heidän kävellessään. B.J nyökkäsi vakavana. Hoitaja ohjasi heidät sisään pariovista kirkkaaseen huoneeseen, josta lähti uudet ovet toiseen huoneeseen. Toisessa huoneessa oli monta kaappia, joissa melkein jokaisessa oli pienen pieni vauva. Hoitaja pysähtyi erään kaapin luo, jossa poikavauva nukkui sinisissä vaippoissaan. A.J ja B.J tuijottivat lumoutuneena pientä olentoa ja B.J nousi hitaasti ylös tuolistaan. Paikalle saapui B.J:n leikannut lääkäri.
- Huomenta, lääkäri toivotti. Ainoastaan A.J vastasi, sillä B.J oli niin vauvan lumoissa.
- Hän on tänään jo paljon paremmassa kunnossa kuin eilen, lääkäri kertoili.
- Saako häneen koskea? B.J kysyi hiljaa.
- Tottakai. Varokaa vain, ettette irrota mitään letkua, lääkäri varoitti. B.J työnsi kätensä rei’istä Treyn luo. Hän silitti hänen päätään. A.J asettui kaapin toiselle puolelle ja työnsi kätensä B.J:n tavoin kaappiin. Kumpikin olivat aivan hiljaa, he keskittyivät vain silittämään Treytä.
- Hän on vielä ensi yön täällä valvonnassa ja sitten siirrämme hänet muitten vauvojen pariin. Luulen että jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, teidät kotiutetaan muutaman päivän päästä, lääkäri lupasi.
- Ihanko totta? Ettekö te pidä häntä enää täällä? B.J ei ollut uskoa korviaan.
- Totta totta. Trey on jo melkein kunnossa. Eihän hänellä ollut kuin hetkellinen teho-hoidon tarve, joka on huomenna ohi, lääkäri kertoi.
- Mutta lähdetäänpä me nyt pois, että hoitajat pääsevät tekemään töitään paremmin. Huomenna saatte hoivata häntä kauemmin, lääkäri sanoi. B.J istui vastahakoisesti pyörätuoliin ja A.J kärräsi hänet ulos.
- Nyt mennään ja mä soitan äidille, B.J hymyili. Suuri kivi oli pudonnut pois hänen sydämeltään.

- Winnie ja Minnie! Missä te ootte? Katariina huhuili ulko-ovella. Mistään ei kuulunut vastausta. Katariina juoksi takaisin sisälle.
- Missä ne kaks oikein on? Katariina kysyi huolestuneena. Emma selaili lehteä olohuoneen sohvalla.
- Ne tuli jo äsken sisälle. Ne leikkii tuolla yläkerrassa, Emma mutisi.
- Huh! Mä säikähdin et ne on häipyny jonnekkin. Mä olen ettiny niitä vaikka mistä. Niitä pitää koko ajan pitää silmällä ja se on rasittavaa, Katariina huokasi ja istahti sohvalle.
- Mä olen miettinyt et voi olla parempi etten mä ala laittaa mitään ruokaa vaan mennään vaikka Macciin syömään. Mä en yksinkertasesti jaksa laittaa mitään, Emma valitti.
- Jos sä kävisit hakemassa ruokaa tänne kotiin nimittäin mä en halua lähtee sinne paikanpäälle säheltämään näitten kanssa. Kyllä mä pärjään niitten kanssa sen aikaa kun sä käyt hakemassa syötävää, Katariina lupasi.
- Niin se voi kyllä olla. Mä käyn sanomassa niille et nyt pitää olla oikein extrakilttejä kun mä lähden, Emma sanoi ja nousi ylös sohvalta.
- Ei ne osaa olla edes kilttejä, Katariina tuhahti ja sai osaaottavan hymyn Emmalta.

Salla istui työpöytänsä ääressä. Hän järjesteli papereita, mutta vahti tarkasti jokaista sisääntulijaa, sillä Aaronia ei ollut vielä näkynyt ja hän halusi selvittää asiat tämän kanssa. Salla nousi jo seisomaan mutta istuutui yhtä nopeasti ja päätti soittaa sen sijaan että olisi mennyt käymään Nickin huoneessa.
- Niin, Nick vastasi puhelimeen.
- Hyvää päivää herra Johtaja, Salla lässytti.
- Asiaan neiti Näpsä, Nick mutisi.
- Onko teillä jotain kokousta tänään siis teillä kaikilla Brianilla, A.J:llä, Aaronilla ja sulla? Salla tiedusteli.
- Eikös se ole sinun tehtäväsi tietää onko meillä tänään kokousta? Nick ihmetteli. Salla oli hiljaa.
- Meillä on iltapäivällä kokous siitä tulevasta BSB-hankkeesta, mutta ei sinne Aaron tule, Nick jatkoi.
- Jaa, Salla hymähti.
- Jokos A.J muuten on tullut töihin vai pitääkö hän nyt vapaata? Nick kyseli.
- Ei A.J tule nyt ainakaan tällä viikolla töihin sillä Trey pääsee huomenna pois teho-osastolta. A.J soitti tänne vähän aikaa sitten ja käski kertoa, Salla kertoi.
- Onko vauvan nimi Trey? Nick kysyi.
- Juu. Trey Wyatt McLean, Salla myönsi.
- Sepä mielenkiintoista. No hyvä että hän pääsee pois teholta. Oliko sulla vielä muuta, mun pitäis soittaa pari puhelua, Nick hoputti.
- Ei tällä kertaa muuta, herra Johtaja, Salla vastasi.
- Hei kuule. Koita sopia asiat sen Aaronin kanssa. Se näytti aika murtuneelta eilen siellä sairaalassa, Nick pyysi ja sulki puhelimen. Salla jäi hölmistyneenä istumaan luuri poskellaan. John sattui kävelemään juuri ohi ja hän naurahti.
- Mitäs nyt on tapahtunut kun sä näytät tolta? John hymyili. Salla laski luurin takaisin paikoilleen.
- Ei mitään erikoista. Mä lähden näyttämään sulle sen vessan putken joka on tukossa, Salla lupasi ja lähti John perässään kulkemaan kohti vessoja.

- Nyt tuli syötävää! Kaikki istuvat nyt takapuolillensa! Minä jaan teille omat ateriat! Emma kailotti hälinän yli, joka syntyi kun hän saapui McDonaldsin pussien kanssa.
- Jokaiselle on HappyMeal ateria, Emma jatkoi ja jakoi hampurilaisia ympäri pöytää. Katariina auttoi parhaansa mukaan. Hetken syömisen jälkeen alkoi kuulua itkua.
- Mä haluan samanlaisen lelun kun Minnie! Minnie anna se mulle! Winnie parkui suoraa huutoa.
- Enkä anna. Se on mun, Minnie intti vastaan. Emma alkoi näyttää kärsivältä.
- Jokaisella on oma lelu, Katariina yritti, mutta Winnie karjui vain kovempaa. Emma nousi ylös tuolista ja meni rauhoittelemaan tulistunutta Winnietä.
- Mikä siinä lelussa on… Emma ehti aloittaa, mutta sai Winnien ranskalaiset päin näköään. Emma alkoi muuttua punaiseksi pikkuhiljaa.
- Mene sä suihkuun. Mä jään tänne vahtimaan näitä, Katariina rauhoitteli ja Emma lähti naama ketsupissa suihkuun.

Salla kirjoitti tietokoneelle uusimman asiakkaan tietoja, kun joku laittoi kädet hänen silmilleen.
- Arvaa kuka, tuo henkilö kysyi ja Salla arvasi heti tulijan. Hän kiskaisi Aaronin kädet silmiltään. Aaron seisoi hänen edessään kukkakimppu käsissään.
- No mistäs nyt tuulee? Eikös mun pitäis pyytää anteeks sulta? Salla ihmetteli, mutta Aaron painoi sormen hänen suulleen.
- Shh. Anteeks että mä lähdin sillä lailla, Aaron pyysi ja antoi kukat Sallalle. Salla haistoi punaisia ruusuja. Ne tuoksuivat ihanilta.
- Saat anteeksi, Salla vastasi ja halasi miestään.
- Mutta edelleen minunhan… Salla aloitti, mutta Aaron lopetti hänen puheensä suudelmalla.
- Hyvää työpäivää rakas, Aaron toivotti ja lähti työhuoneeseensa. Salla jäi ihmeissään etsimään maljakkoa ruusuille.

Nick istui pöytänsä ääressä lukemassa sopimuspapereita. Hänen kännykkänsä piippasi tekstiviestin merkiksi. Nick tarttui puhelimeen ja alkoi lukea. “Hei möhömahani! Onko kiirettä? Mulla on ikävä…” Viesti oli Emmalta. Nick vastasi. “No ei tässä nyt kamalan kiire ole. Mullakin on ikävä. Suukkoja.” Kun Nick oli saanut vastattua, Emma astui oven takaa huoneeseen.
- Jaha. Olishan mun pitäny arvata että tässä oli joku taka-ajatus, Nick naurahti. Emma laittoi oven takanaan lukkoon ja käveli miehensä syliin istumaan.
- Mulla on ollut sua niin kamala ikävä, Emma kihersi ja silitteli Nickin päätä.
- Juu kyllähän sitä viidessä tunnissa ehtii jo ikävä tulla. Mitenkäs lapset? Nick kysyi.
- Ne on Katan kanssa kotona, mutta ei puhuta niistä nyt. Puhutaan mieluummin tulevista lapsista, Emma kuiskasi ja suuteli Nickiä.
- Vai siitä se kenkä puristikin. Mulla on kokous tunnin päästä, Nick yritti, mutta Emma oli toista mieltä.
- Tunti on pitkä aika mussu, Emma kuiskasi ja avasi jo Nickin vyötä.

- Äiti! Leighanne kiljahti ja juoksi äitinsä kaulaan, joka istuskeli sängyllä.
- Moi. Miten sä voit? Howie kysyi ja halasi B.J:tä.
- Kiitos ihan hyvin. Treykin pääsee huomenna pois teholta, B.J hymyili. Leighannen silmät alkoivat kiilua.
- Äiti, millon mä saan nähdä pikkuveikan? Leighanne kysyi.
- Huomenna saat nähdä. Pikkuveikan nimi on Trey, B.J opetti.
- Trey, Leighanne maisteli nimeä suussaan.
- Ihan hyvä nimi, hän tokaisi hetken kuluttua. B.J ja Howie purskahtivat nauramaan.
- Missäs A.J on? Kai se on tulossa sinne meidän BSB-kokoukseen? Howie varmisteli.
- Joo on se tulossa. Se on vaan nyt käymässä kanttiinissa. Sähän voit jättää Leighannen tänne mun seuraks sen kokouksen ajaks. Te voitte mennä A.J:n kanssa yhtä matkaa, B.J ehdotti. Leighanne alkoi heti hyppiä sängyllä kärsimättömänä.
- Isi saanhan mä jäädä saanhan? Hän mankui.
- No sen kuin jäät. Ei kai siitä mitään haittaakaan ole jos B.J vaan jaksaa, Howie lupasi.
- Jaksaa, jaksaa, B.J vannoi. A.J tuli huoneeseen kädet täynnä suklaata ja lehtiä.
- Ai moi! Tekin ootte tullut katsomaan suvun ylpeyttä, A.J rehvasteli.
- No ei me oo nähty ylpeyttä vielä. Käykö sulle jos mä jätän Leighannen tänne ja mennään yhdessä sinne kokoukseen? Howie kysäisi.
- Mikä ettei. Mennään vaikka mun autolla sinne niin sä voit jättää omas tonne parkkipaikalle, A.J lupasi ja rysäytti kantamuksensa pöydälle.
- Siinä on nyt karkkia ja luettavaa vähäks aikaa, hän puuskahti. Leighanne hyökkäsi heti karkkien kimppuun.
- Pitäskö meidän sitten pikkuhiljaa alkaa lähtemään sinne kokoukseen? A.J kysyi ja vilkaisi kelloaan.
- Lähdetään vaan. Eipähän ainakaan olla myöhässä, Howie myönsi.
- Pärjääthän sä nyt kulta? A.J varmisti ja suukotti B.j:tä otsalle.
- Pärjään pärjään. Menkää te vaan nyt, B.J lupasi ja A.J ja Howie häipyivät.

Kaikki edesmenneen Backstreet Boys-yhtyeen jäsenet istuivat C&F:n neuvotteluhuoneessa pöydän ympärillä. Salla kantoi parhaillaan parhaillaan kahvia ja pullaa sisään.
- Ilmottele sitten jos tarviitte jotain, Salla pyysi.
- Kiitos neiti Näpsä. Mä ilmoitan, Nick lupasi ja Salla irvisti hänelle ja sulki oven perässään.
- No niin. Ottakaa kahvia ja pullaa. Ja Brianille on tossa teetä, Nick osoitti kannua.
- Kiitos kiitos, Kevin vastasi ja hyökkäsi kahvin ja pullien kimppuun. Kun kaikki olivat saaneet omansa he istuutuivat takasin pöytään.
- Öhöm…Nick, A.J sanoi hiljaa ja näytti kädellään kaulaansa. Nick pyyhkäisi kaulaansa ja hänen sormeensa jäi läntti huulipunaa. Hän lehahti kauttaaltaan punaiseksi. Muita tilanne hymyilytti.
- Vai semmosta peliä. Mä jo ajattelinkin, että pitäiskö mun työtuolin jalka rasvata kun kuulu semmosta ihmeellistä ininää, Brian vitsaili ja hörppi teetään. Nick loi häneen julman katseen ja muuttui yhä punaiseksi. A.J alkoi hyräillä vanhaa Rolling Stones hittiä, Satisfactionia.
- No niin. Ollaanko me täällä puhumassa minusta vai bändistä? Nick hermostui.
- Sinusta, kuului kaikkien yhdestä suusta. Kaikki muut paitsi Nick hörähtivät nauramaan.
- Te mollaatte mua ihan entiseen malliin, Nick tuhahti.
- No mutta cutie! Ei kai sua vaan ala itkettää? Howie jatkoi kiusausta ja muut nauroivat jälleen.
- Okei okei. Mä luovutan. Sanokaa mitä haluatte, Nick luovutti.
- No niin. Kertokaa nyt mulle tästä LEVYjutusta. Kaikki mitä te tiedätte, Brian pyysi. Nick huoahti. Vihdoinkin joku puhui asiaa.
- Meiltä on pyydetty kokoelmalevyä. Pyytäjä oli Fantasy Records- niminen levy-yhtiö. Tähän juttuun sisältyy myös sopimus, että me esiinnytään levunjulkistamispippaloissa, Nick kertoi.
- Please lauletaan Lay down beside me! Mä haluan tehdä ne tanssikuvioni! A.J alkoi inttää.
- Etköhän sä oo jo tehny niitä tanssikuvioita siviilissäkin kun tulos on Trey, Brian näpäytti.
- Perverssi, A.J tuhahti ja sulki suunsa.
- Tää kokoushan alkaa muistuttaa meitä 10 vuotta sitten, Kevin nauroi.
- Niin paitsi Brian on nykyään paljon pervompi, Nick huomautti.
- Shut up Babie, Brian hymyili ja näytti kieltään Nickille joka alkoi jälleen hiiltyä.
- No niin keskustellaan nyt tästä levystä. Mitä mieltä te ootte? Howie palasi asiaan. Kaikki nyökyttelivät mietteliäinä.
- Onkos palkkioista tietoa? Kev kysyi.
- Ikuinen pihi, A.J heitti.
- Ei ole vielä. Se selviää vasta jos neuvotellaan levy-yhtiön kanssa. Tämä Fantasy Records on periaatteessa sama asia kuin Jive. Vain nimi ja johtoporras on vaihtunut, Nick esitelmöi.
- Hei onks teillä polkkarit mukana? Voitais vetästä parit Get Downit, A.J intoili.
- Siitä mun pitikin puhua et ei kai me nyt mitään ruveta tanssimaan? Nick kauhisteli.
- Kevinkin on jo kohta 40. Ei se sovi et me tanssitaan ku teinit, Nick jatkoi marisemistaan.
- Väitätsä et mä oon vanha? Kevin hurjistui.
- No en, en! Nick vastusteli.
- Mä olen kuule paljon paremmassa kunnossa kun sinä ja sun kolmekymppiset kaverit möhömaha! Kevin pauhasi.
- Hei turvat kiinni nyt papparaiset, Brian hiljensi heidät.
- Tottakai me jotain tanssitaan, mut ei se tarkota sitä et meidän pitää tehdä kaikki koreografiat joita meillä oli 10 vuotta sitten, Brian rauhoitteli. Nick näytti pitkää naamaa koko ajatukselle.
- Mitä sulle on sitä vastaan et me tanssittais? Vai pelkääkö meidän Babyface, että lava romahtaa alta? Brian ihmetteli.
- No sen ku tanssitaan sitten. Ei kai siinä sitten mitään. Mun mielestä se ei vaan sovi yli kolmekymppisille äijille, Nick myöntyi.
- Sopii se kun sovitetaan. Mä puhuin jo Emman kanssa puvustuksista. Se lupas hommata ne, Kevin kertoi.
- Ei! Ei missään nimessä Emma hommaa meille vaatteita! Kuka tahansa muu mutta ei Emma. Siitä tulee sen jälkeen semmonen Chippendales että, Nick esteli.
- Se on jo sovittu. Mutta etkös sä ole tottunut strippaaja. Ainakin se sun nymfos jotain semmosta mutisi, Kevin virnisti. Nick muuttui jälleen punaiseksi. Kaikki räjähtivät nauramaan.
- Uuh Nick! Heitä jo ne housut tai mä räjähdän! A.J alkoi matkia naisen ääntä.
- No niin. Kai sitä nyt jokaisella on omalaatuiset tapansa, Howie totesi.
- Totisesti omalaatuiset, A.j mumisi.
- No onko meillä vielä jotain keskustelemista tästä asiasta? Kaikki tuntuvat myötämielisiltä, Kevin varmisteli.
- Ei kai tässä muuta. Mä soittelen sen levy-yhtiön edustajan kanssa ja ilmotan sitten teille päivän jolloin pidetään kokous sen kanssa asiasta, Nick lupasi. Kaikki nousivat pöydästä. A.J pyöräytti takapuoltaan vielä ovella Nickille.
- A.J!!! Mä näin ton! Nick huusi.

Kotiin saapuessaan Nick huomasi oudon auton pihassaan. Hän ei nähnyt vanhaa Chevyään missään ja pahat ajatukset hiipivät hänen mieleensä.
- Emma onko meillä vieraita? Nick huusi astuessaan sisään taloon. Emma sipsutti yläkerrasta.
- Moi kulta! Sä tulitkin jo. Ei meillä ole vieraita, hän sanoi ja antoi suukon miehelleen.
- Missä mun Chevy on? Nick yritti kuulostaa mahdollisimman asialliselta.
- Sun Chevy. Meidän ex-Chevy. Se on kuollut ja kuopattu, Emma sanoi ja nosti itkevän Robbien syliinsä.
- Oletko sä mennyt myymään Chevyn? Nick alkoi hermostua.
- En mä sitä myynyt. Vaihdoin uudempaan. Ajattelin että on sitten mukavampi lähtee viikonloppuna sinne DisneyLandiin kun on uus auto. Eks ookin hieno! Tein tosi hyvät kaupat, Emma katsoi ulos verhojen raosta tuliterää Chevrolettiä.
- Vai mukavampi. Kuinka monta naista sä tiedät, jotka käy ilman miehiään autokaupassa? Nick kysyi uupuneena.
- No en yhtään. Mihin siellä miehiä tarttee? Ei ne kuitenkaan tajua miten autoja käsitellään. Niitä pitää hoitaa rakkaudella, Emma selitti ja lähti auttamaan Katariinaa ruoan laitossa. Nick jäi itkemään Chevynsä perään olohuoneeseen.

Osa 7
Takaisin tarinan sisällysluetteloon