Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Osa 5

- Miks tää loma oli näin lyhyt? Emma valitti lentoemännän kerrottua laskeutumisesta Orlandoon.
- Niin. Sulla olis varmaan riittänyt puhuttavaa sen Samuelin kanssa pitempäänkin, Salla kiusasi. - Niin niin, Henriikka virnuili.

-Nyt se kone laskeutuu! Katsokaa lapset! Aaron ilmoitti ja Katey, Robbie, Winnie ja Minnie tuijottivat lumoutuneena konetta joka jarrutti kiitoradalle. Nick, Katariina ja Bob nousivat ylös tuoleiltaan ja siityivät hekin ikkunan luo.
- Mennään tonne porttien luo, Nick sanoi ja otti Robbien syliinsä. Katariina huolehti Kateystä. He siityivät odottamaan tulijoita ovien luokse. Hetken päästä he näkivät Sallan, Henriikan ja Emman raahaavan monia laukkujaan kohti heitä.
- Voi äitin pikku mussukat! Mulla on ollut niin kamala ikävä teitä että, Salla leperteli lapsilleen. Aaron yritti näyttää loukkaantuneelta.
- No on mulla tätä isompaakin mussukkaa ollut ikävä, Salla muisti ja suukotti aviomiestään. Emma ja Henriikka olivat juuri tervehtimässä omia perheitään.
- Säkin oot selvinny hengissä näitten kanssa, Emma ihmetteli Katariinalle viitaten Nickiin, Robbiehen ja Kateyhin.
- Näähän on ihan enkeleitä, Katariina vastasi ja pörrötti Kateyn hiuksia.
- Pidetäänkö vasta huomenna ne illanistujaiset teillä? Mä en taida tänä iltana jaksaa enkä mä tiedä huvittaisko mua nyt kun oon ollu niin kauan erossa tästä köntyksestä, Emma ehdotti Sallalle ja taputti Nickin vatsaa.
- Jos se vaan Henulle ja Katalle käy, Salla myöntyi.
- Mulle käy ihan millon vaan. Eihän mulla oo täällä mitään varsinaista tekemistä, Katariina vastasi.
- Kyllä käy mullekkin, Henriikka myönsi.
- No huomenna sitten Sallalla? Emma varmisti.
- Joo tervetuloa vaan! Salla toivotti.
- Me lähdetään tästä nyt kotiin Bobin kanssa, Henriikka ilmoitti ja he lähtivät Bobin kanssa kohti ulko-ovia. Nick ja Emmakin lähtivät jälkeläisineen. Ainoastaan Salla ja Aaron jäivät lentokentälle, sillä Winnie ja Minnie halusivat aivan väkisin jäätelöbaariin.

- No mitäs täällä on tapahtunu mun poissa ollessa? Emma uteli.
- Eihän B.J oo vielä synnyttäny? Hän jatkoi.
- Ei oo synnyttäny. Ei täällä oikeen mitään ihmeellistä. Oltiin eilen äitin luona syömässä koko perhe, Nick kertoili.
- No mitenkäs sun aika on kulunu? Emma kääntyi takapenkin puoleen, jossa Katariina istui lasten kanssa.
- Ihan hyvin, Katariina vastasi lyhyesti ja katseli ulos ikkunasta. Emma päätti olla hiljaa huomatessaan Katariinan hiljaisuuden. Kyllä hän vielä saisi totuuden selville.

- Moi kulta! Kotona ollaan, Brian huhuili ja laski matkalaukkunsa lattialle. Tyson juoksi haukkuen isäntänsä luo.
- No hei poika! Missä äiti on? Brian rapsutti koiraa joku tuhisi tyytyväisenä. Brian käveli olohuoneeseen. Koko olohuone oli muuttunut. Huonekalut olivat vaihtaneet paikkaa. Leslie nukkui sohvalla lasit nenällään ja kirja rintansa päällä.
- Huomenta unikeko! Brian kuiskasi. Leslie säpsähti hereille.
- Joko sä tulit? Paljon kello on? Leslie kyseli.
- Tässähän mä olen. Kello on kohta puoli yksi, Brian kertoi ja silitti Leslien hiuksia.
- No mitäs niille kuulu? Leslie kysyi.
- Ei mitään erikoista. Kaikki lähettivät sulle terveisiä. Joko B.J on synnyttäny? Brian uteli.
- Ei oo. Haluaisitsä jotain syötävää? Leslie tarjosi.
- Mä otan itse jos tartten. Nuku sä vaan ku oot rehkiny näin kamalasti. Tää olohuone on tosi hyvän näkönen, Brian myönsi.
- Kiitti, Leslie kiitteli.

- Nyt kerrot mulle kaikki mitä täällä on tapahtunu, Emma istuessaan Nickin kanssa keittiössä.
- No ei täällä nyt kamalasti… Nick aloitti.
- Älä yritä! Sä vihjasit mulle puhelimessa et jotain on meneillä Katan ja Howien välillä, Emma yritti puhua hiljaa.
- No mikset kysy suoraan Katalta, Nick puuskahti.
- Täytyyhän mulla olla jotain tietoo ennen ku mä meen siltä uteleen! Emma paasasi.
- Okei okei kuhan oot nyt hiljempaa ku se on Robbien kanssa tossa oven toisella puolella, Nick komensi.
- Howie tuli hakeen Kataa perjantai-iltana ulos ja sit Kata tuli vasta aamulla taksilla kotiin. Se oli ihan vaitelias ja eilen ku me oltiin äitillä syömässä ne jutteli jotain kahdestaan siellä ulkona. Siinä kaikki mitä mä tiedän, Nick vuodatti.
- Ahaa. Nyt alko munkin päässä raksuttaa, Emma tajusi.
- Et rupee kehitteleen mitään älyttömiä teorioita! Nick kielsi.
- Minäkö? Millon mä sellasta oon tehny? Emma kysyi viattomasti.
- Ainiin. Melkein unohin kertoo tärkeimmän. Meiltä, siis BSB:ltä, on pyydetty sellasta kokoelma levyä, Nick paljasti.
- No mitäs te meinaatte tehä? Emma kysyi kiinnostuneena.
- Brianin mielipidettä ei oo vielä kuultu mut kaikkien muitten mielestä se on ihan okei, Nick kertoili.
- Upeeta! Kuka teille tekee koreografiat? Mä voin suunnitella vaatetuksen, Emma touhusi.
- Mitä? Koreo…täh? Nick änkytti.
- Juu ne vihreet puserot vois olla hyvät, Emma suunnitteli.
- Haloo! Maa kutsuu! Me ollaan kaikki yli 30-kymppisiä. Luuletsä et me ruvetaan esiintymään ja tanssimaan ku ennen vanhaan? Ei todellakaan. Sä oot samanlainen hullu ku A.J, Nick puuskahti.
- Ai jaa. Te ootte ihan tylsiä, Emma pettyi.
- Ja vielä tanssimaan, Nick tuhahteli kävellessään ulos keittiöstä.

- Ihanaa ku sä oot pitkästä aikaa kotona! Aaron kuiskasi ja halasi vaimoaan takaapäin. Salla karisti itsensä irti.
- Mee nyt siitä. Mä oon just saanu lapset nukkumaan ja ne voi herätä, Salla perusteli.
- Mikä sulla oikein nykyään? Mä en edes muista millon me ollaan viimeks oltu sängyssä. Onks sulla joku toinen? Aaron kimmastui.
- No ei! Mä en vaan jaksa, Salla esteli.
- Ei se oo mikään syy. Sä et oo jaksanu viimeseen kuukauteen ollenkaan. Mikä mussa on vikana? Aaron tenttasi.
- Ei mikään ja oo hiljempaa ettei lapset herää päiväuniltaan, Salla komensi ja syventyi lukemaan lehteä.
- Ai sulla ei oo ees aikomustakaan keskustella koko asiasta mun kanssa. No ei sitten väkisin! Aaron karjaisi ja sieppasi takin mukaansa syöksyessään ulos talosta. Daisie heräsi ja alkoi itkeä.

- Leslie! B.J:n synnytys on käynnistyny! Brian huusi läpi talon ja Leslie pomppasi ylös sohvalta.
- Kuka se oli? Hän kysyi keräillessään tavaroita mukaan sairaalaan.
- A.J. Ne oli just lähdössä sairaalaan. Janekin on jo varmaan siellä. Mä voin ajaa sut, Brian lupasi ja nappasi autonsa avaimet pöydältä.

Kun Leslie ja Brian saapuivat sairaalaan, Jane istuskeli käytävällä jännittyneen näköisenä. Hän singahti ylös tuolistaan huomatessaan Brianin ja Leslien.
- Miten sä täällä istut? Etkö sä pääse sinne sisälle? Leslie ihmetteli.
- Ei sinne pääse kun isä ja jos haluaa niin joku muu. B.J sano et sä menet sinne sen kanssa. Mee äkkiä, alkaa olla jo kiire, Jane hoputti ja työnsi Leslien synnytyssaliin.
- Se ei taida aikailla toi lapsi, Brian ihmetteli.
- Ei, ei ollenkaan. Ne vei B.J:n suoraan synnytyssaliin kun tulivat tänne, Jane kertoi.
Tunnin kuluttua huolestuneen näköinen A.J astui ulos salista.
- Mikä siellä on hätänä? Jane huolestui.
- Ne joutuu tekemään keisarinleikkauksen. Liian ahtaat paikat, A.J huokasi.
- Kyllä kaikki menee vielä ihan hyvin, Brian lohdutti A.J:tä.
- Toivottavasti, A.J puristi kätensä nyrkkiin. Hetken päästä B.J:tä työnnettiin ulos salista kohti hissiä. Leslie roikkui hänen mukanaan hissin oville saakka. Ovien sulkeuduttua hän laahusti heidän viereensä istumaan. Hän painoi pään käsiinsä ja itki.
- Meidän täytyy vaan kaikkien toivoa parasta, Brian lohdutteli rakastettuaan.
- Se lääkäri puhu jotain, et äkkiä ettei kuole kummatkin käsiin, Leslie tyrski.
- Sä olet varmaan kuullu väärin ku olit niin hysteerinen, Jane epäili.
- Niin se sano, Leslie väitti.
- Musta tuntuu et meidän pitäis soittaa Nickille, Aaronille, Angelille ja Bobille kaiken varalta, Jane ehdotti.
- Ai miten niin? Leslie hätäili.
- No onhan niittenkin nähtävä uuden Carterin syntymä, Brian perusteli vaikka hän tiesi Janen tarkoittavan kaiken varalla kaikkea muuta kuin mitä hän Leslielle sanoi. Puolen tunnin sisällä kaikki Carterit puolisoineen olivat sairaalassa, lukuun ottamatta Keviniä ja Sallaa, jotka olivat kotona lasten vahteina. Leslie käveli hermostuneena ympäriinsä ja muut istuivat vakavina sohvilla. He säpsähtivät aina kun joku käveli ohi.
- Onko Leighanne Howiella? Nick katkaisi hiljaisuuden.
- Joo on. Me vietiin se sinne just ennen kuin lähdettiin, A.J vastasi. Hiljaisuus laskeutui jälleen heidän ylleen.
- Mä taidan käydä soittamassa Katariinalle, ettei se ihmettele mikä kestää, Emma nousi ylös.
- Pärjäätsä yksin, Nick tarttui hänen käteensä.
- Tottakai. Mä tuun ihan kohta takasin, Emma lupasi ja lähti etsimään lähintä ulko-ovea.

- Cartereilla Katariina puhelimessa, Katariina vastasi puhelimeen.
- Howie tässä, Howie esittäytyi.
- Ai hei, Katariina vastasi varautuneesti.
- En mä sua puhelinlankoja pitkin raiskaa, älä pelkää. Voitasko me puhua kuin ihminen ihmiselle, Howie ehdotti.
- No mikäs siinä, Katariina myöntyi.
- Onko sieltä sairaalasta kuulunut mitään? Howie kysyi.
- Ei. Olisithan sä voinut soittaa sinne sairaalaankin jos toi oli ainoo asia mitä sä halusit tietää, Katariina mutisi.
- Okei, okei. En mä sen takia soittanu. Mä vaan halusin tietää et sulla on kaikki ihan hyvin, Howie sanoi hiljaa. Katariinan sydän suli. Hän käyttäytyi kuin idiootti.
- Ihan hyvin mulla menee. Entäs sulla? Katariina tiedusteli.
- Hyvin. Voitasko me tulla sinne Leighannen kanssa sinne odottamaan uutisia sairaalasta? Howie ehdotti jännittyneenä. Hänen yllätyksekseen Katariina vastasi päinvastoin kuin hän oli luullut.
- Mikäs siinä. Mä voin laittaa jotain syötävääkin kun Katey ja Robbiekin alkaa olla aika nälkäsiä, Katariina myöntyi.
- No hyvä. Me tullaan kohta Leighannen kanssa sinne. Jos sieltä sairaalastakin sitten kuuluis jotain, Howie lupasi.
- Tervetuloa, Katariina toivotti.
- Nähdään kohta, Howie lopetti.

Lääkäri käveli mietteliään näköisenä ulos leikkaussalista.
- No mitä, Angel henkäisi ensimmäisenä. Kaikki odottivat jännittenyneenä lääkärin vastausta.
- Äiti on heräämössä. Hänen tilansa on vakaa ja häntä pääsee yksitellen katsomaan kun hän on herännyt, Lääkäri kertoi.
- Entäs vauva, A.J kysyi peläten pahinta.
- Vauva on teho-osastolla hyvässä hoidossa, lääkäri vastasi ja A.J:n silmänurkat kostuivat. Leslie parkui jo täyttä häkää. Brian yritti lohduttaa häntä.
- Miten…eihän..siis Bobby Jeanin edellinen synnytyshän meni ihan hyvin, Nick sopersi järkyttyneenä.
- Sitä en osaa sanoa. Tämä vauva vain ei mahtunut synnytyskanavasta ja oli vähällä tukehtua. Saimme pojan ulos viime hetkillä, lääkäri kertoi.
- Se on poika, A.J havahtui. Hänen poskeaan pitkin valui kyynelten vana.
- Minun täytyy nyt jatkaa matkaani. Teidän kannattaa nyt lähteä kotiin, lääkäri suositteli.
- Mä haluan jäädä tänne, A.J sanoi varmasti.
- Voitte tiedustella hoitajalta, milloin heitä pääsee katsomaan, lääkäri neuvoi.
- Sydämellinen kiitos teille, Jane kiitteli lääkäriä.
- Mä haluan jäädä tänne A.J:n kanssa, Leslie vaati.
- Onkohan se ihan viisasta. Eikö olis parasta että sä lähtisit kotiin nukkumaan, Brian ehdotti, mutta Leslie pysyi päätöksessään.
- Mä jään tänne, hän toisti.

- Kiitos. Oli tosi hyvää ruokaa, Howie kiitteli Katariinaa, joka valvoi Robbien syömistä. Leighanne ja Katey olivat häipyneet omiin leikkeihinsä yläkertaan.
- No eihän toi mitään. Ihan tavallista ruokaa. Mä voin lyödä vetoo et sä sanoit ton pelkästä kohteliaisuudesta, Katariina epäili.
- Minäkö? Sä et ihan selvästi tunne mua. Sweet D ei koskaan valehtele sanaakaan, Howie vannoi käsi sydämellään.
- Sweet mikä? Katariina ihmetteli.
- Toi oli anteeksiantamatonta! Sä et tiedä, et mun lempinimi oli ennen muinoin Sweet D! Howie näytteli loukkaantunutta.
- No anteeks. Mitäköhän sinne sairaalaan kuuluu? Ne on viipyneet jo niin kauan, Katariina vaihtoi puheen aihetta.
- En tiedä. Ihmeellistä että ne hälytti koko suvun sinne, Howie ihmetteli.
- Niin. Ei se ihan normaalia ole, Katariina myönsi.
- Mun täytyy viedä tää pikkumies nukkumaan, Katariina jatkoi ja nousi ylös pöydästä Robbie sylissään.
- Mä tuun mukaan. Mä oon expertti nukuttamaan lapsia, Howie mainosti ja lähti Katariinan perään. He kävelivät peräkkäin Robbien huoneeseen. Katariina vaihtoi tälle vaipan ja yöpaidan päälle.
- No niin. Annahan se Williams mulle, Howie pyysi ja Katariina totteli kuuliaisesti. Howie asetteli Robbien sänkyynsä. Katariina istahti sohvalle seuraamaan nukutusta. Howie haali itselleen tuolin Robbien sängyn viereen. Hän alkoi laulaa hiljaa jotain espanjankielistä laulua. Katariina kuunteli silmät kiinni laulua. Se rauhoitti mieltä. Hetken kuluttua Robbie nukkui jo täyttä häkää.
- Sä olet varsinainen taikuri, Katariina kuiskasi.
- Enkö. Noin mä Leighannenkin aina nukutan, Howie kertoi tyytyväisenä. He siirtyivät Kateyn huoneeseen, jossa tytöt nuokkuivat lattialla nukkien kanssa.
- Joko me isi lähdetään, Leighanne kysyi unisen näköisenä.
- Ei me vielä voida, Howie vastasi.
- Mä sijaan sullekkin vuoteen tänne Kateyn huoneeseen. Tuskin Emmalla on mitään sitä vastaan jos jäät yöksi. Lainataan jotain Kateyn yöpaitaa, Katariina päätti. Howie näytti kiitolliselta. Viritettyään Leighannelle vierasvuoteen, Katariina ja Howie siityivät olohuoneeseen.
- Ihme juttu. Yleensä se menee nukkumaan vasta joskus kymmenen aikaan, Howie ihmetteli.
- Leikki on raskasta hommaa, Katariina vastasi.
- Millon sä olet ajatellut lähtee takasin Suomeen? Howie kysyi.
- Mun tai siis Olli soitti mulle lauantaina ja mä lupasin, et me yritetään oikein kunnolla saada tää liitto toimimaan. Mä lähden elokuun 3. päivä, Katariina kertoi.
- Eli tää sun visiitti ei olekaan niin pitkä kuin sä sanoit. Eihän tässä oo kun viikko elokuun kolmanteen. Miten sä niin vähän aikaa olit täällä? Howie päätteli.
- No tätä on ehkä vähän vaikee ymmärtää mut kerron nyt kuitenkin. Mä alotan ihan alusta eli mä ja mun mieheni ollaan koko naimisissa olomme ajan yritetty saada lasta tuloksetta. No se on verottanu aika lailla meidän liittoa ja Olli ei oo suostunu menemään mihinkään testeihin. Mut on tutkittu läpikohtasin ja lapsettomuus ei johdu musta. No koko viime kevät ja tää kesä on ollu ihan kamalaa aikaa. Me ollaan vaan tapeltu ja rikottu toisiamme koko ajan. Musta tuntu, et jos mä en lähde vähäks aikaa pois. Tänne oli hyvä syy tulla kun en ollu nähny Emmaa enkä Salla pitkään aikaan. Mä sit sanoin Ollille, et mä tuun kolmen viikon kuluttua kotiin, koska Suomessa alkaa koulut sillon ja mun kesäloma loppuu. No nyt kun Olli soitti mulle se lupas mennä niihin testeihin ensi tilassa ja se rukoili et mä tulisin kotiin mahdollisimman pian kotiin, Katariina lopetti.
- Ai siitä se kenkä onkin puristanu, Howie käsitti.
- Niin. Nyt tiedät koko jutun, Katariina vastasi.
- Mä vaan en tiedä et mitä mun pitäis tuntee Ollia kohtaan tällä hetkellä kun musta ei tunnu yhtään miltään mennä kotiin. Mä en edes odota yhtään kotiin lähtöä, Katariina mietti.
- Mä en tiedä. Mä haluaisin tietää et mitä mä merkitsen sulle, Howie kysyi vakavana.
- Susta on tullu mulle tosi tärkee ihminen. Mä tunnen sua kohtaan tosi vahvasti ja sitä mä pelkäänkin. Mä en halua loukata sua enkä Ollia, Katariina sanoi.
- Mä tunnen ihan samoin sua kohtaan. Entäs se meidän juttu siellä mun makkarissa? Howie kysyi varovasti.
- Se oli ihanaa. Sä et usko kuinka mä nautin vaikka en periaatteessa olis saanu. Sillon kun mä viimeks olin Ollin kanssa sinä yönä ennen kuin lähdin tänne musta tuntu kuin mä olisin ollu vaan joku pumpattava Barbara, Katariina naurahti. Howietakin hymyilytti.
- Musta ei tuntunut yhtään siltä kuin mä olisin harrastanut seksiä mun elämäni miehen kanssa, hän jatkoi.
- Te suomalaiset ootte kyllä aivan uskomattomia, Howie pyöritteli päätään.
- Miten niin? Katariina ihmetteli.
- Te voitte puhua asioista ihan suoraan. Meillä on tapana vähän kierrellä ja se on joskus tosi huono juttu, Howie myönsi.
- Mä oon tosi onnellinen et me voidaan jutella näin kun ystävät tai niitähän me ilmeisesti ollaan, Katariina vakavoitui.
- Niin. Ystäviä, Howiekin myönsi. Samalla hetkellä Emma ja Nick raahautuivat väsyneen näköisinä sisään ovesta.
- Mä arvasin ihan oikein et se oli Howien auto tossa pihassa, Emma valisti Nickiä.
- Joo joo, Nick luovutti kyllästyneenä.
- No kumpi tuli? Katariina kysyi.
- Poika mutta ei ongelmitta, Nick huokasi.
- Miten niin? Howie huolestui.
- Se synty keisarinleikkauksella ja on tällä hetkellä teho-osastolla, Emma selvensi.
- Voi ei. Mitenkäs B.J? Onhan sillä kaikki hyvin? Katariina varmisti.
- Joo sen tila oli ihan vakaa kun me lähdettiin sairaalasta. A.J ja Leslie jäi sairaalaan oottamaan et B.J herää, Nick kertoi.
- Kamalaa jos sille vauvalle käy jotenkin, Howie kauhisteli.
- Täytyy vaan toivoo parasta, Emma huokasi.
- Mutta mitäs sä täällä? Onks Leighannekin täällä? Emma jatkoi.
- Joo on se. Howie soitti tänne ja mä kutsuin ne syömään ja sit Katey ja Leighanne oli ihan väsyneitä ja me laitettiin ne nukkumaan tonne yläkertaan. Et kai sä suutu mulle? Katariina pelkäsi.
- En miks suuttusin. Kivahan se on et Kateyllä on seuraa. Entäs Robbie? Emma kysyi.
- Howie nukutti sen. Se on oikee taikuri, Katariina kertoi.
- No hyvä että ootte hoitanu huushollia. Onks Howiekin jäämässä yöks vai kuinka? Nikc kyseli.
- Voit sä jäädä jos haluat, Emma lupasi.
- Kiitti. Kyllä mä voisin jäädä. Ei huvita lähtee enää ajamaan, Howie myönsi.
- Nick varmaan lainaa sulle jotain pyjamaa. Ne voi kyllä olla sulle vähän isoja kun tuo on tollanen jättiläinen, Emma nauroi ja Nick pörrötti hänen hiuksiaan.
- Enkä oo, Nick väitti vastaan.
- No joka tapauksessa mä oon niin väsyny aikaerosta ja kaikesta tästä muusta et mä lähden nukkumaan. Tehkää te mitä haluatte. Hyvää yötä, Emma mutisi ja raahautui yläkertaan.
- Mä taidan seurata vaimoni esimerkkiä. Mä heitän sulle se pyjaman ja jos te haluutte vielä valvoo niin siitä vaan. Eihän se kello vielä niin kamalasti oo. Ja baarikaappia saa käyttää, Nick lupasi.
- Meinaatsä vielä valvoo? Katariina kysyi Nickin mentyä.
- Voishan sitä jos on seuraa. En mä nyt niin väsyny ole. Ja TV:stä tulee varmaan jotain kattomista, Howie luetteli.
- Mä jään valvoon sun kanssa vähäks aikaa. Otatsä viiniä tai jotain? Katariina kysyi.
- Joo voin mä ottaa. Mä meen nyt hakeen sen pyjaman, Howie sanoi ja lähti kävelemään yläkertaan. Katariina hymyili mietteissään. Hän oli onnellinen, että saattoi olla Howien kanssa niin hyvissä väleissä.


Osa 6
Takaisin tarinan sisällysluetteloon