(Olli Santavuori: Seuraavassa siskoni Heli Santavuoren kommentit muistelmiini. Olen käyttänyt päätoimittajan oikeuttani muuttaen tekstiä sellaisissa kohdissa, joissa minua väitettiin valehtelijaksi ym asiatonta. Heli voi tietysti halutessaan omilla foorumeillaan julkaista kirjoituksen alkuperäisenä. Sisältöä muuten en ole muuttanut. Kappaleväleihin on lisätty vastakommenttini, se ei tarkoita, että muissa kohdissa olisin aina samaa mieltä Helin kanssa. Joka tapauksessa: sydämellinen kiitos kommenteista! Keskustelu jatkuu.)

Hyvä Olli-veljeni!

Koska olet päättänyt julkaista kriittisen kirjoituksen nuoruudestamme ja mainitset minutkin nimeltä, pyydän julkaisemaan seuraavan vastineen.

Ensinnäkin minä en ole, enkä koskaan ole ollut mikään "Matti Puolakan opetuslapsi". Olen täysjärkinen, sivistynyt, aikuinen ihminen. Olen seurannut Matin elämäntyötä 1970-luvun alusta lähtien, välillä lähempää, välillä kauempaa ja arvostan sitä hyvin paljon, samoin kuin kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat siihen osallistuneet ja sitä tukeneet.

Suomen MLR (1973-77) oli länsimaissa viisain ja vilpittömin nuorisoradikaaliliike - ja tarkoitan tuolla koko länsimaisen radikaalivasemmiston kenttää. Sinähän tiedät erittäin hyvin, miten vaikea Suomessa oli olla rehellisesti sosialismin kannalla. Sitä piti olla tosissa. Keskitietä ei ollut.

Nimitys "maolaisuus" on täysin harhaanjohtava. Tiedät aivan hyvin että emme itse koskaan käyttäneet tuota sanaa. Vielä vähemmän sinulla on oikeutta leimata nuoruuttamme "lahkolaiseksi".

(OS: Totta kai olimme marxilais-leniniläisiä, maolaisuus on vain vakiintunut sana. Myös on ilmeistä, ettei liikkeemme ollut oikeaoppisen leniniläisen kommunistinen, vaan vasemmistolahkolainen. Historian tuomio lienee tämä aivan minusta riippumatta.)

Kyseessä oli hyvin voimakas opiskelija- ja nuorisoliike, osittain myös työväenliike monissa länsimaissa. Ruotsissa ja Norjassa se oli valtavirtaus. Siinä oli monia eri suuntauksia - jotkut enemmän tai vähemmän huu-haata - se on luonnollista, ääri-ilmiöitä ja älyttömyyksiä esiintyy aina suuren yhteiskunnallisen tai aatteellisen kuohunnan aikoina. Valtaosa kuitenkin oli älyllisesti ja eettisesti perusteltua, vakavaa ja aatehistoriaan ankkuroitua toimintaa. Niin kuin sinäkin painokkaasti toteat, ei sillä ollut mitään tekemistä terrorismin kanssa - sellaistahan ex-taistolaiset väittävät vielä tänäkin päivänä mm. Tiedonantaja-lehdessä ja eräässä Marx-seuran keskustelutilaisuudessa. Kiitos sinulle tuosta.

Lähtökohtamme oli, että Neuvostoliitto oli valtiokapitalistinen ja imperialistinen maa. Koko se valtava kolossi perustui emävalheeseen. 1970-luvulla Neuvostoliiton varustautuminen uhkasi paitsi Suomen itsenäisyyttä, myös maailmanrauhaa. Ymmärsimme hyvin taktikoinnin merkityksen ulkopolitiikassa ja diplomatiassa, mutta puolustimme sananvapautta: Neuvostoliittoa on voitava arvostella Suomessa.

Tuon sanominen 70-luvun Suomessa merkitsi porttikieltoa kaikkeen julkiseen vaikuttamiseen ja uran luomiseen - oli sitten lehtimies, yliopistotutkija, korkeampi virkamies tai poliitikko. Mutta se vaikutti myös aivan henkilökohtaisissa puitteissa - perheissä, ystäväpiireissä, ja jäsentasolla ammattiyhdistysliikkeessä, kulttuurijärjestöissä jne. Se merkitsi hyvin raa'an mielipidevainon, vääristelyn ja henkilökohtaisen panettelun kohteeksi joutumista kaikenkattavasti.

Olet kirjoittanut juttusi "Taistolaisuuden mustaa kirjaa" varten. Olisitpa kirjoittanut itse aiheesta! Mutta ei, kirjoituksesi mustaa MLR:ää ja Itua.

(OS: Aihe oli silti omat poliittiset muistelmani ja maolaisuus ja tiedonantajalaisuus eivät suinkaan olleet koko asia, enkä minä mitään mustaa vaan kirjoitan oman rehellisen käsitykseni.)

Annat itsellesi oikeuden "unohtaa" asian kannalta aivan olennaisia tosiasioita.

Miksi sanon että MLR oli vilpittömin ja viisain nuorisoradikaaliliike? Seuraavat piirteet liikkeessämme olivat ainutlaatuisia - ja ne kaikki henkilöityvät nimenomaan Matti Puolakkaan:

1. Emme koskaan vääristelleet vastaväittäjien kantoja, vaikka meitä vääristeltiin aina. Annoimme tunnustusta pahimmille vastustajillekin siinä missä he olivat oikeassa. Julkaisimme omissa lehdissämme pahimmat meidän vastaiset hyökkäykset.

2. Sisäiset väittelyt käytiin samassa hengessä: vastaväitteet monistettiin ja niitä opiskeltiin jokaisessa pienryhmässä. Erimielisyydet käsiteltiin asiallisesti keskustellen. Myös sinulla oli täydellinen sananvapaus.

(OS: Demokratiasta silloisessa m-l liikkeessä voidaan olla monta mieltä. On ihan sama, mitä eristettynä kirjoittaa, ei sitä kukaan enää kuuntele. Demokraattinen sentralismi ei onnistunut, niin kuin sen kuuluisi mennä teorian mukaan, mutteivät nämä ihanteet kai monestikaan ole onnistuneet kommunistisissa järjestöissä muutenkaan, sanat ja teot ovat olleet kaukana toisistaan kommunistisissa puolueissa ja sosialistisissa maissa.)

3. Olimme itsekriittisiä, muutimme ja kehitimme toimintapoja jatkuvasti. Eräänä osoituksena MLR:n lakkauttaminen tietoisella päätöksellä v. 1977, jolloin ymmärsimme että sosialismin kaikki muodot ovat ajautuneet umpikujiin ja tulevat romahtamaan - tarvitaan marxismin kritiikin pohjalle rakentuvaa uutta ajattelua.

4. Olimme ajan hengessä kiinni - ymmärsimme että 70-luvun Suomessa elintaso oli korkea ja mutta vieraantuneisuus ja henkinen ahdinko oli uudenlainen ja tärkein yhteiskunnallinen ongelma. Tämän vuoksi kulttuuritoiminnalla oli suuri merkitys. Kuuntelimme klassista musiikkia, luimme suurimpien kaunokirjailijoiden teoksia, ja meillä oli monipuolista, osin hyvin korkeatasoista omaa tuotantoa - runoutta, musiikkia, kuvataidetta ym.

5. Olimme ainoat jotka kykenivät näkemään ja "ennustamaan" mitä maailmassa tapahtuu: Kiinan kulttuurivallankumouksen moraalifilosofinen linja on väärä (1971), se tulee epäonnistumaan katastrofaalisesti (1976), Kiina on mennyt kapitalismiin (1978), Neuvostoliitto tulee romahtamaan 5-10 vuoden sisällä (1981) - jne yms.

6. Olimme ainoat jotka loivat todella kestäviä uusia ajatuksia.

Kiinaan MLR:llä oli täysin itsenäinen asenne. Kuten itsekin toteat, emme saaneet rahallista avustusta, eivätkä kiinalaiset puuttuneet millään tavalla linjanvetoihimme. Rehellinen keskustelukulttuuri ja ajattelun itsenäisyys kuitenkin oli poikkeuksellista verrattuna kaikkien muiden länsimaiden m-l-liikkeisiin, ja se on nimenomaan Matin ansiota. Siksihän sinäkin arvostelet juuri häntä.

Matin ja sinun välilläsi oli väittely aivan 1970-luvun alussa. Sinä jäit väittelyssä muutaman muun kanssa vähemmistöön, ja aivan selvää on, että jos sinun linjasi olisi voittanut, olisi meidän liikkeestämme tullut aivan hullu. Suomen vaikeissa oloissa se olisi hyvin pian hajonnut pirstaleiksi. Itse tulin mukaan juuri kun tuo väittely oli kuumimmillaan. Olin ennakkoluuloton ja tervejärkinen nuori nainen, ja minulle oli järkyttävä kokemus nähdä että oma veljeni oli noin väärässä mielestäni.

(OS: Ainoa mitä varmasti voidaan tietää, on se mitä sitten tapahtui Matin linjan voitettua, yhtä hyvin se oli ihan hullua; liike ei hajonnut, mutta kaikki itsenäiset tyypit jäivät pois, ja liike ajautui marginaaliin Suomen politiikassa, tosin siellä se paljolti oli ennestäänkin. Matti ja Seppo Merinen väittivät muun muassa, että seuraavana keväänä ollaan ”luokkataistelun aallonharjassa” kun heidän linjaansa noudatetaan; näinhän ei käynyt.)

Tärkein väittely käytiin siitä, miten suhtautua ns. taistolaisuuteen joka tuolloin oli voimakkaassa nousussa - toisin kuin muissa länsimaissa, Suomessa etsivän nuorison valtavirta meni tähän liikkeeseen joka oli sokeasti sitoutunut Neuvostoliiton politiikkaan sen kaikkia valheita myöten. Matti, Jarmo Lavila - ja enemmistö muutenkin - olivat sitä mieltä, että taistolaisiin, niin kuin kaikkiin aatteellisiin vastustajiin, tulisi suhtautua asiallisesti ja eritellen. Tulee antaa tunnustusta siinä missä he ovat mielestämme oikeassa, esim. monissa työväestön päivänkohtaisten etujen ajamista koskevissa kysymyksissä. Täytyy ymmärtää se, että valtaosa Tiedonantaja-liikkeen jäsenistä on mennyt rehellisin mielin mukaan.

(OS: Totta kai täytyy suhtautua asiallisesti ja eritellen. Ei minun linjani olisi sitä estänyt, vastustin vain liittoutumista tiedonantajalaisten kanssa, heidän kannattamistaan. Heitä olisi pitänyt vastustaa voimakkaammin ja enemmän olla liitossa Suomen itsenäisyyttä kannattavien kommunistien kanssa.)

Tätä linjaa sinä vastustit. Olisi pitänyt "vain käydä hyökkäykseen", vain arvostella, vain "paljastaa". Mihin se olisi johtanut? Se oli musta-valkoajattelua joka olisi väistämättä vienyt vastustajan kantojen vääristelyyn ja avannut portit valheellisuudelle ja itsekritiikittömyydelle myös omissa riveissä. Sen jälkeen kun olit jäänyt pois, teimme Suomessa ylivoimaisesti parasta tutkimustyötä mm. Neuvostoliiton taloudesta, Suomen ja Neuvostoliiton suhteista, Neuvostoliiton ulkopolitiikasta, maailmantilanteesta jne. Se oli tutkittua, perusteltua ja asiallista julkaisutyötä, ei pelkkää uhoa ja ilmaan huitomista. Sillä on kestävä arvo vielä tänäkin päivänä.

(OS: Ei minun linjassani ollut mitään vain-asiaa. Muistelmissani on selvitetty mistä väittelyssä oli kysymys minun mielestäni.)

Sisäisen rakennustyön kysymyksissä sinun linjasi pähkinänkuoressa oli seuraava: "Toiminnassamme on ilmennyt innottomuutta. Täytyy ryhtyä innokkaammiksi." Tätä järjettömyyttä vastaan Matti kirjoitti ensimmäiset tekstinsä, joissa on uuden filosofian ydintä. Asiallisesti siinä esitetyt ajatukset kohdistuivat kulttuurivallankumouksen moraalifilosofista linjaa vastaan - ts. ajattelutapaa jossa epäitsekkyys korotetaan ihmisen tärkeimmäksi hyveeksi itsetarkoituksellisella tavalla.

(OS: Innottomuus-asialla ei ollut mitään tekemistä puolueen rakentamisen linjan kanssa. Innottomuus lienee johtunut Matin luonteenpiirteiden vaikutuksesta hänen lähipiiriinsä. Linjani oli että opiskelun tulisi liittyä toimintaan, propagandan tulisi liittyä toimitaan jne. eikä olisi mitään mekaanisia opiskelu – propaganda – agitaatio - vaiheita, vaikka pääpaino voisi olla näin. Tällaisesta virheestä, jos halutaan pysyä marxilais-leniniläisellä kannalla, on esimerkki Albanian Työn puolueen historiassa.)

Sinä jäit pois toiminnasta jo 1970-luvun alussa. Matin elämäntyö on varsinaisesti vasta alkanut sen jälkeen. Tiedät että hän julkaisi 1982 kirjan, jossa esitettiin systemaattinen marxilaisen filosofian peruskäsitteiden kritiikki. Tietääksemme se on vieläkin ainoa lajissaan ainakin länsimaissa, paljon mahdollista myös koko maailmassa. Kommentoit tätä kirjaa Filosofian kirjassasi. Miksi olet nyt sen "unohtanut" kokonaan - samalla kun toistat Matin henkilön arvostelua meidän mielestämme perusteettomasti.

(OS: Muistelmani maolaisuuden suhteen ei kata vuotta 1982, Filosofian kirjassani puhutaan myös poliittisesta filosofiasta ja siinä yhteydessä mainitaan Matin kirja myönteisessä hengessä.)

Matin kirjan nimi oli "Mikä ihminen on? - Maailmanhistorian suurin käänne ja uuden maailmankatsomuksen välttämättömyys". Se oli filosofinen dokumentti matkastamme aikakaudesta toiseen. Käytännöllisenä ilmauksena oli Vaihtoehtoliike Itu (1977-1987).

Tämän jälkeen Matin filosofinen elämäntyö on jatkunut, ja uusi ihmiskäsitys on ollut sen keskiössä. 1980-luvun lopulla hän irtautui lopullisesti marxismin raameista. 1990-luvun alusta lähtien sekä käytännön kokemukset että mm. uudet esihistorian löydöt olivat lähtökohtana filosofisen universaalihistorian luomiselle: miten selittää ihminen historiallisesti, miten ihmissuku syntyi, mikä on eläimen ja ihmisen ero, mitä on kulttuurievoluutio, mitä on yhteiskunta - mikä on sekä esihistorian että historian punainen lanka? Miten estää ihmiskunnan itsetuhon kierre?

(OS: Tämä on sitten filosofiaa ja tiedettä, ehkä te ette ole enää sitten poliittinen liike. Vain ihmiskunnan itsetuhon kierteen estäminen on politiikkaa, ja tosi tärkeä asia tietysti.)

Olemme tehneet ehdotuksen globaalista Ihmiskunnan tie -foorumista, jossa yo. aihepiireistä järjestettäisiin kaikille mielipidesuuntauksille avointa keskustelua niin, että keskustelun asiallisuus säilyy - tähän ehdotuksessa on omaperäiset käytännön ideat. Foorumin rinnalle on tarkoitus käynnistää myös uudenlaista eettistä yritystoimintaa. Ehdotus on luettavissa internetissä osoitteessa http://www.kaapeli.fi/humanpath.

Ja sinä väität että meillä ei ole "mitään ohjelmaa". - Se miksi meillä ei pitkään aikaan ole ollut julkista toimintaa, johtuu monista erilaisista syistä, joita tässä nyt ei ole tilaisuus selvittää. Lukeva yleisö ei tiedä, mutta sinä tiedät kaiken ylläsanotun aivan hyvin. Mitä et tiedä, sinulla olisi koko ajan ollut tilaisuus kysyä.

(OS: Niin kuin muistelmissani sanon, olen kysynyt tätä asiaa toistuvasti, ja vastauksia ei ole tullut selkeästi.)

Miksi sinä Olli et voi ymmärtää sitä, että Matti oli silloin aikanaan erittäin oikeassa, että hän on kyennyt uudistumaan ja luomaan uutta, käänteentekevää ajattelua? Koska sinä tiesit, että se pieni porukka joka 1970-luvulla kuului MLR:ään, näki Suomessa ylivoimaisesti parhaiten mitä maailmassa tapahtuu. Tiesit, toisin kuin valtaosa suomalaisista, että tästä voi syntyä jotain käänteentekevää. Mutta se et ollutkaan sinä, joka sellaista synnytti. Mitä sitten - ei jokainen voi olla luova nero. Ei ole Matin vika että hän on ollut niin paljon edellä muita ajattelun itsenäisyydessä, rohkeudessa ja aktiivissa halussaan löytää ja myöntää omat virheensä sekä korjata niitä. Tämä pätee yhtä hyvin aatteelliseen työhön kuin henkilöön.

(OS: Matin ajatteleminen luovaksi neroksi on hieman ennenaikaista. Minä pidän häntä edelleenkin yhtenä lahkolaisena ajattelijana, ja minulla on oikeus mielipiteeseeni.)

Olet paitsi veljeni, myös ystäväni. Tiedän, että pystyt olemaan viehättävä, sydämellinen ja reilu. Ainoastaan tässä Matin arvostelussa olet toivoton.

Ei ole mitenkään mahdollista tässä oikoa kaikkia sinun väitteitäsi, pyrin antamaan vain kokonaiskuvaa lukijoille jotka eivät tunne asiaa. Mutta syksymmällä aiomme avata näitä asioita käsitteleviä sivustoja ja blogeja. Siellä sana on vapaa. Vaatimuksena on ainoastaan normaalin väittelykulttuurin noudattaminen. Olet tervetullut keskustelemaan!

siskosi Heli

Heli Santavuori

hesusa@mbnet.fi