• Valmistelut

 

 
 
 

Sovimme Börselvan reissusta kaverini Matin kanssa keväällä. Olin saanut Matin hurahtamaan perhokalastukseen pari kesää aiemmin ja Matti ostikin jo ensimmäisen lohikeppinsä toukokuussa. Heittoharjoitusta tehtiin Kiiminkijoella heti kun jäät lähtivät. Ja alkoihan se heitto 15" jalan ongella luonnistamaan parin kerran jälkeen aivan mallikkaasti. Taisipa Matti saada ensimmäisen perhokalansakin kesän alussa , pullatane ei kyllä pahemmin haastetta antanut lohivavan kanssa heiluneelle miehelle. Yhdessä suunnittelimme ja ostimme muonat ja tarvikkeet listan mukaisesti edellisenä päivänä
 

• Lähtöaamu ja matka

 

 
 
 

Pakkasimme tavarat Matin Hiaceen 13.7 klo.04.30 ja aloitimme 900 km:n matkan kohti pohjoista. Tunnelma oli heti alussa korkealla kun olin koko alkukesän hehkuttanut Matille paikan kauneudesta. Kaamasen tienristeyksessä olimme jo lähempänä "paratiisiä". Iltapäivällä saavuttuamme Karigasniemeen tankkasimme auton ja miehet sekä ostimme pakolliset ruokatarpeet ja oluet. Norjassahan ei ole vara kaupassa käydä eikä siellä mitään meikäläiseen makuun olekaan. Polttoainekin on kalliimpaa vaikka öljyvaltio onkin.
Karasjoella valtionkortit ostettuamme alkoi viimeinen 120 km:n ponnistus.....Tien vieressä avautui näkymiä Lakselviin ja sen välijärviin.Vihdoin saavuimme Lakselviin kylään ja kohta aukenikin Porsangerin vuono ja laskuveden paljastamat rannat toivat sieraimiimme mätänevän levän ja suolan hajun sekamelskan, pikemminkin se oli tuoksu, olihan reisssua taas odottanut kokonaisen vuoden.Saavuttuamme Börselvan ( Pyssyjoki ) kylälle meillä oli vielä pari tuntia aikaa käydä katselemassa jokea, ennenkuin lupien arvonta ja varusteiden desifiointi alkaisi.Varusteet voi desinfioida luvanmyynti paikassa eli Bungalåvenissa ( ravinteli+majoitusta+mökkejä) hintaa pesulle tulee 30 NOK.
 

• Kalastamaan

 

 
 
 

Vihdoin lupa-arvonta oli ohi ja saimme kuin saimmekin vaikeuksien kautta kumpikin luvat 1. alueelle ( 240 NOK / vrk ).Suuntasimme n. kilometrin jokisuulta ylöspäin paikkaan, missä olin kalastanut edellisenäkin vuonna ja saanut kalan. Pooli alkaa pienestä koskesta jonka alla on pitkä jälkiliuku ja mutka, jonka ulkokaarre on n. 2-3 metriä syvä. Kalastaja yltää parhaimmillaan heitoillaan ulkokaarteeseen saakka ja näin saa haravoitua koko alueen. Sisäkurvi on matalampaa ja pienempi virtainen ja pohja on rannalta alkaen soraa ja keskemmälle jokea mentäessä isompaa kiveä, suurimmat pään kokoisia. Kalastus aluetta on. n. 100 m eli yhdessä laskussa saa kulumaan n. 40 min jos kalastaa tarkasti eikä muita ole jonossa.Paikalle saavuttuamme kuume oli jo kova saada perhonsa uimaan kirkkaaseen veteen. Pikavauhdilla vavat ja "kurahousut" esiin ja valmiiksi ja eikun jokeen. Annoin Matin aloittaa laskun ja menin itse odottelemaan vuoroani .....kalastimme muutaman tunnin kunnes suurin polte oli mennyt ja aloimme kahvinkeittoon. Tapahtumia ei ollut eikä edes yhtään hyppyä ja arvelimmekin, että nousuveden vaikutuksesta jotain parempaa olisi edessä. Kahvittelumme katkaisi äkkiä  iloinen läsähdys joessa ja kohta saimmekin näköyhteyden loheen, joka hyppi komeasti ilmaan useita kertoja kahvittelumme aikana. Vaihdoimme taas perhoja siimojen päihin mutta emme saaneet lohta kiinnostumaan. Paikalle tuli pari norjalaista perhokalastajaa ja keskusteluakin syntyi jonkin verran ja perhoa näyttäessäni vanhempi kaveri pudisti päätään ja hymyili siihen malliin, että ei, ei...perukkeen päässä minulla oli jälleen luottoperhoni eli joulukuusi. Itsellään norjalaisella oli pieni ehkä 10' tuplakoukkuun sidottu vaaleanharmaa runkoinen ja siipinen hässäkkä. No eipä kelvannut heidänkään teoksensa kalalle ja he lähtivätkin pian pois. Matin kanssa kalastimme aamu kolmeen kun virtaa oli mutta kalaa ei saatu ( smoltteja muutamia varovasti irroittelimme silloin tällöin ). Kävimme myös käveleen hieman alempana seuraavassa poolissa missä kolme kalastajaa yrtitti ahkerasti myös mutta tuloksia en käynyt utelemaan.
Herättyämme Hiacen peräosasta aamupäivällä keitimme "aamukahvit" ja sen jälkeen eikun kalaan. Useiden tärpittömien laskujen jälkeen se sitten tapahtui.....joulukuuseen tärähti kala kiinni ( hyppypaikka ) tunsin ihanan vedon ja vavan taipumisen  kaksi sekuntia kunnes kala irtosi.........??? saatuani perhoni käteen huomasin syyn, peruke oli kiertynyt koukun ja perhon siiven ympärille siten, että kiinnipysyminen olisi ollut ihme..kyllä manasin onnettomuutta ja päätin, etten koskaan heitä enempää kuin 10 heittoa ilman perhon tarkastamista. Ensimmäinen lupa vrk menikin sitten ilman kalaa mutta ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun päivälliseksi syödään makaroonia ja lihapullia lohijoella.

Seuraavat luvat kalastimmekin sitten eri paikassa ja siellä opin näkemään lohen veteen kun se lekutteli kiven huopeessa...Saavuimme paikalle, missä norjalainen kaveri katseli ylhäältä jokeen ja kysyessäni, että onko paikalla lohia hän osoitteli joelle ja luetteli 6-7 kalaa asentopaikkoineen. Minä siinä heti kysymään, että näytätkö kalat minullekin ja kaverihan opasti kuinka lohi löytyy joesta. Aluksi meni ainakain 15 minuuttia ennenkuin havaitsin 3 metriä rannasta olevan 2-3 kg lohen ja sitten seuraavan ja seuraavan...uskomatonta ! Havainnon saanti kesti kauan, koska odotin näkeväni jotain kirkasta mutta ensimmäinen havainto kohdistuu harmaaseen selkään ja hieman tummemmalta näyttävään pyrstöön.Matti ja minä olimme aivan tohkeissaan ja aivan varmoja, että kunhan perhot veteen päästämme niin illalla syödään lohisoppaa....VÄÄRIN ! Norjalainen oli kalastanut paikkaa jo edellisenkin vrk:n ilman kalaa ja samalla tavalla alkoi meilläkin ainakin aluksi. Epätoivo iski kun sovimme, että toinen kalastaa ja toinen seuraa miten lohet reagoi EIVÄT REAGOINEET MITENKÄÄN, vaikka vaihdoimme perhoja ja miestä ja uitto-nopeutta ja kulmaa....Luulin aiemmin, että lohi voisi säikähtää ihmisen hahmoa mutta kun ei, seisoin välillä n. 3 metrin päässä kalasta joka oli kohdallani n. 1.5 metrin syvyydessä ja heilutin raajojani mutta lohi olla möllötti vain paikoillansa. Muutaman tunnin ja yli kymmenen perhon vaihdon jälkeen hermostuin ja sanoin Matille, että paiskaa kivellä kalaa niin katsotaan mitä tapahtuu, no Matti työtä käskettyään heitti nyrkin kokoisen kiven kalan kohdalle, josta seurasi se, että kala ui metrin sivuun ja palasi paikkaansa samantien veteen syntyneen renkaan ollessa vasta alle metrin halkaisijaltaan ! Uskomatonta.
Seuraavana päivänä kahlasin joen yli ja menin pienen könkään alapuolelle heittämään, jossa paikallistin ainakin 3 isohkoa hahmoa 5-10 kg lohet. Aikani heiteltyäni ( rullaus ainoa mahdollisuus ) kallion kupeessa lohi kävi pärskäyttäessä pintaa perhon kohdalla...nyt pulssi nousi hetkessä 150:een sillä tiesin, että lohi tavoitteli perhoani tosissaan. Kolmannen lisäheiton jälkeen vapa taipui ja tunsin vahvan vedon siimassa...kiinni on hihkaisin mielessäni ja samassa lohi aloittikin ensimmäisen syöksynsä joen keskivirrasta vastapuoleiselle rannalle, matkaa ei ollut kuin vajaa kymmenen metriä ja ranta tulikin lohelle vastaan ja se jäi juromaan hetkeksi pohjan tuntumaan, n. 5 m vettä. Aikaa oli kulunut otista n. 20 sekuntia ja ajattelin, että lohi lähtee jossain vaiheessa alaspäin, koska edessä oli kova virtainen kapea ( 3 metriä ) ränni, jota se tuskin nousee mielellään Loopin vavan vastuksen kanssa. Olin jo etukäteen mittaillut rantani kalliota sillä silmällä, että miten kiipeän ylös jos lohi ottaa, koska alaspäin ei rantaa pitkin päässyt kuin 5 metriä , jonka jälkeen tuli pystyseinämä, joka oli n. 5 metriä korkea ja vettä oli alapuolella 5-8 metriä...seinämän takana joki teki 90' mutkan ja sinne mentyään siima menisi poikki. Otin vapani ulompaan käteeni ja aloin kiivetä kalliota ylös ja onnekseni lohi pysyi paikoillansa.Juuri kun olin ohittanut vaarallisimman kohdan, missä minun piti vapaalla kädellä vetää itseäni ylös pienestä koivun näreestä ylöspäin jalkojeni hakiessa kalliosta koloja, joista saisin tukea ja työntövoimaa, lohi syöksyi alavirtaan ja mutkaan saakka, n. 30 metriä. Samalla kun pääsin kallion laelle hihkaisin kaverilleni ja norjalaiselle, jotta kiinni on. Väsytys oli mukava tehdä korkealta kalliolta, kun näki kalan jokaisen liikkeen sen taistellessa perhoa irti suupielestään. 10-15 min. päästä lohi olikin jo välillä pinnassa kyljellään ja huutelin Matille, joka oli ennätysvauhtia "juossut" samalle puolelle, että heittää koukun pois käsistään, sillä näihin kaunottariin ei reikiä tehdä. Matti ei ollut koskaan kalaa paljain käsin nostanut mutta neuvottuani pyrstöotteen Matti onnistuikin heti toisella nostolla saamaan kalan ilmaan ja tuuletus huutomme kaikuivat komeasti kallioisessa laaksossa. Komusin alas kalliolta ja tainnutin lohen ja laskin veren, jonka jälkeen kiittelin Mattia ja jokea ( myöhemmin myös konjakkitipalla ). Lohi oli 86 cm pitkä ja painoi lupamyyntipaikan puntarissa seuraavana päivänä 5.4 kg, se oli ennätysloheni perhovälineillä !
Perho mihin loheni nappasi oli yllätys yllätys 6' koukkuun sidottu streameri, pyrstö; oravaa, runko; jäniksen pohjakarva ja oranssi hylje sekaisin, kierre; ohut kupari, siipi; 2 badger kukon niska höyhentä ja nippu oravaa ja ruskeaa marabouta ja peurankarvapää, kurkku; punainen villalanka ja evinä riekon peitinhöyhenet.

Seuraava päivä sitten lopullisesti varmisti sen uskomuksen ainakin meille, että perholla on väliä. Aikaisemmin oli ollut varma, että se on aivan sama mikä sen lohen edessä vilistää, jos se on otillansa, niin se kelpaa. Olimme nyt kahdestaan ko. paikassa kun norjalaisen lupa oli loppunut alkuillasta. Kalliolta katselmoinnit toisen uittaessa perhoa kertoivat karua kieltään, mikään noille ei kelvannut ? Matti sitoi siimansa päähän rannalla sidotun vaalean nro 10 koukkuun sidotun pienen nimettömän, jonka rungossa oli villasukkaa, kierteenä hopea ja siipenä mallardia, häkilänä mallardin siikasia ( ei perää,ei helaa,ei sivuja,ei sarvia ) ja eipä aikaakaan kun titti nappasi kiinni paikassa, missä lähes vuorokauden lohet olivat hylkineet tarjouksiamme. Matin ensimmäinen perholohi oli varmaan ikimuistoinen kokemus miehelle, ainakin suu oli niin messingillä kuin vain voi olla. Täytyi ihailla miehen rauhallisuutta tilanteessa, vaikka kyseessä olikin titti ,sillä kala väsytettiin aivan liikkumatttomaksi ennenkuin nostin sen kiduskannen alta ylös. Keitimme lohisopat rannalla ja maku oli taivaallinen makaroni/lenkki-aterioiden jälkeen. Lupamme alkoi olla lopussa, joten syötyämme pakkasimme kamat ja lähdimme hakemaan seuraavia lupia.
Palasimme samaan paikkaan lupiemme kanssa ja aloitimme kalastamisen ilman paineita, sillä olihan meillä graavialohta astiassa ja isompi lohi vietiin pakkaseen luvanmyyntipaikalla ( pakastus hinta 1 NOK / kg / vrk ). Ilta menikin tyhjää pyytäessä ja maisemia ihaillessa sekä ainoan eväs pullon tyhjennyksessä. Paikalla kävi alajuoksulta pari norjalaista mutta eivät kauan viihtyneet. Toinen oli karkuuttanut alempana edellisenä iltana 7-8 kg.n lohen. Myöhään tuli vielä yksi norjalainen yhden käden kepillään yrittämään ja juuri kun olin menossa nukkumaan kuulin huuhahduksen mutkan takaa, nousin ylös, puin ja menin ulos ja samalla näin kaverin tulevan pää riipuksissa alaspäin...lohi oli tarttunut samassa paikassa kuin minullakin edellisenä päivänä ja vetänyt 50 metrin syöksyn, jonka jälkeen se oli irronnut, kaveria harmitti vietävästi mutta oli toisaalta iloinen kun lohi oli kelpuuttanut hänen perhonsa. Lohen koosta kaveri vain sanoi sen verran, että lähempänä 10 kg:a oli ollut...? Saattoi olla tottakin sillä olin nähnyt ko. paikassa ne 3 lohta, joista yhden ongin itse ja kahdesta jääneestä toinen oli isomman näköinen ja sen tunnisti myös pään yli menevästä valkoisesta raidasta ( verkosta karkuun päässyt ). En kyllä ollut sitä enään samana päivänä nähnyt, liekö noussut ylemmäs, koska alemman osan lohetkin hakivat selvästi hetkeä nousta askelta ylemmäs ja katosivatkin aina välilla jopa pariksi tunniksi jonnekin. no nyt laitoimme pään pehkuihin ja jätimme norjalaisen vielä pyytämään....
Aamupäivällä herättyämme paikalla ei ollut enään ketään ja aamutoimien jälkeen kalaan. Matti uitti edellisen päivän "ottiperhoansa" ja minäkin sidoin siimani päähän pienen hopearunkoisen,punaperäisen ja mallardsiipisen tekeleen. Matin tultua "laskultansa" juotiin vielä kahvia ja sanoin Matille, että käynpä "kopaseen". Kurahousut olivat jalassa ja yläosassa pelkästään polypropeeni aluspaita kun titti kelpuutti perhoni heti toisella heitolla! Naurettiin siinä yhdessä kun "kopaseen" tuotti heti tuloksen ja samalla uittelin tittiä Matin kourien ulottuville...aah kylläpä taas kelpaa soppaa keittää.

Seuraavana päivänä kun lupamme oli loppumassa meillä oli saaliina 6 tiitiä ( 1.1-2.1 kg ) ja 5.4 kg: kalat osa oli jo pakasteessa ja osa syötynä. Lähdin vielä tuntia ennen luvan loppumista sen paikan yläpuolelle mistä olin saanut sen 5.4:n . Paikka on tiukan ja kapean nielun jälkeinen npea niva missä on sen etuosassa syvä monttu ..arvio 10 metriä ja takaosassa matala niska, missä vettaä 1-2 metriä. Alueen leveys n. 25 m ja pituus n. 30 metriä. Heittelin montun takalaitaan, minne sain siimani lentämään kun yht'äkkiä tapahtui taas pintaläsähdys ilman tärppiä....paikalla oli lohi joka oli kiinnostunut perrhostani. Heitin vielä pari kertaa ilman tulosta joten panin tupakaksi ja odotin...Tupruteltuani heitin taas samaa paikkaa kunnes kolmas heitto antoi mojovan tärpin...vapa vain yksinkertaisesti taipui ja taipui ja jarru päästi hitaasti siimaa ulos. Lohi sukelsi päättäväisesti montun pohjaan, pidin kalaa tiukoilla, koska alueen koko oli pieni ja pelotti, josko se lähtisi alaspäin, jossa oli matala koski, isoja kivä ja kapea nielu . annoin kalan juroa hetken ja aloitin pumppaamisen kohti pintaa, sain kuin sainkin siimaa sisään arviolta 15 metriä kunnes se päätti palata takaisin monttun pohjaan...siima valui nopeasti vahvan vedon voimasta vaparenkaiden läpi veteen kunne kuului surkeankuuloinen "RÄPS" ..kesti ainakin 2-3 sekuntia ennekuin tajusin, että heittosiima oli poikki ja lohen mukaan jäänyt heittopää painui samassa syvyyksiin, oli todella surkea olo kun aloin huutaa Mattia mutkan takaa avuksi....Matin tullessa paikalle yritimme molemmat tähyillä pyörteiseen monttuun näkyisikö vihreää heittosiimaa missään, olihan sitä n. 10 metriä siellä jossain ja aluehan oli niin pieni ,( montun halkaisja n. 5 metriä ), mutta ei mitään....Sitten olimme huomaavinamme siiman vastarannan puolella n. 3 metriä rannasta kiven huopeen virrassa, lähdin juoksemaan ylityspaikalle ja kun tulin vastarannalla paikalle, niin eipä siinä mitään ollutkaan veden väri ja mielikuvitus tekivät vain tepposen. Yritmme koko loppulupa-ajan etsiä siimaa ja lohta mutta turhaan, oli pakko luovuttaa. Tutkiessani siimaa huomasin, että 50 paunan ( lbs ) valmis lenkkiliitos oli pettänyt, se ei ollut luistanut läpi vaan katkennut heti silmukan jälkeen suoralta osalta ! En tiedä mihin se oli nirhautunut, koska ko. viritys oli vasta eka reissua mukana enkä kalastaessani kuljeta liitosta vaparenkaiden läpi yleensä kuin aloittaessani ja lopettaessani kalastuksen. Saattoi olla, että lohen vetäessa siimaa ulos jyrkkä reunaisen montun siima otti laitaan kiinni ja siinä oli jokin terävä kohta , mistä vahinko aiheutui. Harmitti vielä viikkoja reissun jälkeen...se olisi saattanut olla ennätysloheni !? No mikä perho...no streameri....Jallu streamerin muunnos koukussa 6` ja 4x long,  eli ainakin täällä isommat lohet kelpuuttivat isompia perhoja ja titit pieniä.
Palattuamme Bungalåveniin vuokrasimme saunan ja me saunoimmekin...joimme loput kruunut oluen muodossa ja yövyimme Porsangerin vuonon rannalla auton takaosassa. Aamulla pakkasimme autoon pakastetut lohet ja aloitimme kotimatkan utuisessa ja kylmässä kelissä. Luulenpa, että jos kotijoukot suo niin taas ensi kesänä veri vetää samoille sijoille yrittämään pyydystämään  jalointa kalaa mitä minä tiedän.
 

• Ohjeita

 

 
 
 

Matkaa suunnitteleville ohjeeksi sen verran , että paikalla on rajoitetusti majoitus kapasiteettiä, teltan saa korvausta vastaan pystyttää Bungalåvenin pihaan, jokirannassa se ei maksa mitään. Polttopuuta ei tahdo olla saatavilla, joten kaasu/sinoli vehkeet mukaan. Joen vesi on puhdasta hyvää sekä kylmää heinäkuussa n. 9-12' C. Rahaa 5 päivän lystiin menee Oulun korkeudelta matkaessa n. 3000 FIM ( 500 € ) / hlö. Toiset tykkää maata kanarialla toiset kalastaa lohta.Onhan se sanontakin , että" lohta kannataa.......". Paikalliset , ainakin vanhemmat ihmiset puhuvat myös suomea, koska ovat kveenien jälkeläisiä. Paikannimistökin on kartoissa ja tienviitoissa kaksikielinen. Joella on hyvä lupavalvonta ja näin ollen kalastaminen on ainoa asia mihin tarvitsee keskittyä, ei verkkoja eikä massoittain ihmisiä jonossa heittopaikoilla. Punttien ja matojen käyttö on kiellettyä ja jos uisteluhommaa harrastaa niin vain yksi kolmihaara koukku sallitaan uistimessa. Sivuperhon käyttäminenkin on kielletty. Suurin koukkukoko taisi olla jotain 2/0 luokkaa, joskaan siitä en ole aivan varma, tällä ei kuitenkaan käytännössä ole merkitystä sillä täällä käytetään pieniä koukkuja. Rannoilla on vai muutama mökki, joten rannoilla voi kulkea ja kalastaa aika vapaasti. Jokivarteen pääsee useista eri liittymistä eikä sorapätkät ole kuin max. joitain satoja metrejä. Mikäli sivutie ei ole luvallinen, risteyksessä on kyllä kyltti kertomasta asiassa eikä näitä rajoituksia kannata rikkoa, sillä ei niistä koskaan hyvää seuraa.

Pääsivu