Puheenjohtajan kynästä
Mistä kaikki sai alkunsa ja miten tähän päivään on tultu
Joskus keväällä 1989 kaveriporukalla istuimme iltaa jossain päin Asevelikylää, ja mietimme mitä voisimme alkaa yhdessä harrastamaan. Porukasta muutamia mainitakseni paikalla taisi olla Lönnroosin Toni alias Lönkkä, Tiihosen Kristian alias Issu, Kuusiniemen Mika alias Kuuska, Hietikon Jarmo alias Jape, Rissasen Janne alias Uumaja, Sikasen Kimmo alias Manageri, Hägenin veljekset Petri ja Mika aliaat Pette ja Korsh sekä allekirjoittanut alias Kopa.
Lönnroosin Toni, joka oli jo aiemmin pelaillut sählyä, taisi ehdottaa sählyporukan perustamista tai ainakin siis salin vuokraamista ja siellä kerran viikossa pelaamista. Sählyhän oli meille kaikille tuttu vauhdikas peli jo ala-aste ajoilta lähtien, joten ehdotus herätti porukassa kiinnostusta. Toni hommasi kaupungilta vuoron, joka oli Vörkkärin yläasteen liikuntasalissa. Mailoja ei siihen aikaan saanut ihan jokaisesta supermarketista, tai muistaakseni Prismassa oli laaja valikoima ns. lötköjä eli sähköputkivarsi mailoja ja valikoima taisi olla kahta eri väriä, mustaa ja valkoista. Urheiluvälineliikkeistä olisi kyllä saanut laadukkaampiakin mailoja, mutta kukaan ei uskaltanut ”satsata” yli viidenkympin mailaan näin alkuvaiheessa. Sähköputkivarsia sitten yriteltiin viritellä uretaanilla, ohuemmilla sähköputkilla ja jopa puutangoilla (tuli vaan vähän painavia).
Vuoro siis oli hommattu ja muistaakseni se oli lauantai aamuna klo 10.00-11.00. Maalejahan siellä ei tietenkään ollut, joten ensimmäisiä matseja pelattiin milloin tuoleista kyhättyihin maaleihin, milloin sukkamyttyjä maalitolppina käyttäen. Uusia kasvojakin porukkaan liittyi mm. Marjamäen Juha alias Jippo, Kujanpään Kimmo alias Kuja, Tolosen Kristo alias Topi, Järvisen Toni alias Mesis, Luikun Petri alias Litti ja ns. juniorikaarti Koivulan Hannu, Meriruohon Sami, Rinteen Juha, Koskisen Eppuli eiku Petri ja Talson Sami. Kerran viikossa siis sähläiltiin ja monesti oli nyrkkitappelukin lähellä, sen verran tosissaan mentiin. Kuumakallet Lönkkä ja Issu ottivat yhteen tämän tästä.
Sitten eräänä päivänä hommattiin oikeen omat maalit. Pikkumaalit, joita sählyssä käytetään ilman maalivahtia. Jo oli pelaaminen juhlaa, kun sai iskeä palloa verkkoon. Maalit kulkivat aina jonkun auton peräluukussa pelipaikalle.
Ensimmäisiä otteluita taidettiin pelata joskus vuosina 90-91. Nuorisotilojen porukoita vastaan pelatut turnaukset olivat siihen aikaan ainoita matseja joita pelasimme. Eipä kyllä kaupungista siihen aikaan olisi montaa joukkuetta vastustajaksi saanutkaan. Yksi turnausvoittokin tuli, muistaakseni vuosi oli –92. Samana vuonna hommasimme ensimmäiset pelipaidatkin, joita käytettiin sähly, kaukalopallo ja jalkapallo peleissä. Legendaarisen logon designistä vastasi Kuja. Näiltä ajoilta on siis peräisin joukkueen nimi Jukobox, jota ei rekisteröitymisen yhteydessä enää viitsitty vaihtaa. Logo meni kyllä uusiksi.
Tähän väliin täytyy heittää terveiset ja kiitokset Meriruohon Pertsalle ja Siltasen Vekelle nuorisotila Jukoboxiin, jotka jaksoivat aikanaan kannustaa hienon harrastuksen pariin. Vuoteen 2001 mennessä arviolta 70 pelaajaa on pukenut Jukoboxin punaista ylleen. Osa vain muutamaan otteluun, osa pidempään.
Vuosina 93-95 pelattiin jo ensimmäisiä sarjamuotoisia pelejä Vaasassa. Huutoniemen sairaalan sarjaa, jossa pienessä salissa pelattiin neljällä neljää vastaan. Silloin pelattiin isoihin maaleihin ja maalivahdeilla oli lähes nykypäivän tasoiset varusteet. Homma alkoi jo muistuttamaan salibandyä. Sijoituksemme molempina vuosina oli ihanaakin ihanampi, neljäs. Peliporukkaan oli liittynyt mm. Rönnholmin Harri alias Hapa.
95-97 pelailtiin Tennis-centterin kaupunkisarjaa. Nyt touhu vastasi jo lähes täysin nykypäivän salibandyä. Ensimmäisen vuoden sijoitusta en muista kirveelläkään, mutta toisena vuotena saatiin ”poika kotiin” eli turnausvoitto. Tennis-centterin sarjoista muistan hyvin joukkueen nimeltä Wunder team, jossa pelasi nuoria lupaavia pelimiehen alkuja. Ei ihme, että kyseinen joukkue voitti Aurinkoliigan runkosarjan vuonna 2001. Tosin miehet ovat kuulemma paljolti vaihtuneet. Uusia pelimiehiä Boxin joukkueessa Tennis-centterin sarjoissa oli mm. Ritolan Pauli eiku Kari eiku Jari, Ruutiaisen Jyrki alias Jykä, Rantasalon Petri alias Peedu, Tuomivirran Janne alias Juti sekä junioripelaajat Korven Mikko ja Paajasen Tuomas.
Vuosien 93-97 välisenä aikana osallistuimme useisiin turnauksiin, joista mieleeni päällimmäisenä muistuu eräs Pietarsaaren reissu. Pelillisistä muistoista mieleen palaa Kovjoki Blue Foxia vastaan pelattu matsi, jossa olimme turnauksen ainoa joukkue, joka teki heitä vastaan maaleja. Mutta reissu muistuu myös muista asioista mieleen. Julkisesti niistä ei viitsi puhua, mutta kaikki silloiseen joukkueeseen kuuluneet muistavat tapauksen varmasti aina. Muistaakseni kaksi kertaa Pietarsaaren reissulla tultiin ihanasti neljänsiksi. Kolmannella kerralla ei päästy alkusarjaa pidemmälle. Erikoista Pietarsaaren turnauksissa oli yleensä se, että eihän me tiedetty sääntöuudistuksista mitään ja yleensä aina ensimmäisen turnauspelin aikana tuomari tuli selvittämään missä mennään. Nuoren lajin säännöt muuttuivat jatkuvasti. Neljäs sija oli pitkään joukkueen kirouksena. Kunto taisi aina pettää rankkojen turnauksien tärkeimmissä matseissa. Komu HT:n järjestämässä turnauksessa kauppiksella, kirous rikottiin ja tultiin toiseksi. Olisko vuosi ollut -96 tai -97.
Eräskin ”promilleturnaus” tahkottiin Nummirockin pikkulavan edessä olevalla puulattialla. Vuosi oli -93. Kyllä porukalla oli ihmettelemistä, kun Boxin punaiset ja valkoiset iskivät yhteen maaleinaan vanhat pikkumaalit. Siihen aikaan sählyä pidettiin vielä ala-asteen liikuntatuntien hauskana pelinä.
Sitten alkoikin Aurinkoliigan aika. Laitalaisen Sami kyseli olisiko Jukobox halukas pelaamaan kaupunkisarjaa, jossa pelattaisiin täysin SSBL:n säännöillä. Valmiita oltiin. Nyt neljän A-liiga kauden jälkeen täytyy myöntää, että Aurinkoliiga on nostanut salibandyn suosiota ja tasoa Vaasassa valtavasti. Kiitokset Aurinkoliigan pyörittäjille arvokkaasta työstä Vaasan salibandyn hyväksi.
Sitten armon vuonna 1999 Jukobox ry. virallisesti rekisteröitiin ja liityttiin SSBL:n jäseneksi. Samaisena vuonna pelattiin myös Jukoboxin 10-vuotis juhlaottelu, jossa seurassa joskus pelanneet ”Legendat” testasivat silloisen joukkueen tason. Matsin jälkeen menneitä muisteltiin legendaarisessa Harjun saunassa, jossa joskus muinoin myös hengenpelastustaitoja reenattiin. Aurinkoliigasta ja SSBL:n matseista en jaksa kirjoittaa tänne sen enempää...tilastot yms. löytyy toisesta linkistä. Nykyisen joukkueen runko on peräisin kaudelta 1998-1999, johon on liittynyt jonkin verran uusia pelaajia.
Allekirjoittanut on siis tätä nykyä ainoa ns. alkuperäisjäsen, jota eräskin ilmaveivaaja jo vanhaksi kehärääkiksi haukkui. Nähtäväksi jää saako Jukobox tulevaisuudessa paluumuuttajia ”kasvattajaseuraansa”.
Allekirjoittanut jatkaa ”sähläämistä” ainakin niin kauan kuin paikat kestää ja juniorit ei hypi silmille. Tärkeintähän ei ole voitto vaan parhaat varusteet. Toisin sanoen niin kauan kun reeneissä ja peleissä on hauskaa.
Puheenjohtaja Mika Korpi 5.4.2001
