|
LOKAKUU -02
Mä olen löytänyt The Project Haten uudelleen. Joskus vuosi sitten tuli kuunneltua jonkin verran. Nyt tämä taas iskee. Jees. Piti tänään nauhottaa vihdoin ne Abattoirin synat, mutta Jugi ei vissiin oikein tahdo jaksaa olla kiinnostunut tekemään yhteistyötä. Se hiton biisi pitäisi vaan saada tonne Glortsun sivuille ladattavaksi samalla kun se uusi leiska tulee. Mutta niin, eipä tule uutta leiskaa ennen kuin eräs nimeltämainitsematon kitaristinrahjuketsubu jaksaa lähetellä meikäläiselle kuvia.. (terveisiä vaan Katariinalle...) Päivän hokema: You suck.
Loppu viikonloppu taitaa sit mennä reenaillessa. HyvÄ.
Hei ihmiset. Maailman parhaan elokuvan maailman parhaat sivut: www.requiemforadream.com. Jos ette ole tota nähneet, niin mars mars vuokraamoon. Ahdistustakuu. Nyt on muutes sellanen juttu että huomenna koittaa operaatio irti arjesta. Plutonium Orangea kattomaan sittenkin. Johtuu siitä, että mua vituttaa, mä haluan pois, ja mulla sattuimoisin onkin kivasti ylimäärästä rahaa. Onko 70€ housuista liikaa? Eeeei kai...
Lauantaina sitten tuon samaisen synttärisankari-kitaristinrahjukkeen kanssa suunnattiin kohti Jyväskylää. Poika kovasti vakuutteli ottavansa vähän rauhallisemmin tällä kertaa kun kolmen päivän juomaputki takana, mutta joo. Äkkiähän se sinne Lutakon baarin puolelle eksyili kuppia ottamaan. Joo se ilta olikin sitten aika lahjakasta säätöä. Pitänee kiteyttää. Tämmöstä säätöä Jyväskylässä tällä kertaa -stoorien top viis. 1. Siinä joskus vähän ennen bussin lähtöä takaisin Heinolaan tuli vielä hortoiltua Bar68:iin tarkastelemaan meininkejä. Paikka oli tapansa mukaan noihin aikoihin tupaten täynnä porukkaa ja meikän piti sitten yrittää luovia siellä semmoisen tosi tiiviin ihmissuman läpi. Matka sitten töksähti siihen kun Plutonium Orangen rumpali tukki mun tien. Kyseinen heebo ei tunne meikäläistä, että luultavastikin asettui tielle vaan jutellakseen kännipäissään mukavia jollekin random nätille tsubulle. Sedällä sitten naama vähän venähti siinä vaiheessa kun tsubu toikaiseekin, että "Voisiko herra Plutonium Orangen rumpali päästää mut tästä läpi vai jumituinko mä nyt tähän?" Haha. Oikeesti teidän ois pitänyt nähdä sen sedän ilme! Se oikeesti meni ihan hämilleen tosta! Päivän paras! Sitten se siinä ihmetteli että tunteeko se mut ja arvuutteli mun nimeäkin ja kyseli että oonko mä jossain kaupassa duunissa. Minä vaan kehaistuani niiden bändiä tokaisin siihen että "ei kun mä olen Jenni Heinolasta ja mun pitäs nyt päästä tästä läpi, että moi moi vaan" Mie jatkoin matkaani ja setä jäi luultavasti äimistelemään vielä enemmän. Mutta ei hitto se ilme! Vähänkö on tullut hihiteltyä tolle jutulle jälkikäteen! 2. No tää on hiton vakio, mutta hitto mikään ei oikeesti ole niin hauskaa, kun se että ympärillä on ihan helvetisti porukkaa ja ne kaikki puhuu VENYYYTTÄEN. Ehkä noin maailman herttasin murre. Ihan totta. Sain Hesburgerissakin hirveät kicksit siitä kun myyjä-täti sanoi hinnan että "viis yheeeksänkymmentä". Khihii. 3. Sittepä meikä siinä edellämainitussa baarintyngässä törmäsi juuri keikan heittäneeseen Lasse Erjamoon ja tämän legendaarisiin nahkahousuihin. Sille sitten piti mennä vöyhöttämään. Muistikuvani mukaan keskusteltiin jotain henkeviä keikoista ja diskoteekeistä ja jostain tommosista. Kun ei nyt oikein sattuneesta syystä muista että mistä kaikesta. Sitten siihen pöllähti Raakel Liekki ja mä sitten selitin sille että sen pitää lähteä Lasse Erjamon ja legendaaristen nahkahousujen kanssa diskoon kun ei se sinne yksin voi mennä. Ehheh. Hiton jees. Muita muistikuvia baarista: meikä yrittämässä nostaa Mynniä ilmaan siinä onnistumatta (ihan hyvä vaan, ois oltu aika äkkiä pinossa siinä lattialla muuten). Ei muutes mitään havaintoa mikä juttu tossa oli taustalla. :D 4. Lutakossa oli Kotiteollisuus-paitainen ylisöpö narikkapoika. Hitto jos se on siellä tossa parin viikon päästäkin, niin mä varmasti vien sen Heinolaan sieltä. Niin syötävä! Oli pakko jumittua heittämään läppää sen kanssa aina kun sattui narikalla käymään. Taas näitä juttuja, mitkä kovasti pisti hihittelemään jälkeenpäin. 5. Ömm. Mitäs vielä. Kootut parhaat:
Tämmöstä vöyhötystä tällä kertaa. Ja seuraavana päivänä aurinkoisena ja hyväoloisena promokuvauksiin: tämmöstä jälkeä. Trueiivil.
Ja nyt on kyllä taas niin mulla-ei-ole-elämää -surffaamista ettei mitään rajaa. Te ette halua tietää. Jos vaikka yrittäisi irrottautua tästä ja mennä kotiin lukemaan saksaa. Saamattomuus taas niin huipussaan.
Pitäis tästä lähtee Rullalle nauhottamaan Abattoiriin synat. Hitto se on tiukka biisi, varmaan Glortsun paras. Olen edelleenkin raivoissani siitä, että pojat päätti ettei sitä biisiä nauhoteta siellä Savonlinnassa Cliffs of Geburahin ja EnNightenmentin lisäksi. Nauhotetaan sitte Suffering of the Lambs, joka tolla uudella rullademolla on kyllä vähän täytebiisi ainakin meikäläisen mielestä. Jeppe ei vaan jostain syystä suostu Abattoiriin. Ja mua vituttaa. Sehän on vittu rikos koko hiton orkesteria vastaan että sitä biisiä ei nauhoteta! Stn. Lynkkaan Jepen vielä joku päivä. Tai sitten en. Saattaisin aika äkkiä jäädä kakkoseksi siinä ottelussa. Hiton jässikkä. Ja onko taas Dissectionia stereoissa, onko?!
|
