Se miten tutustuin dandeihin oli puhdas sattuma. Eräällä ystävälläni oli sattumoisin tällainen pötkö ja aikani sitä ihmeteltyäni (melkein kaksi vuotta) olin dandien omistaja. Näin saapui Elsa, Marfidal Emergecy Exit, opettamaan minulle dandimaisia "tapoja". Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1994 ja toinen, johon sain oman kennelnimen Galbaras, vuonna 1996. Sen jälkeen pentueita on ollut keskimäärin yksi vuodessa.

Galbaras-nimestä sen verran, että se tulee eräästä sadusta ja on siinä esiintyvän viisauden puun nimi. Galbras-puusta sanotaan, että se kasvaa tylsistyneiden ihmisten maassa ja vain harvat ja valitut löytävät sen.

Mukavaa tämä elo on dandien kanssa ollut ja jokainen koirani on erilainen, suuri persoona. Niiden kanssa ei aika tule pitkäksi ja aina saa oppia jotain uutta. Pysyy se mielikin sillä tavoin virkeänä! 

Mitä sitten harrastan koirieni kanssa? Riippuu vähän päivästä. Aurinkoisella säällä voi touhuta puutarhassa (dandiet auttavat mielellään) tai käydä metsälenkillä, sadesäällä paras harrastus on makoilla sohvalla puoli tusinaa koiraa kainalossa.