Jettyspoof´s Nemesis "PÖRRI"
|
|||||||||||||||||||
|
|
|
Synt. 2.9.2002 Isä: FIN & EST MVA Jettyspoof´s Blacksmith Emä: FIN MVA Jettyspoof´s Fiery Temper Om. Jouni Salmi Kasv. Nea Tolonen
|
|||||||||||||||||
|
|
|||||||||||||||||||
|
Pörri: Pörri (useimmiten ihan vain Pöpö) on vasta ehtinyt harjoitella ihan perusjuttuja, kuten istuminen, maahan meno ja luokse tulo. Myös hiljaa olemista on kovasti harjoiteltu, tosin kehnolla menestyksellä, koska kaikelle epämääräiselle on pöhistävä ainakin pari kertaa. Ja sitten kun on myös niitä olemattomia pikku-ukkoja... Kaikkea lentävää pitää jahdata: kärpäsiä, lintuja, perhosia, ampiaisia... Tähänastinen saalis-saldo onkin muutama kärpänen, lukematon määrä perhosia ja tukko Iida-äipän partakarvoja, ei siis lainkaan lintuja eikä amppareita. Kodin mielenkiintoisimmat jutut ovat vessanpönttö: aina kun siitä nupista kiskaistaan niin alkaa vesi virrata hurjaa vauhtia, joskus siellä voi pestä parrankin. Pönttö on myös hauska yrittää tukkia kaikenlaisilla leluilla. Pölynimuri: jännä tunne kun masiina ottaa parrasta kiinni ja yrittää imaista mukaansa. Vesikippoon on myös hauska sukeltaa, vaikka vielä hauskempaa on napata kipon reunasta kiinni ja juosta minkä kerkiää ympäri huushollia niin että vettä on joka puolella. Näyttelyynkin olisi tarkoitus mennä sitten joskus kun saadaan esiintymispuoli kuntoon. Onhan niitä näytelmiä harjoiteltukin, mutta Pörri kun haluaa esitellä ennemmin vatsaansa kuin sivukuvaansa. |
Horoskooppi Neitsyt: Neitsytkoirat ovat hiljaisia, vetäytyviä, siistejä ja täsmällisiä. Sinusta saatta tuntua, että ne ovat viileitä lähestymisyrityksillesi. Älä anna tämän johtaa sinua harhaan, ne eivät ole ylimielisiä. Päinvastoin, älykkäät neitsytkoirat yleensä vähättelevät omaa arvoaan ja ovat siksi ujoja. Ne eivät jaksa uskoa, että ihminen on valmis antamaan paljonkin omaa kiintymystään koiralleen. Kun ne viimein ovat varmoja rakkaudestasi, ne vastaavat tunteeseen täysin rinnoin.
Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen
|
||||||||||||||||||
|
26.7.03: No nyt se vihdoin tapahtui! Pyydystin ampiaisen! Eipä olisi kannattanut, mutta kaikkea kun pitää kokeilla. Eli: Olin vaaninut sitä jo pitkin päivää sisällä ja muutaman kerran jo sännännytkin sitä päin suu ammollaan, mutta se oli liian vikkelä minulle. Olin jo melkein unohtanut koko ampiaisen iltaan mennessä, kunnes se taas ilmestyi jostakin suristen, keskeyttäen uneni. Nyt ampiainen oli jo niin tokkurassa, että se oli helppo saalis... Ja naps! Se oli suussani. Mutta kylläpä se maistuikin kitkerältä. Jouduin ravistamaan päätäni aivan tolkuttomasti, jotta ampiainen hellitti otteensa kielestäni. Vaikka sain sen sylkäistyä pois, ei kihelmöinti kielessä vain loppunut, niin jouduin lipomaan kieltäni ihan mahdottomasti ja siitäkös minä hengästyinkin ihan kamalasti ja emäntä oli aivan paniikissa kun läähätin niin kovasti.
|
Isäntä sitten meni heti soittamaan ja juoruamaan päivystävällä eläinlääkärille mitä olin mennyt tekemään (Ja muka kuulemma sen takia, että tietäisivät montako kyytablettia kurkustani pitäisi alas tunkea). Emäntä antoi minulle yhden tabletin, siis lääkettä - ei karkkia, tiedän sen siitä, koska se maistui niin pahalta. Yritin sylkäistä senkin pois, mutta kun vaativat minua nielemään sen... Mutta oli se vain ihme pilleri, kun oloni alkoi kummasti parantua. Iida-äippä oli selvästi kateellinen saamastani huomiosta ja pilleristä, että seuraavana aamuna pisteli hänkin kuistilta poskeensa ampiaisen.
|
||||||||||||||||||
|
|
|||||||||||||||||||
|
Sivun tekijän tiedot.
|
|||||||||||||||||||
