Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
C.F. Be A Big Leader
LKV5, KUMA, JS
| Kuvagalleria | Sukutaulu | Astutukset ja jälkeläiset | Kisakalenteri |
 
© Heini T.

  Tärkeimmät tiedot
 
  Virallinen nimi: C.F. Be A Big Leader
  Lempinimi: Lare
  Rotu: Amerikanravuri
  Väri: Tummaruunikko
  Merkit: mtj vuohissukat, vtj kirjokavio
  Säkäkorkeus: 163 cm
  Sukupuoli: Ori
  Syntynyt: 7.9.2002
  Ikä: 4-vuotta
  Kasvattaja: Marjo U.
  Omistaja: Henttu


  Koulutus: Ravuri, totutettu myös satulaan ja ratsastajaan
  Arvonimet:
  Ennätys:1.17,5a

 Luonne/Ratsastus/Ajo

Lare on nuori villikko, joka vasta kokeilee siipiään vähän joka asian suhteen. Lare on aivan äärettömän kiltti ja ihmisrakas, mutta minkäs ori itselleen voi, kun orin vietit ja vaistot tekevät joskus luonteen hiukan liiankin villiksi. Karsinassa Lare on hoidettaessa todella rauhallinen, hiukan saattaa vinkaista kun joku toinen hevonen menee ohi, mutta siihen se sitten jääkin. Pesupaikalla Lare on hivenen rauhattomampi kuin karsinassa, mutta kovin on poikaa yritetty totuttaa pesupaikalla seisomiseen, joten nyt täytyy vain kestää Laren pientä poukkoilua ja vikurointia, sekä tietysti tärykalvoja tärisyttävää huutoa. Ulos vietäessä/sisään otettaessa, sekä tietysti muutenkin jonnekin kauemmas talutettaessa, on Larelle laitettava ketju suuhun, ihan vain sen tähden, että sille päälle sattuessaan Lare on melkoisen sinne tänne poukkoileva tapaus, joka ei muistuta pätkääkään herrasmiestä, ja tälläisessä tilanteessa on kyllä nauru kaukana kun Lare oikein rupeaa vikuroimaan.

Lare on valjastettaessa oikein rauhallinen tapaus, se seisoo innokkaana ja melko malttamattomattoman näköisenä oikein tarkasti likkumattomana, jotta ei vain vahingossakaan hidasta sitä valjastavien ihmisten touhua. Lare on aivan intoa täynnä kun ollaan lähdössä lenkille, ja kun se on seissyt pitkän aikaa paikoillaan ja ihmiset ovat (vihdoin ja viimein) saanet sille valjaat päälle ja kärryt perään, niin on aivan turha jäädä odottelemaan, että Lare sitten enää seisoisi sekunttiakaan malttavaisena paikoillaan, se näet sinkoaa juuri sillä sekunnilla eteenpäin kun viimeinenkin valjaiden remmi on saatu kiristetyksi.

Ajettaessa Lare on todella herkkä ääniavuille, se tottelee niitä juuri samalla sekunnilla kuin kuulee ne, tosin eteenpäin ajavat ääniavut menevät vielä vähän nopeammin läpi, pidättäviä ääniapuja saattaa joskus joutua hiukan hokemaankin ennen kuin Lare kuulee yhtään mitään:) Suustaan Lare on kohtuullisen herkkä, kun on oikein vauhti päällä, niin ei välttämättä meinaa aivan pienistä avuista vauhti hiljentyä, mutta yleensä kyllä. Kilpailuissa Lare on utelias ja melkoisen touhukas, se hirnahtelee koko ajna tervehdykseksi muille hevosille, eikä hoitamisesta meinaa tulla yhtikäs mitään. Kun ollaan sitten kovan urakoinnin jälkeen päästy radalle, niin johan Lare unohtaa muut hevoset ja alkaa keskittyä ihan täysin omaan suoritukseensa. Lare on melkoinen loppukirijä, ja aina loppusuoralla siitä tuntuu löytyvän jokin ylimmääräinen vaihde, ja sitten se on menoa...

Lare on myös opetettu satulaan, ja tiytysti siis myös ratsastajaan. Sitä liikutetaankin aina silloin tällöin ratsain, yleensä päivinä jolloin ei liikunnan ole tarkoitus olla kovinkaan raskasta, ennemminkin vain rentouttavaa. Larella voi myös ravata ratsastajan kanssa, kunhan ei vain aivan suoralla lähde ravia painelemaan, eikä missään nimessä myöskään yllytä Larea kovin vauhdikkaaseen menoon, Lare kun tuppaa innostumaan aina välillä niin kovin, että tulee siinä samalla heittäneeksi muutaman pukinkin.

Kuljetuskoppiin lastattaessa Lare on oikein malliesimerkki hankalasta hevosesta. Ilman mitään apuvälineitä tai suurta apulaisten joukkoa on aivan turha kuvitella Larea saavansa koppiin. Mitkään kauraämpärit tai muut herkut eivät asiaa juuri auta, yleensä on otettava avuksi liinat, jotka vedetään ristiin Laren takapuolen takaa ja siinä samalla muutama ihminen työntää Larea takapuolesta sisälle autoon, potkuja ei onneksi tarvitse pelätä. Houkutuslintu, eli joku toinen polle jo valmiina kopissa auttaa joskus, ei tosin joka kerta, mutta aina voi toki, ja kannattaa, yrittää.

Laren kengitys/raspaus yms. hoito sujuu aina aivan rauhallisissa tunnelmissa, nuorempana oripoikana Lare tuppasi tehdä kengityksestä ja hampaiden raspauksesta aina melkoisen suuren numeron, kerran se jouduttiin jopa rauhoittamaan kengitystä varten, mutta kun on ikää tullut hieman lisää, niin on luonnekkin sen verran muuttunut, että ei tälläiset "jokapäiväiset pikkujutut" saa enää Larea kavahtamaan. Eläinlääkäreistä Lare ei ole koskaan pahemmin meinannut mitään, se ei hätkähdä nimeksikään kun sitä rokotetaan tai muuten pistetääm, eihän ison pojan nyt sovi pientä piikkiä pelätä:)

 
Kuvien © Heini T. / Tekstin © Henttu