My Favorite things about Angelfire.
My Favorite Web Sites
Free Web Building Help
Angelfire HTML Library
htmlGEAR - free polls, guestbooks, and more!
SKEITTAUS Skeittausta voi luonnollisesti harrastaa missä vain, kunhan alusta on tarpeeksi tasainen. Tasainen sikäli, että rullaaminen on mahdollista. Erilaiset reunukset, kaltevat tai kaarevat tasot, rappuset ja pudotukset taas ovat pelkästään hyödyksi. STRIITTI Kadulla skeittaamisen hienous on "luonnon paikkojen" hyödyntäminen. Rappuset, kivi- ja metallireunaiset kurbit, kaiteet, erilaiset gapit ja kaltevat tai kaarevat rakenteet jotka ovat skeittajalle ditchejä tai bankkeja, tarjoavat upeita mahdollisuuksia temppujen tekemiseen. Rappusista alas hypätessä voi saavuttaa enemmän aikaa tehdä temppuja, kuin tasaisella. Rappusten ollessa tarpeeksi isot pelkkä alas ollaaminen voi tuntua uskomattomalta. Jos rappusten vieressä alas kulkee kaide, voi senkin hyödyntää liukumalla sitä pitkin erilaisissa asennoissa eri kohdilla dekkiä ja trukkeja. Kurbeilla temput ovat samantyyppisiä kuin kaiteilla, mutta koska kurbit ovat usein matalampia ja niillä on muutenkin helpompi pysyä, ne mahdollistavat erilaisten temppusarjojen tekemisen. Haluttuun liukuun voi hypätä esimerkiksi jollakin flipillä ja liu`un jälkeen pyöräyttää vaikka shove-itin ennen laskeutumista. Gapeja, eli eri pituisia välimatkoja löytyy moneen lähtöön. Laudallaan voi hypätä esim. ruohoalueen, korokkeen tai leveän ojan yli. Parasta on jos pääsee ponnistamaan sopivasti ylempää kuin mihin on tarkoitus tulla alas, vähän niinkuin rappusissa. Oikeastaan rappusetkin ovat eräänlainen gapi. Ditchit ja bankit ovat kuin puoli ramppia, mutta yleensä matalampia. Niillä tehdyt temput eivät ole yleensä kovin näyttäviä, vaikka niillä skeittaaminen on hauskaa. Tähän sarjaan voisi liittää myös kickerit. Ne ovat 45 astetta ja sitä loivempia kaltevia tasoja joita voi käyttää apuna ilman saamiseen rappusten ja muiden pudotusten tapaan. Kickerin tarkoitus on yksinkertaisesti suunnata liike ylöspäin tasaisella maalla otetusta vauhdista, se on siis hyppyri. Näitä alunperin kaduilta löytyviä suorituspaikkoja on jäljitelty rakentamalla niitä itseylläpidetyille "striiteille". Nimitystä striitti käytetäänkin oikean kadun lisäksi myös skeittaajien itserakentamasta rullalautailupuistosta. RAMPIT Ramppeja voisi kuvitella olevan vain yhdenlaisia, se ei kylläkään pidä paikkaansa. Rampit voisi nopeasti jakaa mineihin, vertteihin ja uima-altaisiin. Joka tapauksessa rampin perusidea on heittää lautailija korkealle ja siten mahdollistaa suurimpiakin ilmoja vaativat temput sekä taata jatkuva liike ilman jatkuvaa vauhdin potkimista. Minirampit ovat yleensä leveän u-kirjaimen näköisiä vanerista ja lankuista tehty jä skeittaukseen tarkoitettuja rakennelmia. Kulmaan on upotettu putki, jotta liukuminen reunalla onnistuisi. Hyllyn yli minissä hypätään 180- tai 360-asteisia ollieita grabilla tai ilman ja pyöritetään flippejä tai shove-itteja. Reunaa grindataan ja slaidataan. Siihen myös jäädään johonkin asentoon ja taas jatketaan kääntymällä alas. Minirapissa siis lähinnä kääntyillään paljon ja kikkaillaan reunaputken kanssa. Myös erilaisia minejä on olemassa, hyvänä esimerkkinä Hämeenlinnan mini. Vertti on suurikokoinen ramppi, jonka nimi tulee sen yläreunassa olevassa olevasta pystysuorasta [vertical] osasta. Yleensä sitä on noin metrin mittainen pätkä. Vertissä isot ilmat ovat pääasia. Tähän mennessä suurimman asteluvun, 900¡, on pyörittänyt Tony Hawk ja missäpä muualla kuin vertissä. Vertissä yleisiä ovat myös handplantit. Niissä noustaan toisen käden varaan rampin reunaan laudan ollessa jalkojen varassa yläpuolella ja toisen käden pitäessä laudasta kiinni. Luonnollisesti vertissä pystyy tekemään samat temput kuin minissäkin, mutta niin halutessa myös suurempana. Striitin tapaan vanhat uima-altaat ovat muuhun kuin skeittaukseen tarkoitettuja paikkoja, joita tekee mieli hyödyntää vaikka se olisi vaikeampaa, kuin vartavasten tarkoitukseen rakennettujen ramppien hyödyntäminen. Puulien eli uima-altaiden vetämisen tekee vaikeaksi varsinkin se, että kohta, jossa käännytään pystysuorasta vaakasuoraan, on usein lyhyt eli käännös on äkkinäinen. Uima-altailla ei tehdä oikeastaan paljon muuta, kuin kääntyillään ja liu`utaan reunalla, koska ilmaa ei yleensä voi saada juuri lainkaan. Harmi, ettei Suomessa taida olla yhtään vanhaa uima-allasta, jota skeittaajat voisivat hyödyntää. HALLIT JA PARKIT Skeittauksen palvelukseen on otettu vanhoja teollisuushalleja tai muita tarkoitukseen sopivia rakennuksia. Niitä on myös rakennettu varta vasten, jolloin rakentajana on yleensä ollut kaupunki tai kunta. Suomen suurin halli on tietenkin Helsingissä. Pääsymaksu peritään vähän niin kuin uimahallissa; sillä ei pystytä kaikkia menoja kattamaan vaan kaupungin nuorisovirasto tai muu vastaava maksaa suurimman osan ylläpidosta rakentamisen lisäksi. Hallit kätkevät sisäänsä tavallisia härveleitä kuten rampin, funboxin, bankkeja, ditchejä ja niin edelleen. Lattia on useimmiten valettu sementistä. Boksit on rakennettu vanerista ja lankuista tukevasti ja melko viimeistellysti. Parkit ovat oikeastaan muuten samanlaisia kuin hallit, mutta ne sijaitsevat ulkona ja varsinkin Yhdysvalloissa ne on usein valettu kokonaan sementistä lukuunottamatta metallisia putkia. HTTP://212.50.194.244/HOMEPAGE/OIKKU/
