Heti puolenyön jälkeen 30.11.1939 alettiin ilmoittaa Venäjän katkaisseen diplomaattisuhteet Suomeen, minkä seurauksena hälyytysvalmiutta nostettiin.

Aamulla klo. 07.00 vihollinen hyökkäsi 20 miehen voimin Kivivaaran vartion kimppuun. Kivivaara oli ensimmäinen paikka, jossa venäläiset tulivat valtakunnan rajan ylitse Pohjois-Suomen ryhmän vastuualueella, joka kattoi alueen aina Ilomantsista Jäämerelle saakka. Lisäksi talvisodan ensimmäinen kaatunut sotilas kaatui nimenomaan Kivivaarassa 30.11.1939 aamu seitsemän jälkeen.

Vartion oli vetäydyttävä Änäkäisen asemiin (Vornanen) siviiliväestön evakuoiontia suojaten. Matkaa Kivivaarasta Änäkäisen puolustusasemalle on n, 5 kilometriä ja koska hyökkäys oli tullut vartiolle täytenä yllätyksenä, niin vetäytyminen tapahtui osittain epäjärjestyksessä, jolloin yksi miehistäkin katosi. Änäkäisen puolustusasemalla oli odottamassa lähinnä pielisjärveläisistä reserveistä koostuva Er.P13, joka määrättiin hyökkäämään vihollisen kimppuun.

Taistelut suomalaisten puolustusasemissa, Änäkäisissä, käytiin 2.-8.12.1939. Asemat oli valmistuneet talvisodan alla ja ne oli sijoitettu erinomaisesti lampien ja pikkujärvien pirstomaan männikköharjumaastoon katkaisten Kivivaaralta Nurmijärvelle kulkevan tien. Puolustusasemien edessä oli nelirivinen panssarikivieste ja harjut oli varustettu juoksuhaudoin ja taistelupoteroin. Kivivaaran suunnalta saatu vanki kertonut kuuluneensa Lenigradin divisioonaan 528 rykmenttiin joka oli vahvistettu tykkipatterilla á 6 kpl 6" tykkejä. Tuulivaaran kautta oli tullut kaksi pataljoonaa ja patteri sekä yksi pataljoona muualta (Inarista). Joukot olleet Tuulivaaran ja rajan välillä 8.11. lähtien korsuissa, mutta Varustustöitä ei  ko. suunnalla oltu suoritettu. Rykmentti oli perustettu Belovissa Tuulan kuvernementissa ja sotilaat oli marssitettu Kotskomasta rajalle. Asemissa oli neuvostoliittolaisia vastassa ErP13 joukot, jotka puolustivat sitkeästi asemiaan, mutta joutuen mieslukuisasti huomattavasti vahvempien hyökkääjien toimesta alakynteen. Avuksi saatiin siirrettyä ErP12 joukkoja, joiden avulla saatiin tuhottua Kaksinkantajan maastossa puolustusasemista katsottuna vasemmalla kädellä saartamassa ollut vihollisosasto, jonka riveistä kaatui useita kymmeniä sotilaita.

Suomalaisten puolustajien tilanne oli varsin tukala ja joukot päätettiin vetää valmisteltuihin takapuolustuslinjan asemiin, lähelle Nurmijärven kylää, Puuruun linjalle. Siellä joukot koottiin uudelleen ja valmistuttiin vastaiskuun.  JR 529 saatiinkin vetäytymään takaisin rajalle joulun 1939 jälkeen ja puolustusasemat siirtyivät kivipuron (Myllypuro) varteen ja Änäkäisen puolustuslinjaa vahvistettiin.

Välirauhan aikana Änäkäistä varustettiin lisää, mutta tuon joulukuun 1939 jälkeen ei vänäläisiä Kivivaaran suunnalla taidettu nähdä.