Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Sairauskuvaukset

Näillä sivuilla oleva informaatio sairauksista on koottu Suomen Mielenterveysseuran sivuilta sekä Sairaanhoitajan tietokannoista.


Skitsofrenia

Miten skitsofreniaan sairastunut oireilee?
Skitsofreniaan sairastuminen liittyy yleensä arkielämän ongelmiin ja ihmissuhdevaikeuksiin, ei niinkään suuriin kriiseihin. Vaikeudet voivat ilmetä aviosuhteessa tai muiden perheenjäsenten kesken tai sitten hankaluudet alkavat työpaikalla.

Skitsofreniaan sairastunut pyrkii eristäytymään todellisuudesta. Sen rinnalle syntyy ikään kuin hänen oma sisäinen maailmansa. Sairastunut uskoo todeksi asioita, joita muut eivät havaitse tai pidä totena. Sairastumishetkellä mieli hajoaa ja sairaalla on usein harha-aistimuksia; hän kuulee, tuntee tai näkee sellaista, mikä syntyy hänen omassa mielessään ja on hänelle todellista. Sisäisen maailman muutos ja siihen liittyvät pelot ja hämmennys vaikeuttavat elämää niin, että on vaikea toimia samalla tavoin kuin ennen.

Usein skitsofreniaan sairastunut vetäytyy syrjään. Muiden on vaikea ymmärtää sairasta ja hänen omalle maailmalleen antamia merkityksiä. Ympäristö ei oikein tiedä, miten sairaaseen tulee suhtautua, mitä häneltä voi vaatia ja miten hänen harhoihinsa tulee reagoida. Potilaan ja hänen kanssaihmistensä välille syntyy tyhjiö, josta vähitellen puuttuu tavallinen arkipäivän kanssakäyminen. Sairastuneen sosiaalinen elämä kapeutuu ja hän alkaa kärsiä yksinäisyydestä, joka usein vain pahentaa oireita ja estää kuntoutumista takaisin tavalliseen arkielämään.

Onko skitsofreniapotilas väkivaltainen?
Skitsofreniaa sairastava on suhteellisen harvoin väkivaltainen. Sairaan levottomuus ei tarkoita, että hän olisi aggressiivinen. Levottomasta tilanteesta voi kuitenkin kehittyä väkivaltainen, jos sairas tuntee, ettei hänen toiveitaan oteta lainkaan huomioon tai jos hän on ahdistunut tai voimakkaiden harhojen vallassa. Vain pieni osa henkirikoksista on skitsofreniaa sairastavien tekemiä. Itsensä vahingoittaminen on tavallisempaa, joskin harvinaisempaa kuin vaikeissa masennustiloissa.

Kiihtyneessä tilanteessa on vaikea arvioida, voiko sairas vahingoittaa itseään tai muita. Sairaalle on tärkeää, ettei häntä jätetä yksin, että vierellä on toinen ihminen, joka osaa tarpeen mukaan olla lähellä tai antaa tilaa, joka pysyy rauhallisena ja yrittää ymmärtää häntä, esimerkiksi puhuu aivan tavallisista jokapäiväisistä asioista kuten kuulumisista. Asioita ei voi selvittää kiihtyneenä vaan täytyy odottaa tilanteen rauhoittumista.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon voidaan ottaa vain silloin, kun sairas mielisairautensa takia tarvitsee välitöntä mielisairaanhoitoa tai kun hän sen takia on erityisen vahingollinen itselleen tai muille.

- Skitsofrenia on jatkuva tai jaksoittainen vakava psykoottinen häiriö, johon liittyy taantumista.
- Persoonallisuus rikkoutuu, ja potilas vetäytyy sosiaalisista kontakteista omaan, usein harha-aistimusten sävyttämään mielenmaailmaansa.
- Sairaus vaihtelee rauhallisen remissiovaiheen ja akuutin psykoottisuuden välillä.
- Hoidon tavoitteena akuutissa tilanteessa on tunnistaa pahenevan psykoottisuuden uhka, ns. psykoosin esioireet, jolloin nopea tilanteeseen puuttuminen ehkäisee sairauden pahenemisen avoimeksi psykoosiksi.
- Skitsofreenisen potilaan hoidon tavoitteena on palauttaa hänen toimintakykynsä ja elämänlaatunsa mahdollisimman hyväksi, sairaudesta huolimatta.
- Osalla toimintakyky säilyy hyvänä ja he paranevat oireettomiksi ja työkykyisiksi sairaudesta.
- Toistuvat sairastumiset aiheuttavat taantumista, jota ohjaavalla kuntoutuksella voidaan ehkäistä tai hidastaa.

Tunnistaminen
- Häiriöt ajatusmaailmassa
* Kokemus uhattuna tai vainottuna olemisesta.
* Kokemus, että toiset henkilöt voivat lukea ajatuksia.
*Liittyvät usein uskonnollisiin tai filosofisiin asioihin.
- Ajatuksen ja puheen häiriöt
* Assosiaatiot löystyvät.
* Neologismit, potilas käyttää itse keksimiään, muille käsittämättömiä sanoja.
- Vääristyneet aistihavainnot
*Esiintyy näkö-, kuulo-, tunto- ja makuhallusinaatioita. Usein äänet kommentoivat potilaan toimia tai käskevät häntä.
- Oudot tunneilmaisut
*Ovat usein latistuneita tai tilanteeseen sopimattomia, suuttuminen, nauraminen.
- Itsenäisyyden tunteen menetys
* Tunne, että ulkopuoliset voivat ottaa pois ajatuksia tai manipuloida niitä.
- Vaikeus keskittyä, muistaa ja oppia
*Älykkyyteen skitsofrenia ei vaikuta.
- Tahdon puute
*Aloitekyvyttömyys ja kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan on vähentynyt.
*Masentuneisuus, etenkin kroonisessa skitsofreniassa
- Alentunut tai täysin puuttuva kyky arvioida omaa psyykkistä tilaa
* Mitä huonompi on sairauden tunto, sitä huonommat ovat yhteistyömahdollisuudet ja sitä useammin joudutaan turvautumaan sairaalahoitoon.
- Akuutissa kriisivaiheessa esiintyy myös
* yleistä hermostuneisuutta
* univaikeuksia
* levottomuutta ja lisääntynyttä ahdistuneisuutta
* keskittymiskyvyn heikkenemistä
* epäluuloisuutta
* lisääntynyttä eristäytymistä
* kummallista käyttäytymistä.

Psykoottisuus

- Psykoosissa tapahtuu psyykkinen hajoaminen, jonka laukaisijana voivat olla mm. psyykkiset ja sosiaaliset stressitilanteet.
- Akuutissa psykoosissa todellisuudentaju katoaa. Tilanne vaatii nopean arvioinnin ja hoidon.
- Hoidon tavoitteena on potilaan todellisuudentajun palauttaminen, sairauden aiheuttamien vaikeiden ja pelottavien tuntemusten helpottaminen sekä kuntoutuminen.
- Akuuttien psykoosien kriisihoidossa vuorovaikutustapahtumien merkitys korostuu voimakkaasti.

Tunnistaminen
- Potilas sekoittaa mielen sisäiset impulssit ulkomaailman ärsykkeisiin.
* Ei kykene erottamaan, mikä on mielikuvitusta ja mikä ulkopuolista todellisuutta.
- Desorientoituneisuus ajan ja paikan suhteen
- Sosiaalinen avuttomuus, vetäytyy normaaleista sosiaalisista tilanteista.
- Outo käyttäytyminen
- Oudot sanavalinnat ja syrjähtelevä puheen sisältö
- Eriasteiset näkö-, kuulo-, ja luuloharhat sekä vaikutuselämykset, potilas tuntee esimerkiksi ajatuksiinsa vaikutettavan hänen ulkopuoleltaan.
- Motorinen levottomuus tai jähmeys
- Pelokkuus ja aggressiivisuus, johon liittyy usein harhoja.

Hoito
- Psykoottisen potilaan hoito kuuluu psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.
- Vuorovaikutus hoitosuhteessa omahoitajan kanssa
* Annetaan kokemus kuulluksi tulemisesta, puhutaan potilaalle itselleen.
* Realiteetteihin tukeutuva keskustelu, puhutaan selkeitä, konkreettisia ja yksiselitteisiä lauseita. Sopimuksista pidetään kiinni, puhutaan totta.
* Harhoista ei kiistellä, muttei mennä niihin mukaankaan. Niitä voi kyseenalaistaa varovasti puhumalla potilaan omasta kokemusmaailmasta ja tuomalla tosiasioita harhojen rinnalle.
* Riittävästi tilaa ja yksityisyyttä etäisyys/läheisyys huomioiden.
* Rauha, kiireettömyys, turvallisuus, potilasta ei saa jättää yksin.
* Lääkitseminen

Masennus/Depressio

Arkikielessä masennus tarkoittaa usein hetkellistä masennuksen tunnetta, joka on täysin normaali reaktio menetykseen, epäonnistumiseen ja pettymykseen. Masentuneella mielialalla tarkoitetaan masentuneisuuden muuttumista hetkellisestä pysyväksi tunnevireeksi, joka on kestänyt useita päiviä, viikkoja tai joskus vuosia.

Milloin masennus on sairautta?
Masennukseen on tehokkaita hoitokeinoja ja useimpia depressiosta kärsiviä voidaan auttaa nopeasti. Vaikeutena on, ettei masennusta vielä oikein osata tunnistaa, koska suuri osa depressiopotilaista valittaa lääkärilleen ensisijaisesti erilaisia ruumiillisia oireita. Tavallisimpia depressioon liittyviä ruumiillisia vaivoja ovat väsymys, unihäiriöt, ruokahalun muutokset, ummetus, päänsärky, erilaiset kiputilat etenkin niskan ja selän alueella sekä tuntemukset rintakehällä, kurkussa ja vatsan alueella.

Tarkassa tutkimuksessa löytyviä depressioon liittyviä psyykkisiä oireita ovat mielialan lasku, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet, vaikeus kokea mielihyvää, saamattomuus ja kuolemaan liittyvät ajatukset. Usein on todettavissa myös oireilun laukaissut vaikea elämäntilanne.

Miten masennusta voidaan hoitaa?
Masennustilojen hoidossa käytetään psykoterapeuttisia hoitomuotoja, jotka auttavat yleensä lievistä ja keskivaikeista masennustiloista kärsiviä, mikäli sairas on terapiaan riittävän motivoitunut ja oireet eivät ole liian vaikea-asteisia. Masennuslääkkeet auttavat yleensä hyvin keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta kärsiviä potilaita. Viime vuosina markkinoille on tullut useita tehokkaita masennuslääkkeitä , joilla on vähän sivuvaikutuksia. Vaikeimmissa masennustiloissa psykiatrisissa sairaaloissa käytetään itsemurhan ehkäisemiseksi sähköhoitoa, joka annetaan anestesialääkärin valvonnassa nukutuksessa.

Vakava masennus (depressio)

Vakavaoireisen masennuksen erottaa siitä, että veto loppuu. Tällainen masennus poikkeaa siitä, jota jokainen kokee petyttyään tai epäonnistuttuaan joskus ja josta yleensä toivutaan muutamassa päivässä. Sairaudeksi luokiteltava syvä depressio voi kestää kuukausia, vuosia tai jopa koko elämän ajan. Ihminen lamaantuu ja eristäytyy, estyy arkielämästä.

Masennus luo muurin minän ja muun maailman välille. Mielialan laskun ohessa sairaudelle on ominaista mielen toimintojen estyneisyys, itsesyytökset ja depressiiviset harhaluulot. Masennus sävyttää ihmisen koko olemusta. Se vaikuttaa mielialaan, ajatteluun, käyttäytymiseen ja ruumiin toimintoihin. Se haittaa ihmissuhteita, perhe-elämää, työntekoa. Masennus voi myös naamioitua. Esimerkiksi lasten ja nuorten vihamielinen käytös voi olla masennusta. Se voi piillä myös epämääräisten kipujen tai ärtyneisyyden taustalla.

Koska depressiossa kaikki näyttää mustalta ja raskaalta ja elämänhalua on vähän, masennuspotilaan itsetuhon vaara voi olla suuri.

Masennuksen eri muotoja
- Masennustila voi olla
* lievä
* keskivaikea
* vaikea
* psykoottinen.

Masennuksen tunnistaminen
- Masentunut mieliala
* Mielihyvän, elämänilon ja kiinnostuksen tunteiden väheneminen tai katoaminen.
- Uupuminen, energian puute
- Keskittymiskyvyttömyys, päättämättömyys
- Kohtuuton arvottomuuden, syyllisyyden tai häpeän tunne
- Pessimistiset ajatukset itsestä ja tulevaisuudesta
- Univaikeudet, herääminen aamuyöllä tai liiallinen nukkuminen
- Ruokahalun muutokset, lihominen, laihtuminen
- Ahdistuneisuus, ärtyneisyys
- Psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys
- Toistuvat kuolemaan liittyvät ajatukset, itsetuhoinen käyttäytyminen
- Somaattiset (fyysiset) vaivat, esim. epäselvät kivut
* Sitä vaikeammasta masennustilasta on kyse, mitä useampia mainituista oireista esiintyy ja mitä heikompi potilaan toimintakyky on.
- Masentunut potilas tarvitsee aina sairaalahoitoa, kun
* itsemurhariski arvioidaan välittömästi suureksi
* potilas on laiminlyönyt itsestään huolehtimisen
* toimintakyky on heikko eikä huolta pitäviä läheisiä ole.

Hoito
- Masentunutta potilasta tuetaan terapeuttisesti.
* Rohkaistaan potilasta ilmaisemaan ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan.
*Potilaan kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta antaa hänelle rohkeutta kohdata paha olo ja oma vastuu.
* Vahvistetaan potilaan itsetuntoa huomioimalla pienetkin onnistumiset.
* Kysymyksillä pyritään avaamaan erilaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia.
* Luodaan tukea antava, luottamuksellinen vuorovaikutussuhde, jossa viestitetään avointa kiinnostusta potilasta ja hänen elämäntilannettaan kohtaan.
* Arvostetaan potilasta pitämällä kiinni sopimuksista ja sovituista ajoista.
* Vältetään katteettomia lupauksia ja neuvoja "ota itseäsi niskasta kiinni".
* Tuetaan potilaan omatoimisuutta arkitoiminnoissa ja omien selviytymiskeinojen etsimistä.
* Itsemurha-ajatuksista ja suunnitelmista puhutaan avoimesti ja rohkeasti.
- Tarvittaessa lääkitys.

Harhaluuloisuushäiriö

Myös harhaluuloisuudesta kärsivän todellisuudentaju on vakavasti häiriintynyt, mutta skitsofreniasta häiriö eroaa siinä, ettei sairaalla ole aistiharhoja. Sen sijaan hänellä on pitkäaikaisia ja horjumattomia harhaluuloja. Nekään eivät ole eriskummallisia tai loogisesti mahdottomia, ainoastaan epätosia. Esimerkiksi paranoiassa harhaluulona on vainotuksi tuleminen.

Harhaluuloisuushäiriöistä kärsivä toimii yleensä harhaluulojensa mukaisesti eli saattaa hakea poliisilta suojaa kannoillaan olevia vainoajia vastaan tai syyttää naapureitaan tai sukulaisiaan varkaudesta. Harhaluulo on yleensä vankkumaton, eikä sairaalla ole sairaudentuntoa, joten järkevät vastaväitteet ja todistelu eivät saa häntä muuttamaan mieltään.

Harhaluuloisuuden oireet kestävät yleensä kuukausia, joskus vuosia. Hoito ei ole helppoa, koska sairaudentunnon puuttuessa sairas ei ole myöskään motivoitunut hoitoon. Lääkehoidosta voi kuitenkin olla selvää apua.

Harhaluuloista kärsivä ihminen ei yleensä hyödy siitä, että hänen luulojaan pyritään kiistämään ja osoittamaan kärjekkäästi epätosiksi, mutta harhaluuloihin ei myöskään pidä mennä mukaan. Parhaiten sairasta voi auttaa rauhallisen neutraali suhtautuminen.

Pakkoneuroosit

Pakko-oireinen häiriö on ongelma, jossa ihmisellä on pakonomaisia ajatuksia ja toimintoja. Hän tietää, että ne ovat järjettömiä, mutta hän ei pysty torjumaan tai vastustamaan niitä. Pakkoajatukset ja -toiminnot vievät häneltä tavattomasti aikaa, hankaloittavat elämää ja ihmissuhteita sekä aiheuttavat ahdistusta ja kärsimystä.

Pakko-oireiselle häiriölle on tunnusomaista joidenkin asioiden toistaminen tai välttely. Pakko-oireista kärsivä toistaa tiettyjä ajatuksia, sanoja, mielikuvia tai toimintoja pakonomaisesti, kaavamaisesti ja useaan kertaan tai hän välttää joitakin asioita kuten tiettyjä rakennuksia, istumapaikkoja, numeroita tai esineitä.

Huolimatta jatkuvasta asioiden toistamisesta ja varmistelusta pakkoneuroosista kärsivä tuntee kuluttavaa epävarmuutta ja ahdistusta. Pakko-oireisessa häiriössä ovat yleisiä kiihkeät ja pakonomaiset pukeutumiseen, peseytymiseen ja kampaamiseen liittyvät rituaalit, jotka noudattavat pikkutarkkoja kaavoja. Yleistä on myös päivän tapahtumien tuntikausia kestävä piinallinen ja yksityiskohtainen märehtiminen. Jokin lause voi pyöriä päässä tuntikausia.

Kuka tahansa voi sairastua pakko-oireiseen häiriöön. Varsin usein häiriön taustalla on samankaltaisia aivojen aineenvaihdunnan häiriöitä kuin masennuksessa. Pakko-oireista kärsivät ovat usein epävarmoja ja itsensä suhteen äärimmäisen vaativia ja tarkkailevat itseään ylikorostuneesti.

Kun on tunnistanut oireet, on syytä hakea apua, sillä hoitamattomana pakko-oireinen häiriö yleensä vaikeutuu. Sitä voidaan hoitaa sekä psykoterapialla että lääkehoidolla. Etenkin käyttäytymisterapioista on hyötyä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Maanis-depressiivisenä psykoosina tunnettuun kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy taipumus kärsiä ajoittain jaksottaisista masennustiloista tai maniajaksoista, jolloin mieliala on kohonnut poikkeavasti viikoksi tai jopa kuukausiksi. Sairausjaksojen välillä ihminen voi olla täysin terve.

Manian aikana mieliala on riehakas ja euforinen. Maanisen henkilön itseluottamus on rajaton, toimintatarmo ehtymätön ja hän tarvitsee hyvin vähän unta. Tässä tilassa voi hetken mielijohteesta kuluttaa paljon rahaa, tehdä kauppoja kuin miljonääri, tutustua ja luoda estoitta suhteita muihin ihmisiin ja aloittaa erilaisia suurisuuntaisia mutta huonosti harkittuja hankkeita.

Psykoottiseen maniaan liittyy selvä todellisuudentajun häiriö. Psykoottisesti maaninen henkilö voi uskoa tehneensä kuolemattomia keksintöjä, olevansa uskonnollinen merkkihenkilö tms. Hänellä voi olla myös harhaelämyksiä samaan tapaan kuin skitsofreniassa.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön keskeisin hoitomuoto on lääkehoito, jonka avulla pyritään sekä saamaan hallintaan sairausjakso että ehkäisemään uusia jaksoja.
- Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä potilaalla on yleensä sekä vakavia masennustiloja että maanisia vaiheita.
- Mania on depression kääntöpuoli, joka ilmenee aktiviteetin voimakkaana kohoamisena. Yleensä huolestuneet omaiset tuovat potilaan hoitoon, sillä hän ei välttämättä itse tunne hoidon tarvetta. Osalla maniaa sairastavista potilaista on vain manian vaiheita tai lievempiä hypomaanisia jaksoja, mutta suurella osalla on sekä maanisia että depressiivisiä vaiheita.
- Oireeton aika, masennus ja maniajaksot vaihtelevat.
- Vaikea maanisuus vaatii nopeaa ja aktiivista hoitoa. Manian jälkeen sosiaalinen häpeä ja syyllisyys mahdollistavat itsemurhavaaran (depressiovaihe).
- Hoidon tavoitteena on maniavaiheen rauhoittaminen ja potilaan saaminen yhteistyöhön sairauden hoitamiseksi myös jatkossa mahdollisimman hyvin.

Tunnistaminen
- Maanisessa vaiheessa tyypillistä sairaudentunnottomuus, potilas tuntee voivansa hyvin ja otaksuu kykenevänsä mihin vain.
* Harhaluuloinen suuruudenkuvitelma
* Hallusinaatiot ovat epätavallisia, mutta niitä voi esiintyä vähäunisuuden seurauksena.
- Aktiivisuus lisääntyy, unen tarve on minimaalinen.
- Mieliala ja itsetunto kohoavat voimakkaasti.
- Potilas ostelee kaikenlaista tarpeetonta ja esimerkiksi soittelee puheluita sinne ja tänne.
- Ajatustoiminta kiihtyy, mikä ilmenee nopeana puheena ja syrjähtelevinä assosiaatioina.
- Potilas on usein ärtyisä, kyvytön sietämään kritiikkiä.

Ahdistuneisuushäiriöt

Ahdistuneisuus kuuluu elämään, se on usein reagointia stressiin. Oikealla varovaisuudella tai huolestuneisuudella voimme välttää huonoja ratkaisuja, varomattomuuden seurauksia ja jopa terveyden vaarantamisen.

Toimintakykyä haittaavasta tai lamaavasta ahdistuneisuudesta voi kehittyä ongelma, joka hoitamattomana johtaa työkyvyttömyyteen, riippuvuusongelmiin ja masennukseen. Tällaista pitkäaikaista ja pahenemaan taipuvaista ahdistuneisuutta kutsutaan ahdistuneisuushäiriöiksi.

Ahdistuneisuushäiriöille keskeinen yhteinen piirre on voimakas ja hallitsematon ahdistuneisuuden tunne. Se voi olla hetkittäistä ja ilmetä kohtauksina tai se voi olla jatkuvaa. Usein siihen liittyy myös voimakkaita ruumiillisia oireita.

Ongelmat voivat ilmetä tuskaisena olona, masentuneisuutena, aiheettomina syyllisyyden tunteina, voimattomuutena, keskittymiskyvyn puutteena, epätodellisina tuntemuksina, pakkomielteinä, pelkoina, itsemurha-ajatuksina, alkoholi- tai sukupuoliongelmina ja aistiharhoina. Ahdistunut voi tuntea itsensä niin masentuneeksi, ettei jaksa aamulla nousta ja peseytyä. Tai hän on liian pelokas lähteäkseen ulos.

Moni pyrkii ehkäisemään tai lievittämään ahdistusta välttämällä sitä synnyttäviä tilanteita. Pyrkimys on ymmärrettävä, mutta ei pitemmän päälle auta ongelmassa.

Tunnistaminen
- Keskittymiskyvyn heikkeneminen ja nukahtamisvaikeudet
- Motorinen levottomuus, jatkuva liikehtiminen
- Vapina, äänen värinä
- Sydämentykytys, huimaus, hikoilu
- Raajojen puutuminen ja pistely
- Tukehtumisen ja palan tunne kurkussa
- Pahoinvointi, ruokahaluttomuus
- Tihentynyt virtsaaminen, vatsatuntemukset
- Jännittyneisyys, punastelu
- Niskan ja selän jännitys, päänsärky
- Väsyneisyys
- Korostunut huolestuneisuus

Hoito
- Selvitellään potilaan kanssa ahdistukseen liittyviä tunteita ja autetaan häntä tunnistamaan, erittelemään ja ymmärtämään omaa ahdistuneisuuttaan.
- Potilas tarvitsee omahoitajuuteen perustuvan hoitosuhteen.
- Lievitetään oloa
* Kuuntelemalla ja keskustelemalla
* Psykoterapialla
* Lääkitsemisellä

Pelot eli fobiat

Fobia on epänormaalia pelkoa, jota ihminen ei tavallisesti tunne ainakaan yhtä voimakkaana. Se liittyy usein korkeaan paikkaan tai suljettuun tilaan, esimerkiksi hissiin. Tavallisia pelon kohteita ovat myös lentäminen, veren näkeminen ja jonkin eläimen, kuten koiran tai hämähäkin kohtaaminen.

Pelko voi liittyä myös sosiaaliseen tilanteeseen tai muiden huomion kohteena olemiseen. Tunnetuin sosiaalisten tilanteiden pelko lienee "kahvikuppineuroosi", joka tekee yhteisiin kahvihetkiin osallistumisen vaikeaksi koettelemukseksi. Vastaavia pelottavia tilanteita ovat esimerkiksi julkinen esiintyminen, ruokailutilanteet, työpaikan kokoukset jne. Pelko voi olla myös yleistynyt niin, että jollekin ääritapauksessa kaikki yhteiset tilanteet aiheuttavat voimakasta, paniikinomaista ahdistusta.

Ahdistuksen oirekuva muistuttaa paniikkikohtausta, mutta on useimmiten lievempi. Esimerkiksi kahvikuppineuroosia poteva kokee olevansa toisten huomion kohteena ja uskoo näiden huomaavan, että hänen kätensä vapisevat, että hän punastuu tai hikoilee ja näiden oireiden ilmestyminen tuntuu hänestä itsestään hyvin häpeälliseltä.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä kykenee usein kamppailemaan ahdistusta vastaan ja osallistumaan pelkäämiinsä tilanteisiin. Mutta usein hän myös alkaa välttää ahdistusta aiheuttavia tilanteita ja elämänpiiri voi alkaa kaventua. Oireista kärsivää voidaan auttaa psykoterapialla, jossa pyritään ymmärtämään oireen mahdollisia taustatekijöitä, esimerkiksi itsetunto-ongelmia, ja autetaan hallitsemaan paremmin ahdistusta. Myös lääkkeet voivat auttaa.


Takaisin

Email: rajatapauksia@luukku.com