Töihin tai kouluun äidin ja isin matka käy.
Hoitajaa lapselle vielä ei näy.
Hoitopaikan valinta, päätös tärkeä,
olisko Sailalle hoitoon tulossa järkeä?
Hoitaja tämä, vertaansa vailla?
Ennen on elellyt tällä lailla:
Putkahdin tänne elämään,
kun vuosiluku päättyi viiteen ja yhdeksään.
Kouluaikaan jo naapureissa illat luuhasin,
kun pikkuväkeä hoidellen leikin ja puuhasin.
Toiset ulkoilutti koiraa, vaan minä olin "vauvahullu"
enkä siitä ole iän myötä kummemmaksi tullu.
Seitsemässä vuodessa päiväkotityössä kokemus karttui
mutta myös "vauvakuume" tarttui.
Kotona Heidin kanssa työharjoittelua jatkoin,
pian kuitenkin ansiotyössä pulmia ratkoin.
Kolme vuotta toimistossa istuin, siihenhän oli koulutus,
silti tuntui, tämä ei ole elämäni tarkoitus.
Kunnes täyttyi unelmain ja "vaan kotona" olla sain,
kun ysinolla syntyi Kirsi ja ysikaks Jussi,
tästä kuitenkaan ei täyttynyt rahapussi.
Niinpä miettimään.....
Kun kotona olo ja toiveammatti yhdistetään
niin perhepäivähoitajaksi ryhdytään.
Vuonna ysiseiska tämä työ sitten alkoi sillälailla,
että elokuussa pikku-Samuel oli hoitopaikkaa vailla.
Niin alkoi "pyöriä" hoitopaikka tää,
työpäivään mahtuu kurahousuja, kakkavaippoja, räkänenää
mutta myös halauksia, suukkoja, mitä voi toivoa enää?
Ja mikä olisi sen tärkeämpää?
MEIDÄN HOITOPÄIVÄ
Aamulla puuroa täyteen massu
ja sitten pesemään nassu.
Katja istuu potalla, Noora lukee,
Arsi rakentaa ja Janne haluaa pukee.
Kello yhdeksää käy,
kohta ketään ei sisällä näy.
Saappaat, takki ja housut ylle
lähdetäänkö kävelylle?
Lapio,auto ja ämpäri mukaan
puistosta pois ei halua jäädä kukaan.
Joskus taivaan täydeltä sataa
ja aika hitaasti mataa.
Silloin ajankuluksi lauletaan, askarrellaan,
leivotaan tai "putee" videoilta katsellaan.
Mutta kun kello lähenee yhtätoista,
nälkää ei löydy moista...
Kiireesti sisälle, riisutaan ja käsipesulle,
joku kiirehtii myös pisulle.
Kaikki huutaa: "Ruokaa, ruokaa!"
Sailan pienentää, sekoittaa ja huokaa.
Hetkessä on lautaset tyhjiksi lusikoitu
ja maitokin mukista juotu.
Potalle... vaipan vaihtoon
koko sakki nukkumaan tahtoo!
Tutti löytyy ja sammuu valo,
pian kuorsaa koko talo.
Kello lyö kaksi ja isommat herää
pienemmät vielä nukkuu - voimia kerää.
Kilpaa lusikkaa suuhun viedään,
kun välipalaa yhdessä syödään.
Vielä on aikaa hetki viettää leikkien,
kunnes ovikello soi kilahtaen.
Äiti tai isä tulee - touhuaa sakki...
Solmitaan kengännauhaa, napitetaan takki.
Hei heit vilkutetaan ja halataan
huomenna nähdään uudestaan!
Alkuun
Pirkanmaan Yksityiset Perhepäivähoitajat ry