Terveppä terve! Miten menee nykyään
Pyövelillä musiikkirintamalla
ja mitä kaikkea Pyöveliltä tuleman pitää
noin niin kuin julkaisuja ajatellen?
- Thrash vaan !!! Metal on Metal -kokoelmalla olemme
mukana ja se varmaankin julkaistaan ensi vuoden puolella.
Saksalainen Deathstrike Records julkaisee 7" kokoelmalevysen
Thrash Metal Blitzkrieg
ja tuossa olemme mukana myös.
Chilestä pitäisi tulla varmaankin ensi vuoden aikana Feel The Razor
kasettiversio.
Suunnitteluasteella olevia Thrash-juttuja ovat Predator-video ja
The New Renaissance Of Speed & Thrash Metal täyspitkä albumi
(ainakin cd-r tai sitten LP). Katsotaan miten käy...
Miten Pyöveli sitten sai alkunsa aikoinaan?
Miten kaikki alussa tapahtui?
- Alkujaan Pyöveli oli enemmän ajatusasteella oleva
bändi, jonka T Pyöveli N perusti 1998.
Varsinainen
aktiivisempi soittaminen aloitettiin 2001. Olemme
molemmat innokkaita Thrash Metallin kuuntelijoita
ja lopulta halusimme kokeilla hiukan soittamistakin.
Feel the Razor demoa ovat monet luonnehtineet aika
Kreator vaikutteiseksi
Kreator taitaakin olla laulajan yksi suurimmista
esikuvista?
- Joo, Saksa Thrash on ehkä parasta, vaikka pidän myös Kanada, Brasilia, USA jne. Thrash:stä. Kreator on todella ollut erittäin suuri vaikuttaja.
Kerro hieman enemmän tuosta Mosh angel-projektistasi.
Siinähän soitti ilmeisesti Solitairestakin eräs jäsen
ja miten Mosh angel syntyi?
- Mosh Angel syntyi 1994 ja oli heti semmoinen projektijuttu.
Siitä tuli Solitaire-serkkuni Mikon ja minun (T Metal N) bändi, mutta
myös T Pyöveli N oli alkuaikoina mukana ja on myöhemminkin lainannut
esim. soittokamoja. Tässä kohtaa voi todeta taas saman asian, että
kaikki olimme innokkaita Speed / Thrash Metallin kuuntelijoita, mutta
oli myös hienoa kokeilla itse tehdä Thrash-räminää.
Lukeudut näihin old-school thrash tyyppeihin
, joten mikä on kantasi 2000-luvun retrothrashista?
Minusta hyvinkin toimivaa materiaalia osittain.
- Joo, itse en käytä edes sanaa retro. Thrash on Thrashi:ä.
Jos mieleni tekee soittaa ilmakitaraa, niin bändi on hyvä.
Tärkeintä on asenne ja soundit (ei liian siistiä sairaalasoundia).
Demolla Feel the razor On mielestäni hyvät soundit.
Millaisilla laitteistoilla loitte kyseiset soundit?
Menikö itse nauhoitukset muuten nappiin ilman
suurempia ongelmia?
- Thrash thanks kehuista !!! Olemme itsekin erittäin
tyytyväisiä Feel The Razor -demon soundeihin.
Käytimme ensimmäistä kertaa Fostexin raituria ja
demosta tuli soundeiltaan ensimmäinen onnistunut
Pyöveli-teos. Soitimme demon puoliksi livenä, joten
tahti on kohtuullisen reipas.
Onko/oliko joskus Pyövelillä muitakin projekteja kuin
tuo Mosh angel?
Ainakin olen kuullut, että Wounds/Pyöveli
demokasetti-split olisi tuloillaan?
Kerro enemmän tuosta?
- Ei ole muita projektibändejä kummallakaan meistä.
Wounds / Pyöveli split-julkaisua on alustavasti puheltu
Joakimin kanssa, mutta tosiaan asia on vielä täysin
suunnitteluasteella. Toivottavasti tämä toteutuu...
Teitte jo musiikkivideonkin.
Kerrohan miten moinen valmistui ja mitä kaikkea siihen
vaadittiin?
- Siihen vaadittiin Lempäälä Thrashers väki, joka innokkaasti ajoi
videojuttua eteenpäin. Se oli hienoa päästä kokeilemaan musavideon
tekemistä. Lopputulos on Thrash !!!! Tosiaan meitä oli 4
Thrasher-tyyppiä
tekemässä juttua. Hommaan vaadittiin paljon sairasta mielikuvitusta,
hermoja,
aikaa ja kamera.
Mitkäs ovat sitten sinun suosikkibändisi ja all time
favouretit?
Suosittele joitakin mielestäsi ehdottomia
ug-julkaisuja?
- Kääk, lista olisi niin pitkä, että en koko listaa kirjoittele, mutta
Sodom,
vanha Kreator, vanha Slayer, Sacrifice, Razor, Mutilator, A.R.G., vanha
Bathory, Merciless, Venom, Onslaught, Destruction, Living Death,
Whiplash,
Dark Angel + valtava määrä enemmän ja vähemmän tunnettuja Speed /
Thrash
joukkueita. Tosiaan lista ei mahdu nettiin...
- Suomesta tulee nykyäänkin kovia Metallibändejä juuri ug-puolelta.
Tunnetuista
bändeistä ei ole mihinkään.
Ne ovat todella huonoja, eikä minun
mielestäni
Metallia
ollenkaan.
Mutta tosiaan noita kovia bändejä ovat esim. Solitaire,
Wounds,
Hellbox,
URN, Flame, Polluted, Nailgunner, Jumalation, Slugathor, Murdread,
Devilish,
Death Thrashers Kuopio, Evil Angel, Malicious Death, Wengele, Evoked
Curse,
Desolator jne. Tuon verran muistin tähän hätään.
Onkos Pyövelille muodostunut jo jonkinmoinen
fanipohja?
Miten paljon yleensä teiltä kysellään tuota
demoanne/splittiä nykypäivänä?
- Muutamia Thrash Maniac tyyppejä löytyy, jotka ovat innostuneet
kaahauksestamme, Thrash thanks heille !!!!
- Silloin tällöin tulee kyselyä demosta tai splitistä, joskus ihan
ulkomailta
asti.
Millaisessa elinympäristössä kasvoit,
että sinusta tuli noinkin
80-luvun henkinen thrash jätkä?
- Tosiaan itse (T Metal N) olen 30 vuotta ja edelleen THRASH !!!
T Pyöveli N on 25 vuotta ja myös THRASH !!!
Nuoruutta tuli tosiaaan elettyä 80-luvulla ja silloin Heavy vei sieluni
ja
vähän myöhemmin siirryin Speed / Thrash Metallin pariin. 90-luvun
alussa oli Death Metal innostusta (edelleenkin kuuntelen sen ajan Death
Metallia), mutta elämäni tarkoitus on kerätä, kuunnella ja tuottaa
Speed / Thrash Metallia Old School Die Hard meiningillä !!!!!
THRASH TILL DEATH !!!!!!!!!
Kiitoksia haastattelusta ja Thrashia jatkoa teille!
Otin haastatteluun kaksi herraa Kitaristin sekä
Basistin.
Jane doe 69
Swod: Mitäpä Jane Doelle nykypäivinä kuuluu? keikkaa ainakin tuntuisi olevan.
Tuomas: Keikkahommat näyttää kusevan oikein huolella. Gloriassa Hesassa
on marraskuussa keikka, mutta tuo Isän Kädestä Rotten Soundin, Diablon
ja Nonsliplevelin kanssa peruuntui, Hämeenlinnan kaupungin eri tahot
olivat ilmeisen vastentahtoisia avustamaan moisen tapahtuman
järjestämisessä. Ei keikkapaikkaa, ei keikkaa. Muutenhan tämä on samaa jauhamista
kuin
ennenkin...
Erno: Keikkoja on harvakseltaan heitetty, kieltämättä on syystä tai
toisesta viimekeikoilla ollut hieman hankaluuksia. Osa ns. hankaluuksista
on ollut tekniikan kanssa ja varmasti on ollut osasyy vähäisessä
treenaamisessakin. Ja kyllähän se Hämeenlinnan peruutus vituttaa, mutta
katsellaan jos se vaikka myöhemmin vielä toteutuisi?. Jatkossa keikkaillaan
varmasti suurinpiirtein samalla tahdilla kun tähänkin päivään asti.
Swod: Onko keikoillanne myynnissä bändipaitojanne tahi Ep levyjänne?
Tuomas: Kaikkia levyjä on ollut tapana myydä, paitoja ei olla saatu
tehdyksi vaikka on ollut kyllä suunnitelmissa monesti.
Erno: Ja kyllähän noita levyjä on saatu keikoilla myytyäkin ihan
kiitettävästi.Paita hommelit on yleensä kaatunut rahanpuutteeseen,
laiskuuteen tai johon muuhun
Swod: Mistä nimi Jane doe?
Tuomas: Tiedä häntä.
Erno: Taitaa olla Mikon idea tuo nimi.
Swod: Onko bändillänne yhteisprojekteja muiden
suomalaisten bändejen kanssa?
Onko kenelläkään teistä?Onko joskus ollut jos nii milloin?
Tuomas: Jos tarkoitat ihan yhteistyötä, niin on jotain pientä, lähinnä
keikkamielessä. Soitteluhommat taas on sattumanvaraisia kyllähän aina
välillä väsätään ties mitä rokkibändejä ja kaljaprojekteja. Itse tulee
väsäiltyä omia biisejä himassa, mutta eipä se sen
kummempaa hommaa ole.
Erno: Kyllähän sitä jotakin on yritetty viritellä. Tuntuu vain, että
kaikki tämän tyylisuunnan bändit joutuvat hakkaamaan päätäään seinään
aika lujaa.
Swod: Onko Jane Doe 69:ä luvassa musiikkivideoita?
Tuomas: Jos olisi varaa.
Erno: Kunnollisen musavideon tekeminen ei ole kovin halpaa
puuhaa.Toistaiseksi videoprojekti on puheasteella.
Swod: Ikimuistoisin keikkanne/yhteiskeikka jonkin bändin kanssa, milloin?
Tuomas: Nummirock 2000 (Machine Headit sun muut), Down By The Laituri
(Children of Bodom jne.) Sellaisista mitä on käynyt vain katsomassa,
kyllä Machine Headin keikat on kovia, samoin Impaled Nazarene aikoinaan,
Sentenced Jarvan kanssa. Diablo on ollut kova livenä.
Erno: Omista keikoista tuntui Nummirock 2000 onnistuneelta vedolta,
silloin tuntui kaikki asiat olevan kohdallaan (tekniikka, yleisö,
soittofiilis yms.).
Swod: Muuttaako Jane doe tyyliään esim. Siten että tuleeko koneita mukaan millään lailla Painflowin tyyliin?
Tuomas: Ei hajuakaan. Oma toivomuslista olisi, ettei räppiä kuultaisi
eikä mitään turhan hempeitä pimpsailuja.
Erno: Musiikityyli tuskin tulee muuttumaan kovinkaan radikaalisti,
luonnollista kehitystähän tapahtuu aina.
Swod: Ette ole saaneet levytyssopimusta vielä vaikka tämä Solid -Ep on mielestäni täysin levytyskelpoista kamaa Mitkä ovat syyt tähän? Levy- yhtiökö muka ei ole kiinnostunut Jane Doesta?
Tuomas: Jos syyt tietäisi, asia olisi varmasti toisin. Toisaalta, eihän
tässä trendejä luoda, ja meidän tinkimätön linja varmaan
ärsyttää kiitettävän monia tiukkapipoja ja muuten vaan vittupäitä, että
aivan saatanan sama miten käy. Jengi aina yrittää kikkaillen
liittää jotain nu-metal trendikkyyksiä meihin, ja sitten me pukataan
joku vitun Solid, jossa ladotaan naamarustoon ihan eri
vahvuuksilla kuin jossain Linkin Parkin hittilevyssä.
Erno: Levytyssopimus sinänsä ei ole mielestäni itseisarvo. Moni asia
sopimuksen myötä saattasi muuttua varmasti helpommaksi( rahoitus, jakelu,
promootio yms. ), mutta levy-yhtiöiden tarkoitushan on tehdä bisnestä,
mikä osaltaan saattaa muuttaa monia asioita ikävämpään suuntaan. Hyvän
ja huonon sopimuksen välillä saattaa olla perkeleen suuri ero joten
mielestäni tilanne on hallinnassa näinkin. Ei sillä ettei " hyvä" sopimus
kelpaisi.
Swod: Pidättekö Solid ep:tä onnistuneena? Mitkä elementit ja osa-alueet näin musiikillisesti siinä onnistuvat mielestänne parhaiten?
Tuomas: Henkilökohtaisesti, onhan se nyt paras mitä on tehty tähän
mennessä. Soundit onnistu ihan jees, ja laulutkin on parantunut. Sanoisin,
että eniten treenattu ja hiottu levy, vaikka aikaa meni puolet
vähemmän. Ehkä se johtui uusista fiiliksistä
uudessa studiossa. Kytölän kanssa oli kivaa, mutta muutakin piti
kokeilla.
Erno: Kyllä Solid on toistaiseksi parasta Jane Doe tuotantoa tahän
mennessä, minun mielestä. Paketti on parhaiten kasassa tällä tuotoksella.
Kyllähän aiemmiltakin levyiltä löytyy todella kovia juttuja, mutta
kokonaisuutena Solid on vahvin.
Swod: Mikä on ärsyttävin/miellyttävin piirre asennemetallissa vai onko sellasta?
Tuomas: Lähinnä leimaavuus ärsyttää. Jengi rinnastaa kaikki Limp
Bizkitit ja Machine Headit sun muut samalle viivalle vaikka erot
ovat korvin kuultavissa. Ja se, että 'asennemetallin' ja
nuuuuu-metallin eroja ei tunnusteta, vaikka vastaus on aivan silmien edessä. Ja tämä
häiritsee siis lähinnä siksi, että monet tuntuvat jättävän tutustumatta
bändeihin ennakkoluulojensa takia. Luullaan, että sehän on sitä
limpshittiä, vaikkei olekaan.
Miellytävintä on ehkä se kunnon jytke, mitä se parhaimmillaan on.
Erno: Kaikissa asioissa on ärsyttäviä piirteitä, se kai on selvää.
Mutta mielestäni turhan musta-valkoisuuden kun jättää ajatuksistaan pois,
ja huomaa, että mielipiteitä on yhtä paljon kun on ihmisiä, niin on
paljon helpompi ymmärtää asioita.
Swod: Onko Solid-ep saanut hyvän vastaan oton?Onko sitä myity enemmän kuin Snakeskiniä?
Tuomas: Ihan kiitettävää palautetta on saatu ja on sitä mennyt enemmän
kuin Snakeskiniä. Kotisivuilta voi käydä tsekkaamassa arvosteluja,
sieltä se selviää missä mennään. Ainakin osittain.
Erno: Joo kyllä se on sanottava, että Solid(2001) on myynyt 1/2
vuodessa saman kuin SNAKEskin(2000) 1 1/2 vuodessa. Ensimmäinen mcd Scars
(1999) on käytännössä loppunmyyty.
Swod: Mikä on kappale joka kuvaa parhaiten Jane doen musiikkia?
Tuomas: Machine Headin Ten Ton Hammer. Ei tarvitse edes kuunnella kun
tajuaa biisin nimen.
Erno: Jos lähdetään omista biiseistä niin varmasti Solid:n biisit
kertoo parhaiten bändin nykytilasta, onhan ne tuoreimpia. Mutta kyllä
keikoille pyritään valitsemaan niitä biisejä mitä halutaan soittaa ja ne
mielestäni kertoo ja kuvaa bändiä myös omalta osaltaan.
Swod: Onko Jane doe kysytty keikkabändi?
Tuomas: Jos nyt ajatellaan, miten paljon ei-levyttävät bändit käy
keikoilla itse niitä järjestämättä, kai me sitten ollaan. Taidetaan olla
enemmän käyty keikoilla, joihin on pyydetty kuin että oltaisiin itse
kyselty. Osasyy on se, että treenataan nykyään käytännön
syistä niin vähän, ettei oikein taideta keritä edes hankkia keikkoja.
Erno: Onhan se mukavaa, että bändi on aika monien ihmisten tiedossa ja
bändistä ollaan kiinnostuneita. Mutta tuskin me nyt ollaan maan
kysytyimpiä keikkabändejä.
Swod: Mitä bändejä kuuntelevat Jane doen jäsenet?
Tuomas: Riippuu tilanteesta. Ennen olin oikea tuomion enkeli
musiikkimaun perusteella, mutta yleissääntönä hyviä biisejä.
Musatyyliä en rajoita muuten, mutta räpit voi vittu tunkea
perseeseensä, kuka ikinä sitten haluaakaan. Minä en siihen koske
kirveelläkään...Tai itseasiassa...
Erno: Niin jos nyt ei ihan humppaa kuitenkkaan, niin monipuolisesti
kaikkea hyvin tehtyä musiikkia. Näkisin ettei tyylilajilla ole se suurin
painoarvo vaan hyvän kuuloinen ja hyvin tehty musiikki on genrestä
huolimatta paikkansa ansainnut. Esim:Sub-Urban Triben uusin levy on
mielestäni erittäin onnistunut paketti.
Swod: Olitte kuulemma Napialarokissa, mitenkäs siellä meni?
Tuomas: Naplussa soitettiin heviä keskellä peltoa rekan lavalla paskan
haistessa mojovasti maaseutuidyllissä.
Erno: Naplu oli mielenkiintoinen kokemus, ei ehkä ideaali ympäristö,
mutta hyvä maku siitä jäi.
Tuomas: Tai haju ainakin.
Swod: Mitä haluaisitte musiikkinne kuuntelijoilta?
Tuomas: Riippuu siitä, kuunteleeko ne tosissaan vai istuvatko kaljalla
pöydässä sattumalta paikalle osuneina. Jos tosissaan, omien
aivojen käyttöä, enemmän aktiivisuutta ja vanhan kunnon mättömeiningin
henkiinherättämistä. Niille toisille rasitteille ei voi muuta kuin
nauraa.
Erno: Kyllähän niiltä vois haluta yhtä sun toista, mutta koska tää on
kokoperheen ohjelma niin jätän vastaamatta (Onhan suurin osa Jane Doe:n
kuuntelijoista kuitenkin miehiä).
Swod: Kerro Jane doen sanoituksista noin yleisesti mikä niissä?ja miksi juuri tämänkaltaisia sanoituksia. onko näillä jokin syvällisempikin merkitys?
Tuomas: Syvällisempi viesti selviää kuuntelemalla Detergent väärinpäin.
Dlom eht gnidderhs. Ei vaan, Mikko tekee sanoitukset ja tekstit nyt
varmaan sopivat tyyliin hyvin, lisäksi siellä on rivien välistä ja välillä
suoraan luettunakin aika henkilökohtaisia juttuja suuntaan jos
toiseenkin. Lisäksi ne on aika omalaatuisia verrattuna 'kypärä ja miekka'
-tyylin tai vanhan kunnon räpätiräpäti 'vittu me ollaan' -horinoihin.
Swod:Kiitän näin jälkikäteen hyvästä haastattelusta!
Judas Priestin edellisestä Suomenvisiitistä onkin vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta, jos oikein muistan. Tällöin, Painkiller-kiertueella, petyttiin suomalaisten laimeaan osanottoon; olihan bändi neljä vuotta aikaisemmin vetänyt Jäähallin täyteen.
Tästä viisastuneena saapui Priest-koneisto paikalle vain yhdellä rekalla - lavarakennelma oli simppeli, mutta savun ja valaistuksen oikea käyttö pelasti tunnelmaa. En ollut kännissä, vaikka korvatulppien mystinen häviäminen saattoi sellaista osoittaakin. No, tosimies ei kuuloaan suojaa...heitän moiset sitä paitsi aina viimeistään tokan biisin aikana poijes.
Kaikkien kliseiden vastaisesti keikkaa ei avattu uuden levyn ykkösraidalla (Machine Man soitettiin kyllä myöhemmin) vaan jytisevällä Metal Gods -klassikolla. Laulaja Ripper Owensin X-asennossa seisovan hahmon piirteiden hahmottuessa savun seasta en voinut hillitä selkäpiihini ilmaantuvia kylmiä väreitä. Tätä hetkeä olin odottanut koko lyhyen elämäni. Ryysin eturiviin, joka ei luonnollisesti antanut piiruakaan periksi. Ihmismassa pauhasi legendaaristen flying v -kitaroiden viistäessä ilmaa ja rytmiosaston paukuttaessa ilmoille klassikon toisensa jälkeen.
Ihmetystä herätti bändin päätös soittaa uudelta Demolition -LP:ltä vain kolme biisiä (loistava One on One, puolislovari Hell is Home ja hyvin klaarattu Machine Man). Suunnilleen keikan puolivälissä (tässä vaiheessa korvani olivat siirtyneet rätinävaiheeseen) ajettiin lavalle se pakollinen moottoripyörä, tällä kertaa Painkiller-kappaleen säestämänä...olipa prätkä maalattu Painkiller-henkiseksi sirkkeleineen jne.
Äijät olivat elämänsä kunnossa, ainoa suurempi miinus oli osanotto (noin neljäsosa salista ammotti tyhjyyttään) ja ajoittaiset tekniset virheet.
"Mitäs mieltä olette... Kun noissa piireissä on aika korkeelta laulajia, niin pakkohan ne on falsetteja olla??! Eihän esim joku Lost Horizontin kimahdukset voi olla muuta kuin falsetteja herranjumala... ei kukaan voi puhtaasi laulaa niin korkealta...vai VOIKO?!!?"
"Ei jaksa kovin pitkään kuunnella sitä kiljuntaa ... mut on se jotenkin huvittavaakin, et miten miehellä voi olla tollanen ääni. Kerran meinasin ruveta nauramaan Kotipellolle ;) "
"Kuunnelkaa uudestaan Acceptia ja AC/DC:ta niin ette varmastikaan enää kannata oman äänen käyttöä. Tai The Crashia. *wirn* *tirsk* *khihihi* Persoonallinen ääni on aina positiivista, paitsi Olaf Hayerin tapauksessa"
"Mutta eikös Acceptin laulaja laula ihan omalla luonnollisella äänellään? Ainakin mitä mä oon noita Disney-pätkiä kattonu niin kyllä se Aku puhuukin sellasella äänellä"
"Juu, monia vokalisteja saa minun puolestani haukkua, mutta ei herranen aika Udoa! Kamalaa rienausta ja panettelua. Takavuosina livetilanteessa oli toisinaan vaikea sanoa onko äänessä Udo vai sähkökitara, varsin kíreää kiljaisua siis irtosi. Toisaalta taas kuunnelkaa Udon laulamia ballaadeita ...oi, paljon kauniimpaa ääntä ei miehellä olla.. Niin tunteikas ja herkkä, huokaus. Amamos La Vida.. The Healer..."
"Minä en kylläkään voi Udon ääntä kestää mutta ei se ole sitä että se olisi huono laulamaan vaan ainoastaan hmm... persoonallinen... Sillä tavalla persoonallinen ettei kolise meikäläiseen..."
"Niin, sehän on totuus että harvat miehet pystyvät laulamaan puhtaasti korkealta (ja kovaa), mutta ne jotka pystyvät, pystyvätkin sitten laulamaan todella korkealta. Ja vaikka en mikään Kinkku-fani olekaan, ihmettelen miten keskustelussa jossa puhutaan korkealta laulavista, on Kingi (Diamond) jäänyt pois."
"Tuota ihmettelin itsekkin, tosin onhan kingin laulutyyli hieman erilainen. Herrahan on aikoinaan saanut myös klassista koulutusta äänelleen, paremmin alasta tietävä voi äänialan tähän sanoa. Muistelisin hämärästi joskus kuulleeni vanhoja klassisia Kingin nauhojakin."
"Kingin laulanta kuulostaa falsettikiekumiselta, mutta siinä mies on kyllä aivan omiaan. \m/"
"Kingin laululla ei ole mitään tekemistä klassisen laulun kanssa, falsettia vaan ja loput hoituu äänentoistotekniikalla. Muutenkin täytyy sanoa että vaikka ihailen monia raskaammanmusiikin laulajia, etupäässä Ian Gillan,Halford ja Dio, on pakko sanoa/valaista että jos puhutaan voimakkaasta, kantavasta,metallisesta ja herkästä miesäänestä mennään klassiselle puolelle."
"Eli kertokaapas kaikki ns. "talvibläkkis"-bändit mitä tiedätte ..jotain tyyliin Immortal,eli talvista bläkkiä."
"Catamenia Mikäs miestä niin säätiedoituksissa viehättää?"
"Noh, Mörkön ensimmäinen demo. Faerghailin Dark Oceans Calm."
"Yeah, Summer of the diabolical holocaust kesä tuleekin tuosta biisistä tosissaan mieleen..."
"Kesäinen fiilishän tuosta levystä tulee... happyhappyjoyjoykivakiva-hittejä täynnä."
"Mikä on se levy joka tulisi jokaisen suomalaisen metallipään levyhyllystä löytyä ? Mielestäni kyllä toi Amorphiksen Tales From The Thousand Lakes on juuri se ... vaikka Suomen metalliskenellä onkin tarjottavanaan parempiakin levyjä, niin kuinka monessa on lyriikat Kalevalasta ?!"
"Yksi ääni lisää Talesille ...kyllähän se pitää jokaisella olla kirjahyllyssä vierekkäin sekä levy että sen inspiraationa toiminut tiiliskivi."
"just se! siinä se on, suomimetallin merkkipaalu. joka jammun kasettikolossa se pitäisi löytyä. alkuperäisellä c-kasetilla. kolmella markalla kirpparilta joskus."
"Kyllä se on ehdottomasti Stone - No Anaesthesia! Kuunnelkaa nyt sitä introakin"
"1. Unholy : Second Ring Of Power (vittu kun ovat kaverit tehneet hyvän levyn) siis tää pitää mainita koska olen itse Imatralta ja Lappeenranta sucks big time! Fukk Off LPR Black Metal Mafia(?)=Group Of Truewannabe poser christlover fuckups I say! no otetaan sitten toiseksi toi 2. Amrophis : Tales From The Thousand Lakes Vitun hyvä vieläkin vaikka bändi nykyään onkin Kingston Wall Boring Wannabe Bullshittia... 3. Impaled Nazarene : Ihan mikä levy vaan...mieluummin ennen Nihiliä"
"Stonen eka Ehdottomasti. Silloin kun se ilmestyi, ei Suomimetallista tarvinnut enää puhua tyyliin: " onhan se aika hyvä...Suomalaiseksi". itseasiassa meni hetki uskoa todeksi, että Suomessakin voidaan tehdä niin maailmanluokan metallia. Nykyäänhän se on itsestäänselvyys. Eli samalle viivalle päästiin ulkomaan pellein kanssa mutta 90-luvun puolella ne alkoivat rajojen takana asian tunnustaa muiden bändien myötä(Amorphis, Strato, Sentensed, IN yms). Tosin, Stonen sanoitukset ovat enimmäkseen olleet pyllystä IMO."
"Noissa AMOKissa, SFP:ssä ja Talesissa on kaikissa kolmessa käsitelty aika hyvin yhteensä suomalaisuuden historialliset perusasiat: Viina (Drink to forget and drown all your sorrow) Sota ja Kalevala"
"Stone: Stone. Tämän levyn/bändin ansioksi voidaan laskea se, että suomihevi/metalli alkoi kehittyä siihen suuntaan, mitä se tänä päivänä on. 80-luvun puolella suurin osa suomimöykkäorkestereista ei osannut soittaa eikä tehdä biisejä, ehkä Tarotia lukuunottamatta. Jos ette usko, niin etsikääpä jostain käsiinne vaikkapa National Napalm Syndicaten (onneksi) ainoaksi jäänyt LP. Tai Tampereen speedmetaljyrien, Prestigen ja Dethronen shittipläjäyksiä. Lienee aika selvää, mikä bändi oli tuolloin Suomen selkeä ykkösmetallibändi. Olisikohan se ollut se... STONE?"
TOP3 Ärsyttävimmät metallibändit?
"No aika paskoja on nuo Limp Bizkitit, Linkin Parkit, HIMit jne. mutta koska ne eivät ole metallibändejä niin en sano sen enempää. Eivätkä ne oikeastaan sinänsä edes ärsytä koska en kiinnitä niihin juurikaan huomiota."
"jätetään nyt ne limpit ja muut metallin ulkopuolelle... Nightwish: Hyvä (ooppera)laulaja ja siihen se sitten jääkin, biisit ei tuo mitään, yritetään olla taidollisesti joku bodom, mutta ei onnistuta. Muutenkin vituttaa koko meininki. Polkka-tukka-heviä peukku pystyssä... To/Die/For: hirveetä egokikkailua, annetaan nyt ittestämme sellanen kuva, että ollaan maailman kovimpia jätkiä. Laulu hirveetä ulinaa ja sanat paskaa teiniangstia. (teiniangstinkin voi tehdä hyvin !) Cradle Of Filth: Imagobändi säälittävällä laulajalla. jos nyt vitutuksesta puhutaan niin kyllä Panteran keikan peruutus pani ottamaan aivoon."
"1.Sentenced
Säälittävää itsemurhavuodatusta. Whining assholes.
2.Nightwish
Lyriikat naiivia paskaa, musiikkia en vaivaudu edes kommentoimaan puhumattakaan laulajasta.
3.Children of Bodom, Stratovarius, Cradle of Filth, Dimmu Borgir, Kovenant
+ lukuisat muut ammattikoululaisten suosikit.
HIM:iä, Limp Bizkitiä, Kornia en edes katso metalliksi."
"1. Sotallica - Paskaa since day one ja ne peelot vittuili jo faneilleenkin
Napster-kahakassa
2. Sonta Vargtica - Munatonta ulinaa,
eikä tässä tapauksessa munattomuus jää pelkkiin vokaaleihin
3. Eunuchian Gay Scent - Nimikin jo kertoo,
että tältä haisee hinttieunukin kyrpä DTM-illan jälkeen"
"1.Children of bodom - Soittaa kyllä osataan mutta samojen ideoiden nelijä vuotta pyörittelemisen johdosta kaikki biisit kuulostaa samalta, lyriikat on jotain aivan käsittämätöntä sontaa (esim.Hate me ynnä muut samantapaiset "klassikot").Tyttöystäväiseni lempibändi. 2.To/die/for - Eka levy oli vielä ihan kuunneltavaa tavaraa, mutta tämä helevetin Epilogue on kyllä jo aika karmasevaa sontaa. Jokaisesta biisistä on väkisillä yritetty vääntää hittiä siinä kuitenkaan pahemmin onnistumatta.Melodioita on, sitä ei voi kieltää,mutta vitutus iskee kyllä vitun kovaa jo sillon ku laulaja avaa suunsa. Kamalaa mongerrusta.Livenäkään bändi ei oo mikään erikoinen, ainaki laulajalla on ego kasvanu hieman liian suureks. Samoin se Lillman taitaa olla aika pissaohta. Tyttökamraattini lempibändejä tämäki."
"Sanompa nyt näin;
elvistelijät (siis muuten kuin showssa)
bändit, jotka kopioivat muita
bändit, jotka eivät toimi livenä/edes yritä toimia"