Lähtevien laivojen satama
Minä olen vain satama pieni
joka laivoja rakastaa
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.

Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
tuo laiva ihana pois,
joka suurempi muita oli,
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.

Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen valoja mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä,
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein
Minä niitäkin rakastin.

Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat.

The harbour of leaving ships
I’m just a little harbour
who loves ships
And who always has a few
pale torches shining at night
Ships don’t like to stay with me
I’m small and not famous
The great sea has always
called the big sales away

I’m looking at the sea right now,
A heart could almost cry
because this autum left
that lovely ship away from me
Which was bigger than the others
and whom I loved
when it arrived with high bows
and sales so proud

It also left the grey quays
there was only the traces on water
I searched its lights from the sea
missing and for long
There came lots of other ships
they came with the music
and with their odorous fruit loads
I loved also them

But their departures I never
cried as I cried the departure of that ship
whom traces I still at night
caress with my shivering heart
when my torches are shining dim
and only seagulls, little winds
and spiritless waves come from the sea.

Back