Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Veljessota (3532 - 3537)

Idän kuningas Lugos Lionsoul nostatti Idän muut maakunnat sotaan Calbournea vastaan, sen kieltäydyttyä Lugosin vaatimuksista koskien Calbournen verotusjärjestelmän kiristämistä ja Idän armeijan majoitusta Calbourneen siltä varalta, että Länsi suunnittelisi laajentumista kohti Itää (todellisuudessa Lugosin mielessä siintelivät kuvitelmat uudesta Idän imperiumista, joka jälleen kerran ulottuisi pitkälle Länteen, kuten vuosisatoja sitten). Calbournen kreivi (Filanean prinssi) Donatello Calbourn ymmärsi liiankin hyvin serkkunsa miehen Lugosin suunnitelmat, jos Idän armeija saisi jalansijan Itäisen valtameren läntiseltä puolelta jäisi Calbourne sotatantereeksi Idän ja Lännen väliin. Sota kesti seitsemän vuotta, mutta Idän armeijat onnistuivat valloittamaan ainoastaan pienen satamakaupungin Eastboundin, mutta eivät kyenneet tunkeutumaan Itäisensolan lävitse Calbourneen. Idän miesmenetykset olivat päätähuimaavat, mutta myös Calbourneen oli sota viiltänyt syvät haavat tuhansia sotilaita oli menehtynyt täysin järjettömässä taistossa. Viimeinen taistelu (myöhemmin nimetty Häpeän päiväksi) kesällä 3537 vei sotilaitaan 7 vuotta johtaneen Calbournen kreivin Donatellon hengen. Silloin viimein Lugos antoi joukoilleen käskyn perääntyä ja neljä päivää myöhemmin ilmoitti luopuvansa kruunusta ja lähetti syvimmät anteeksi pyyntönsä Calbournen kansalle. Lugos lähti Idästä eikä koskaan palannut, kahdeksan vuotta myöhemmin Idän kuninkaaksi kruunattiin Lugosin poika Bacon, joka sinetöi epävakaan rauhan Idän ja Calbournen välille avioitumalla Donatellon nuoremman tyttären Vera Calbournen kanssa.