Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Thomas

Minun täyttäessäni 16 Jackson lopulta saapui hakemaan minut takaisin Calbourneen, minusta kasvatettaisiin Kreivitär ei velhoa, halusin minä sitä sitten itse tai en. Ensin oloni oli haikea joutuessani palaamaan Velhonkiven normaalista elämästä takaisin Calbournen hoviin palvelijoiden passattavaksi. Mutta mielipahani haihtui pian minun tavattua Thomasin. Neljä vuotta hän oli odottanut minua ja kun nyt lopulta palasin ei välillämme enää ollut esteitä. Me emme olleet lapsia enää, minä olin kuudentoista ja Thomas minua vuoden vanhempi. Tapailimme yhä julkisesti ystävinä, mutta suhteemme pidimme salassa muilta, olin ollut havaitsevinani jotain kummallista isäni käytöksessä hänen nähdessään minut ja Thomasin yhdessä tai kuullessa puhuttavan meistä. Silloin en toki enää ollut naiivi lapsi ja ymmärsin, että Thomas oli nuori sotilas, minä Calbournen tuleva hallitsija, isäni ei ikinä hyväksyisi avioliittoa meidän välillämme. Vuoden onnistuimme pitämään salassa suhteemme muilta tai oikeastaan suhteemme oli enemmän tai vähemmän viatonta leikkiä. Minä ymmärsin asemani ja velvollisuuteni, enkä uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta, ennen kuin olisin saanut suostuteltua isäni siihen, että solmisin avioliiton Thomasin kanssa. Tosin se päivä ei koskaan koittaisi. Täytettyäni seitsemäntoista isäni sai tietää minusta ja Thomasista, en olisi koskaan uskonut hänen voivan tehdä sitä mitä hän silloin teki. En koskaan saanut edes tilaisuutta hyvästellä Thomasia, sillä kun sain tietää isäni kuulleen asiasta Thomas oli jo poissa. Hänet oli lähetetty sotilasosaston mukana Itään, Gerelsenin avuksi taistelemaan pohjoisesta tulleita merirosvoja vastaan. Vain kahta viikkoa myöhemmin saapui tieto, että koko sotilasosasto oli hukkunut merirosvojen hyökättyä laivan kimppuun jo ennen kuin se saapui Gerelseniin. Minä en koskaan antanut isälleni anteeksi sitä, että hän oli tappanut Thomasin. Ensimmäisen ja siihen mennessä ainoan ihmisen, joka vanhempieni ohella oli koskaan merkinnyt minulle mitään. Minä olin rakastanut Thomasia, en ehkä samalla tavoin kuin hän minua, mutta olin rakastanut häntä koko lapsen sydämelläni ja hän tulee aina elämään muistoissani.