Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Elämän selvittelyä

Seuraavat viikot kuluivat minun ahmiessani kirjan sisältöä, silloin tällöin äitini kävi luonani välillä kyyhkyn, välillä ihmisen muodossa, kukaan muu linnassa ei tiennyt siitä, että minulla oli seuraa yksinäisessä tornihuoneessani. Lopulta kolme kuukautta Thomasin kuoleman jälkeen minä tulin ulos tornista, pakkasin kaikessa hiljaisuudessa tavarani ja lähdin Calbournesta. En usko kenenkään ehtineen edes tajuta mitä olin tekemässä ennen kuin oli liian myöhäistä. Tein matkaa ratsain ja äitini lensi mukana kyyhkynä, viikon matkan jälkeen saavuin Velhonkiveen. Sinne äitini ei seurannut minua hän vain katosi jonnekin ennen saapumistamme perille. Sain kuulla Attecin olevan juuri aikeissa lähteä matkalle Länteen ja Etelään, marssin Attecin temppeliin ja vaadin päästä tämän mukaan. Attec kieltäytyi ensin, mutta luulen sen olleen äitini taidokasta magiaa, joka sai hänet muuttamaan mielensä. Ja niin me lähdimme. Kolme vuotta kiersin Attecin matkassa kaikkia tunnetun maailman kuningaskuntia. Noina vuosina minä en ollut kreivitär, silloin olin velho, samanlainen kuin oikea isäni oli ollut. Opin tuona aikana paljon, osan Attecilta, osan äidiltäni, joka silloin tällöin puhui minulle kyyhkynä, osan opin vain ympärilleni katselemalla. Suurimman osan niistä maagisista taidoista joita minulla nyt on opin tuolloin, opin muuttamaan itseni eläimen muotoon, opin parantamaan ja luomaan yksinkertaisia esineitä. Noina vuosina tunsin olevani vapaa niistä velvollisuuksista joiden parissa olin elänyt koko ikäni, mutta silti sydämessäni tiesin, etten voisi aina elää niin. Vaikka silloin vihasin isääni sen johdosta mitä tämä oli tehnyt Thomasille, en voinut unohtaa kaikkea sitä mitä hän oli tehnyt puolestani. Niinpä talvella 3696 juuri ennen kahdettakymmenettä syntymäpäivääni kun olimme palaamassa Idästä Calbournen halki takaisin Velhonkiveen en jatkanut enää matkaani vaan jäin kotiin. Calbournessa katoamiseni oli selitetty sillä, että olin lähtenyt Itään opiskelemaan, luulen, että Jackson sydämessään toivoi minun palaavan ja antavan hänelle anteeksi. Paluuni jälkeen Jackson lopulta tuli luokseni, kolme vuotta Thomasin kuoleman jälkeen hän selitti tekojensa syyt. Kun olin ollut kolmen ikäinen kaukaa pohjoisesta oli saapunut mies etsimään vaimoa pojalleen, äitini oli edeltävinä viikkoina nähnyt unta miehen saapumisesta ja unissa häntä oltiin vaadittu suostumaan tulijan pyyntöön. Äitini ei ollut uskaltanut uhmata kohtaloaan, niinpä sopimus oli tehty ja päätös sinetöity. Tultuani tarpeeksi vanhaksi minä menisin naimisiin tuon pohjoisesta tulevan miehen kanssa, kyseessä oli paitsi suvun ja perheen kunnia myös kohtalon päätös, niin äitini oli asian ilmaissut. Vuoden minä vietin Calbournessa ja totuttelin jälleen ylelliseen elämään matkustelun jälkeen, yhä useammin aloin vierailla lännessä sijaitsevassa kohtauspaikassa Punaisen lepakon linnassa ja täytettyäni 21-vuotta lopulta tapasin siellä miehen, jonka kanssa viettäisin lopun elämääni.