Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Láyryna Tuulenkuiske

Alkupelin Layryna kulki valonmaagien kanssa juhla-alueella, puhui harvojen ihmisten kanssa, enimmäkseen vain seuraili tapahtumia. Muutamaa keskustelua Thalanin (Layrynan rakkauden kohde) kanssa lukuun ottamatta Layryna ei puhunut muille, kuin toisille valonmaageille. Vasta pimeydenmaagien saapuessa yksisarvisten kuningattaren kanssa paikalle alkoi tapahtua. Layrynan paras ystävä Fluidelia lähti intiaanien mukaan ja Valonmaagit sopivat liiton kissakansalaisten kanssa. Pimeyden maagien lähdettyä pois paikalta kuningattaren kanssa valonmaagit lähtivät kissakansalaisten kanssa heidän peräänsä. Valonmaagit seurasivat pimeydenmaageja tietä pitkin kohti pimeydenmaagien alttaria. Maagien mukana seurasivat myös Tuulten prinssi Zerytes, tämän henkivartija, sekä muutama muu. Tilanteen alkaessa näyttää toivottomalta (pimeydenmaageja oli enemmän, heillä oli suuri etumatka ja valonmaagit eivät voineet tulla pimeyden alttarille), Layryna ja valon arkkimaagi Hayfa kääntyivät takaisin, hakeakseen loitsukirjan, jonka Hayfa tarvitsi voidakseen tehdä Layrynasta täysivaltaisen maagin. Hayfan ja Layrynan päästyä paikalle minne kirja oli jätetty kävi ilmi, että joku oli off-gamena vienyt kirjan pois keskeltä metsää ja koska ei ollut aikaa alkaa etsiä sitä Hayfa hieman yksinkertaisti seremoniaa ja vihki Layrynan maagiksi. Tämän jälkeen Hayfa ja Layryna, sekä Thalan johon he olivat törmänneet lähtivät takaisin kohti pimeyden alttaria. Kolmikko pääsi paikalle kun kaikki tärkeä oli jo tapahtunut. Kaartilaisten päällikkö oli käynyt hakemassa yksisarvisten kuningattaren ja valonmaagit olivat palaamassa takaisin kohti pääleiriä. Layryna lähti Thalanin kanssa etujoukon mukaan kohti pääleiriä. Matkalla vastaa tuli tuulisieluja, jotka kertoivat, että tuulten prinssi oli murhattu ja lehdenkansan prinsessa kidnapattu. Pääleiri oli aivan kaaoksessa ja hetken aikaa mitään ratkaisevaa ei tapahtunut, kun kaikki yrittivät saada selkoa siitä mitä oikeastaan missäkin oli tapahtunut. Layryna joutui eroon muista valonmaageista, lähtiessään syrjemmälle keskustelemaan erään lehdenkansan haltian kanssa. Tultuaan takaisin Layryna huomasi, että sekalainen joukko mustia ja valkoisia maageja oli ryhmittynyt tielle, jonkin matkan päähän pääleiristä. Saapuessaan paikalle Layryna sai kuulla, että Pimeyden arkkimaagi oli murhattu ja että valon ja pimeyden maagit kävivät nyt keskustelua siitä pitäisikö hänet herättää henkiin. Pitkähkön riidan jälkeen yksisarvisten kuningatar lopulta herätti Arkkimaagin henkiin ja kaikki mustat maagit poistuivat paikalta. Valon maagien rivit hieman hajoilivat kaikkien ollessa erimieltä siitä olisiko Pimeyden arkkimaagi pitänyt herättää henkiin vaiko ei. Kukaan ei huomannut yhden valonmaagin Melinethin poissaoloa. Lopulta valonmaagit lähtivät kävelemään (ei mitään hajua mistä syystä) poispäin pääleiristä ja törmäsivät matkalla tuulisieluihin, jotka väittivät, että heidän kuninkaansa oli murhattu. Valonmaagit jäivät keskustelemaan tuulisielujen kanssa pieleen menneistä häistä, kunnes yhtäkkiä jonkin matkan päästä kuului terävä kiljaisu. Layryna oli ensimmäinen joka keksi alkaa toimia, hän juoksi tietä pitkin eteenpäin, kunnes saapui paikalle, mistä kaksi mustaa maagia juoksi pakoon, maassa makasi yksi valonmaageista, Melineth, kuolleena ja tämän ruumiin vierellä seisoi mustamaagi itkien. Layryna syöksyi Melinethin ruumiin luokse ja rukoili paikalle saapunutta valonarkkimaagia herättämään tämän henkiin. Hayfa kävi heti toimeen ja kaikkien onneksi Melinethin saatiin herätettyä. Kulkiessaan paikalla olleen mustan maagin ohi Layryna kuuli tämän kuiskaavan hiljaa ”Korppimaagi on Tan´Azure”. Järkyttynyt Layryna toisti tämän muille paikalle saapuneille maageille ja Hayfan sanat ”Sitten ei varmasti jää arvailujen varaan kuka Melineth on”, paljastivat kaikille valonmaageille ällistyttävän totuuden Melinethin todellisesta henkilöllisyydestä Siobhianina, valon jumalana. Ällistyneet valonmaagit, Melineth ja Mustamaagi Triin (?), joka rakkaudesta Melinethiin oli kääntynyt valonmaagiksi lähtivät paikalta, mutta eivät olleet kerinneet kovin kauaksi törmätessään muutamaan mustaan maagiin. Taistelu olisi vältetty, ellei yksi mustien maagien lumoamista kääpiösotureista olisi käynyt Layrynan kimppuun. Seuraavista hetkistä Layryna ei tiennyt mitään, palatessaan tajuihinsa tai kuten hän pian ymmärsi, herättyään takaisin henkiin, Layryna sai huomata, että taistelu oli jo käyty ja hänet surmannut kääpiösoturi oli kuollut, mutta mustat maagit olivat poistuneet paikalta. Fluidelia istui Layrynan vieressä ja tämänkään henkilöllisyydestä ei jäänyt kovin paljon arvailujen varaan. Layrynalle suurempi järkytys kuin Melinethin paljastuminen Jumalaksi oli hänen parhaan ystävänsä Fluidelian paljastuminen yksisarviseksi. Olennoksi, jollaisia Layryna jumaloi. Sen enempää ei enää ehtinyt tapahtua kun peli huudettiin poikki, oikeastaan muut olivat lopettaneet pelaamisen jo paljon aikaisemmin, loppukohtauksissa ei ollutkaan mukana enää muita kuin maageja.