Katarina Suuren sota (3409 - 3418)
3407 16-vuotias Katarina julistettiin Calbournen hallitsijaksi ja vain vuotta myöhemmin hänen kuolleeksi luultu isänsä Nicholas Lamond palasi Lännestä mukanaan armeija. Mies oli palannut vaatimaan avio-oikeuttaan Calbournen hallitsijana, ilman isäänsä kasvanut Katarina ei kuunnellut miehen selityksiä syistä miksi mies oli 14 vuotta aiemmin hylännyt vaimonsa ja lapsensa ja käski tämän painua takaisin sinne mistä oli tullutkin. Hurjistunut Nicholas hyökkäsi valtavan ylivoiman turvin Calbourneen, mutta jälleen kerran Länsi joutui toteamaan Calbournen valloittamisen mahdottomuuden. Yhdentoista vuoden ajan Calbourne onnistui pitämään puoliaan Länttä vastaan, saaden tukea Idältä niin varusteiden, ruoan kuin sotilaidenkin muodossa. Katarinan veli, vasta 19-vuotias Nick Calbourn menehtyi taisteluissa isänsä armeijaa vastaan, Katarinaan sota viilsi syvät arvet, eikä hän koskaan tunnustanut rauhaa Lännen kanssa, kuolinvuoteelleen asti Katarina kantoi kaunaa Lännelle siitä, että se oli vienyt häneltä kaikki hänen rakkaansa, isä oli pettänyt hänet ja tuonut armeijan, joka oli tappanut hänen veljensä. Vaikka Katarina sisäisesti kärsikin oli hän Calbournen kansalle esikuva ja innoittaja, Katarinaa pidetään yhtenä Calbournen suurimmista hallitsijoista sitten George Calbournen. Yritettyään turhaa tunkeutua Läntisen solan lävitse yksitoista vuotta Nicholas lopulta myönsi tappionsa ja teki itsemurhan, jonka jälkeen hänen armeijansa hitaasti hajosivat ja palasivat länteen.
