Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Iriela

Pelasin Ropeconissa larpissa ”Lampaiden vaatteissa”, Iriela nimistä vampyyriä. Pelin jälkeen meille sanottiin, että jos hahmoa tahtoo jatkaa, pitäisi lähettää debrieffi tähän maili osoitteeseen. Kirjoitan nyt pelistä sellaiset asiat, jotka vaikuttivat läheisesti Irielaan ja asiat joihin hän itse vaikutti, sekä sellaisia asioita, joita Iriela ajatteli, esimerkiksi miten hän suhtautui tiettyihin henkilöihin. Tämän debrieffin kirjoittaminen, oli paikoin melko hankalaa, kun en muistanut paikkojen ja henkilöiden nimiä, mutta yritetään… Juuri ennen pelin alkamista Iriela oli saanut ystävältään Shavilta kirjan, jonka oli aikaisemmin hänelle lainannut, kirjan välissä oli ollut kummallisella merkillä sinetöity kirje. Heti tavattuaan Shavin neuvotteluhuoneessa, tämä pyysi saada kirjeen takaisin ja Iriela sai udeltua, että kirje olisi tullut antaa Jeremon nimiselle inkvisiittorille (, jonka Iriela tiesi olevan Saraharin puolella). Keskustelu keskeytettiin, kun tuli ilmoitus sijaishallitsijan kuolemasta. Iriela tuli aivan alkujoukon mukana paikalle ja sai käsiinsä verisen kirjeen, joka oli ollut sijaishallitsijalla. Irielalla ei ollut aikaa syventyä kirjeeseen, joten hän otti sen mukaansa, poistuessaan paikalta, myöhempää tutkimista varten. Kokous jatkui ja keskustelu liikkui asioissa, jotka eivät suuremmalti Irielaa kiinnostaneet, joten tämä keskusteli suurimman osan ajastaan kahden kesken ystävänsä Shavin kanssa. Lopulta päästiin aiheeseen, jolla oli merkitystä Irielan kannalta, alettiin keskustella sijaishallitsijan murhasta. Esille nousi kirje, jonka oli allekirjoituksen mukaan lähettänyt DTP:n johtaja Daerim (joka Irielan hahmopapereiden mukaan ei edes ollut DTP:n johtaja), kirje oli osoitettu (jollekin, en muista nimeä) ja siinä määrättiin tappamaan sijaishallitsija. Salissa nousi suurehko meteli, kun kaikki syyttivät toisiaan, Iriela tyytyi vain kuuntelemaan ja tekemään omia johtopäätöksiään. Jonkin aikaa myöhemmin, Iriela sotkettiin asiaan, kun tuli puhe verisestä kirjeestä, joka oli ollut sijaishallitsijan ruumiilla. Daerim (?) kertoi neuvostolle, antaneensa kirjeen ”valkopukuiselle naisella” (Iriela oli ainoa kuvaukseen sopiva nainen salissa). Iriela peitti vyöllään olleen kirjeen, kantamallaan kirjalla ja asteli esiin, ilmoittaen tyynesti antaneensa kirjeen eteenpäin ”tummapukuiselle miehelle” (kuvaus, jonka omaavia henkilöitä salissa oli eniten). Daerim ei olisi halunnut jättää asiaa siihen, mutta kaikki muut näyttivät haluavan uskoa Irielaa, joten asia siirrettiin myöhemmäksi. Melkein heti kirjeestä nousseen metelin jälkeen Iriela poistui Shavin kanssa salista ja piilotti kirjeen, että mahdollisissa kuulusteluissa, sitä ei löydettäisi Irielan hallusta. Samaan aikaan myös Irielan mielenkiinto kirjansa välissä olevaa kirjettä kohtaan oli kasvanut niin suureksi, että tämä päätti avata kirjeen. Shav kuitenkin sai estettyä jälleen kerran Irielaa ja silloin tämän epäilykset työtoveriaan kohtaan lisääntyivät. Iriela oli jo aikaisemmin kertonut Shaville Jeremonin olevan Saraharin puolella. Ja nyt kun Shavin käytös alkoi vaikuttaa jatkuvasti omituisemmalta, alkoi Iriela epäillä Shavin toimivankin oikeamieliselle Anklamille. Kesti taas melko kauan, ennen kuin mitään merkittävää tapahtui. Lopulta Irielan uteliaisuus vei voiton ja tämä päätti avata kirjeen, Shav lähti tietysti Irielan mukaan ja koska tämän epäilykset eivät vielä olleet mitenkään korkeat, Iriela antoi ystävänsä tulla mukaan. Kokouksen jatkuessa neuvotteluhuoneessa Iriela ja Shav siirtyivät syrjemmälle avaamaan kirjettä. Iriela avasi kirjeen, muttei ollut ehtinyt lukea edes muutamaa ensimmäistä riviä, kun Shav tempaisi kirjeen Irielan kädestä. Iriela yritti saada kirjettä takaisin, kun paikalle saapui kaksi henkilöä, toinen heistä oli inkvisiittori Jeremon ja toinen nainen (jonka nimeä en muista, mutta jonka hallussa oli koko pelin ainoa ase [tikari], jolla oli mahdollista tappaa Iriela). Saliin saapuneet henkilöt ilmoittivat tahtovansa puhua Irielan kanssa, mutta tämä pelkäsi kuollakseen naisen kantamaa tikaria, epäili Shavia petturiksi, eikä tunnistanut Jeremonia, joten kun kaksikko esti Irielaa lähtemästä, tämä alkoi huutaa ja hyvin pian koko neuvotteluhuoneen väki oli rynnännyt paikalle. Syntyneen sekasorron aikana Shav ehti kadota väkijoukkoon. Iriela ei heti yrittänyt tavoittaa tätä ja päästyään jälleen puhumaan ystävänsä kanssa, väitti Shav kadottaneensa kirjeen (Iriela ei uskonut sitä hetkeäkään). Nyt Irielan epäilykset ystäväänsä kohtaan olivat saaneet jo melko vahvoja perusteita. Välikohtaus oli myös saanut kaikki päättäjät enemmän tai vähemmän Irielan puolelle, sillä tätä vastaan ”hyökänneet” henkilöt olivat oikeamielisen Anklamin kannattajia. Kokouksen jatkuessa, otettiin esille ulkopoliittiset näkökulmat ja tuli puhe Saraharista ja oikeamielisestä Anklamista. Iriela esiintyi salissa edukseen ja sai annettua neuvostolle myönteisen kuvan Saraharista, toisin kuin Jeremon (joka puolusti oikeamielistä Anklamia). Saraharin ja Oikeamielisen Anklamin tilannetta käsiteltiin melko pitkään ja lopulta päädyttiin siihen lopputulokseen, että maat tekevät keskenään nimellisen rauhan ja siten Carwin tunnustaa sekä Saraharin, että oikeamielisen Anklamin omiksi valtioikseen. Lisäksi rajaa Saraharin ja Anklamin välillä muutettiin siten, että Sherilanin kaupunki siirtyi Saraharin puolelle. Kokouksen jälkeen Taivaallisten lohikäärmeiden tunnustajien ylipappi Taurgil, tuli puhumaan Irielan kanssa ja tarjosi Saraharille liittoa. Irielalla oli omat epäilyksensä miehen motiiveista, mutta tämä sopi alustavasta yhteistyöstä Taurgilin kanssa, päättäen kuitenkin varoittaa Saraharin hallitsijaa, sillä jokin miehen puheissa oli alusta asti epäilyttänyt. Hetkeä myöhemmin Malmenin lääninherra Wicywen tuli puhumaan Irielan kanssa, tarjoten myöskin tukeaan Saraharille. Wicywen onnistui puhumaan melko vakuuttavasti ja sai Irielan uskomaan, että Saraharin ja Malmenin välille voitaisiin saada rakentumaan jopa jonkinlainen liitto. Tästäkin Iriela päätti kuitenkin puhua hallitsijalle palattuaan takaisin Sarahariin. Kaikkein mielenkiintoisinta liittoa kuitenkin tarjosi pohjoisen Belterran asialla liikkunut mies (en muista nimeä). Iriela ja kyseinen henkilö keskustelivat melko pitkään liitosta ja havaitsivat liiton pohjoisen Belterran ja Saraharin välillä olevan kaikille osapuolille loistava ratkaisu. Sillä liitto rakentaisi yhtenäisen alueen koko pohjoiselle mantereelle ja yhdistäisi myös Saraharin tiiviimmin sen toiseen liittolaiseen Ghaleinadiin. Belterra hyötyisi liitosta muun muassa siten, että Etelä- Belterra jäisi ahtaalle, mahdollisen sodan syttyessä pohjoisen ja eteläisen Belterran välille. Kaikista liiton tarjoajista Iriela luotti tähän lähettilääseen eniten, koska liitosta olisi niin suuri apu myös Pohjoiselle Belterralle. Melkein heti tämän keskustelun jälkeen peli huudettiin poikki. Eli lopussa Irielan haltuun jäi sijaishallitsijan ruumiilta löydetty kirje. Shav oli paljastunut enemmän tai vähemmän petturiksi ja liitto Pohjois Belterran kanssa oli melko varmaa. Lisäksi liitot Malmenin ja Taivaallisten lohikäärmeiden tunnustajien kanssa olivat kehitteillä… Jeremonin todelliset tavoitteet olivat paljastuneet Shaville, joka todennäköisesti palveli Anklamia.