Robin Hobb

Näkijän taru

• Tämä kirjasarjan sain sitten luettua loppuun asti ja vieläpä melko nopeassa tahdissa. Kirjan kerronta oli todella mukaansa tempaavaa ja välillä oli kohtia, jolloin kirjaa ei yksinkertaisesti voinut laskea käsistään. Jo alkuasetelma poikkesi ilahduttavasti standardista, päähenkilö on kuninkaan pojan äpärä, joka kasvaa ensin linnan palvelusväen keskuudessa, mutta josta kaikessa hiljaisuudessa aletaan valmentaa salamurhaajaa kuninkaan käyttöön. Päähenkilönä Fizz on todella kiehtova ja vain satunnaisesti lukijaa ärsyttää se kuinka tämä antaa kohdella itseään. Sarjan parhaita kirjoja ovat kaksi ensimmäistä osaa, joissa Fizzin elämässä tapahtuu kaikkein mielenkiintoisimmat asiat, koulutus salamurhaajaksi, ensimmäiset työtehtävät, murhayritykset, rakkaus yms. Kolmannessa osassa ärsyttävällä tavalla kaikki tämä vaihtuu matkaan tietyn seurueen kanssa ja ensimmäisten osien viehättävyys paikoin katoaa. Kirjan loppuratkaisu on aivan omaa luokkaansa fantasia kirjojen tyypillisten loppujen loputtomassa luettelossa (”Paha kukistui./ Hänestä tuli hyvä kuningas tai legenda./ Hän sai naisen ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun.). Näkijän taru todella kannattaa lukea, jos haluaa hiukan vaihtelua tyypilliseen fantasiakirjasta toiseen vain hiukan muunneltuna hyppivään juonikuvioon.