Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Lady Eyriel Kjeldir

Minä ja mieheni Aglew saavuimme Puolentaipaleen majataloon kuulemiemme lohikäärmeen surmasta kertovien huhujen saattelemana. Olimme jo jonkin aikaa viipyneet tuttavamme luona lähistöllä sotaa paossa kotimaastamme Otarista. Majatalolla tutustuin pian paikalliseen läänin hallitsijaan Lady A:han (en muista hahmon nimeä...) ja tämän aviomieheen sekä muutamiin muihin paikallisiin aatelisiin. Emme olleet tainneet ehtiä kuin ruokamme nauttia kun jo lähimetsistä löytyi ruumiita. Neljä valon seuraajaa oli julmasti surmattu, oma uskoni valoon kuitenkin vahvistui nähdessäni kuinka heidät kaikki palautettiin takaisin eloon. Tapaus oli kuitenkin synnyttänyt hämmennystä ja sekaannusta kylässä, niinpä me aateliset kokoonnuimme pitämään neuvottelua, päätimme ottaa selvää tapahtumista, sekä pitää yhtä jos kyläläisten viha kohdistuisi meihin. Pian villit huhut alkoivat liikkua majatalossa uudelleen heränneestä lohikäärmeestä, demonista ja ties mistä muusta. Silloin päätimme koota neuvoston, jossa jokaisella rodulla ja kansakunnalla olisi edustaja. Neuvostossa selvittelimme tilannetta ja vaihdoimme tietoja. Ylipappi Orophel vahvisti huhut demonista, joka pystyi ottamaan haltuunsa kenen tahansa ruumiin. Tosin demonin ruumis ei ollut kykenevä kantamaan valonsymbolia, jollainen siis järjestettiin jokaiselle neuvoston jäsenelle. Yön alkaessa jo pimetessä lähdimme ylös lepäämään, emme kuitenkaan saaneet nukuttua joten minä, mieheni ja lady A lähdimme ulos, jossa meitä vastassa oli suuri meteli demonista. Olimme ensimmäisten joukossa paikalla ja juuri henkiin herätetty haltia nainen pyysi viemään viestin harmaakaapuiselle velhottarelle nimeltä Miranda, tiesin kenestä oli kyse ja niinpä lähdin viemään sanaa, vaikka arvolleni olisi ehkä ollut oikeutetumpaa antaa rahvaan selvitä itse omista ongelmistaan... Ehkä minusta vain alkoi tuntua, että nämä ongelmat koskettivat jo minuakin. Selviteltyämme aikamme tapahtunutta ja saatuamme kuulla aivan liikaa demoneista ja lohikäärmeistä päätimme lopulta jättää asian selvittämisen tältä yöltä. Jos asiaa alkaisi nyt selvittää olisi tuloksena vain lisää ruumiita. Aamun valjetessa oli heti edessä kasa uusia ongelmia, Darialaiset ja Otarilaiset sotilaat olivat ajautuneet taisteluun keskenään ja vain hiukan myöhemmin nuori Darialainen puukotti Otarilaista sotilasta väittäen sen olleen valon tahto. Selvittelimme puukotusta ja valon ylipapin siunauksella, läänitysten omistaja, lady A päätti kuolemantuomion sijasta karkottaa Darialaisen. Puhuteltuani syytettyä ja hänen veljiään jonkun aikaa aloin yllätäin kiinnostua heidän asiastaan. Uskon miehen olevan aidosti pahoillaan ja kuuntelin heidän suunnitelmiaan lähteä Otariin levittämään sanaa sodan hyödyttömyydestä. Mietteliäänä seurasin veljeskolmikon karkotusta kylästä. Olin rauhallisesti istumassa majatalossa kun miehiä saattamaan lähtenyt sotilas palasi haavoittuneena huutaen, että syytetty mies oli ollut demoni ja tappanut veljensä sekä toisen vartioista. Ryntäsin pystyyn ja ulos majatalosta. Kaikki ei nyt täsmännyt. En todellakaan uskonut kaikkea mitä vartija sanoi ja minun olisi itse nähtävä ruumiit ennen kuin uskoisin mitä täällä kerrottiin. Lähdin juoksemaan tietä pitkin ja lady A lähetti yhden edellisenä iltana henkivartijoikseni palkkaamistani palkkasotureista perääni. Näin kuolleen soturin ruumiin, mutta Darialaisia ei näkynyt missään joten jatkoin eteenpäin tietä pitkin, mukanani oleva palkkasoturi pyysi minua palaamaan takaisin, vedoten seudun vaarallisuuteen. Käskin hänen tukkia suunsa ja sanoin maksavani hänelle suojelemisestani. Vain hetkeä myöhemmin mies veti miekkansa esiin ja iski päähäni miekanperällä, näin hänen pakenevan eteenpäin tietä pitkin, ennen kuin menetin tajuntani. Hetkeä myöhemmin kiljaisuni kuulleet valon seuraajan ryntäsivät paikalle ja paransivat haavani, selitysteni jälkeen punnitsimme hetken tilannetta ja tulimme siihen tulokseen, että miehen perään olisi turha lähteä, hän oli jo liian kaukana. Majatalolla mieheni oli toki huolissaan tapahtuneesta, mutta ymmärsimme ettei mitään oikein ollut tehtävissä. Yritän saada valaistusta tapahtumiin puhumalla Darialaisia saattaneen soturin sekä valon pappien kanssa. Valon papit sanoivat ettei miehessä voinut olla demonia, mistä lie he sen tiesivät, mutta uskoin heitä. Soturia sen sijaan en uskonut... olisikohan ollut mahdollista, että osa täällä tapahtuneista murhista olisikin vain lavastettu (ehkä jopa tekaistun) demonin työksi..? Toisaalta ei olisi minun asiani selvittää näitä ongelmia, nyt minä tahdoin enää turvaan omaan kotiini... Pois täältä demonien, lohikäärmeiden, rahvaan ja selittämättömien kuolemien keskeltä.