Sponsored by

virtuaalihevonen | a SIM-game horse

« tiedot

Kamilla on nyt rekisteröity ja sen rekisterinumero RBSHt-022 näkyy sen sivuillakin. Melko pian,
heinäkuun alussa, Kamillalle annetaan laajavaikutteinen matolääke ja sen hampaat tarkistetaan.
Tämän jälkeen sitä aletaan totuttamaan satulaan oikein kunnolla ja silloin se saa myös ratsastajan
ensi kertaa selkäänsä. Tänään laitoin Kamillalle löysähkösti pehmustetun satulavyön omalle kohdal-
leen ja juoksutin sitä ympyrällä kuivuudesta pölisevällä kentällä. Harjailin tammaa ensin ihan rau-
hassa ja perusteellisesti. Ensin pölyharjalla suurimmat liat pois, sitten hieman pehmeämpi dandy
käyttöön. Kami nautti joka hetkestä, kun harja kulki sen ruskealla karvalla. Se hengitti rauhalli-
sesti ja antoi kaulansa venyä pitkälle. Lopetin harjaamisen karvan kiiltäessä terveenä ja puhtaana.
Kamillakin oli tyytyväinen aikaansaannokseeni, eikä vastustellut satulavyön laittoa, vaikka sitä
ensin ihmettelikin. Satulavyön alla oli pieni lampaantaljan palanen pehmusteena. Pelkäsin tamman
hikoilevan, kun sille lämpimänä kesäpäivänä laitettiin niin paksu pehmuste, joten varoin juoksutta-
masta sitä liikaa. Talutin Kamillan kentälle, eikä se yrittänytkään mitään temppuja, vaan kulki
kiltisti vierelläni koko matkan kentälle saakka. Kentälle päästyämme päästin juoksutusliinaa vähän
pidemmäksi ja komensin Kamin kulkemaan nätisti ympyrällä. Muutaman kerran tamma lähestyi
minua, mutta pelkkä juoksutusraipan siirtäminen lavan kohdalle riitti mainiosti saamaan Kamillan
takaisin ympyrälle. Komensin hevosen reippaaseen käyntiin ja se totteli kiltisti. Ravin nostaminen
tuotti hieman ongelmia. Pysäytin Kamillan ja se seisoi muutaman sekunnin hievahtamatta ja pyrki
sitten eteenpäin. Käskin Kamillan uudellen pysähdyksiin, tällä kertaa se peruutteli ja väisti minusta
poispäin. Maiskutin, ja Kami lähti reippaaseen raviin. Pyysin sitä taas ääniavuilla hidastamaan.
Tamma totteli. Pysäytin sen, ja tällä kertaa se seisoi kiltisti hievahtamatta odottaen käskyäni lähteä
jälleen liikkelle. Harjoittelimme pysähdystä ja käynti-ravi-käynti -siirtymisiä vielä jonkin aikaa ja
sitten lopetimme. Vein hevoseni talliin, harjasin sitä hieman ja päästin laitumelle. Siellä se ei
kuitenkaan kauaa pysynyt, vaan eikö se juossutkin vapaana ohitseni, kun astuin ulos tallista.
Yritin napata tamman harjasta kiinni, sillä ei nimittäin ollut riimua päässään laitumella, jottei se
jäisi kiinni tai jotain vastaavaa. Kamillapa hyppäsi sivuun. Minä horjahdin, mutta sain kuitenkin
säilytettyä tasapainoni. Kipaisin talliin hakemaan mittakupin pohjalle hieman kauroja ja toiseen
käteeni Kamillan riimun. Mittakuppia heilutellen lähestyin Kamillaa. Tamma tuli höristen minua
- tai oikeastaan kauroja - tervehtimään, jolloin kiersin käteni sen kaulan alta ja ujutin riimun sen
päähän. Talutin AG Kamillan takaisin laitumelle, vaikken uskonutkaan, että se siellä kauaa pysyisi
nytkään. Mutta eipä se ainakaan sinä iltana enää karkaillut - ainakaan niin, että minä olisin nähnyt.

Harjoittelin tänään Kamin kanssa luonnollista hevosmiestaitoa, kuten olen viime aikoina tehnyt
melko aktiivisesti. Tuntuu jotenkin luonnolliselta harrastaa sitä hevosen kasvattamisen ja kouluttamisen
kanssa rinnakkain. Olemme aloitelleet aivan perusasioista eli taluttaessa pysähtymisestä. Pyrin käyt-
tämään löysää riimunnarua niin, että hevonen tottelee jo silloin, kun minä pysähdyn, ilman mitään
kiskomisia ja repimisiä. Vielä siihen on paljolti matkaa, eikä täydellinen luottamus hevosen ja
ihmisen välillä synny muutamassa päivässä, viikossa, vuodessakaan tai ehkä ei koskaan. Kuultuani
luonnollisesta hevostaidosta ja etsittyäni siitä lisää tietoa, olen alkanut kokeilemaan sitä omien
nuorukaisteni kanssa. Santtu on nyt noin kahden vuoden ikäinen ori, ja hieman raisunpuoleinen,
joten sille on vaativampaa opettaa uusia asioita, etenkin kun kyse on löysästä talutusnarusta,
kuin Kamillalle. Kuitenkin myös Kami on hieman kärsimätön, joten se kyllästyy helposti eikä jaksa
keskittyä. Tänään menin maneesiin harjoittelemaan taluttelua. Aloitin kävelemällä takaperin Kamin
edessä pitäen riimunnarua melko löysällä. Tarkkailin, että tamma katsoi minua ja seurasi suorassa
linjassa, ja aina kun sen huomio kiinnittyi jonnekin muualle kuin minuun, pyysin sen uudelleen katso-
maan minua liikauttamalla hieman riimunnarua tai rapisuttamalla sekunnin verran taskussani ollutta
pussia. Välillä pysähdyin ja nostin kättäni hevosen silmien korkeudelle ja nojaamalla hieman hevosta
kohti. Useimmiten Kami pysähtyi kiltisti, mutta joskus, kun se meinasi melkein kävellä ylitseni, kohot-
tauduin hieman ja heilautin riimunnarua astuen pienen askeleen tammaa kohti. Hetken harjoittelun
jälkeen vaihdoin Kamillan vierelle ja korostin pysähtymistäni paukauttamalla jalkani voimakkaasti
maahan ja jälleen hieman kohottamalla kättäni ja vetämällä hieman riimunnarusta. Käynti-pysähdys
-harjoitukset sujuvat yleisesti ottaen oikein hyvin ja ravissakin vielä sujuu. Laukka kuitenkin tuottaa
joskus ongelmia.
Illalla satuloin ja suitsin Kamillan ja lähdin taluttamaan sitä maastoon satulan kanssa. Satulaan
tamma on tottunut jo oikein hyvin, se ei tuota minkäänlaisia ongelmia enää ja kuolaimetkin Kami
ottaa kiltisti suuhunsa. Maastosta tullessamme käväisin vielä maneesissa ja nousin varovasti selkään.
Kami yritti vähän juosta alta pois ottamalla sivuaskeleita ravissa ja viskomalla päätään. Kuitenkin
selkään päästyäni istuin aivan hiljaa paikallani hetken puhuen matalalla, rauhallisella äänellä.
Hevonen rauhoittui jonkin verran ja malttoi seistä paikallaan. Tulin kuitenkin nopeasti pois sen
selästä (ja taas Kamilla yritti juosta karkuun) ja kiitin sitä silityksin ja rapsutuksin maasta käsin.

Sivut ja taustakuva © Eve 2002-2004
Kopiointi ehdottomasti kielletty!
(Tekijänoikeuslaista, kirjoittanut Gin)