Kirjoittanut: steffiechan

Kääntänyt: Afeni

Ikäraja: R

Yhteenveto: Tämä on sinä/Jack –ficci. Enempää tuskin tarvitsee kertoakaan;)

A/N: Okei, tämä on ensimmäinen PotC-ficcini. Ole kiltti ja anna palautetta. Jos se on hyvä, jatkan loppuun asti, mutta jollei se ole, vedän sen pois. Ja sitten juon paljon alkoholia, kunnes alkaa tuntua paremmalta.

               Tai sitten saatan tehdä sen joka tapauksessa. Miten vain. Jos jokin vaivaa sinua, ota vain minuun yhteyttä. Ei flamea, mutta rakentava kritiikki on aina tervetullutta. Voit myös lähettää minulle ideoita. Ne eivät välttämättä sovi ficciin, mutta ovat silti aina tervetulleita.

Vastuunvapaus: Ikuiseksi harmikseni PotC ei kuulu minulle. Itken.

Kääntäjän kiitokset: Suuri kiitos Maevelle betauksesta! Ilman häntä tästä ei varmaan olisi tullut yhtään mitään!

 

 

Kuinka rakastaa merirosvoa

 

Istut baarissa kaveriesi kanssa. On neljäs heinäkuuta, ja  juhlistat sitä juomalla itsesi hirveään humalaan. Tiedät, ettet ole ajokunnossa tänä iltana, joten jäät ystäväsi luokse yöksi. Varttia vaille kaksi aamuyöstä päätätte viimein poistua baarista ja suuntaatte askeleenne ystäväsi asunnolle. Heti kun pääsette sinne, sammut lattialle laukkusi toimiessa tyynynä.

               Seuraavana aamuna heräät siihen, että aurinko paistaa kasvoillesi ja sinulla on lievä krapula. Hetkinen, miksi aurinko paistaa kasvoillesi? Sinunhan pitäisi maata lattialla, kaukana ikkunasta. Avaat silmäsi ja huomaat yllätykseksesi tuijottavasi taivasta. Ahaa, ystäväsi on tehnyt sinulle kepposen! Heidän on täytynyt kantaa sinut pihanurmikolle. Teoriassa on vain yksi pikku vika: et haista ruohon tuoksua. Itse asiassa makaat jollakin, joka tuntuu epäilyttävästi puulta, ja haistat meren. Tunnustelet ympäristöäsi ja huomaat, että tosiaankin makaat jonkin puisen päällä. Päätitkö kenties tehdä viime hetken reissun Atlantic Cityyn? Ähkäiset ja nouset istumaan. Siinä vaiheessa huomaat, ettei sinua ympäröi ainoastaan taivas, vaan myös meri. Ja olet erittäin korkealla. Vedät syvään henkeä.

               Ja alat kirkua.

               Hyvin pian tämän jälkeen eteesi ilmestyy miehen pää.

”Mitä helkkaria sä teet täällä?” hän kysyy. Lopetat kirkumisen ja tuijotat miestä tyhjin katsein.

”Kysyin, mitä…?” mies toistaa.

”Kuulin kyllä. Missä oikein olen?” sinä puolestasi kysyt mieheltä.

”Laivalla”, mies toteaa. kuin olisi aivan loogista, että olet juuri siellä.

”Miksi minä olen laivalla?” sinä tivaat.

”Sitähän mä yritän tässä selvittää!” mies huudahtaa.

               Kuulet jonkun alapuolella kysyvän, mitä oikein on tekeillä. Mies, joka on puhunut kanssasi, huutaa alas löytäneensä jäniksen. Hänen käsketään tuoda sinut alas.

”No niin, tulehan nyt sitten alas”, mies sanoo ja kiskoo sinut pystyyn. Hoiput hieman, eikä sinulla ole aikomustakaan kiivetä alas hataralta näyttäviä köysitikkaita. Huomaat miehen katsovan sinua merkitsevästi. Et voi käsittää, miksi ihmeessä - sinähän olet pukeutunut lantiohousuihin ja putkitoppiin, jossa lukee ”If you could read my mind, you’d go insane”. Lopulta mies kysyy, miksi et ole tulossa alas.

”Pel-pelkään korkeita paikkoja”, vastaat.

”Voin tietysti heivata sinut laidan yli…” mies sanoo nyökäten.

               Ravistat päätäsi raivoissasi ja alat välittömästi kiivetä alas tikkaita. Ne tärisevät joka kerta, kun liikahdat, ja siksi pysähtelet jatkuvasti ja pidät köysistä kiinni henkesi edestä. Alapuolella joku alkaa heiluttaa tikkaita ärtyneenä sinun hitaudestasi, joten sinä pysähdyt ja kieltäydyt liikkumasta. Alapuolellasi kiipeävä mies kiskaisee jalastasi ja huomauttaa: ”Ala tulla nyt, ei meillä ole koko päivää aikaa!”

               Vihaisena miehen tunteettomuudesta potkaiset jalkasi irti puolitosissasi ja alat jälleen kiivetä alaspäin. Kun olet päässyt alas, käännyt sinua tuijottaviin miehiin päin. Yrität peittää rintaasi, mikä on täysin hyödytöntä. Isorintaisuus kulkee suvussasi, ja sinun harmiksesi ominaisuus ei ole hypännyt sukupolven yli. Valkohiuksinen mies lähestyy sinua, ja sinä peräännyt.

               Mies tuijottaa sinua hetken ja nurisee sitten: ”Loistavaa, taas yksi nainen. Ja Anna Maria jäi vasta hetki sitten pois Tortugassa…” Sitten hän tarttuu käsivarteesi ja kiskoo sinut mukaansa.

”Mi… Minne olemme menossa?” sinä kysyt hieman änkyttäen.

”Kapun luokse.”

               Hyvä, ehkä hän voi auttaa sinua selvittämään tämän jutun. Ehkä hän voi jopa auttaa sinua pääsemään kotiin.

               Mies, jota seuraat, koputtaa oveen ja huutaa sen läpi löytäneensä jäniksen. Sinä sävähdät, sillä ääni saa pääsi entistä kipeämmäksi. Oliko ihan pakko huutaa? Kuulet epäselvän äänen oven toiselta puolelta.

”Tuo poju sisään!”

Hän saa selville alle minuutissa, että olen tyttö enkä poika, joten miksi huomauttaa asiasta nyt, sinä ajattelet. Miehellä vieressäsi ei näytä olevan myöskään aikomusta huomauttaa kapteenille virheestä. Sen sijaan hän ainoastaan viittaa sinua astumaan sisään huoneeseen. Avaat oven ja kävelet varovaisesti sisälle.

               Ensimmäiseksi huomaat huoneessa leijuvan vahvan alkoholinhajun, tai pikemminkin -löyhkän. Laivan kapteeni tuijottaa ulos ikkunasta selin sinuun. Hänen hiuksensa ovat pitkät ja rastoilla, joihin on pujotettu helmiä ja muita helyjä. Epävarmana siitä, mitä tehdä, seisot vain oven edessä. Valkohiuksinen mies sulkee oven takanasi jättäen sinut kahden kapteenin kanssa.

”Tiedätkö, mitä teemme jäniksille tässä laivassa, kamu?” kapteeni kysyy kääntymättä ympäri. Nielaiset kuuluvasti ja vastaat nöyrästi: ”En.”

               Kuullessaan äänesi kapteeni kääntyy välittömästi ympäri. Hänen silmänsä ovat ruskeat ja rajatut, hänellä on ohuet viikset ja hyvä rusketus. Hän maleksii luoksesi katsellen sinua ylhäältä alas. Hänen katseensa pysähtyy povellesi.

”Olet nainen”, hän toteaa.

               Pyörittelet silmiäsi. Vau, hän pystyy erottamaan naisen miehestä. Hänestä onkin varmasti TODELLA paljon apua.

”Kiitos, kapteeni ilmiselvä. En olisikaan koskaan tajunnut sitä itse”, sanot.

               Hyvin menee, olet juuri ollut sarkastinen henkilölle, jonka haluat auttavan sinua. Hän katsoo sinua ja näyttää hieman hämmentyneeltä.

”Nimeni ei ole Ilmiselvä. Se on Jack, kapteeni Jack Sparrow”, mies sanoo.

               Tukahdutat halusi huomauttaa, että kyseessä oli sanonta ja että tiesit, ettei hänen nimensä ole Ilmiselvä. Sen sijaan ojennat kätesi ja esittelet itsesi.

Kuinka rakastaa merirosvoa

 

Jack tarttuu ojennettuun käteesi ja suutelee sitä suureksi yllätykseksesi. Olit odottanut yksinkertaista kädenpuristusta ja punastut. Hän katsoo sinua ja hymyilee.

”No niin, rakas, viitsitkö kertoa mitä teet laivassani?” Jack kysyy.

”En oikeastaan tiedä”, vastaat. ”Muistan lähteneeni baarista eilen illalla ja sammuneeni kaverini lattialle. Sitten heräsin täällä.” Samassa tajuat Jackin edelleen pitelevän kättäsi ja vetäiset sen nopeasti pois.

”Tuo on erittäin mielenkiintoista, mutta on melko mahdotonta, että saavuit tänne vasta viime yönä”, Jack huomauttaa.

”Miksi?” kysyt.

”Olemme olleet merellä jo yli kuukauden.”

”Ai”, sanot ja ihmettelet, miten ihmeessä olet voinut päätyä laivaan, joka on seilannut merellä jo kuukauden ajan. Et keksi mitään järkevää selitystä asialle, joten et sano mitään.

”No, tyttönen, sinulla ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin pysyä kanssamme siihen asti, että saavumme satamaan. Sitten sinun täytyy päättää menetkö menojasi vai jäätkö vanhan Jackin seuraksi”, Jack virnistää sinulle paljastaen kultahampaansa.

               Ajattelet välittömästi vanhaa tv-sarjaa, Lassieta, mutta työnnät häiritsevän seikan pois ajatuksistasi.

”Niin, luultavasti. Olemmeko suuntaamassa nyt satamaan?” kysyt.

”Aye, olemme purjehtimassa Tortugaan täydentämään varastoja. Sen jälkeen…” Jack kohauttaa olkapäitään ja hymyilee sinulle jälleen. Nyökkäät toivoen saavasi tietää lisää tästä Tortugasta.

”Missä minä nukun?” kysyt sitten. Toivot, että laivassa on jossakin erillinen huone.

”Luulenpa, että sinulla on kaksi vaihtoehtoa: miehieni kanssa…” Sävähdät. ”…tai minun kanssani”, Jack toteaa.

               Tuijotat kapteenia silmät selällään. ”Joka tapauksessa minun siis pitää nukkua miehen kanssa?” kysyt.

               Jackin hymy levenee entisestään. ”Tiedäthän, rakas, uskoisin, että on parempi sinun kannaltasi, että nukut täällä kuin miehieni kanssa. He kyllä ovat hyviä ihmisiä, mutta he ovat silti merirosvoja. Ellet sitten tietysti pidä sen tyyppisistä jutuista.” Jack kohottaa kulmakarvojaan ja katsoo sinua odottavasti.

               Merirosvoja? Mistä lähtien merirosvoja on ollut 2000-luvulla?

”Tuota, voinko kysyä sinulta jotain? Mikä vuosi on nyt?” kysyt sitten.

               Jack katsoo sinua hieman oudosti ennen kuin kertoo, että on vuosi 1663. Sinä tuijotat häntä shokissa. Olet merirosvolaivassa keskellä merta (ainakin luultavasti) ja 1600-luvulla. Joko kyseessä on oudoin näkemäsi uni tai sitten olet vaikeuksissa.

               Tunnet olosi epämukavaksi uhkaavan nukkumisjärjestelyn takia ja katselet ympärillesi huoneessa. Huomaat, että siellä on tukipalkkeja, jotka eivät ole kovin kaukana toisistaan… Yhtäkkiä silmäsi kirkastuvat.

”Jack, onko sinulla ylimääräisiä lakanoita?”

”Kapteeni, rakas. Kapteeni Jack Sparrow. Ja kyllä minulla on pari ylimääräistä lakanaa. Miksi?” Jack vastaa.

               Tunnet olosi helpottuneeksi. Tämä ajatus voi jopa toimiakin. ”No, hyvä on sitten. Nukun sinun huoneessasi, jos se vain sopii.”

               Jack hymyilee kirkkaasti innollesi ymmärtäen väärin syyn jäämiseesi. Silti sinulla ei ole aikomustakaan kertoa suunnitelmaasi tehdä riippumatto ylimääräisestä lakanasta.

               Ajatus juolahtaa mieleesi. Sinulla on laukussasi kännykkä. Jos se toimii, pääset yhä kotiin melko helposti. Jos taas olet, kuten Jack väittää, 1600-luvulla, se ei toimi. Ei ole satelliitteja tai muuta sellaista, joka saisi sen toimimaan.

”Mitä laukulleni on tapahtunut? Tarvitsen sitä!” huudahdat.

               Jack menee ovelle ja huutaa miehilleen saadakseen selville, missä laukkusi on. Muutaman minuutin kuluttua laukku tuodaan sisälle ja heitetään jalkoihisi. Avaat sen ja kaivat esiin pienen, hopeisen puhelimen. Avaat puhelimen ja petyt huomatessasi, että aika on pahasti jäljessä (kello näyttää olevan 6.29, vaikka on jo melkein keskipäivä). Kuuluvuutta ei ole ollenkaan, etkä voi soittaa minnekään. Huokaiset ja ojennat puhelimen Jackille.

”Pitele tätä hetki. Haluan varmistaa, ettei tavaroitani ole sekoitettu”, sanot.

               Jack pitelee puhelinta varovaisesti epävarmana siitä, mikä se on. Hän tutkailee näyttöä tarkasti, ja yhtäkkiä puhelin alkaa täristä ja soittaa kappaletta ”It’s  Raining Men” (ei sillä, että hän tietäisi kappaleen). Jack pudottaa puhelimen lattialle ja vetää miekkansa esiin.

”Piru vieköön! Mikä tuo on?” hän huutaa.

               Et voi mitään sille, että sinua alkaa naurattaa. Kapteeni Sparrow vastaan mahtava kännykkä.

”Se on vain… lelu. Sinun täytyi tehdä jotakin, jotta sait sen hälyttämään, sanot lopettaen metelin. Jack ei varmasti ymmärtäisi, mikä kännykkä on tai käsitettä hälytyksen laukaisemista.

”No, mitäs me nyt teemme?” kysyt. Epäilet, että laivalla oleskeleminen voi käydä hieman tylsäksi.

”No, tiedän mitä me voisimme tehdä, jos sinua sattuu kiinnostamaan”, Jack sanoo maleksien lähemmäs sinua. Liikahdat niin, että seisot nyt ovella. Ei ole kyse siitä, että hän olisi ruma, päinvastoin häntä on varsin miellyttävä katsella. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisit maata hänen kanssaan vain saadaksesi jotain tekemistä.

”Minua loukkaa se, että haluaisit tehdä sen vain, koska sinulla on tylsää. Varsin hyvä tapa saada tyttö tuntemaan itsensä erityiseksi”, huomautat sarkastisesti.

”Mutta rakas. Sinähän olet erityinen”, merirosvo sanoo. Hän kävelee luoksesi ja kietoo kätensä olkapäillesi.

”Veikkaan, että sanot noin kaikille tytöille”, virnistät Jackille ivallisesti ja kumarrut pois hänen syleilystään.

”No… En aivan kaikille…”

               Pyörität silmiäsi ja ryntäät ulos hytistä. Miksi sinua vaivaa se, että Jack kertoo muillekin tytöille näiden olevan erityisiä? Ei ole kyse siitä, että pitäisit miehestä. Sinähän vasta tapasit hänet! Päätät, että on ihan hyväksyttävää hieman ihastua juuri tapaamaansa hyvännäköiseen mieheen. Oikeastaan on aivan normaalia reagoida sillä tavalla johonkin silmää miellyttävään henkilöön.

               Päivä kuluu nopeasti tutkiessasi laivaa hieman. Kaikki on niin kiehtovaa. Sinulla meni hetki tottua tasaiseen, hitaaseen liikkeeseen. Tunne siitä, että laiva liikkuu hiljaa jalkojesi alla on jollakin tavalla miellyttävä, joten käytit aikaasi kävelemällä edestakaisin laivan kannella, kunnes jotkut merirosvoista alkavat ajatella sinun olevan hullu. Nyt olet laivan etuosassa katselemassa auringonlaskua.

”Tervetuloa Karibialle, rakas!”

               Punastut kevyesti hätkähtäessäsi. Käännyt ja huomaat Jackin seisovan vieressäsi. Kuiskaat kiitokset ja käännät katseesi takaisin laskevaan aurinkoon pettyneenä siitä, että se vajoaa hitaasti mereen.

”Jos päätät pysyä laivalla, näet tällaisia auringonlaskuja joka ilta”, Jack huomauttaa.

               Ajattelet Jackin sanoja. Voisiko olla mukavaa nähdä tällaisia auringonlaskuja joka ilta? Toisaalta et tiedä, milloin pääset kotiin, jos ikinä, joten kauneudesta nauttiminen täällä ollessasi ei ole välttämättä paha asia. Ei sillä, ettei seurasikin olisi hyvännäköistä. Kikatat viimeisimmälle ajatuksellesi, ja Jack katsoo sinua kysyvästi.

”Ei mitään, Jack… Tarkoitan kapteeni. Minä vain ajattelin”, sanot.

”On tulossa pimeää. Ehkä meidän pitäisi mennä sänkyyn”, Jack sanoo.

”En ole niin väsynyt”, sinä tunnustat.

               Jack kääntyy sinuun päin ja hymyilee hävyttömästi. ”Kukaan ei sanonut mitään nukkumisesta, rakas.”

               Sinä suutut ja kävelet pois miehen luota. Oliko hänen ihan pakko pilata hetki? Hän ei yksinkertaisesti voinut sallia sinun nauttivan seurastaan, eihän?

Hetkinen. Nautitko sinä tosiaankin hävyttömän, haisevan (hän haisee pahasti alkoholille) ja riettaan merirosvon seurasta? Päätät, että se johtuu siitä, että hän on laivalla ainoa ihminen, jonka kanssa uskallat edes yrittää ystävystyä, eikä hän näytä kovin pahaltakaan. Merirosvoksi.

               Täriset. Aurinko on laskenut ja alkaa tulla kylmä. Ehkä sinun pitäisi miettiä uudestaan riippumaton tekemistä. Se saattaa olla liian kylmä.

Mutta en voi vain hypätä sänkyyn juuri tapaamani miehen kanssa. Yritän riippumattoa tänä yönä nähdäkseni, miten se toimii. Jos se toimii, hyvä. Minulla on paikka, jossa nukkua suhteellisen rauhassa. Jos se ei toimi, niin… Luulenpa, että minun täytyy vain nukkua Jackin vieressä ja toivoa parasta.

               Lopetat ajattelun. Mikä olisikaan mielestäsi parasta?

 

Kuinka rakastaa merirosvoa

(sängyssä!)

 

 

Koputat pehmeästi hytin oveen. Jackin ääni kantautuu erittäin epäselvänä luoksesi ja käskee sinut sisälle. Astuessasi kapteenin tiloihin huomaat niiden haisevan vieläkin enemmän alkoholilta, ja että Jack on pahasti humalassa.

”Rakas! Muutit mielesi!” Jack hymyilee leveästi ja ottaa kulauksen rommia.

”En tajunnut, kuinka kylmä merellä on”, vastaat tajuten virheesi välittömästi. Jack virnistää ja maleksii luoksesi hieman huojuen. Hän laittaa kätensä ympärillesi yhä pidellen pulloa.

”Tarvitsetko apua lämmetäksesi?” hän kysyy sinun tuijottaessa hänen silmiinsä. Samassa tajuat, kuinka kauniit ja mysteeriset ne ovat. Olet niin juuttunut tarkastelemaan hänen silmiään, ettet huomaa hänen nojautuvan alaspäin suudellakseen sinua tai hänen kätensä siirtyvän takapuolesi päälle. Vetäydyt kauemmas ja lyöt häntä niin kovaa kasvoihin, että hänen päänsä kääntyy.

”Olen pahoillani, mutta sinun ei olisi pitänyt tehdä tuota”, sanot henkäisten tajutessasi, että löit juuri henkilöä, joka on yrittänyt auttaa sinua. Kun hän ei sano mitään, pyydät kohteliaasti ylimääräistä lakanaa. Jack ojentaa sen ja katselee sinua uteliaasti.

               Sidot lakanan molemmat päät yhteen siten, että kumpaakin päähän muodostuu eräänlainen silmukka. Tutkiskelet huonetta ja löydät köyden. Otat veitsen pöydältä ja leikkaat köydestä kaksi pitkää pätkää. Sitten sidot köydenpätkät lakanan päihin ja edelleen lakanan kiinni tukipaaluihin. Tuloksena ei ole paras mahdollinen riippumatto, mutta se saa kelvata, kunnes keksit jotain parempaa. Jack kohottaa kulmakarvojaan sinulle.

”Miksi sinä noin teit?” hän kysyy.

”Aion nukkua siinä. Et sanonut missään vaiheessa, että minun pitäisi nukkua sängyssä.”

               Jack huokaa ja näyttää pettyneeltä. Hän ottaa paitansa pois varoittamatta, etkä sinä voi muuta kuin tuijottaa. Hän on hyvin lihaksikas ja ruskettunut. Mikä voi johtua siitä, että hän on ottanut paitansa pois työskennellessään kannella. Katselet miehen lihasten värinää hänen ihonsa alla hänen liikkuessaan. Ravistelet itseäsi lopettaaksesi tuijottamisen ennen kuin hän huomaa ja käännyt etsimään yövaatteitasi laukustasi. Vedät esiin liian ison, punaisen t-paidan ja spandex-shortsit*.

”Tuota… Missä voin vaihtaa vaatteet?”

               Jack hymyilee tyytyväisenä sinulle ja sanoo, että voit vaihtaa ne siinä missä oletkin. Käskettyäsi häntä kääntymään ympäri käännyt itsekin ja vaihdat vaatteet niin nopeasti kuin pystyt. Kääntyessäsi takaisin huomaat hänen tuijottavan itseäsi.

”Mitä?” kysyt.

”Pukeudutko sinä noin yöllä? Oletko aivan varma, ettei ole mitään tapaa saada sinua vakuuttuneeksi…”

               Samassa ymmärrät, miksi Jack tuijottaa sinua. Näytät enemmän paljasta pintaa kuin edes huorat tähän maailmanaikaan, ja shortsisi ovat erittäin ihoa myötäilevät. Huomautat Jackille, että aiot nukkua tekemässäsi sängyssä ja kysyt, olisiko hänelle vielä ylimääräistä peittoa ja tyynyä.

”Olen pahoillani, rakas. Ei ylimääräisiä peittoja”, Jack toteaa.

               Huokaat alakuloisesti, mutta et silti anna Jackin huijata sinua sänkyynsä. Otat täyden laukkusi ja viet sen mukanasi riippumattoon toivoen, että se auttaa sinua säilyttämään ruumiinlämpösi. Haukottelet. Taidat olla väsyneempi kuin luulitkaan. Sinulta menee hetki löytää mukava asento, ja kun katsot taas Jackia, hän makaa sängyllä katsellen sinua.

”Hyvää yötä, Jack!”

”Hyvää yötä, rakas!”

               Ihmettelet, miksei Jack vaivautunut korjaamaan olevansa kapteeni, ja vaivut hitaasti uneen.

               Myöhemmin yöllä heräät täristen. Ikkuna on jätetty auki, eikä sinulla ole mitään suojaa kylmää yöilmaa vastaan.

Luultavasti minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla livahtaa Jackin sänkyyn herättämättä häntä. Jumala yksin tietää, mitä hän yrittäisi, jos saisi minut kiinni livahtamasta hänen sänkyynsä keskellä yötä.

               Nouset istumaan ja lasket jalkasi lattialle niin hiljaa kuin vain pystyt. Pysähdyt kuullessasi merirosvon liikahtavan. Kun hän on asettunut, nouset seisomaan sävähtäen lattialautojen pehmeää narinaa. Kuljet mahdollisimman hiljaa sängylle pysähtyen aina ääntä kuullessasi tai jos näyttää siltä, että Jack käy levottomaksi. Lopulta olet sängyn edessä. Huokaiset hiljaa mielessäsi helpotuksesta huomatessasi Jackin nukkuvan seinän vieressä, vedät peiton syrjään ja istut sitten hitaasti ja varovaisesti sängyn reunalle. Jack ei liikahdakaan. Heilautat jalkasi sänkyyn ja odotat. Ei edelleenkään merkkiäkään Jackin heräämisestä. Käyt makaamaan selällesi ja vedät peiton leukaasi asti. Se on ihanan lämmin, ja sinä vaivut uneen laivan naristessa.

               Liikahdat unissasi. Jokin tuntuu painavan rintaasi ja unessasi tulkitsit sen hukkumiseksi. Herätessäsi huomaat, että on yhä melko pimeää. Ähkäisten hiljaa katsot alaspäin ja huomaat kimpun tummia rastoja painautuneen rinnallesi. Jackin on täytynyt pyöriä unissaan, ja nyt hän käyttää rintojasi tyynynään. Yrität tyrkätä häntä pois, mutta hän kietoo kätensä unissaan kätensä vyötärösi ympärille ja pitää tiukasti kiinni.

”Jack! Herää idiootti! Päästä irti!” sinä huudat. Merirosvo herää ja tuijottaa sinua.

”Rakas, arvasin ettet voisi vastustaa charmiani! Minä…”

               Jack keskeyttää yhtäkkiä, kun työnnät hänet pois luotasi. Hän osuu seinään pehmeästi tömähtäen ja ähkäisten.

”Tulin tänne vain, koska minulla oli vähän kylmä. Sinun ei tarvitse tukehduttaa minua unissasi, joten pysy siellä. Ymmärsitkö?” sanot välittämättä siitä, että tämä ei ole sinun sänkysi, eikä sinulla näin ollen ole oikeutta sanoa, mitä hän tekee siellä.

               Jack, kaikesta huolimatta, hymyilee sinulle hävyttömästi pimeässä. Voit nähdä kuunvalon kiiltelevän hänen kultahampaissaan, ja se saa sinut ajattelemaan jotain erittäin nälkäistä ja vaarallista. Varmistat, ettet edes ajattelet, minkä nälkä Jackilla saattaa olla. Hän nojautuu eteenpäin ja suutelee sinua poskelle. Sitten hän kierähtää takaisin seinän viereen ennen kuin ehdit tehdä mitään.

               Tuijotat hetken miehen selkää ja painaudut sitten tyynyllesi koskettaen kohtaa, jota hän suuteli. Hänellä on yllättävän pehmeät huulet merirosvoksi, ja unisessa tilassasi et voi olla ajattelematta, miltä tuntuisi, jos hän suutelisi huuliasi. Ravistat päätäsi ja mulkaiset miehen selkää aivan kuin olisi hänen vikansa, että sinulla on tällaisia ajatuksia. Käännät selkäsi miehelle ja vaivut takaisin uneen.

               Avaat silmäsi ja huomaat olevasi ystäväsi olohuoneessa. Nouset istumaan. Oletko ollut täällä koko ajan? Oliko kaikki vain unta? Hyppäät pystyyn ja menet etsimään ystävääsi. Astuessasi ulos huoneesta huomaat olevasi jälleen hytissä, jossa olit aiemminkin. Jack ei ole paikalla, ja sinä käännyt palataksesi asuntoon vain huomataksesi, että se on poissa. Kapteenin hytissä on vain yksi ovi ja se näyttää olevan lukossa. Huudat ystävääsi, turhaan. Paukuttaen ovea päästäksesi ulos huudat Jackia. Hänellä täytyy varmasti olla avain. Hakkaat ovea nyrkeilläsi ja huudat, mutta kukaan ei tule.

”Jack! JACK!”, istahdat sängylle ja tajuat vasta muutaman sekunnin päästä huutaneesi miehen nimeä ääneen.

”Ei mitään hätää, rakas. Olen tässä”, Jack sanoo ja vetää sinut syliinsä. Tuijotat häntä epäuskoisesti ja koskettelet hänen kasvojaan sormillasi varmistaaksesi, että hän on todellinen. Hän sulkee silmänsä tuntiessaan kosketuksesi ja nojaa eteenpäin. Tyytyväisenä siitä, että hän todellakin on siinä, ponkaiset ylös sängystä ja tempaiset oven auki. Jack, joka on ollut harhaluulossa, että aiot suudella häntä, melkein putoaa lattialle sinun noustessasi pois.

               Tunnet olosi hieman syylliseksi hypättyäsi pois sillä lailla Jackin yrittäessä tukea sinua, joten kävelet sängyn luokse ja istut sen laidalle. Jack katsoo sinua ja mutristaa huuliaan. Sinä kikatat, nojaat eteenpäin ja suutelet häntä otsalle.

”Kiitos”, sanot.

”Mistä hyvästä?”

Mietit hetken ennen kuin vastaat: ”Siitä, että olet täällä.”

               Jack ei näytä aivan ymmärtävän tarkoitustasi ja kohauttaa olkapäitään. Hän osoittaa ikkunaa, jonka takana taivas on alkanut vaaleta.

”Etkö voi nukkua koko yötä yhtä menoa? Ymmärtäisin, jos olisit valveilla syystä”, hän liikauttaa kulmakarvojaan merkitsevästi, ”mutta olet vain herätellyt minua pitkin yötä!”

”Olen pahoillani. Se johtuu vain siitä, että tämä on uusi paikka minulle ja minun on vaikea tottua siihen”, sanot. Ainakaan hänen ei ole tarvinnut herätä yön aikana yhtä monta kertaa kuin sinun. Haukottelet ja venyttelet suunnaten takaisin sänkyyn. Mietit pikaisesti, miksi sinusta tuntuu niin mukavalta päästä takaisin sänkyyn miehen kanssa, jota et edes tunne, mutta joka on kopeloinut sinua kahdesti ja ehdotellut seksin harrastamista lähes lakkaamatta. Päätät, että on liian aikaista välittää asiasta ja kaadut takaisin sänkyyn.

               Loppu yö sujuu rauhallisesti, paitsi että heräät kerran huomatessasi, että Jack on hieronut takapuoltasi ties miten pitkään. Huitaistuasi häntä tyynyllä muutaman kerran te molemmat nukutte rauhallisesti aamuun asti.

               Rypistät kulmakarvojasi unissasi. Unessasi makaat sängyssä laukku sylissäsi, ja Jack tunkee sekalaisia esineitä siihen. Laukku käy hieman painavaksi, ja sinä heräät huomaten, että Jack istuu sylissäsi tuijottaen sinua. Kirkaiset ja lyöt häntä niin, että hän putoaa sylistäsi ja sängystä suoraan lattialle.

”Mitä oikein olit tekemässä, pervo! Kuinka sinä kehtaat!” sinä raivoat. Jack kohottaa kätensä suojellakseen itseään.

”Rauhoitu, rakas. Yritin vain nousta sängystä herättämättä sinua, minä vannon!” hän sanoo näyttäen niin viattomalta kuin vain merirosvo voi.

               Luot Jackiin epäilevän katseen, mutta huomatessasi, että teillä kummallakin on vaatteenne päällä ja Jack on istunut peitolla, päätät antaa hänelle anteeksi. Tämän kerran. Aiot kääntyä ja käydä uudestaan nukkumaan (herääminen miljoona kertaa yössä on jättänyt sinut väsyneeksi), mutta Jack heittää peiton pois.

”Nouse ylös, tyttönen! Me saavumme Tortugaan keskipäivään mennessä”, hän selittää tyytyväisenä.

               Nuristen nouset ylös sängystä ja menet laukullesi ottamaan vaatteita päivää varten. Huomaat, että sinulla on vain muutamia vaihtovaatteita, eikä yhtään rahaa ostaa uusia. Hymyilet ja muotoilet mielessäsi suunnitelmaa, jolla saisit Jackin ostamaan sinulle uusia vaatteita Tortugasta. Katsot ympärillesi hytissä etsien paikkaa, jossa voisit käydä pesulle. Sellaista ei kuitenkaan ole, joten kysyt Jackilta.

”No, rakas, useimmat merirosvot eivät käy kylvyssä ollessaan merellä. Hei, älä näytä tuolta! Vanha kunnon kapteeni Jack järjestää sinulle jotakin”, Jack sanoo ja poistuu huoneesta.

               Otat pesutarvikkeesi esiin ja jäät odottamaan miehen paluuta.

 

*Spandekseissa on erittäin mukava nukkua.

Kuinka rakastaa merirosvoa

(kylpy!)

 

Jack saapuu huoneeseen suuren, matalareunaisen, hämärästi omenoilta tuoksuvan saavin kanssa. Hän virnistää sinulle ja asettaa sen lattialle.

”Meillä on tapana pitää omenoita tuossa, mutta se on nyt tyhjä. Mieheni tuovat kohta lämmintä vettä, jossa voit kylpeä”, hän sanoo yhä virnuillen.

”Kiitos… Öh, kapteeni. Missä ovat pyyhkeet?” sinä kysyt.

”Käytän yleensä peittoani, jos kylven”, Jack vastaa.

               Säpsähdät sanaa ”jos” ja kysyt voisitko käyttää jotain muuta kuivaamiseen. Jack penkoo huonetta ja lopulta palaa luoksesi mukanaan sininen vaatekappale, jonka hän ojentaa sinulle. Kolme merirosvoa astelee sisälle ja kaataa höyryävää vettä saaviin. He poistuvat kumartaen kevyesti Jackille.

”Tuon täytyy kelvata, rakas”, Jack sanoo. Kiität häntä ja tyrkkäät hänet ulos ovesta, kun hän ei tee elettäkään poistuakseen. Samalla kun kerrot hänelle, että hänen täytyy ohjata laivaa ja pitää huolta, etteivät hänen miehensä ryntää sisälle, työnnät tuolin oven eteen. Taattuasi näin, ettei sinua häiritä, kiskot pois yövaatteesi ja astut varovasti saaviin.

Yrittävätkö he kokata vai puhdistaa minut? Tämä vesi on kuumaa! ajattelet tuhahtaen hieman veden lämpötilalle. Annat miehille kuitenkin anteeksi. Miten sellainen, joka tuskin koskaan kylpee, voisi mitenkään tietää oikeaa lämpötilaa kylpyvedelle?

               Poimittua shampoon ja saippuan käteesi kylvet pikaisesti. Et halua Jackin tulevan takaisin ennen kuin olet pukeutunut, tai jonkun merirosvoista syöksähtävän sisään.

               Kylvettyäsi kuivaat itsesi (suhteellisen) puhtaalla sinisellä vaatekappaleella ja kiedot sen hiustesi ympärille. Kiskoessasi yllesi alusvaatteitasi ja käännät katseesi pulloon yrttishampoota, jota käytit hiustesi pesemiseen ja hymyilet.

”Täydellisen orgaaninen kokemus”, kikatat. Ajatellen mainoksia mietit, mitä Jack voisi tehdä, jos kerran shampoo saisi sinut käyttäytymään sillä tavoin. Kikattaen kovempaa ravistat päätäsi ja annat vaatteen pudota matkien tyttöjä mainoksissa.

”Rakas? Rakas, tarvitsetko kenties apua?”

               Lopetat leikin kuullessasi Jackin äänen oven läpi ja naurat. Ovenkahva kääntyy, ja sinä vedät nopeasti loputkin vaatteet yllesi. Jack työntää oven auki tuolista välittämättä, juuri kun kiskot päällesi vielä spaghettiolkaimisen topin. Mies näyttää pettyneeltä huomatessaan sinun jo pukeutuneen. Hän asettaa tarjottimen täynnä ruokaa pöydälle keskelle huonetta ja julistaa sen olevan aamiaista.

               Tarkempi tarkastelu paljastaa, että sen pitäisi pikemminkin olla päivällinen: suuret määrät lihaa, perunoita, leipää ja kastiketta peittää tarjottimen. Tottumattomana syömään aamiaista muutenkaan, kieltäydyt.

”Voitko hyvin, tyttönen? Ruuassa ei ole mitään vikaa, voin vakuuttaa. Saatamme olla merirosvoja, mutta se ei tarkoita, ettemme osaisi valmistaa syötävää ruokaa.”

”En minä sillä. En vain ole tottunut syömään aamiaista”, vastaat.

               Jack ei näytä aivan vakuuttuneelta, mutta alkaa itse syödä lihaa. Haluat saada raitista ilmaa, joten nappaat mp3-soittimesi ja menet ulos auringonvaloon. Miehistö näyttää kiireiseltä, joten et voi oikeastaan puhua kenenkään kanssa. Huokaisten seisot reelingillä, laitat kuulokkeet korvillesi ja laitat ensimmäisen kappaleen soimaan.

               Hymyillen itseksesi laululle istahdat reelingille, joka on juuri ja juuri tarpeeksi leveä, jotta siinä voi istua. Tuntien itsesi rohkeaksi nojaat taaksepäin ja katselet taivasta. Laulun sanat alkavat, ja huomaamattasi alat laulaa mukana.

“Kiss me

Out of bearded barley

Lightly

Beside the green green grass

Swing swing

Swing the spinning step

You wear those shoes and then we’ll wear that dress

Oh, kiss me

Beneath the milky twilight

Lead me

Out on the moonlit floor

Lift your open hand

Strike up the band and make fireflies

Dance silver moon sparkling

So kiss me

 

Kiss me

down by the broken tree house

Swing me

Upon this hanging tire

Bring bring

Bring your flowered hat

We’ll take the trail marked on

Your fathers map

Oh kiss me

Beneath the milky twilight

Lead me

Out on the moonlit floor

Lift your open hand

Strike up the band and

Make fireflies dance silver moon sparkling

So kiss me

 

Kiss me

Beneath the milky twilight

Lead me

Out on the moonlit floor

Lift your open hand

Strike up the band and

Make fireflies dance silver moon sparkling

So kiss me

 

So kiss me

So kiss me

So kiss…”

Puolessa välissä laulua suljet silmäsi. Kun olet lausumassa laulun viimeisiä sanoja, tunnet pehmeiden huulien suutelevan sinua karkeasti. Avaat silmäsi yllättyneenä nähdessäsi Jackin nojautuneena puoleesi silmät suljettuina ja hänen huulensa painettuina sinun huulillesi. Hänen viiksensä kutittavat nenääsi, ja muistat, ettei hänen pitäisi suudella sinua. Työnnät hänet välittömästi pois, ja hän irrottautuu sinusta virnuillen.

”Mitä oikein luulet tekeväsi?” kysyt vihaisesti. Ihan oikeasti, eikö hän voisi olla edes viisi minuuttia yrittämättä suudella sinua?

”Mutta rakas, sinä pyysit niin nätisti. Miten olisin voinut vastustaa?” Hän hymyilee sinulle, ja sinä punastut. Et ole ajatellut laulua ennen kuin nyt, sanat vain tulvivat ulos suustasi. Jack nojautuu eteenpäin suudellakseen sinua jälleen, mutta sinä hypähdät taaksepäin. Huomaat putoavasi alas laivasta ja kirkaiset.

               Menee sekunti ennen kuin tajuat, että vain sinun mp3-soittimesi iskeytyy veteen, et sinä itse. Avaat silmäsi ja näet Jackin pitävän sinusta kiinni.

”Älä anna minun pudota!” anot ja kyyneleet alkavat valua silmistäsi.

”En koskaan”, Jack sanoo ja alkaa kiskoa sinua ylös. Autat niin paljon kuin pystyt ja pian olet taas kannella. Tarraudut Jackiin täristen kuin voisit vieläkin pudota. Hän silittää hiuksiasi ja pitää tiukasti kiinni.

Miksi turvaudun häneen? Ei ole kyse siitä, että pitäisin hänestä sillä tavalle, eihän? sinä ajattelet. Huokaiset ja vedät henkeen hänen tuoksuaan, joka sisältää rommia, merta ja jotakin, jota et tunnista. Ketä minä huijaan? Hyvännäköinen merirosvo näyttää pitävän minusta edes vähän ja… No, miksen myöntäisi sitä itselleni? Pidän hänestä. Paljon. Ei ole mitään järkevää syytä, miksi olisin kiintynyt häneen näin paljon näin lyhyessä ajassa… mutta toisaalta, kuinka loogista on, että olen matkannut jotenkin ajassa taakse päin?

               Jack pitää yhä sinusta tiukasti kiinni, ja sinä tajuat, ettet halua hänen päästävän irti. Työnnät kuitenkin hänet hitaasti kauemmas ja suot hänelle pienen hymyn. Pitäisikö sinun kertoa hänelle tunteistasi?

               Ei, hän luultavasti haluaa vain päästä housuihini. Tunsinpa mitä tahansa, en voi koskaan antaa hänen tietää siitä. Se vain satuttaisi. Mutta kuka kieltää sinua siitä huolimatta flirttailemasta hänelle?

”Vau, Jack. Sinä todella potkaisit minut kiertoradalle sillä suudelmalla”, sanot ja suot hänelle pienen hymyn. Hän virnistää sinulle paljastaen jälleen kultahampaansa.

”Olen kuullut, että minulla on sellainen vaikutus”, hän sanoo ja liikahtaa lähemmäs sinua.

” Vaikutat siltä, että sinulle on sanottu se usein. Anteeksi, minun täytyy mennä tekemään… Ööh… jotakin”, sanot. Miten hän saattoi pilata hetken? Katsot taaksesi ja näet Jackin raapivan päätään hämmästyneenä ja tuijottavan sinua.

               Astuttuasi kapteenin tiloihin heittelet vihaisesti erinäisiä tavaroita ympäriinsä. Sinua loukkaa, että Jack viittasi aikaisempiin valloituksiinsa, mutta vieläkin enemmän sinua loukkaa se, että hän haluaa vain lisätä sinut listalle.

               Keskeytät Jackin huoneen tuhoamisen äkkinäisesti kuullessasi miesten huutoa ulkoa.

”Maata näkyvissä! Olemme takaisin Tortugassa!”

 

Kuinka rakastaa merirosvoa

(Tortuga ohoi!)

 

 

Lähdet hytistä ja suuntaat laivan etuosaan. Nähtyäsi, mitä on edessäsi, toteat sen olevan vain pahainen lähiö sinun aikasi suuresta kaupungista. Tai vain paha lähiö sinun aikasi suuresta kaupungista.

               Jack maleksii luoksesi, mutta sinä jätät hänen läsnäolonsa huomioimatta niin pitkään kuin voit, sillä tunnet yhä olosi nyrpeäksi. Lopulta päätät puhua hänelle, kun hän ei kerran ole lähtemässä.

”Mitä haluat?”

”Halusin vain varmistaa, että sinulla on seuraa, kun saavumme Tortugaan. Se ei ole mukava paikka sinunlaisellesi kauniille tytölle kävellä ympäriinsä. Ymmärsitkö?” Jack sanoo.

               Yrittäen näyttää siltä, että mietit asiaa, päätät että se voi olla hyvä  tapa saada Jack ostamaan sinulle vaatteita.

”Annan sinun kävellä kanssani, jos ostat minulle vaatteita. Minulla on vain muutamia vaihtovaatteita…” sanot.

”Voit aina kulkea alasti, rakas”, hän sanoo virnistäen leveästi.

”Mutta sitten miehistön on nähtävä minut myös. Ja kuten sanoit aiemmin, he ovat merirosvoja. He saattavat yrittää anastaa minut.”

               Jack nauraa sydämensä pohjasta ja taputtaa sinua olkapäälle. ”Selvä, vaatteita siis.”

Suuntaatte merirosvokaupunkiin, ja sinä kuljet Jackin lähellä. Et siksi, että olisit peloissasi, vaan välttääksesi joka puolella läikkyvän alkoholin ja ihmiset, jotka tyhjentävät yöastioita lähikaduilla. Jack johdattaa sinut saaren ainoaan vaatekauppaan, ja sinä tutkit tangoilla roikkuvia pukuja. Suurin osa niistä on liian huorahtavia sinulle, johtuen siitä, että ainoat naiset, jotka täällä ostavat vaatteita ovat prostituoituja. Viimein löydät tangollisen kauniita pukuja ja alat käydä niitä läpi.

”Ne eivät ole kaupan, tyttönen. Ne ovat täällä vain siihen asti, että voin kuljettaa ne myytäväksi Royal Portiin”, myyjä sanoo rynnäten luoksesi. Hän on vanhempi mies ja näyttää hyvin heiveröiseltä.

               Jack luo katseensa mieheen, joka livahtaa pois mutisten, että voit ostaa vain yhden puvuista. Hymyillen Jackille kiitollisena valitset kolme sinua miellyttävää pukua, ja tiedustelet, missä voit sovittaa niitä. Sinut ohjataan kosteaan, likaiseen huoneeseen, ja vaihdat päällesi ensimmäisen mekoista.

               Ensimmäinen on syvänpunainen, melkein veren värinen. Sen neliön muotoinen kaula-aukko ei ole liian syvä. Hihat ovat kireät kyynärpäistäsi ja roikkuvat alapuolelta. Vyötäröltä lähtee vaaleanpunaista pitsiä, joka ulottuu lähes maahan asti. Sinulla on hieman ongelmia saada puku takaa kiinni, ja sinusta tuntuu, ettet ole tehnyt sitä aivan oikein. Miehusta on liian löysä ja hame hieman liian pitkä. Tulet ulos sovitushuoneesta ja esittelet itsesi Jackille, joka taputtaa ja pyöräyttää sinua ympäri. Hymyillen menet sovittamaan seuraavaa pukua.

               Seuraava on tummanvihreä ja siinä on syvänuurrettu v-kaula-aukko. Hihat ovat suorat koko matkan alas asti. Hihansuissa on valkoinen pitsireunus. Hameen helmaan on kirjailtua pieniä tähtiä, jotka tulevat ylös asti kurkistaen kaula-aukosta. Miehusta on juuri sopiva, mutta syvänuurrettu kaula-aukko saa sinut hermostuneeksi. Entä jos sinun täytyy kumartua? Pelkäät pullahtavasi ulos puvusta ja kuolevasi häpeästä.

               Joka tapauksessa näytät myös tätä pukua Jackille, joka näyttää pitävän siitä jopa enemmän kuin edellisestä. Hän huomauttaa, että sen etuosassa taitaa olla jotain vialla, ja tulee luoksesi korjatakseen sitä. Huitaiset hänen kätensä pois, juuri kun hän on aikeissa livauttaa sen sisään puvun etuosasta, ja kiirehdit vaihtamaan asua.

               Viimeinen on väriltään niin purppurainen, että se on melkein musta. Tässä on korkea kaulus, mutta se ei ole lainkaan tiukka. Etuosassa on pieni timantinmuotoinen leikkaus, joka paljastaa juuri sopivasti rintojesi välistä rakoa*. Hihat ovat samanlaiset kuin ensimmäisessä puvussa, ne vain roikkuvat hieman enemmän. Kangas ylettyy melkein polviisi asti. Miehusta on kuin sinulle tehty, monien laskosten ansiosta hame ei roiku. Tiedät, että jos pyörisit tanssilattialla, näyttäisit upealta. Vaatteessa ei ole kuviointia, ja päätät, että se vain pilaisi puvun. Rakastut pukuun juuri siinä ja sillä hetkellä ja ryntäät näyttämään sitä Jackille. Hän katsoo sitä ja kertoo sen näyttävän hyvältä ylläsi. Hän yrittää kuitenkin vielä kerran puoltaa vihreää pukua ennen kuin suostuu ostamaan ylläsi olevan sinulle.

               Puvun oston jälkeen Jack ostaa sinulle vielä muutamat housut, takin ja pari paitaa, jotka muistuttavat hänen omiaan. Yrität kierrellä katsomassa posliinikoristeita, mutta huomaat pian, että Jackin mukaan ottaminen oli virhe. Kuvainnollisesti kuin norsun vieminen lasikauppaan. Olette molemmat sitä mieltä, että ulkokaupat ovat parempi vaihtoehto, ja käytät jonkin aikaa erilaisten korujen sovitteluun. Kun katselet koruja, Jack katoaa. Kauhistuneena etsit häntä katseellasi. Muutaman minuutin kuluttua Jack palaa rehvastellen luoksesi jotain punaista kädessään.

”Katso, mitä minulla on sinulle, rakas!” hän sanoo jännittyneenä.

”Mitä sinulla on?” kysyt hämmentyneenä.

               Virnistäen Jack sitoo punaisen vaatekappaleen pääsi ympärille, ja nyt sinulla on samanlainen huivi kuin hänellä. Sinun on vain puhtaampi ja vähemmän haalistunut, koska se on uusi.

”Kiitos, Jack! Nyt me sovimme yhteen”, sanot leikitellen huivin päillä. Jack pitelee sormissaan hiussuortuvaasi ja katsoo sinuun.

”Hauskaa, että pidät siitä”, hän sanoo.

               Taivas on tummumassa, ja sinä kysyt, mitä on seuraavaksi ohjelmassa. Jack ehdottaa paluuta laivalle ostoksiesi kanssa, ja sinä suostut. Suuntaatte takaisin, mutta puolivälissä sinä tajuat jotakin.

”Jack, minulla ei ole mitään, mihin laittaisin kaikki nämä uudet tavarat. Ne eivät mahdu laukkuuni”, sanot masentuneesti. Pukusi tulee likaiseksi ja rypistyy.

”Sen voimme korjata, tyttönen. Voimme hankkia sinulle meriarkun.”

”Näyttää siltä, että minusta on tulossa tavallinen merirosvo”, sinä sanot.

”Se ei ole välttämättä paha asia, rakas.”

               Ajatus pysäyttää sinut. Ei, se ei tunnu pahalta asialta. Itse asiassa se on parasta, mitä voit tehdä. Sinulla ei ole taitoja, joita voisit hyödyntää tässä ajassa, ja töiden saaminen voisi olla lähellä mahdotonta. Naisten työpaikat olivat harvinaisia, lukuun ottamatta palvelusneitejä, lastenhoitajia ja joskus ruuanlaittoa. Ainoa asia, joka sinun pitäisi oppia, olisi miekan käsitteleminen. Sitten olisitkin jo hyvää vauhtia tulossa merirosvoksi.

”Ei niin, ei se ole paha asia. Itse asiassa ajattelin juuri, että olisi varsin mukavaa olla merirosvo”, sinä huomautat.

”Mahtavaa! Voit olla osa miehistöäni ja seilata näillä merillä kanssani!” Jack sanoo asettaen kätensä vyötärösi ympärille. Valitettavasti tämä saa sinut pudottamaan paketin, jossa housusi ja paitasi ovat. Huokaiset ja liikahdat pois miehen luota kerätäksesi pudonneet vaatteesi. Ihmetellen, miksei hän tarjonnut sinulle apuaan, huomaat hänen tuijottavan takamustasi.

”Et viitsisi?”

”Mitä? Oh, anteeksi, rakas. Tämän upean maiseman ihailu vain vei kaiken huomioni”, Jack sanoo. Nähdessään katseesi, hän nopeasti muuttaa äänensävyään. ”Hmmm, meriarkkuja. Mehän olimme menossa hankkimaan sinulle sellaista. Tulen pian takaisin!”

               Jack ruttaa puvun käsivarsillesi, eikä sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin seisoa siinä, missä oletkin ja odottaa hänen paluutaan. Juuri kun olet pudottamaisillasi kaiken pölyyn, Jack tulee takaisin vetäen perässään arkkua. Hän avaa sen ja asettaa leninkisi huolellisesti sen pohjalle. Hän asettelee vielä muut vaatteet sen päälle ja sulkee sitten arkun. Nostaen sen olkapäälleen hän johdattaa sinut takaisin laivalle.

               Kun olette sijoittaneet arkkusi hyttiin, istahdat sängylle. Jack ottaa pullon ja juo siitä.

”Oletan, että seuraava asia, jonka teemme, on baarikierros”, huomautat. Jack katsoo sinuun kysyvästi pullon yli yhä juoden. ”Baarikierros tarkoittaa sitä, että menet baariin, juot siellä muutaman drinkin ja jatkat seuraavaan. Tämä jatkuu, kunnes olet liian humalassa jatkaaksesi tai baarit loppuvat.”

”Tai sitten voimme jättää baarit väliin ja jäädä tänne pitämään hauskaa”, Jack sanoo laskien pullon vihdoinkin alas. Nyt se on enemmän kuin vähän tyhjä, ja sinä kysyt, mitä hän juo.

”Rommia, rakas. Paras tavaraa maailmassa.”

”No, minä haluaisin mennä katselemaan kaupunkia ennen kuin seilaamme pois. Sanoit, että olette olleet merillä yli kuukauden, ja minä en ole koskaan ollut Tortugassa, joten haluaisin nähdä sen ennen kuin lähdemme”, sanot.

               Kun Jack ei näytä erityisen taipuvaiselta lähtemään, nouset ylös ja kävelet hänen luokseen. Sitten kierrät kätesi hänen kaulaansa. Näyttäen hänelle parhaan koiranpentukatseesi sanot: ”Ole kiiiilttiii, kapteeni!” Mies virnistää sinulle ja nyökkää.

”Kuinka voisin vastustaa? Tiedän juuri sopivan paikan. Seura saattaa olla hieman karskia, mutta se on ainoa paikka, jossa rommi ei maistu siltä kuin se olisi vettä, jolla puhdistettu paskainen** kansi.”

               Naurat hänen vertaukselleen ja suuntaat ovelle. Pysähdyt, kun hän tarttuu käsivarteesi. Katsot häneen yllättyneenä, ja hän vetää sinut lähelleen.

”Mitä sanoisit, jos pitäisimme hieman hauskaa ensin?” mies kysyy työntäen kasvonsa vaarallisen lähelle sinun kasvoja.

               Haistat rommin hänen hengityksestään ja joudut taistelemaan, ettet vain antautuisi hänelle. Aiemman suukon muisto tekee siitä vieläkin vaikeampaa, mutta suurin ponnistuksin saat työnnettyä hänet pois.

”Et ole edes vienyt minua vielä treffeille! Missä on kaikki romantiikka?” tuhahdat.

               Siinä. Tuon pitäisi tepsiä. Et voi kuvitella merirosvojen olevan romanttisia. Harmiksesi Jackin silmät kirkastuvat.

”Romantiikka? Rakastan romantiikkaa! Eiköhän mennä, rakas!”

               Sen sanottuaan Jack vetää sinut pois hytistä ja laivasta Tortugan kaduille. Katsoitpa minne vain, näet juopuneita merirosvoja laulamassa öisille rakastajilleen. Mikään taloista ei näytä kovin kutsuvalta, joten pidät tiukasti kiinni Jackista. Viimein saavutte määränpäähänne, ja huomaat teidän kulkeneen suorassa linjassa laivalta tänne. Sisältä tuleva valo on melko kutsuva, ja astut halukkaasti sisälle.

               Taverna on aika likainen. Et voi kuvitella sen olleen koskaan puhdas, ja ihmiset siellä näyttävät hillittömiltä. Joka puolella tavernaa puhkeaa pieniä tappeluita, jotka kuolevat pois vain alkaakseen uudelleen jossain toisaalla. Sinä ja Jack kuljette baarimikon luokse, ja Jack tilaa lasillisen rommia teille kummallekin. Kun baarimikko asettaa juomanne tiskille, tunkeudut ihmisjoukon läpi etsien pöytää. Onneksi löydät yhden, josta merimies on sammunut ja luisunut lattialle jättäen pöydän tyhjäksi. Istut Jackia vastapäätä tämän laskiessa juomasi pöydälle eteesi.

”No niin, __________, jos aiot seilata miehistöni kanssa, meidän täytyy tehdä siitä virallista. Nosta nyt lasisi. Hyvä. Nyt juo se kaikki yhdellä kertaa”, Jack sanoo.

               Hymyilet. ”Miksi, kapteeni, aiotko juottaa minut humalaan?”

               Ennen kuin Jack ehtii vastata, nostat lasin huulillesi ja onnistut juomaan kaiken kerralla. Köhien asetat lasin pöydälle ja katsot Jackia. Alkoholi aiheuttaa lämpimän tunteen vatsassasi. Et ole koskaan juonut rommia raakana, joten tunnet vaikutuksen nopeammin kuin olisit olettanut.

”Olenko jo merirosvo?” kysyt.

”Et, rakas. Olemme vasta alussa”, Jack sanoo kumoten oman juomansa. Hän hakee lisää juomista, ja pian näet edessäsi uuden lasillisen rommia. ”Sinusta tulee merirosvo, kun olet pätevä ja humalassa.”

”Helppoa, Jack. En ole tottunut juomaan rommia sellaisenaan. Siellä, mistä tulen, sekoitamme sen muihin juomiin.” Juot ruskeaa nestettä niin paljon kuin pystyt eli puoli lasillista. Tuntien itsesi hieman humaltuneeksi päätät, että on parempi juoda loput hitaasti.

”Karaistut hetken päästä. Mitä tulee velvollisuuksiisi, minä opetan sinulle sen, mitä sinun tarvitsee tietää ohjaamisesta ja laivalla seilaamisesta. Miltä kuulostaa?” Jack kysyy kumoten juomansa yhdellä kertaa kuten aiemminkin.

”Kuulossstaa hyvältä suunnitelmalta”, sanot epäselvästi ottaen toisen kulauksen rommista. Jack nousee ja hakee vielä yhden drinkin. Baarimikko ojentaa hänelle likaisen paperinpalan. Kun hän palaa, katsot häntä. Hänen poskensa punoittavat kevyesti juomisesta, mutta et usko hänen olevan niin humalassa. Kuka tahansa, joka niin paljon kuin hän, ei voi olla humalassa muutaman drinkin jälkeen. Unohdut tuijottamaan hänen kauniisiin, ruskeisiin silmiinsä ja tajuat vasta muutaman minuutin kuluttua hänen puhuneen sinulle koko ajan.

”Olen pahoillani, mitä sanoitkaan?” kysyt.

”Sanoin, että meidän pitäisi luultavasti palata pian laivalle. Haluan päästä matkaan niin aikaisin aamulla kuin mahdollista”, Jack vastaa.

”Ai. Minne olemme menossa?”

”Olemme menossa Port Royaliin tapaamaan vanhoja ystäviäni. Tämä paperi tässä on kutsu heidän luokseen.”

”Kuinka he tiesivät sinun olevan täällä?” Puhut nyt hitaasti keskittyen lausumaan sanat selvästi.

”Eivät he tienneetkään. Baarimikolla on ollut tämä jo kuukauden.”

”Ai. Typerää häneltä. Suo anteeksi.”

               Juot viimeiset kulaukset rommistasi ja tunnet lievää huimausta. Ajatus laivalle palaamisesta tuntuu loistavalta, joten nouset ja kävelet ulos baarista.

               Huolimatta ulkoilman kylmyydestä tunnet olosi pikemminkin lämpimäksi. Hyräillen pehmeästi itseksesi kuljet laivalle. Ajatukset Jackista täyttävät pääsi ja tajuat sen olevan syynä vartalosi lämpöön.

”Sen täytyy johtua rommista… On liian aikaista sille”, sanot yrittäen turhaan työntää tuhmat ajatukset mielestäsi. Se osoittautuu hyödyttömäksi, ja katsot taaksesi nähdäksesi, seuraako Jack sinua. Ei seuraa. Itse asiassa kukaan ei seuraa sinua. Käännyttyäsi takaisin määränpäätäsi kohti suuntaat laitureille ilman välikohtauksia. Kulkiessasi ohitse kuulet kahden merirosvon juttelevan.

”No, mitä tapahtuu seuraavaksi”

”Sitten hän sanoo ’Herran jestas joku on laittanut paskaa housuihini’*** ja juoksee pois, eikä häntä nähty sen jälkeen.”

               Molemmat miehet nauravat äänekkäästi, ja sinä kuljet ohi nauraen viimeisimmän lauseen järjettömyydelle.

               Katsot laivaa edessäsi. Kuiskaat sen nimen, ja se kuulostaa aivan kodilta. Hymyillen itsellesi tajuat, ettet ole edes ajatellut kotia Jackin tapaamisen jälkeen.

”Tännekö minä kuulun?”

               Vaivautumatta vastaamaan omaan kysymykseesi kävelet laskuportaita pitkin kannelle. Yhtään merirosvoa ei ole näkösällä ja oletat (oikein) heidän olevan ulkona juomassa. Huojuen menet kapteenin tiloihin.

”Myös minun huoneeni nyt. Meidän huoneemme.”

               Ajatus saa sinut pysähtymään ovelle. Huone todellakin kuuluu nyt teille molemmille. Olet suostunut merirosvoksi ja jäämään Jackin luokse. Jostain syystä se ei tunnu äkkinäiseltä ja mielettömältä. Tiedät, että sinun pitäisi taistella päästäksesi kotiin. Jokin sisälläsi kuitenkin kertoo, että olet siellä, minne kuulutkin.

               Päättäen, että ajatuksesi johtuvat vain humalasta, menet sisälle huoneeseen ja retkahdat sängylle. Vaikuttaa siltä, että huoneessa on tukahduttavan kuuma, vaikka ikkuna on auki ja kylmä ilmavirta tulee siitä sisälle. Lukiten oven päätät, että jos riisut housusi, sinulla on paljon vilpoisempi olo.

”Heipä hei, housut!” kikatat pudottaen ne lattialle. Käyt makaamaan sängylle ja luovut taistelusta, jota olet käynyt pitääkseni komean merirosvokapteenin poissa ajatuksistasi.

 

Jack tulee huoneeseen ja huomaa sinun makaavan sängyllä pelkissä alusvaatteissasi. Hän kohottaa kulmiaan sinulle ja ottaa hitaasti pois sekä takkinsa että paitansa. Hän potkaisee saappaansa pois ennen kuin tulee luoksesi. Ihailet hänen lihaksikasta ja ruskettunutta vartaloaan. Hän ei ole liian lihaksikas, mikä on hyvä asia. Hän asettaa hattunsa pöydälleen ja kävelee luoksesi.

               Hymyilet hänelle ja teet tilaa sängylle. Hän istuu viereesi ja nojautuu yllesi.

”Oletko varma tästä, rakas?”

               Vastaukseksi liikahdat lähemmäs ja suutelet häntä pehmeästi. Hänen toinen kätensä livahtaa hiuksiisi ja vetää sinut pitkään, aistilliseen suudelmaan. Juoksutat kieltäsi hänen alahuulellaan etsien sisäänpääsyä. Hän aukaisee huulensa ja suutelee sinua lujasti. Keskittyneenä kieltenne käymään sotaan olet yllättynyt, ja ihastuksissasi, kun huomaat hänen toisen kätensä vaeltavan selkääsi pitkin.

               Inahdat, kun Jack lopettaa suudelman, ja huomaat hänen kiskovan paitaasi. Kohotat käsiäsi, ja hän livauttaa sen pois helposti. Hän tarttuu käteesi ja suutelee sitä. Hän hivuttaa suudelmiaan ylöspäin käsivarttasi pitkin, aina silloin tällöin nipistäen lihaasi hampaillaan saaden sinut värähtämään. Lopulta hän saavuttaa kaulasi, ja sinä käännät päätäsi suoden hänelle paremmat mahdollisuudet.

               Et ole ollut toimeton tämän hitaan kidutuksen aikana. Kätesi ovat vaellelleet hänen rinnallaan ja selässään ihastellen hänen ihoaan. Se on tasaisempi ja pehmeämpi kuin olisit kuvitellut merirosvolla olevan.

               Matala voihkaisu karkaa huuliltasi, kun Jack kiusaa kaulaasi kielellään. Hän kuljettaa käsiään kylkiäsi pitkin ja asettaa ne sitten lepäämään rinnoillesi. Nojautuen alaspäin hän suutelee ah-niin-kevyesti paljastunutta ihoasi ja katselee synkästi rintaliivejäsi. Ojentaudut taaksepäin ja avaa lukon, mutta jätät liivit yllesi.

               Jack tarttuu olkaimiin ja liu’uttaa ne alas käsivarsiasi pitkin suudellen  samalla aika ajoin kaulaasi. Nojautuen taaksepäin hän riisuu liivisi ja pudottaa ne lattialle. Hän tuijottaa sinua hetken ennen kuin henkäisee sinun olevan kaunis.

”Jack…”

               Hän keskeyttää lauseesi suutelemalla sinua, ja nautit tuntiessasi hänen ihonsa ihoasi vasten. Kietoen kätesi hänen ympärilleen pitelet hänestä tiukasti kiinni. Mikään elämässäsi ei ole tuntunut niin oikealta kuin Jack Sparrown syleilyssä oleminen nyt tuntuu.

               Jack keskeyttää suudelman ja näykkii leukaasi edeten kaulallesi. Nojaat taaksepäin ja huokaiset nauttien hänen kosketuksestaan. Hänen kätensä vaeltavat vartalollasi lähettäen pieniä sähköisiä väristyksiä kulkemaan selkärankaasi pitkin.

               Huokaiset, kun Jack ottaa toisen nänneistäsi suuhunsa ja imee sitä. Asettaen kätesi hänen päähänsä päälle aiot pitää hänet siinä. Hetkeen hän ei näytä halukkaalta liikkumaan ja alkaa kiusata kovettunutta nipukkaa kielellään. Hänen toinen kätensä leikittelee sen kaksosella saaden sinut taivuttamaan selkääsi hänen allaan.

               Et kestä enempää ja työnnät Jackin pois aikoen avata hänen vyönsä. Virnuillen sinulle hän nousee seisomaan ja tekee sen itse.

               Ainoa asia, jota voit ajatella hänen seisoessa alastomana edessäsi, on, että hän on kaunis. Hänen elimensä on vain senttien päässä kasvoistasi, joten nojaudut eteenpäin ja nuolaiset sitä kokeilevasti. Hän huokaisee nimesi, etkä sinä tarvitse enempää rohkaisua. Sen sijaan, että heti ottaisit hänet suuhusi kokonaan, kidutat häntä juoksuttamalla kieltäsi pitkin hänen miehuuttaan ja kastat välillä kieltäsi hänen elimensä päässä olevassa reiässä maistellen häntä. Lopulta otat pään suuhusi saaden Jackin voihkimaan. Hänen kätensä kietoutuvat hiuksiisi, ja hymyilet itsellesi. Yhtäkkiä otat suuhusi niin paljon kuin pystyt ja alat liikuttaa päätäsi edestakaisin, sipaisten hänen sykkivää elintään hellästi hampaillasi.

               Jackin hengitys käy raskaaksi, ja sinä lopetat. Kumpikaan teistä ei halua tämän loppuvan liian pian. Hän työntää sinut selällesi sängylle hieman kovakouraisesti ja kiskoo alushoususi pois paiskaten ne vaatepinoon lattialle.

               Jack nousee päällesi, ja sinä kohottaudut hieman, jotta voit kiusoitella hänen niskansa herkkää ihoa. Voihkien hän kiusaa aukkoasi miehisyytensä päällä ja…

 

Koputus ovelta saa sinut hätkähtämään hereille fantasiastasi.

”Rakas? Oletko siellä?” Jackin ääni tavoittaa sinut.

               Yhä punoittaen alkoholista etsit raivokkaasti housujasi. Minne ne ovat joutuneet? Kuulet avaimen liikahtavan ovessa. Ennen kuin ehdit löytää housujasi tai spandex-sortseja, ovi aukeaa.

               Jack ja sinä tuijotatte toisianne muutaman minuutin ajan, vaikka se tuntuukin tunneilta.

”No, aiotko sulkea tuon oven vai esitellä minut koko miehistölle alusvaatteissani?” kysyt yrittäen kuulostaa mahdollisimman kiukkuiselta. Muisto fantasiastasi vilahtelee yhä ajatuksissasi, ja tiedät kasvojesi olevan aivan punaiset.

               Jack sulkee oven ja tuijottaa sinua. ”Mitä olit tekemässä täällä, tyttönen?”

 

 

 

 

*Muista, että olet 2000-luvulta. Rintojen välisen raon esitteleminen on ihan okei.

** Kakka on hauska asia. Nouskaa kaikki seisomaan ja sanokaa ”kakka” suureen ääneen. Se on hauskaa. Tiedätte, että haluatte tehdä niin. (Suom. huom. olen kääntänyt tarinassa sanan ”poop” paskaiseksi, vaikka se ei oikeastaan sitä tarkoitakaan. Toisekseen kakka ei ole kovin hauska sana. Poop sen sijaan voi ollakin.)

***Tämä ei ole minun tekosiani. Kyseessä on sivujuoni erään Jhonen Vasquezin sarjakuvasta. Jos jotakuta kiinnostaa, voin mailata teille koko kohtauksen ja ehkä jopa etsiä sivun, jossa se on skannattuna.

Kuinka rakastaa merirosvoa

 

”Olin… vaihtamassa vaatteita. Kaadoin jotakin housuilleni ja halusin vaihtaa ne”, sanot rukoillen, että Jack uskoo sinua. Hän näyttää siltä kuin aikoisi vastata, juuri kun oven läpi kantautuu ääni.

”Kapteeni Sparrow? Mitä oikein teette siellä?” naisääni kysyy.

               Tuijotat Jackia epäuskoisena. Toiko hän naisen laivalle? Ei sillä, että sinun pitäisi välittää, mutta välität silti. Olet juuri myöntänyt tunteesi itsellesi, etkä voi nyt estää itseäsi olemasta mustasukkainen. Mielipahasi kasvaa, kun Jack vastaa naiselle.

”Hetkinen vain, Anna Maria.”

”Miksi toit hänet tänne?” kysyt vihastuen yhä enemmän.

”Halusin vain puhua vanhan ystäväni kanssa, siinä kaikki”, Jack vastaa.

”Ihan kuin koskaan välittäisit vain puhua naisen kanssa”, sanot. Nappaat yhdet Jackin housuista ja kiskot ne yllesi. Ne ovat liian pitkät, mutta tällä hetkellä sinulla ei ole aikaa etsiä housuja, joihin olit pukeutunut. ”Jätänkin teidät ’puhumaan’”, sanot ja ryntäät ulos hytistä.

               Työntyessäsi ulkona olevan naisen ohi huomaat hänen olevan omalla tavallaan kaunis. Tummaihoisena ja pitkähiuksisena hänellä on miehen ryhti. Sellaisestako Jack pitää? Sysäten ajatukset pois päästäsi juokset yöhön pois laivasta.

               Jack ryntää perässäsi ulos huoneesta, mutta pysähtyy nähdessään sinun jättävän laivan.

”Palaan pian, Anna. Minun on pakko hakea hänet takaisin.”

”Eikö sinun kannattaisi antaa hänen rauhoittua hieman ensin?” Anna Maria kysyy.

”Anna, hän ei ole niin kuin sinä. Hän ei kykene suojelemaan itseään, jos joutuu vaikeuksiin”, Jack vastaa.

”Etkö opettanut häntä?” Anna kysyy hieman vihaisesti.

”Minä… Hän ei pyytänyt.”

”No, älä seiso siinä puhumassa minulle, vaan mene etsimään hänet!”

”Sinähän se kysyit minulta vielä toisen kysymyksen!” Jack sanoo suuttuen.

               Et ole mennyt todellakaan pitkälle. Haluttomana uhmaamaan Tortugan katuja toistamiseen yksin päädyt istumaan laiturilla ajatellaksesi. Voit edelleen kuulla aiemman kahden miehen puheen sinne, missä istut. Vaikuttaa siltä, että he ovat juoneet itsensä kunnon humalaan siinä lyhyessä ajassa, jossa ehdit nauttia fantasiastasi ja törmätä Jackiin

               Hän on merirosvo. Mitä oikein odotit? Kuvittelitko ihan tosissasi, että hänelle riittäisi yksi tyttö. Että hän haluaisi minut? Hän ei edes tunne minua!

               Ajatuksiisi vajonneena et huomaa askelia takanasi. Kuullessasi naurua takaasi käännyt ympäri. Näet samat miehet kuin aiemmin. Nousten nopeasti seisomaan toivot, että sinulla on vielä mahdollisuus päästä takaisin Pearlille. Liikahdat paetaksesi, ja toinen miehistä tarttuu sinuun. Vedät syvään henkeä kirkaistaksesi. Yhtäkkiä näet tähtiä, ja maailma keikahtaa hullusti pois paikoiltaan hetkellisesti. Roikkuen melkein hervottomana miehen otteessa tunnet, että paitaasi revitään.

               Taistele ääliö! Et voi antaa tämän tapahtua! huudat itsellesi. Potkaiset miestä, joka pitelee sinua, ja yrität lyödä häntä. Tunnet itseäsi nostettavan ja pyöräytettävän ympäri. Toinen mies on nyt takanasi ja pitelee käsiäsi paikoillaan. Yrität taas huutaa, mutta mies edessäsi tarttuu kaulaasi ja kuristaa sinua.

               Sitten hän kaatuu maahan aivan yllättäen. Haukkoen ilmaa arvelet, että hän ehkä sammui juomisen takia. Sitten tajuat, että hänestä tihkuu verta maahan. Tuijotat epäuskoisena hänen liikkumatonta vartaloaan.

”Tuo ei ollut kovin mukavaa, kamu. Päästä tyttö menemään.”

               Pääsi käännähtää ylöspäin, kun kuulet uuden äänen.

”Jack?”

               Mies takanasi heittää sinut maahan ja vetää miekkansa esiin. Metallin kalske metallia vasten kuuluu kovana yössä. Vieläkin hieman järkyttyneenä iskusta ja kuristamisesta voit vain katsella. Jackilta ei mene kauaa hyökkääjäsi voittamiseen. Hän asettaa miekan tuppeensa ja tulee luoksesi.

”________! Rakas! Oletko kunnossa? Satuttivatko he sinua?” hän kysyy. Nähdessään revityn paitasi hän riisuu takkinsa ja kietoo sen olkapäittesi ympärille.

”Luu… luulen, että olen kunnossa. Leukaani sattuu ja minua pyörryttää hieman, mutta luulisin selviäväni tästä elossa”, sanot. Miksi Jackin pitäisi olla huolissaan sinusta, kun hänellä on toinen nainen laivalla? Miksi hän edes tuli perääsi?

               Yhtäkkiä Jack kaappaa sinut syliinsä ja pitää tiukasti kiinni. Tietämättä, mitä muutakaan tekisit, sinäkin halaat häntä. Muutaman minuutin kuluttua hän nostaa sinut käsivarsilleen ja palaa takaisin laivalle.

”Älä karkaa tuolla tavoin enää koskaan, rakas. En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos olisin kadottanut sinut.”

               Mitä hän oikein sanoo? Hänen antamansa viesti ovat täysin ristiriidassa keskenään, ja olet liian uupunut ajatellaksesi sitä nyt. Arvelet yhtäkkisen energianpuutteesi johtuvan aiemmasta adrenaliinihyöystä, joka on nyt laskemassa.

               Palattuanne laivalle Jack laskee sinut alas, mutta ei päästä irti. Nainen on vieläkin paikalla, ja sinä rimpuilet hieman päästäksesi Jackin luota. Hän kuitenkin pitelee sinua tiukasti.

”Nyt rakas, anna minun selittää. Tämä tässä on Anna Maria. Hän kuului ennen miehistööni. En ole nähnyt häntä vähään aikaan, joten toin hän tänne tapaamaan sinua.”

               Lopetat rimpuilemisen ja tuijotat Jackia. Tapaamaan sinua? Nyt olet todellakin hämmentynyt. Vaikutti melkeinpä siltä, että hän haluaisi Anna Marian hyväksyntää.

”Ha-hauska tavata, Anna Maria”, sanot punastuen. Tunnet nyt itsesi typeräksi rynnättyäsi sillä tavoin pois kuuntelematta selitystä. Mutta kuka oikeastaan jää odottamaan selitystä, kun tuntee sydämensä juuri särjetyksi?

”Hauska tavata sinutkin. Olepa varovainen tämän miehen kanssa. Hänellä on tapana lainailla muiden laivoja ilman lupaa, muun muassa”, Anna Maria sanoo.

”Lupaan olla”, vastaat.

               Tämän kuultuaan Anna Maria nyökkää ja lähtee kallistaen samalla hattuaan Jackille. Hämmentyneenä tuijotat hänen peräänsä. Siinäkö kaikki?

”No niin, rakas. Tämä onkin ollut aikamoinen päivä. Nyt ehdotan joka tapauksessa sänkyyn menemistä. Ei, tarkoitan nukkumaan. Huomenna suuntaamme Port Royaliin.”

 

Kuinka rakastaa merirosvoa

(Maihinnousu Port Royalissa)

 

Yö on tapaukseton. Nääntyneenä päivästäsi Tortugassa nukut sikeästi Jackin vieressä.

               Seuraavana päivänä Jack päättää opettaa sinulle miekan käyttöä. Hän ottaa yhden miekan huoneestaan ja ojentaa sen sinulle tupettomana. Heti kun saat miekan käsiisi, pudotat sen. Se putoaa jalkasi viereen nirhaisten pienen palan lenkkaristasi, mutta ei onneksi vahingoita sinua.

               Nostaen miekan lattialta otat siitä tukevamman otteen ja kohtaat Jackin.

”Annahan, kun minä näytän, miten pidellä sitä, rakas”, hän sanoo. Hän tulee taaksesi ja laittaen kätensä käsiesi päälle hän ohjaa ne oikeille paikoille. ”Onko parempi?”

               Koska et halua Jackin siirtyvän, asetat tahallasi kätesi väärin. Hän ohjaa ne oikeille paikoille uudestaan ja siirtyy sitten kauemmas.

”Selvä. Yritä nyt heilauttaa sitä. Ei liian kovaa, en halua sinun menettävän otettasi ja miekan lennähtävän johonkuhun tai mereen”, hän sanoo antaen sinulle tilaa.

               Heilautat miekkaa lyhyessä kaaressa. Se saa sinut tuntemaan itsesi yllättävän voimakkaaksi ja hymyilet. Jack hymyilee sinulle takaisin.

”Hyvä. Luuletko, että olet saanut tuntuman sen painosta? Selvä, seuraavaksi näytän sinulle, kuinka torjua.”

               Oppitunti jatkuu suurimman osan päivää, ja Jack on kärsivällisempi kuin itse ehkä olisit ollut. Et pudota miekkaa toistamiseen, mutta kun Jack lähestyy sinua muutaman ensimmäisen kerran oman miekkansa kanssa, päästät ilmoille pienen kirkaisun ja kyyristyt. Toisella kerralla kompastut ja lysähdät kannelle miekan kieriessä pois luotasi.

               Olet itse asiassa edistynyt hieman lounaaseen mennessä. Pystyt nyt torjumaan suurimman osan Jackin hyökkäyksistä (hänen miekallaan), eikä jalkatyösikään ole kovin huonoa. Lounaan jälkeen jatkatte harjoittelua. Oikeastaan nautit saadessasi Jackin täyden huomion koko päiväksi, ja lupaus, että sama jatkuisi koko matkan Port Royaliin, oli mieltäylentävä.

               Viikko kului erittäin nopeasti, ja kykenit pian puolustamaan itseäsi miekalla melko hyvin. Eräs seuraus miekkailun harjoittelusta Jackin kanssa oli, että aloit matkia hänen tapaansa liikkua. Ei niin, ettetkö olisi tehnyt sitä kaiken aikaa, mutta aina kun sait miekan käteesi, rehvastelit yliampuvasti ja seisoessasi valmiina lantiosi keinui hitaasti edestakaisin. Useammin kuin kerran tämä sai Jackin pysähtymään ja tuijottamaan sinua, kunnes opit paitsi keskittymään viholliseesi myös pitämään itsesi paikallaan.

               Aamu, jona saavuitte Port Royaliin, koitti koleana ja pilvisenä, mutta lupasi lämpöä ja aurinkoa.

               Katsoessasi Port Royalin kaupunkia huomasit sen viehättäväksi. Se oli todella erilainen Tortugaan verrattuna. Se oli hiljaisempi, mutta sykki silti määrätietoista toimintaa. Näit naisia leningeissään pukuihin pukeutuneiden miesten saattamina, ja kuvittelit, miltä Jack näyttäisi niin pukeutuneena. Kikattaen katsoit itseäsi.

               Et näyttänyt enää siltä, että tulisit tulevaisuudesta. Olit alkanut käyttää Tortugasta ostettuja housuja ja paitoja ja pilattuasi lenkkarisi miekalla harjoitellessasi lainasit Jackilta parin saappaita. Ne olivat liian isot, ja Jack oli luvannut ostaa sinulle kengät, kun olisitte nousseet maihin. Ajatellessasi kenkiä tajuat, ettei sinulla ole mitään, mitä käyttäisit ostamanne kauniin mekon kanssa.

               Heti kun laiva on kiinnitetty laituriin, sinä laittauduit valmiiksi tutkimusmatkalle. Jack oli antanut sinulle hieman rahaa ja selittänyt järjestelmän (sinun oli täytynyt kertoa hänelle, että sieltä mistä tulet käytetään eri rahaa, ja pyytää häntä selittämään, minkä arvoinen mikäkin kolikko oli ja kuinka vaihtaa niitä). Hän oli myös selittänyt sinulle menevänsä etukäteen tapaamaan ystäviään voidakseen kertoa, että he saisivat ylimääräisen vieraan luokseen. Mieleesi ei ollut edes juolahtanut, että jäisit laivalle Jackin ollessa vierailullaan. Mikäli se sinusta riippui, paikkasi oli hänen luonaan, ja sillä selvä.

               Tarkistettuasi itsesi viimeisen kerran toteat jättäneesi huivisi huoneeseenne. Koska et pidä ajatuksesta, että vahingossa kuristaisit itsesi sillä yön aikana, olet ottanut tavaksesi poistaa sen yön ajaksi. Venyttäen sitä ja kiristäen sen sitten pääsi ympärille suuntaat lankulle, joka vie sinut laiturille. Pysähdyt kesken matkan ja katsot alas huomataksesi Jackin pitelevän kiinni käsivarrestasi.

”Noin innokas pääsemään eroon vanhasta Jackista, rakas?”

               Kikattaen hänen muka loukkaantuneelle ilmeelleen teeskentelet paheksuvasi hänen vihjailuaan. ”En koskaan, Jack!”

”Hyvä. Minulla olisi ehdotus. Täällä ollessamme sinun täytyy pitää huolta itsestäsi. Pysy erossa punatakkisista miehistä, he ovat kuninkaallisen laivaston väkeä. He eivät ole ystävällisiä merirosvoille, enkä halua sinulle tapahtuvan mitään. Menen edeltä tapaamaan ystäviäni ja katson, saanko hankittua sinulle miekan.”

”Mitä vikaa tässä minun käyttämässäni on?” kysyt.

”Se on vanha ja huonotekoinen. Minulla on se vain, koska… ööh…”

”Olet unohtanut, eikö niin?”

”Miten vain. Siitä ei ole pahemmin hyötyä oikeassa taistelussa, joten älä taistele ennen kuin saan sinulle uuden. Niin ja tule takaisin iltapäivään mennessä, tulen hakemaan sinua silloin.”

”Kyllä, isä. Oliko muuta?”

”En ole isäsi.”

               Pyörittäen silmiäsi jätät viimeisimmän kommentin huomioimatta. Annat Jackille nopean halauksen ja vilkuttaen hyvästiksi harpot Port Royalin kaduille.

 

 

Kuinka rakastaa merirosvoa

(Hiukkasen pahuutta)

 

Kävelet omia aikojasi pitkin katuja. Port Royal on todella mukava paikka, ja ihmiset näyttävät miellyttäviltä. Löytäessäsi kenkäkaupan menet sisälle katsomaan, mitä on tarjolla.

”Voinko auttaa teitä… ööh, neiti?”

               Käännyt nähdäksesi miehen, joka on kolmissakymmenissä. Hän katsoo sinua kysyvästi, ja hymyilet epäröiden.

”Kyllä, tarvitsen parin saappaita sekä mustat juhlakengät. Onko teillä mitään sen tapaisia?”

”No, minulla on aina valmiina monia saappaita, jotta kuninkaallisen meriväen miehien ei tarvitse odottaa niitä, kun he tarvitsevat parin. Naisten kengät voin valmistaa teille huomiseen iltapäivään mennessä.”

”Se kuulostaa… hyvältä”, sanot. Kukaan ei ole koskaan valmistanut kenkiä yksin sinua varten, ja se saa sinut tuntemaan itsesi erityiseksi. Tosin hän ei tee niitä erityisesti sinulle, sehän on hänen työtään, mutta se saa silti sinut iloiseksi. Otat saappaasi pois jalasta, ja hän mittaa jalkasi.

”Jalkasi on pienempi kuin miehen, mutta onneksesi olen valmistanut muutaman parin pienempiä saappaita hyttipoikia varten*”, hän sanoo tuoden sinulle parin saappaita. Sovitat niitä, ja ne sopivat vain juuri ja juuri. Koska sinulla ei ole aikaa odottaa, että mies valmistaa sinulle myös parin saappaita, päätät ostaa ne joka tapauksessa. Kenkien tilaamisen aiheuttaman pienen hämmennyksen jälkeen (et ollut varautunut siihen, että sinun täytyi kertoa miehelle kengän tarkka ulkomuoto) saat viimein tilauksesi tehtyä ja voit hakea ne seuraavana päivänä. Maksat saappaat ja puolet kenkien hinnasta, ja lähdet.

               Ensimmäinen asia, jonka aiot tehdä, on viedä Jackin vanhat saappaat takaisin laivalle, sillä et halua kanniskella niitä mukanasi. Yllätyt huomatessasi, että suurin osa miehistöstä on poissa. Olit ajatellut, että kommodorin asenne merirosvoja kohtaan saisi miehet pysymään laivalla. Koska niin kuitenkin oli, vain hra Cotton tervehti sinua papukaijansa välityksellä. Lintu sanoi: ”Nosta hameesi! Nosta hameesi!” Oletit sen tarkoittavan ”Hei, tervetuloa takaisin!” ja tervehdit häntä lämpimästi. Jätettyäsi saappaat nurkkaan lähdet tutkiskelemaan hieman lisää.

               Tietämättä, minne menisit, vaeltelet hetken ajan päämäärättömästi pitkin kaupunkia. Kävellessäsi katseesi osuu erääseen kauppaan. Jack oli niin tarkka vanhan, kuluneen hattunsa suhteen, että sinun täytyi vähintäänkin vilkaista kauppaa.

               Vaikka kauppa oli kirkkaasti valaistu, siellä oli tunkkainen, isovanhempasi mieleesi tuova haju. Paikassa oli niin paljon hattuja, että tuskin pystyit näkemään seiniä. Hyvinkin puolet hatuista oli naisille, ja kävelit suoraan niiden luokse. Jotkut hatuista olivat suorastaan rumia, esimerkiksi eräs kirkkaan vihreä, jossa on vaaleanpunainen sulka.

 

Tuossa hatussa on jotain pahasti vialla.. Hei, mikäs tuo on?

               Tutkailet hattua, joka näytti piilottelevan joidenkin muiden takana. Se on musta, ja vaikka sen lieri ei ole kovin leveä, se ei tunnu haittaavan. Yhdellä laidalla, jossa lieri kohtaa itse hatun, töröttää purppurainen sulka. Sovitat hattua. Se on hieman pieni, mutta pidät siitä. Jatkaen tutkimista huomaat hatun, joka olisi täydellinen Jackille. Lieri on leveä ja kääntyy ylöspäin, kuten sinunkin hatussasi, ja siinä on musta sulka. Hatussa on satiininauha, joka näyttää pitävän sulkaa paikoillaan. Haluttomana ostamaan jotain, mikä voi hajota, nykäiset sulkaa kokeilevasti.

”Ei se irtoa, jos mietit sitä. Sulka on kiinnitetty ensin itse hattuun ja sitten vasta nauhaan.”

               Henkäisten käännyt ja huomaat pyylevän naisen seisovan takanasi. Hänen kasvonsa ovat ystävälliset, ja hän hymyilee sinulle.

”Tarkoitukseni ei ollut kyseenalaistaa työtänne…”

”Ei se mitään, kultaseni. Haluatteko ostaa nuo molemmat?”

”Kyllä. Onko mahdollista saada tätä laatikkoon?” kysyt viitaten Jackille tarkoitettuun hattuun. Nainen nyökkää ja vie sen tiskille. Hän ottaa suuren laatikon jostain, ja sinä huokaiset. Tämä tarkoittaa uutta retkeä takaisin laivalle.

Kaipaan mp3-soitintani. Ainakin minulla olisi jotain, mitä kuunnella kävellessäni edestakaisin koko päivän.

               Kun nainen on pakannut hatun, maksat hänelle ja lähdet. Teet toisen reissusi takaisin laivalle, ja juuri kun olet aikeissa lähteä, Jack vaeltaa takaisin laivalle.

”Jack!”

”Kapteeni, jos viitsisit. Oletko valmis tapaamaan ystäväni?”

”Totta kai!”

               Jack tarttuu käteesi ja johdattaa sinut katujen halki. ”Elizabeth on kotona ja rakas William on vielä töissä. Vien sinut tapaamaan Elizabethia ensin.”

               Jack johdattaa sinut polulle, joka näyttää vievän saaren parhaalle talolle. Te kaksi olette aikeissa kulkea portista ovelle, kun joku takananne huutaa.

”Katsokaa, merirosvoja!”

               Käännyttyäsi näet kahden punatakkisen miehen juoksevan teitä kohti. Jack alkaa juosta ja vetää sinua perässään pois talolta.

”Minne olemme menossa?” kysyt.

”Vien sinut jonnekin turvaan. Tässä, ota tämä”, hän sanoo vetäen pitkän luun huivistaan ja ojentaen sen sinulle.

”Mitä minun pitäisi tehdä tällä? Missä me olemme?” Katselet ympärillesi. Näet vain muutamia kauppoja. Kadulla on leipomo, takkikauppa ja sepänpaja. ”Minne sinä olet menossa?”

”Kuuntele, (sinun nimesi tähän). Kommodori ei tiedä sinusta. Kun pääset Elizabethin luokse, pue yllesi se leninki, jonka hankin sinulle. Kukaan ei saa tietää, että olet täällä minun kanssani. Elizabeth ja Will pitävät huolta sinusta.”

”Entä sinä sitten?”

”Aion johdattaa heidät toisaalle.”

”Ei, Jack! Et voi vain jättää minua tänne!”

               Jack vetää sinut lähelleen ja tuijottaa sinua. ”Rakastan sinua!” Sen sanottuaan hän suutele sinua kiihkeästi ja tyrkkää sinut sepänpajaan. Ovi pamahtaa kiinni takanasi ja kuulet askeleita ulkopuolelta. Tiedät, että hän on mennyt.

               Mielesi on sekava. Hän rakastaa sinua? Kuinka hän kehtaa sanoa sinulle niin antamatta sinulle mahdollisuutta vastata! Sinulla ei ollut edes aikaa tajuta kunnolla hänen sanojaan – Jack täytyy löytää. Olet aikeissa nousta ylös ja rynnätä ulos etsimään häntä, kun joku tulee näköpiiriisi. Se on mies, ilmeisesti kaupan omistaja. Hänellä on pitkähköt ruskeat hiukset ja söpöt pienet viikset ja parta.

”Voinko auttaa teitä?”

”To- toivon niin… Etsin Will ja Elizabeth… ööh… Turneria.”

”No, minä olen Will Turner. Tunnenko minä sinut?”

”Ei, et tunne minua. Jack käski minun etsiä teidät ennen kuin juoksi pois ja joutui luultavasti noiden miesten nappaamaksi.”

”Jack? Jack Sparrow? Onko hän täällä?”

”Kyllä. Saimme teidän viestimme noin viikko sitten Tortugassa. Me purjehdimme tänne, ja hän oli juuri aikeissa esitellä minut Elizabethille, kun nuo miehet punaisissa takeissa alkoivat jahdata meitä.”

               Will nyökkää. ”Kommodori Norrington luultavasti kuolee onnesta saadessaan uuden tilaisuuden napata Jack kiinni”

”Mitä? Mitä tällä Norrington-tyypillä on Jackia vastaan?”

”Jack on merirosvo. Ja Norringtonin työtä on hankkiutua eroon kaikista maailman merirosvoista, tai niin hän ainakin kuvittelee.”

”Ai”, sanot täysin masentuneena.

”Et ole vieläkään kertonut nimeäsi.”

”Ai, nimeni on (sinun nimesi tähän).”

”Selvä sitten, neiti (sinun nimesi tähän). Kertoiko Jack sinulle suunnitelmistaan?”

”Jos hänellä olikin suunnitelma, hän ei kertonut sitä minulle”, vastaat.

”Ymmärrän. Olen varma, että me kolme voimme keksiä jotakin. Onko laivalla jotain, mitä tarvitset?”

”Kyllä, arkkuni. Leninkini ja muut tavaran ovat siinä.”

”Hyvä on. Vien sinut kotiini, ja olen varma, että Elizabeth voi lähettää jonkun hakemaan tavaroitasi.”

”Kiitos.”

               Will sulkee putiikin ja johdattaa sinut takaisin talolle, jonka olet nähnyt aiemmin Jackin kanssa. Pääset tällä kertaa sisälle taloon, ja se on kaunis. Huonekalut ovat loisteliaita ja elegantteja saaden sinut varomaan koskemasta mihinkään. Will jättää sinut eteisaulaan mennen itse etsimään vaimoaan. Seisot paikallasi hermostuneena ja levottomana. Yrittäen rauhoittaa hermojasi tutkit erilaisia somisteita. Seinällä on hieno kynttelikkö, ja juoksutat sormiasi sen pinnalla. Yllätykseksesi pala siitä irtoaa käteesi. Äkäisenä piilotat sen kasvin taakse. Juuri, kun olet suoristautumassa, kuulet askelien tulevan huoneeseen.

”Hei, sinun täytyy olla (sinun nimesi tähän)”, naisääni sanoo.

”Ja sinun täytyy olla Elizabeth. Hauska tavata sinut”, sanot katsoen emäntääsi. Hänen hiuksensa on kiharrettu, ja hän on pukeutunut tummanpunaiseen leninkiin. Hän on erittäin laiha, mikä saa sinut epäilemään, että hän käyttää korsettia.

”Will kertoi sinun tulleen tänne Jackin kanssa. Jäikö hän kiinni?”

”Luu… luulen niin. En tiedä, mitä hänelle tapahtui sen jälkeen, kun hän työnsi minut Willin kauppaan”, sanot epätoivoisesti. Elizabeth kiertää kätensä ympärilleen lohduttaen sinua.

”Älä huoli. Hän on Jack Sparrow! Hän selviää, usko minua. Nyt, lähetän palvelijan hakemaan tavaroitasi laivalta ja vien sinut huoneeseesi. Sitten voimme selvittää, mitä aiomme tehdä.”

               Onnistut inahtamaan kiitoksen, kun Elizabeth vie sinut vapaaseen huoneeseen. Siellä istahdat sängylle, etkä voi oikeastaan tehdä muuta kuin ajatella.

               Jack rakastaa sinua. Hän sanoi niin itse, eikä sinulla ole syytä epäillä hänen sanojaan. Rakastitko sinä häntä? Vai oliko kyseessä vain voimakas ihastus?

Mitä hyötyä on huijata itseäni? Rakastan Jackia. En voi menettää häntä. En voi antaa hänen kuolla, kun en ole kertonut hänelle, että minäkin rakastan häntä!

               Kyyneleet valuvat silmistäsi, ja käyt makaamaan sängylle. Hattu päässäsi tekee makaamisesta epämukavaa, mutta et välitä siitä. Se muistuttaa sinua Jackista. Mitä jos olisit myöhässä? Mitä jos et voisi auttaa häntä ja he murhaisivat hänet? Sillä siitä siinä olisi kyse – murhasta. Jackin tuomiosta päättävät ihmiset tuskin olisivat yhtään häntä viattomampia, ja lisäksi olit valmis lyömään vetoa, ettei puolet heistä edes olisi kunnon ihmisiä.

”Miksi? Mistä syystä minut lähetettiin tänne? Minut heitettiin ajassa taaksepäin. Rakastuin ja nyt sekin viedään minulta! Mitä minä tein? Kenet minä suututin?”

               Kääntyen vatsallesi vedät tyynyn lähellesi ja hautaat kasvosi siihen. Se ei tuoksu Jackille, ja sinä päästät ilmoille pienen nyyhkäyksen. Kaipasit jo rommin, meren ja mausteiden yhdistynyttä tuoksua, joka leijuu alati sinun merirosvokapteenisi ympärillä.

”Minun…?”

Hän on yhtä paljon minun kuin minä olen hänen. Hän on minun merirosvoni. Minun kapteenini. Minun Jackini.

               Sillä aikaa kun nämä ajatukset ovat juosseet hillittöminä päässäsi, palvelija on saapunut huoneeseen ja sijoittanut arkkusi nurkkaan. Nousten ylös kävelet sen luokse ja juoksutat sormiasi sen pinnalla. Jack hankki sen sinulle. Hän on tehnyt niin paljon sinun vuoksesi, että vaikket rakastaisikaan häntä, olet hänelle velkaa.

               Pyyhkien silmiäsi harpot huoneesi ovelle aikoen etsiä Willin ja Elizabethin ja keksiä suunnitelman Jackin pelastamiseksi. Avaat oven ja huomaat Willin seisovan sen toisella puolella valmiina koputtamaan.

”Will? Mitä sinä teet?”

               Hän ojentaa sinulle palan paperia. ”Tämä tuli sinulle. Se on Jackilta.”

”Kuinka…?”

”Kommodori Norrington. Hän on nyt täällä. Hän ei tiedä, että olet täällä, mutta jos hän löytää sinut, saatat päätyä Jackin vierelle. Pysy täällä, Elizabeth tulee noutamaan sinut, kun Norrington on lähtenyt.”

               Nyökkäät ja istahdat huoneessa olevan pöydän ääreen. Avaat kirjeen, etkä voi olla kuulematta Jackin ääntä lukiessasi sitä.

 

[kirje]

 

(Sinun nimesi tähän)

               Näyttää siltä, että olen saanut itseni aikamoisiin ongelmiin. Pahuksen kommodori on lukinnut minut jälleen tänne (Vannon, että tämä on sama selli. Norringtonilla ei ole minkäänlaista omaperäisyyttä). Älä sinä vaivaa pientä päätäsi sillä, vanha Jack on hetkessä ulkona täältä.

               Rakkaudella,

                              Jack

PS. Jos jotakin tapahtuu, Pearl on sinun. Näin Gibbsin kaltereiden takaa ja hän tietää, minkä tähden. Hän auttaa sinua, rakas.

PPS. Erittäin hieno hattu sinulla.

 

Luet vielä pari kertaa läpi tekstin, joka näyttää enemmän harakanvarpailta kuin kirjoitukselta. Jack vaikuttaa varmalta itsestään. Tai sitten ei. Hän sanoi Gibbsille, että Pearl on sinun, jos jotain tapahtuu.

”Miten hän voi vain… vain antaa periksi? Hän luovuttaa liian helposti!” valitat itkien jälleen. Kuulet ääntä takaasi ja huomaat oven olevan auki.

               Elizabeth tulee sisälle ja istuu kanssasi sängylle. ”Kaikki hyvin, kultaseni.”

”Eikä ole! Elizabeth, hän sanoi rakastavansa minua ja tyrkkäsi minut pajaan! Ja nyt hän on luovuttamassa! Hän sanoi… hän sanoi, että jos jotain tapahtuu B-black Pearl kuuluu minulle! Hän lähti, eikä antanut minulle tilaisuutta kertoa tunteistani, ja nyt vaikuttaa siltä… siltä, ettei hän edes halua kuulla niistä!”

               Elizabeth vetää sinut käsivarsilleen, ja itket hänen olkapäätään vasten. Hän hieroo selkääsi lohduttavasti. ”Etkö ymmärrä? Hänelle olisi ollut paljon vaikeampaa, jos hän olisi tiennyt, mitä jättää taakseen. Tällä tavoin, jos jotain tapahtuu, hän voi sanoa hyvästi.”

               Elizabethin sanat vaikuttavat sinuun oudosti lohduttaen, mutta samalla ne saivat olosi myös pahemmaksi. Nyyhkäykset ravisuttavat vartaloasi, kun itket kaikesta turhautumisesta ja surusta. Elizabeth vain pitelee sinua ja odottaa, että rauhoitut. Hän ei yritä puhua enempää, etkä sinäkään.

               Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä lopetat itkemisen. Istahdat ja pyyhit silmäsi. Yllätykseksi Elizabeth hymyilee sinulle.

”Mille sinä hymyilet?”

”Sinulle. Mennäänpä nyt alakertaan ja keskustellaan siitä, mitä aiomme tehdä Jackin suhteen.”

”Eikö joku, en tiedä, varoita kommodoria?”

”Ei. Isäni on poissa kaupungista huomiseen asti, ja palvelijat eivät oikeastaan pidä Norringtonista, joten he eivät kerro hänelle.”

               Nyökkäät, ja lähdette alakertaan tekemään suunnitelmianne.

 

               Seuraava päivä nousee kirkkaana ja loisteliaana. Mulkoilet huoneesi ikkunasta ulos. Miten päivä kehtaa olla noin kaunis, kun rakastamasi mies on vaarassa joutua hirtetyksi? Siitä huolimatta puet nopeasti yllesi vaatteita ja juokset kenkäkauppaan. Siellä huomaat, että kengät ovat juuri ja juuri valmistuneet. Maksat miehelle sovitun hinnan ja hieman ekstraa siihen päälle, koska kengät on tehty niin nopeasti.

               Kun olet palannut Turnereille, käyt pikaisessa kylvyssä. Palvelija tulee huoneeseen auttamaan sinua leninkisi kanssa, ja olet siitä melko kiitollinen. Nyt sinun ei tarvitse kuluttaa aikaa takana olevien koukkujen kanssa touhuamiseen.

”Neiti, missä teidän korsettinne on?”

”Mitä? Minä en käytä sellaisia.”

”Niin, mutta neiti…”

”Älä viitsi nyt väittää vastaan, ole kiltti! Meillä ei ole aikaa siihen, ja minä en sitä paitsi ole lihava. En edes ymmärrä, miksi Elizabeth vaivautuu käyttämään korsettia.”

               Palvelusneito näyttää silti hieman vaivautuneelta, mutta auttaa sinua leningin kanssa joka tapauksessa. Laitat kenkäsi jalkaan, ja hän sitoo hiuksesi taakse. Muutama kiehkura karkaa hänen tarkoista sormistaan ja jää roikkumaan kasvoillesi. Kooten hameesi käsiisi aiot juosta alakertaan, kun tyttö pysäyttää sinut jälleen.

”Neiti, ulkona on melko aurinkoista. Ettekö aio käyttää tätä hattua?” hän kysyy. Hän ojentaa sinulle kauniin hatun, jonka punainen nauha jää roikkumaan takaa vapaana. Hatun voi sitoa leuan alta kiinni mustalla nyörillä.

”Tämä on ihana. Kuuluuko se Elizabethille?”

”Ei, neiti. Se merirosvo jätti tämän eilen tänne.”

               Tämä saa sinut pysähtymään, vaikka sinulla onkin kiire. Jack oli jättänyt hatun sinulle? Mutta milloin…? Ravistaen päätäsi päätät kysyä sitä häneltä sen jälkeen, kun olet pelastanut hänet. Juokset alas halliin portaiden alapäähän, Elizabeth ja Will odottavat sinua siellä. Te kaikki juoksette odottaviin vaunuihin ja kiidätte Jackin teloituspaikalle.

 

Kuinka rakastaa merirosvoa

(Voi hyvä Jumala!)

 

Olet levoton koko matkan. Se tuntuu kestävän aivan liian pitkään, ja pelkäät, että saavutte paikalle liian myöhään. Will hymyilee rauhoittavasti sinulle, ja teet parhaasi ollaksesi yhtä varma kuin hän.

               Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä saavutte torille. Astut ulos vaunuista ja odotat kahta muuta. Et ole koskaan nähnyt kommodori Norringtonia, etkä tiedä, miltä hän näyttää tai missä hän voi olla. Elizabeth ja Will ryntäävät ohitsesi, ja seuraat heitä niin nopeasti kuin pystyt.

               Te kolme kuljette holvikäytävästä ja olette työntymässä ihmisjoukon läpi, kun punatakkinen miesryhmä yhtäkkiä piirittää teidät.

”Mitä tämä tarkoittaa?” Elizabeth kysyy loukkaantuneena.

”Arvelin, että saattaisitte yrittää jotakin, joten asettelin ylimääräisiä miehiä sisäänkäynneille ja käskin heidän pidättää sekä teidät että herra Turnerin siinä tapauksessa, että saapuisitte”, mies sanoo. Hänellä on valkoinen peruukki, ja hänestä saa vaikutelman, että hän on korkea-arvoinen mies.

”Norrington, mikset voi vain jättää Jackia rauhaan?” Will kysyy. Hän yrittää pyristellä irti miehistä, jotka ovat piirittäneet hänet, mutta se on hyödytöntä. Kuulet Jackin rikoksia lueteltavan ääneen kauempana.

               Norrington pyöräyttää silmiään. ”Koska hän on merirosvo, herra Turner. Hän on tehnyt rikoksia ja on saatettava vastuuseen. Laki sitoo minua, ja te tiedätte sen.”

”Tuo on hevonpaskaa! Ettekö osaa ajatella itse? Tiedättekö te, mikä on oikein ja mikä väärin?” sinä huudat

”Minun täytyy noudattaa korkeamman tahon määräyksiä”, kommodori sanoo kuin se olisi päivänselvä vastaus.

”Yritätte vain päästä helpolla! Entä jos he käskisivät teidän tappaa ilman syytä jonkun, jonka tiedätte viattomaksi? Mitä tekisitte?” kysyt.

”Minä…”

”Ette voi hirtättää Jackia!”

”Kommodori, olkaa kiltti”, Elizabeth sanoo. Hänen silmissään on kyyneliä.

               Norrington katsoo häntä hetken, ja näyttää siltä kuin olisi siirtymäisillään teidän puolellenne, mutta sitten hän jäykistyy ja sanoo: ”Hän on tehnyt monia rikoksia, eikä hänen aiempi käytöksensä sovita niitä.”

               Alat olla suunniltasi. Et tiedä, kuinka paljon aikaa sinulla on ennen kuin Jack teloitetaan. Joku soittaa rumpuja, ja kylmyys astuu sydämeesi. Mietit epätoivoisesti jotain, mikä horjuttaisi Norringtonia.

”Olen… olen raskaana! Ja Jack on isä! Ette voi hirttää häntä ja jättää lastani isättömäksi! Kuka huolehtii meistä? Minulla ei ole perhettä. Jack on kaikki, mitä minulla on!” sanot. Huolimatta räikeästä valheesta koskien raskauttasi, on suurimmaksi osaksi totta, että Jack on kaikkesi.”

               Norrington näyttää epäröivän. Hän tuijottaa sinua tunneilta tuntuvan ajan.

”Te olette… hän on…” näyttäen eksyneeltä hän kääntyy katsomaan Willia ja Elizabethia. Koska he eivät tiedä, onko väitteesi totta vai ei, he vain yksinkertaisesti nyökkäävät tukeakseen sinua. Elizabethin kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan, ja Willinkin on vaikea pidätellä omiaan. Olet yrittänyt pysyä vahvana tähän asti, mutta sinusta alkaa nyt tuntua, että Jackin hirttäminen on lähellä.

”Kommodori, tiedän, että teidän velvollisuutenne on varmistaa, että rikolliset vastaavat teoistaan. Mutta ettekö voi tehdä poikkeusta?” Will kysyy. Nyt hänkin itkee, ja Elizabeth hautaa kasvonsa hänen rintaansa vasten.

”Olkaa kiltti”, nyyhkytät, ja kyyneleet alkavat viimein valua silmistäsi.

               Norrington nyökkää, ja sinä melkein romahdat maahan helpotuksesta. Hän kääntyy ympäri antaakseen miehilleen käskyn keskeyttää Jackin hirttäminen. Sinä käännyt ympäri, juuri ajoissa nähdäksesi lattialuukun aukeavan ja Jackin putoavan. Hän rimpuilee hirttosilmukassa.

Hänen niskansa ei ole poikki! Hän ei ole vielä kuollut! Voimme vielä pelastaa hänet!

               Kuulet Norringtonin huutavan, että Jack pitää irroittaa. Kaikki näyttää liikkuvan nopeasti ja hitaasti yhtä aikaa. Will ja Elizabeth juoksevat kohti koroketta, ja tajuat itsekin juoksevasi. Punatakkiset miehet raivaavat polkua väkijoukon halki, joten teidän ei tarvitse tunkea sen läpi. Saavutte korokkeelle ja joudutte pysähtymään. Helpotut nähdessäsi, ettei Jack roiku poikkipuussa Tuskin rohjeten toivoa juokset etsimään häntä.

               Kaksi vartijaa yrittää pysäyttää sinut, kun pääset lähemmäs.

”Neiti kiltti, pysykää kauempana!”

”EN! Minun on nähtävä hänet, päästäkää minut menemään!” sanot työntyen kahden miehen ohi.

               Siinä hän on. Nyyhkäiset ja ryntäät hänen luokseen. Hän makaa maassa kyljellään siten, että hänen kasvonsa ovat melkein maassa. Polvistut hänen viereensä välittämättä siitä, että leninkisi likaantuu. Kurottaudut hänen luokseen ja näet, että kätesi tärisevät kamalasti.

”Jack?”

               Vastausta ei kuulu. Kiskot hänet syliisi ja sivelet hänen hiuksiaan. Kyyneleesi putoavat hänen kasvoilleen, ja pyyhit ne hellästi pois. Tajuat hämärästi, että Elizabeth kiljuu ja itkee takanasi, ja Will yrittää tukea häntä omasta surustaan huolimatta. Halatessasi Jackin liikkumatonta ruumista väriset lehden lailla ja itket niin kovaa, että näet tuskin mitään. Sotilas kävelee luoksesi ja yrittää tarttua Jackiin.

”Neiti… Uskoisin, että hän on kuollut… Minun täytyy…”

”Ei! Hän ei ole kuollut! Hän nukkuu! Näetkö? Hän vain nukkuu.”

               Sotilas katsoo sinua surullisesti ja siirtyy kauemmas. Muut yrittävät lähestyä, mutta hän pitää heidät poissa, ja siitä olet sentään kiitollinen.

 

Kuinka rakastaa merirosvoa

(Loppukohtaus ja jälkinäytös)

 

Kun sotilaat ovat jättäneet sinut, suru ottaa vallan ja nojaudut Jackin lähelle ja vain itket. Itket, koska kaikki on niin epäreilua; koska Jack on poissa; koska hän rakasti sinua niin paljon, että antoi kotinsa sinulle. Kevyt tuulenhenkäys osuu kasvoihisi kuivattaen hiukan kyyneliäsi.

Hetkinen… Olen liian lähellä Jackia, jotta tuuli voisi osua minuun.

”Voi hyvä Jumala! Jack on elossa!” huudat. ”Hän on elossa! Norrington, te ehditte sittenkin ajoissa, hän ei ole kuollut!”

               Näet kommodorin hymyilevän sinulle. Luonteensa vastaisesti hänellä on kyyneleitä silmissään. Hän pyyhkii ne nopeasti toivoen, ettei kukaan ole huomannut. Elizabeth ryntää vierellesi.

”Oletko varma? Kuinka tiedät?”

”Hän hengittää! Tunsin hänen hengityksensä kasvoillani, ja hän ei ole kuollut, hän elää!” sanot. Johdonmukaisuus ei ole nyt etusijalla mielessäsi. Jack on elossa.

”Meidän täytyy viedä hänet takaisin talolle. Hän voi toipua siellä”, Elizabeth sanoo. Hymyilet hänelle kiitollisena. Will liikahtaa lähemmäs ja nostaa merirosvosi käsivarsilleen. Hän vie Jackin vaunuihin, ja seuraat perässä Elizabethin puoliksi tukiessa sinua. Tunnet itsesi uupuneeksi ja maailma keinuu lievästi puolelta toiselle.

“Minä en pyörry. En pyörry. En pyörry. Jack on kunnossa, ja minä en aio pyörtyä”, toistelet. Selviät vaunuihin ja istut siten, että Jackin pää on sylissäsi. Will antaa käskyn ajajalle, joka lähtee koti taloa. Katsot Jackia ja rypistät otsaasi. Hänen kaulansa ympärille on muodostumassa pahan näköinen mustelma, joka on seurausta hirttosilmukasta, mutta se paranee kyllä. Sitä paitsi se vakuuttaa sinut siitä, että hän on elossa. Kuolleille ihmisille ei tule mustelmia.* Nostat katseesi ja katsot vastapäätä istuvaa pariskuntaa.

”Kiitos teille kummallekin. Jack olisi nyt kuollut ilman teitä.”

”Ei mitään. Olen elämäni velkaa hänelle. Ilman häntä en olisi koskaan voinut naida Elizabethia”, Will sanoo pudistaen päätään. ”Olen vain iloinen, että hän on hengissä.”

”Älä huolehdi mistään, rakas. Kun olemme perillä, hankin hänelle huoneen…”

”Jos mitenkään sopii, voisiko hän jäädä minun huoneeseeni? Aion kuitenkin pysytellä hänen vierellään koko ajan.” Elizabeth nyökkää, ja sinä jatkat Jackin tutkimista. Hän hengittää yhä pinnallisesti, ja varmistat aina silloin tällöin, että hän on yhä elossa.

               Vihdoinkin saavutte perille, ja Will nostaa Jackin jälleen käsivarsilleen ja lähtee taloa kohti. Hän pysähtyy yhtäkkiä, ja tulet hänen vierelleen nähdäksesi, miksi hän on pysähtynyt. Kommodori Norrington seisoo ovella odottamassa teitä.

”Kommodori?” Elizabeth kysyy. Pelkäät miehen muuttaneen mielensä ja liikahdat seisoaksesi Jackin edessä.

”Jonkun täytyi selittää isällenne, miksi luonanne majailee merirosvo, rouva Turner. Sitä paitsi nyt palvelusväellä on kaikki valmiina**”, hän sanoo kohauttaen hiukan olkiaan. Hän kävelee Willin luokse, ja yhdessä he kantavat tajuttoman merirosvon huoneeseesi.

               Kuluu viikko. Käskit Gibbsiä viemään Black Pearlin takaisin Tortugaan, sillä epäilit, että miehistöstä olisi epämukavaa pysytellä Port Royalissa Jackin toipuessa. Koska et oikeastaan tiedä, mitä merirosvot tekevät seikkailuidensa välillä, käsket häntä pitämään korvansa auki aarrehuhujen varalta ja raportoimaan kolmen päivän välein, kunnes Jack on kunnossa. Edellisellä vierailulla koko miehistö tuli hänen mukanaan tervehtimään Jackia. Nauroit kuvernöörin ilmeelle (tietenkin vasta sitten, kun hän ei ollut paikalla), kun hän näki talonsa täynnä merirosvoja. Gibbs oli kuullut huhun kauppalaivasta, joka kätki sisään kultaa ja jonkin verran helmiä. Käsket hänen hyökätä sen kimppuun ja raportoida, kun tehtävä olisi suoritettu. Hän nyökkää sinulle ja on aikeissa lähteä, kun pysäytät hänet.

”Herra Gibbs?”

”Niin, tyttönen?”

”Miksi otatte minulta käskyjä vastaan? Teistä nainen laivalla tuo huonoa onnea, joten miksi?”

               Mies näyttää miettivän hetken, hänen ystävälliset kasvonsa vääntyvät ajattelusta. Sitten hän sanoo: ”Kahdesta syystä, tyttönen. Ensinnäkin Jack sanoi, että olisit kapteeni, jos hänelle tapahtuu jotain. Jotain on, teknisesti ottaen, tapahtunut, joten olet johdossa. Ja toiseksi, sinä pelastit Jackin.”

               Nyökkäät, ja hän sanoo, että uskoo ”homman hoitamiseen” menevän suunnilleen puolitoista viikkoa. Tuntien itsesi todelliseksi piraatiksi ja ylpeäksi itsestäsi palaat takaisin huolehtimaan Jackista. Et malta odottaa, että pääsisit kertomaan hänelle, mitä olet juuri saanut järjestettyä, ja toivot hänen hyväksyvän tekosi.

               Tuli sunnuntai, ja istuit Jackin sängyllä, kuten tavallisesti. Olit pukeutunut valkoiseen leninkiin, joka oli lahja Elizabethilta. Hän oli vaatinut sinua käyttämään leninkejä niin kauan, kuin olit maalla (korsetteja hän ei silti ollut saanut sinua käyttämään, eikä oikeastaan enää edes yrittänyt) ja olit suostunut. Hän antoi sinun asua luonaan, ja sitä paitsi aloit ystävystyä hänen ja hänen miehensä kanssa. Sinulla oli myös valkoiset pitsihansikkaat, toinen lahja. Olit ajatellut, että purppuraleninkisi olisi lopullisesti piloilla, mutta Elizabeth oli väittänyt sen olevan pelastettavissa ja varmistanut, että se oli puhdistettu täysin. Huokaisten sivelet Jackin kasvoja sormillasi. Suureksi yllätykseksesi hän värähtää avaten sitten silmänsä.

”Tervehdys, kapteeni Jack Sparrow. Tervetuloa elävien maailmaan.”

”En siis ole kuollut?” hän kuiskaa.

”Et.”

               Hän ei näytä aivan uskovan sinua. Sitten hän katsoo sinua huolestuneesti. ”Entä Pearl?”

”Se on kunnossa. Lähetin sen kauppalaivan perään. Gibbs on kapteenina sinun sijastasi. He palaavat viikon päästä raportoimaan”, sanot. Katsot miestä odottavasti toivoen, että olet toiminut hyvin.

”Lähetit… heidät kauppalaivan perään…?”

               Nyökkäät ja lasket sitten pääsi. Hän siis oli pettynyt sinuun. Katsot ylös, kun kuulet hänen naurahtavan matalasti.

”Rakas, jos en ole varovainen, viet vielä laivani!” hän yrittää huudahtaa. Hänen kaulansa on yhä hieman mustelmilla, joten ääni kuuluu kuiskauksena. Hän sävähtää hieman, ja annat hänelle vettä juotavaksi. Hän ottaa sen kiitollisena, ja sitten katsoo sinua. ”Entä Norrington?”

”Hän pyytää sinulta anteeksi ja sanoo, ettei jahtaa yhtäkään sinun komennossasi olevaa merirosvoa niin kauan kuin olet huonovointinen. Hän on jopa käynyt katsomassa sinua kahdesti.”

”Mielenkiintoista.”

               Kykenemättömänä pidättelemään enää pidempää polvistut sängyn viereen ja takerrut Jackiin.

”Jack, olin niin peloissani. Luulin sinun kuolleen! Makasit vain paikoillasi, niin liikkumattomana ja…” äänesi katkeaa ja kyyneleesi alkavat virrata. ”Ja luulin, että jään ihan yksin!”

               Jack tukee sinua parhaalla osaamallaan tavalla ja sanoo: ”Unohdit erään hyvin tärkeän seikan, rakas.”

               Katsot häneen kyyneltynein silmin. ”Minkä?”

”Olen kapteeni Jack Sparrow”, hän kuiskaa.

”Sinä olet minun kapteeni Jack Sparrow’ni”, sanot ja suutelet häntä hellästi. Hän hymyilee sinulle. Yhtäkkiä jotain juolahtaa mieleesi.

”Will ja Elizabeth haluavat tietää, että olet herännyt! Elizabeth kirkui, kun luuli sinun kuolleen. Luulin, että hän saattaisi murhata Norringtonin.”

               Jack tyytyy vain nyökkäämään viisaasti. ”Hän oli kiinnostunut minusta, tyttörukka. Se ei olisi koskaan toiminut.”

               Naurat, ja tuntuu siltä, kuin et olisi nauranut koskaan ennen. Ravistaen päätäsi lähdet huoneesta etsiäksesi Turnerit.

               Turnerien lyhyen vierailun jälkeen väität, että Jack on yhä toipilas ja ajat heidät pois huoneesta. Todellisuudessa, olet vain itsekäs ja haluat Jackin itsellesi nyt. Katsot sängyllä makaavaa miestä ja huokaiset. Hän oli ehdottomasti paranemaan päin. Haukotellen tajuat, ettet ole nukkunut kunnolla koko viime viikkona, ja se alkaa vaikuttaa. Istut Jackin sängyn reunalle ja pitelet hänen kättään.

”Onko kaikki hyvin, (sinun nimesi tähän)?” hän kysyy.

”Nyt on. Jack…”

               Jack laittaa sormensa huulillesi. ”Hys, rakas. Olen edelleen täällä, ja vain sillä on väliä. Merirosvon elämässä ei ole mitään ”entä josseja”, ymmärrätkö?”

               Suutelet hänen sormiaan ja vedät ne sitten pois huuliltasi, jotta voisit vastata. ”Ymmärrän.”

”Hyvä. Mutta nyt minulla on ongelma.”

”Mikä?”

”En ole ollut kylpyhuoneessa viikkoon.”

               Yrittäen olla kikattamatta autat hänet ylös ja sitten kylpyhuoneeseen. Kun hän on siellä, nojaudut seinään ja hymyilet. Jack tulee aina olemaan Jack.

 

”Miten hän voi?” Will kysyy sinä iltana päivällisellä.

”Nukkuu. Toivotaan, että hän on täysin toipunut siihen mennessä, kun Pearl palaa takaisin”, sanot.

 

* Tämä on totta. Ihmiselle ei tule mustelmia kuoleman jälkeen, sillä sydän lakkaa lyömästä ja veresi pysähtyy. Oletetaan, että makaat selälläsi, kun kuolet. Sinulla olisi ”mustelma” selässä, koska kaikki veri valuu maahan päin, siitä kuolonkalpeus.

** Norrington olisi pyytänyt heitä valmistamaan huoneen, koska hän uskoo sinun odottavan Jackin lasta. Luulisin, että siinä olisi hänestä järkeä.

Kuinka rakastaa merirosvoa

(Tapahtuu kaikenlaista)

 

Maanantai nousi kirkkaana ja aurinkoisena. Jack oli yhä hieman heikkona, vaikka ei olisikaan koskaan myöntänyt sitä. Aioit viettää hänen kanssaan koko päivän, mutta Elizabeth sanoi, että Will pitäisi Jackille seuraa, ja kaappasi sinut mukaansa kävelylle. Joten puettuasi yllesi vaaleansinisen leningin, tummansiniset avokkaat ja sinisen hatun, jossa oli valkoisia kukkia, lähditte kuljeskelemaan kaupungilla.

               Oltuasi talon sisällä niin pitkään, olit melkein unohtanut, miltä kaupunki näytti. Huokaisten tyytyväisesti sinä ja Elizabeth kävelette hiljaisuuden vallitessa hetken aikaa. Vähän ajan kuluttua Elizabeth rikkoo hiljaisuuden.

”Oliko se totta? Sinun ja Jackin juttu siis?” hän kysyy.

”Ei. En ole ollut Jackin kanssa sillä tavalla, joten ei mitään mahdollisuutta”, sinä vastaat.

”Sinun pitäisi ehkä kertoa hänelle ennen päivällistä. Kommodori aikoo liittyä silloin seuraamme, joten Jackin pitäisi osata varautua”, hän sanoo.

               Uuups. Et ole tullut ajatelleeksi sitä ollenkaan. Nyt sinun täytyy kertoa Jackille. Kuinka noloa! Toivot, ettei hän vihastu. ”Jack esittämässä palvovaa rakastajaa? Voihan”, sanot ajattelematta. Elizabeth nauraa ja sinä mukana. Se olisi hassua.

               Olette nyt kävelemässä laiturien lähellä, ja näet jotain outoa. Black Pearl on satamassa.

”Miksi he ovat palanneet? Onko jotain tapahtunut?” sanot. Ryntäät laivalle Elizabeth perässäsi.

”Herra Gibbs? Onko kaikki kunnossa?”

               Gibbs tulee luoksesi hymyillen säteilevästi. ”Meni paremmin kuin odotimme. Säästän teidät neidit yksityiskohdilta, mutta me olemme täällä ja he eivät”, hän sanoo.

”Mitä saitte?” kysyt. Yrität miettiä, mitä Jack haluaisi tietää, jotta voit kertoa hänelle myöhemmin.

”Neljä arkullista espanjalaista kultaa ja yhden helmiä. Ai niin, ja saimme nämä”, hän sanoo ojentaen pienen kukkaron sinulle. ”Arvelin, että Jack haluaisi nuo.” Avaat kukkaron ja kurkistat sisälle. Sen pohjalla lepää kuusi mustaa helmeä, ja sinä hymyilet. ”Kiitoksia, herra Gibbs. Voitte maksaa miehille ja palata Tortugaan. Lähettäkää puolet Jackin osuudesta Elizabethin asunnolle ja jättäkää loput hänen hyttiinsä. Sieltä ei saa siirtää mitään, eikä kukaan saa mennä sisälle. Te pidätte avaimen, herra Gibbs. Rentoutukaa torstaihin saakka ja palatkaa viimeistään perjantaiaamuna. Jack hermostuu, jos olette myöhässä.”

”Hän on siis herännyt?”

”Kyllä. Hän on pian kunnossa. Menkää nyt ja pitäkää hauskaa.”

               Merirosvo nyökkää ja palaa laivalle karjuen käskyjä. Sinä ja Elizabeth käännytte takaisin kaupunkiin päin.

”Kuulostit aivan oikealta merirosvolta”, Elizabeth sanoo.

”No, sellaiseksi aion tullakin. Toivon, että se meni hyvin. En halua tuottaa Jackille pettymystä”, sanot. Elizabeth hymyilee sinulle.

”En usko, että hän pettyy.”

               Kävelet hetken jutellen Elizabethin kanssa. Hän ehdottaa kotiin palaamista, mutta sinä haluat tehdä ensin jotain.

”Mene sinä edeltä, minun täytyy pistäytyä jalokivikauppiaalla ensin”, sanot vilkuttaen hänelle. Hän katsoo sinua oudosti ja suuntaa sitten takaisin talolle.

               Katsot hänen peräänsä hetken ja menet sitten sisälle jalokiviliikkeeseen.

               Kun olet hoitanut asiasi, palaat talolle itseksesi. Alkaa olla myöhä, ja vatsasi kurnii. Kiirehdit askeliasi hieman ja hymyilet. Jack tulee varmasti rakastamaan sitä, mitä juuri järjestit hänelle.

               Talolla Elizabeth tervehtii sinua lämpimästi.

”Saitko, mitä halusitkin?”

”Kyllä. Mies sanoi sen valmistuvan muutamassa päivässä, käyn hakemassa sen sitten.”

”Mukavaa. Sinun täytyy myöhemmin kertoa minulle, mikä se on. Nyt sinun tosin pitäisi mennä vaihtamaan vaatteet. Kommodori on kuullut, että Jack on kunnossa ja on tulossa tapaamaan häntä päivälliselle!”

”Onko… todella?” kysyt. Ohoh. Jack ei vieläkään tiennyt, mitä kerroit Norringtonille. Eikä sinulla ollut aavistustakaan, kuinka hän reagoisi tietoon. Mitä hän sanoisi? ”Suo anteeksi, Elizabeth, mutta minun täytyy… mennä valmistautumaan.”

               Elizabeth nyökkää ja menee etsimään aviomiestään.

               Ryntäät yläkertaan ja heilautat oven auki. Jack istuu sängyllä näyttäen tylsistyneeltä. Hänen kasvonsa kirkastuvat, kun ryntäät sisään.

”Rakas! Missä olet ollut koko päivän? Minä olen…”

”Jack! Meidän täytyy puhua. Se on tärkeää!”

”Mistä? Onko jokin vialla?”

”No… Saattaa olla. Kommodori Norrington on tulossa päivälliselle tänä iltana.”

”Luulin, ettei hän enää yrittäisi hirttää minua”, Jack sanoo kohottaen kulmakarvojaan.

”Ei ole kyse siitä…” sanot. Miksi sinun on niin vaikea kertoa hänelle? Kysehän on vain pikkuasiasta. Vain pienestä jutusta, jonka sanoit pelastaaksesi hänen henkensä.

               Jack tarttuu käteesi ja vetää sinut istumaan sängynlaidalle. Hän suoristautuu hieman ja ottaa sinut käsivarsilleen nojaten leukaansa pääsi päälle.

”Nyt, rakas. Kerro vanhalle Jackille, mikä on ongelmana.”

”No… Ennen kuin sinut melkein… kun sinä melkein…”

”Hys… ei hätää. Jatka vain.”

”Saadakseni hänet keskeyttämään… siis Norringtonin… kerroin hänelle, että… odotan lasta sinulle.”

               Jack nojautuu taaksepäin, jotta hän voi nähdä kasvosi. ”Rakas, jos olet raskaana, lapsi ei ole minun. Oletko raskaana?” hän kysyy katsoen sinua ylhäältä alas.

”En. En tietenkään ole. Minkälaiseksi tytöksi oikein luulet minua?” kysyt loukkaantuneena. Minä hän sinua piti, halpana lutkana?

”Rakas, en tarkoittanut sitä noin. Tiedän, ettet ole ’miellyttävää seuraa’. Minä…”

”Ei se mitään, Jack. Todella. Minä vain ylireagoin. Joka tapauksessa sinun täytyy näytellä tänä iltana, että olisin raskaana. Norrington luulee, että olen, enkä halua hänen muuttavan mieltään, jos hän saa tietää totuuden.”

               Jack pitelee sinua tiukasti vahvoilla käsivarsillaan. Sinua hämmästyttää, miten nopeasti hänen voimansa on palaamassa.

”Tiedäthän, rakas, voimme aina tehdä siitä totta…”

               Hymyillen vetäydyt kauemmas hänestä ja läpsäytät hänen jalkaansa leikkimielisesti.

”Ei nyt, Jack. Meidän täytyy valmistautua päivälliselle.”

               Jack virnistää sinulle. ”Ei nyt?”