Kaunis maailma
Osa 2

Suuressa salissa oli tungosta, koko Tylypahka näytti olevan yhtä aikaa aamiaisella. Rohkelikkopöydässä Harry Potter ja Ron Weasley miettivät, mitä keksisivät tällä kertaa ennustusläksyihinsä. Professori Punurmio oli antanut luokalle jälleen kerran tehtäväksi laatia seuraavan kuun horoskoopin.

Hermione Granger pureskeli hitaasti paahtoleipäänsä numerologian kirjan nojatessa hänen mukiinsa ja selitti samalla Ronin pikkusiskolle Ginny Weasleylle, miten numeroiden avulla saattoi saada selville melkein kaiken ihmisen luonteesta. Tämä näytti kuitenkin siltä, kuin olisi ollut täysin muissa maailmoissa, eikä olisi kuunnellut lainkaan ystävänsä selitystä. Sen sijaan Neville Longbottom kuunteli Hermionen selitystä varsin hartaasti samalla, kun nojasi käsiinsä.
”Minunkin pitäisi varmaan jättää ennustus pois ja vaihtaa numerologiaan”, hän totesi. Hermione nyökkäsi innoissaan ja alkoi selittää, kuinka paljon luotettavampi tiede numerologia oli kuin ennustus, luoden samalla Harryyn ja Roniin merkitseviä katseita. Nämä eivät kuitenkaan kiinnittäneet häneen mitään huomiota.

Sekä Harry että Ron tuijottivat Luihuisen pöytään, josta Draco Malfoy oli juuri noussut henkivartijoidensa Crabben ja Goylen kanssa. Nämä näyttivät kävelevän suoraan kohti rohkelikkoja.
”Voi ei, kohta alkaa ilma pilaantua”, Ron puuskahti vihaisesti. Harry nyökkäsi kurtistaen kulmiaan. Malfoysta ei ollut ollut riesaa pitkän aikaan, mutta ilmeisesti tämä oli jälleen päättänyt pilata heidän päivänsä.

Draco käveli nenä hitusen pystyssä kohti rohkelikkoja. Hän tuli suoraan sinne, missä Harry ystävineen istui. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan edes vilkaissut Harrya, vaan käänsi jäisen harmaat silmänsä suoraan Nevilleen. Hän kaivoi taskustaan pienen vihreäkantisen kirjan.
”Näyttääkö tutulta, Longbottom?” hän kysyi ivallisesti.

Neville näytti siltä, kuin olisi nielaissut suklaasammakon väärään kurkkuun, eikä saanut sanaakaan suustaan. Hän ainoastaan pudisteli päätään kiireesti.
”Eikö? Oletko nyt ihan varma?” Draco jatkoi.
”Jätä Neville rauhaan!” Hermione kivahti hänelle ärtyneenä. ”Kukaan ei ole kiinnostunut typeristä jutuistasi, Malfoy!”
”Kukaan ei kysynyt sinulta mitään, kuraverinen! Sitä paitsi olen varma, että kovin monikin olisi kiinnostunut siitä, mitä minulla on sanottavanani”, Draco totesi tyynen rauhallisesti luoden Hermioneen halveksivan katseen.

Draco piti dramaattisen tauon ja aukaisi kirjan sitten satunnaisesta kohdasta vilkaisten vielä pöydässä istuvia vihaisia rohkelikkoja:
”Rakas päiväkirja”, hän aloitti saaden kaikki ympärillään hiljentymään. Jopa viereisestä Korpinkynnen pöydästä käännyttiin katsomaan, mitä oikein oli tekeillä.
”Et ikinä usko, kuinka paljon minä vihaan Cho Changia! Hän on niin… niin… täydellinen, että kaikki pojat kuolaavat hänen peräänsä. Oikeasti hän on inhottava kana, eikä välitä kenestäkään! Minä niin vihaan häntä. Tiedän, että Tiedät-kyllä-kuka (enkä tarkoita Pimeyden lordia) on ihastunut häneen… Se on niin väärin! Miksi Chon pitää saada kaikki? Miksei kukaan voi välittää minusta? - -” Dracon puhe katkesi kovaan kolaukseen. Hän nosti katseensa kirjasta.

Ginny Weasley lehahti naamaltaan punaiseksi Dracon lukiessa tekstiä. Lopulta hän ei kestänyt enää vaan nousi pöydästä niin nopeasti, että kaatoi maitolasinsa. Maito valui pöydälle, ja lasi kierähti siltä alas räsähtäen rikki lattiaan. Ginny ei kuitenkaan jäänyt katsomaan taakseen, vaan ryntäsi ulos suuresta salista.

Koko Luihuisen pöytä röhähti nauramaan muiden tuijottaessa Ginnyn perään hämmästyneinä. Draco seisoi hetken hölmistyneen näköisenä tajutessaan pilkanneensa väärää puuta. Seuraavassa hetkessä hän makasikin lattialla. Ron oli iskenyt häntä vasemmalla alakoukulla suoraan leukaan.
”Anna tänne se kirja, Malfoy!” tämä huusi aivan yhtä punaisena kuin siskonsa hetki sitten.
”Weasley! Mitä tämä tarkoittaa? Minkä takia löitte Malfoyta?” kuului kylmä ääni Ronin selän takaa. Hän kääntyi ja näki professori Severus Kalkaroksen seisovan takanaan.
”30 pistettä pois Rohkelikolta ja te, herra Weasley, saatte jälki-istuntoa! Tulette suorittamaan sen seuraavana Tylyaho-viikonloppuna!” Kalkaros raivosi katsellen Ron-parkaa pitkin koukkuista nenäänsä. Sitten hän kääntyi niin nopeasti, että rasvaiset, mustat hiukset heilahtivat, ja marssi pois suuresta salista. Ron kääntyi takaisin Dracoon päin entistä vihaisempana, mutta tämä oli ehtinyt jo livahtaa takaisin Luihuisen pöytään.

Ron istui takaisin pöydän ääreen kiroten niin raskaasti, että Hermione loi häneen paheksuvan katseen.
”Mistä tuo likainen paskiainen on oikein saanut käsiinsä Ginnyn päiväkirjan?” hän raivosi lyöden nyrkkinsä pöytään. Harry pudisteli päätään ihmeissään, miettien samalla kenestä Ginnyn kirjassa oli mahdettu puhua. Vaikka hänestäkin oli väärin lukea toisten päiväkirjoja, niin hän ei mahtanut sille mitään, että teksti oli saanut hänet uteliaaksi.
”Lopeta tuo kiroaminen!” Hermione kivahti Ronille, joka luetteli yhä kaikkia mieleensä tulleita kirosanoja, ”Minä hankin sen kirjan takaisin”

Hermione nousi seisomaan ja kaivoi taikasauvan taskustaan osoittaen sillä suoraan Malfoyta:
”Tulejo, päiväkirja!” Päiväkirja nousi kevyesti Malfoyn taskusta, eikä tämä saanut sitä kiinni epätoivoisista yrityksistään huolimatta. Pieni, vihreä kirja leijui suuren salin halki suoraan Hermionen käteen.
”Minä menen viemään tämän Ginnylle. Hän on varmasti hyvin järkyttynyt!” hän sanoi ja poistui salista pakattuaan numerologian kirjan laukkuunsa.
”Syytä ollakin, kun kehtaa kirjoittaa minusta tuollaista” , Cho mutisi vihaisesti Korpinkynnen pöydästä.