Kirjoittanut: Afeni

Ikäraja: NC-17 (lemon)

Laji: femslash

Vastuunvapaus: Tarinassa käytettyjen hahmojen, paikkojen ja sanoituksen oikeuden kuuluvat Square soft inc. yhtiölle. Niitä on käytetty luvatta ja epäkaupallisista syistä.

Kello oli reilusti yli puolen yön. Tifa otti väsyneenä rätin käteensä ja alkoi pyyhkiä baaritiskiä. Ilta oli ollut hyvin raskas. Pari asiakasta oli jälleen yrittänyt lähennellä häntä, ja hän oli lopulta joutunut heittämään nämä ulos. Tunti sitten hän oli ajanut ulos viimeisetkin juopot ja alkanut siivota baaria. Lattia oli ollut aivan tahmea, mutta hän oli jo saanut luututtua sen. Nyt hän tarvitsisi enää vain pyyhkiä pöytätasot.

Tifa kumartui baaritiskin ylle hankaamaan erittäin itsepäistä tahraa irti siitä. Tummanruskea hiuskiehkura valahti hänen silmilleen ja hän pyyhkäisi sen väsyneesti takaisin korvansa taakse. Hän olisi halunnut jo päästä nukkumaan, mutta olisi ikävää herätä aamulla siivoamaan. Hän nojasi hetkeksi kyynärpäitään tiskiin ja huokaisi. Joskus hän toivoi, että olisi jäänyt Nibelheimiin. Midgar oli toisinaan hyvin yksinäinen paikka asua.

Tifa kuuli selkänsä takaa kolahduksen. Varmana siitä, että joku paikallisista juopoista oli raahautunut takaisin paikalle hän käännähti ympäri valmiina heittämään tämän ulos. Mitään juoppoa ei kuitenkaan näkynyt. Keskellä baaria seisoi vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut ruskeahiuksinen tyttö, joka oli juuri asettanut kukkakorinsa yhdelle pöydistä. Tifa tunnisti tytön samaksi, joka kierteli päivittäin slummialueella myymässä kukkia. Joskus tyttö oli tullut myös Tifan baariin myymään niitä. Tifasta oli kuitenkin outoa, että tyttö ilmestyi baariin näin myöhään.
”Olemme jo sulkeneet”, hän sanoi väsyneellä äänellä.
”Tiedän sen. Siksi tulinkin”, tyttö vastasi hymyillen kauniisti.

Tifa tuijotti typertyneenä tyttöä. Hän ei tiennyt, mitä olisi sanonut. Tyttö katseli häntä vihreillä silmillään niin läpitunkevasti, että hän tunsi itsensä lähes alastomaksi pienessä valkoisessa topissaan ja lyhyessä mustassa hameessaan. Kukaan mies ei ollut saanut pitkään aikaan häntä tuntemaan oloaan niin vaivautuneeksi. Vain yksi mies sai hänet tuntemaan siten, ja se mies oli jossain kaukana. Hän ei ollut nähnyt tätä moneen vuoteen. Ajatus sai Tifan vatsan muljahtamaan kaipauksesta. Miten ketään voikaan kaivata niin paljon?

Tifa havahtui ajatuksistaan huomatessaan tytön kävelleen aivan hänen eteensä. Tyttö olikin itse asiassa nuori nainen. Tämä oli luultavasti suurin piirtein samanikäinen kuin hänkin ja hyvin kaunis. Kasvojen piirteet olivat täysin sopusuhtaiset, kauniisti kaartuvat kulmakarvat, suuret vihreät silmät ja kerrassaan suloiset vaaleanpunaiset täyteläiset huulet. Naisen hiukset olivat todella pitkät ja ne lainehtivat hieman. Hän oli hieman Tifaa lyhyempi.
”Sinulla on asiaa minulle?” Tifa kysyi viimein epävarmalla äänellä.

Nainen ei vastannut. Hän katsoi Tifaa suoraan tämän suklaanruskeisiin silmiin. Katseessa oli jotain todella outoa. Se oli lämmin, pehmeä ja… kaipaava? Nainen kohotti oikean kätensä ja sipaisi jälleen Tifan kasvoille karanneen hiuskiehkuran pois. Hänen sormensa hipaisivat kevyesti tämän kasvoja.

Tifalle kosketus oli kuin sähköisku, joka lävisti koko hänen vartalonsa. Hän otti askeleen taaksepäin. Yksi baarituoleista kaatui rämähtäen lattialle. Tifan selkä painui tiskin reunaa vasten. Hän veti syvään henkeä ja katsoi naista. Tämä pudotti punaisen takkinsa lattialle hymyillen lämpimästi. Epävarmasti Tifa hymyili takaisin.
”Haluaisitko kenties jotain juotavaa?” hän kysyi sanoakseen jotain.
”Voisin ottaa jäävettä”, nainen vastasi hymyillen edelleen.

Tifa livahti nopeasti tiskin toiselle puolelle välittämättä nostaa kaatunutta tuolia. Hän kaatoi niin nopeasti vettä korkeaan lasiin, että sitä läikkyi hieman lattialle. Sitten hän lisäsi veteen jäitä aikoen ojentaa lasin naiselle. Nostaessaan katseensa jääastiasta Tifa ei kuitenkaan nähnyt naista baarin puolella. Ihmeissään hän katsoi ympärilleen ja huomasi naisen tulleen myös tiskin toiselle puolelle.

Nainen otti lasin hämmentyneen Tifan kädestä. Hän joi siitä kulauksen ja laski sen sitten tiskille. Lasin kolahdus vasten puista tiskiä oli ainoa ääni, joka rikkoi baarissa vallitsevan hiljaisuuden. Naiset tuijottivat toisiaan silmiin. Kumpikaan ei sanonut sanakaan.

Tifa ei tiennyt, miten päin hän olisi ollut, kun nainen laski toisen kätensä hänen olkapäälleen. Hän seisoi epävarmasti paikoillaan. Nainen nosti toisen kätensä ja siveli sormillaan kevyesti hänen poskipäitään. Sitten yhtäkkiä tämä veti Tifan aivan lähelleen. Heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan. Tifa saattoi tuntea naisen tuoksun, ruusuja ja liljoja, samoja kukkia, joita nainen aina kantoi korissaan.

Tifa katsoi naista silmiin. Yhtäkkiä hän huomasi, miten hämmästyttävän kauniit ne olivat. Vihreitä silmiä täplittivät pienen pienet ruskeat tähdet. Nuo silmät vetivät niin vastustamattomasti häntä puoleensa, että hänen oli pakko sulkea omansa ja vetää syvään henkeä. Samassa hän tunsi toiset, hyvin pehmeät, huulet omillaan. Säikähtäneenä hän räväytti silmänsä auki ja vetäytyi hieman kauemmas naisesta. Pieniä perhosia lenteli hänen vatsansa pohjalla saaden aikaan oudon lämmön tunteen, joka levittäytyi hitaasti alaspäin. Hän tunsi poskiensa punehtuvan kevyesti ja hengityksensä kiihtyvän. Lämpö levisi hänen koko kehoonsa. Hän painautui naisen syleilyyn uudestaan suudellen tätä kiihkeästi.

Tifa tunsi naisen rintojen painautuvan omiaan vasten. Hankaus sai hänen olonsa vain kiihottuneemmaksi. Naisen kädet hyväilivät hänen selkäänsä kuin kutittaen ja painoi huulensa sitten hänen kaulalleen imien hellästi. Tifa huokasi ääneen. Kukaan ei koskaan ollut koskettanut häntä siten, niin hellästi, mutta yhtä aikaa niin vaativasti. Kosketuksessa oli jotain paljon herkempää kuin yhdenkään miehen kosketuksessa.

Tifa tarttui naista kevyesti kasvoista ja veti ne lähemmäs itseään. Hän näykkäisi naisen alahuulta varovaisesti ensin yhden kerran ja hyvin pian uudestaan. Nainen painoi hänet aivan kiinni itseensä ja suuteli häntä. Naisen huulet maistuivat vadelmalle. Tifa vastasi tämän suudelmaan sellaisella kiihkolla, jollaiseen ei ollut koskaan uskonut pystyvänsä. Varovasti hän ujutti kielensä naisen huulien välistä. Hän tunsi rintaansa vasten naisen kiihtyvät sydämen lyönnit ja tarrautui tähän kuin hengenhädässä.

Viimein hän irtautui kuumasta syleilystä hetkeksi ja potki maiharit jaloistaan. Hän tarttui naista kädestä ja lähti johdattamaan tätä kohti huoneen nurkassa olevaa hissiä.
”Tule”, hän kuiskasi ääni käheänä. Nainen seurasi häntä hissille ja painautui hänen selkäänsä vasten, kun hän käänsi hissin vipua päästäkseen alakertaan. Hän tunsi naisen käsien haparoivan pimeässä toppinsa alle ja työntävän hän rintaliiviensä ohuen kankaan syrjään. Naisen sormet nipistelivät hänen, koko ajan kovemmiksi muuttuvia, nännejään samalla, kun tämä suuteli hänen niskaansa.

Hissi tömähti alakertaan, ja Tifa kääntyi ympäri. Alhaalla oli niin pimeää, ettei hän nähnyt mitään, mutta hän tunsi naisen kuuman hengityksen. Hieman haparoiden hän alkoi availla nopeasti naisen mekon nappeja. Niitä tuntui olevan miljoona, mutta lopulta mekko kuitenkin valahti lattialle. Samalla hetkellä kuului kaksi kolahdusta. Naisen maiharit tömähtivät puulattialle.

Nainen siirsi kätensä Tifan olkapäille ja liu’utti niitä alaspäin siirtäen tämän henkselit pois niiltä. Hitaasti hyväillen tämän käsivarsia hän siirtyi kohti lantiota. Hän näpräsi nopeasti Tifan vyön auki, samoin hameen vetoketjun ja päästi sitten hameen putoamaan tämän nilkkoihin.

Tifa astui pois hameestaan ja kiskoi toppinsakin pois yhdellä ainoalla sulavalla liikkeellä. Sitten hän tarttui naisen käteen ja lähti johdattamaan tätä toiseen alakerrassa sijaitsevaan huoneeseen sytyttämättä valoja. Huoneessa hän kaatoi naisen pehmeälle sängylleen ja istui itse tämän päälle. Hän tunnusteli sormillaan naisen kasvojen kauniita piirteitä. Hän hyväili tämän silmäluomia ja nenänkaarta. Sitten hän hipaisi etusormellaan tämän huulia. Nainen imaisi välittömästi sormen suuhunsa, eikä Tifa voinut muuta kuin henkäistä nautinnosta.

Nainen tarttui Tifaa kiinni lantiolta ja kaatoi tämän viereensä sängylle. Hän vei kätensä tämän selän taakse ja avasi näppärästi rintaliivien hakaset vapauttaen Tifan kauniin pyöreät suuret rinnat. Hän kumartui hieman eteenpäin suutelemaan vuoronperään tämän kumpaakin nänniä. Tifa haukkoi henkeä tuhansien pienten aaltojen lyödessä läpi hänen ruumiinsa. Naisen huulet liikkuivat alaspäin hänen vatsaansa pitkin pysähtyen suutelemaan hänen napaansa. Tämän kädet hyväilivät hänen kylkiään ja lantiotaan.

Tifa tunsi naisen kiskovan hänen alushousunsa pois ja painavan huulensa siihen kohtaan, missä hänen karvoituksensa alkoi. Naisen sormet hyväilivät hänen sisäreisiänsä ja siirtyivät sitten hieman ylöspäin. Etusormi painui kiduttavan hitaasti hänen sisäänsä, sitten myös keskisormi ja lopulta vielä nimetönkin. Tifa huohotti ääneen. Hän kohotti lantiotaan naisen kättä vasten anovasti. Kun nainen vielä painoi peukalonsa hänen klitoriksensa päälle ja pyöritti sitä hieman, hän ei enää kestänyt. Kuumat aallot löivät tuhannesti hänen ylitseen hukuttaen hänet jonnekin kaukaisuuteen. Hän tunsi naisen suutelevan vatsaansa ja siirtyvän hitaasti alaspäin. Ensimmäinen pehmeä kosketus kielellä oli kuin tulivuoren purkaus. Tifa syöksyi hurjaa vauhtia ylös kohti tähtiä polttavaan aurinkoon. Sitten tuli rentouttava pimeys, ja raukeus valtasi hänen kehonsa. Hän tuskin tajusi naisen suutelevan, hänen makunsa huulillaan, häntä...

***

Tifa heräsi myöhään yläkerrasta kuuluvaan kolinaan. Kauhuissaan hän muisti, että Barret oli luvannut tulla tapaamaan häntä tänään. Hän haparoi hämärässä lakanaa vierellään. Hän tunsi piston sormessaan ja parahti kivusta. Nopeasti hän nousi istumaan ja työnsi sormen suuhunsa. Haavasta valuva veri kostutti hänen kielensä. Hän ojensi toisen kätensä ja sytytti yöpöydällä olevan lampun. Sängyllä hän vierellään oli vain tulipunainen ruusu. Nainen oli poissa.

Hymyillen Tifa nousi sängystä ja pukeutui nopeasti. Sitten hän poimi ruusun käteensä ja lähti yläkertaan. Barret istui tiskillä ja katsoi ihmettelevästi nuoren naisen punertavia poskia ja etäistä hymyä.

Tifa otti hyllystä yhden korkean lasin ja kaatoi siihen vettä. Hän asetti ruusun lasiin ja lasin tiskille. Sitten hän kääntyi ystävällinen ilme kasvoillaan Barrettiin päin.
”Niin, sinä halusit puhua jostain”, hän sanoi hämmentyneelle miehelle. Barret rykäisi ja nyökkäsi sitten:
”Löysin meille sopivan miehen räjäytysoperaatioon”.