Eräs huomattavimmista tämän hetken poliittisista ongelmista Suomessa on äänestämättömyys. Kansalaiset, etenkin nuoret (n. 18-30-vuotiaat), jättävät nykyään huolestuttavan usein äänestämättä niin kunnallisissa kuin eduskunta- ja presidentinvaaleissa, europarlamentista puhumattakaan.
Äänestyskäyttäytymistä tutkittaessa on voitu panna merkille muutamia yleispäteviä seikkoja. Toisin kuin voisi luulla, äänestämättömyys ei useimmiten liity esimerkiksi sosiaalista statusta osoittaviin seikkoihin kuten koulutus- ja tulotasoon, asuinpaikkaan ja ammattiin, vaan pikemminkin syystä tai toisesta aiheutuneeseen syrjäytymiseen, työttömyyteen ja kotona opittuun äänestämättömyyden tapaan. Äänioikeutensa käyttämättä jättäminen ei tutkimusten mukaan ole myöskään merkki laiskuudesta, vaikka tämä tuntuu olevan vallitseva käsitys asiainlaidasta, vaan se on selkeä merkki vahvasta mielipiteestä.
Yleisimmät mahdollisen äänestämättömyyden syyt käyvät yksiin jokaisessa asian tiimoilta tehdyssä kattavassa tutkimuksessa:
- äänestäjä on tyytymätön poliitikkojen toimintaan ja politiikkaan yleensä, häntä saattaa vaivata luottamuspula valtion toimia kohtaan
- sopivaa ehdokasta ei löydy - joko sellaista ei ole tai tiedotus heistä on liian vähäistä
- puoluekanta ei ole varma - joko sopivaa puoluetta ei löydy tai tiedotus niistä on heikkoa
- äänestämisellä ei tunnu saatavan aikaan itselle mitään hyötyä
- yksi ääni ei olisi merkinnyt mitään vaalien lopputulokseen - tunne siitä, ettei kykene vaikuttamaan äänestämällä
- äänestäjän edellisetkään toiveet eivät ole toteutuneet, esim. eduskuntaan päässyt edustaja ei olekaan tehnyt mitään työttömyyden eteen
- äänestäjä haluaa protestoida politiikkaa vastaan
Viimeinen mainituista mahdollisen äänestämättömyyden syistä on selvästi merkittävin: politiikan kulku ei miellytä, ja siten turvaudutaan niinkin radikaaliin vastustuskeinoon kuin omasta äänestään ja sitä mukaa vaikutusmahdollisuuksistaan luopumiseen seuraaviin vaaleihin asti. On hälyttävää, etteivät kansanedustajat ole saaneet asiaan muutosta, sillä niin kauan, kun tulevaisuuden päättäjät eli nuoret eivät suostu sekaantumaan politiikkaan, kansan todellinen mielipide ei tule esille eikä poliittinen tilanne tule edistymään oikeaan suuntaan. Mikäli niinkin suuri osa väestöstä kuin 18-30-vuotiaat, ja nykyisin myös suuri osa keski-ikäisistä, ei tunne voivansa vaikuttaa maansa asioihin, ei kaikki ole kohdallaan. Oravanpyörä - poliitikkojen odotetaan kannustavan kansaa äänestämään mutta näin ei tapahdu, ja siksi kansa ei äänestä - pyörii pysähtymättä.
Äänestämättömyydessä on nuorten kohdalla hyvin pitkälti kyse juuri protestoinnista – ja yllättäen myös vaikuttamisesta. Nuoret haluavat ongelmaan kiinnitettävän huomiota, ja nykyisessä laajuudessaan huomiolta ei voi välttyä. Politiikan toimimattomuus ei kuitenkaan ole tukahduttanut nuorten vaikuttamishaluja. Puolueisiin liittymisen sijaan he suuntautuvat nykyään maailmanlaajuisiin yhteisöihin, kuten Greenpeace, ja harppaavat byrokratian yli suoraan tekoihin ja tuloksiin. Vaikuttaa siis siltä, että puolueisiin keskittyvä poliittinen elämä on vanhanaikaistunut, ja nuori polvi kaipaa välittömämpiä keinoja maastaan huolehtimiseen.
On myös tullut esiin, että äänestäjien mielestä kansanedustajat edustavat enimmäkseen itseään ja omia mielipiteitään, eivät kannattajiensa ja tukijoidensa toiveita ja tarpeita. Usein uuden eduskuntatulokkaan pyrkimykset jäävät vain pyrkimyksiksi, ja taustavoimien kuunteleminen jää vähälle. Todelliseen kansanedustukseen tarvitaan elämänkokemusta ja elämän mukanaan tuomaa viisautta. Tämä seikka on valitettavasti jäänyt huomiotta, sillä puolueet yrittävät nykyjään saada riveihinsä erityisesti nuoria ehdokkaita ikäisiään äänestäjiä houkuttelemaan. Nuorilla aikuisilla on kuitenkin perinteisiä arvoja ja periaatteita joista he pitävät kiinni, ja he haluavat mielipiteitään edustamaan pätevän edustajan. Eduskunnan yhä nuoreneva ilme jää toimimattomaksi muoti-ilmiöksi.
Ongelmallisen dilemman aiheuttavat myös eduskunnassa kauan vaikuttaneet kansanedustajat: heillä on usein halu pysyä eduskunnassa, ja tämä tekee heidät riippuvaisiksi yleisestä mielipiteestä. He valitsevat edustuksessaan keskitien miellyttääkseen mahdollisimman monia, ja näin tärkeimmät, vaikeimmat ja selkeätä, jopa jyrkkää kantaa vaativat aloitteet jäävät vaille edustusta. Nykyajan nuoret juuri odottavat eduskunnalta tehokasta toimintaa, tuloksia, ja näin tyytymättömyys kasvaa – lisäten protestiksi äänestämättömyyslukuja.
Lähteet:
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/18.kesakuu/VAJE2499.HTM
http://www.hel.fi/tietokeskus/tutkimuksia/uusipolitiikka310501.html
http://www.minedu.fi/nuora/sbluku6.html
http://www.lappeenranta.fi/henkilosto/Matti%20Klinge.htm
