ANTTI L.-R. KOTISIVUT / ANDREAS L.-R. HOMEPAGES

The Sweet : Kimallus Ei Himmene

• Alkuperäis kokoonpano: Brian Connolly: laulu ; Andy Scott, kitara; Steve Priest: Basso, laulu; Mick Tucker: rummut
• Sweet perustettiin 1968. Alkuperäinen nimi oli the Sweetshop, mutta sen niminen bändi oli jo olemassa, joten pojat lyhensivät sen the Sweet:ksi. Vokalisti Brian Connolly yhdessä rumpali Mick Tuckerin kanssa olivat toimineet kokoonpanossa Wainwright Gentleman. Tässä ko bändissä toimivat myös aikaisemmin sittemmin Deep Purplessa vaikuttaneet Ian Gillan sekä Roger Glover. Wainwright Gentleman ei kuitenkaan levyttänyt yhtään levyä ja sekä Brian että Mick turhautuivat hommaan ja päättivät muodostaa oman yhtyeen, ja näin sai alkunsa yksi suurimmista menestystarinoista brittipopin saralla.
• Brian Connollyn ja Mick Tuckerin lisäksi bändiin saatiin basistiksi Steve Priest, joka oli soitellut aiemmin the Coundown:ssa ja elannokseen teki hommia autokorjaamolla. Kitaran varressa oli Mickin kouluajan kaveri Frank Torpey. Torpeyn lähdettyä -69, hänen paikalleen pestattiin Mick Stewart. Pojat hankkivat kokemusta maaseutukierroksilla ja onnistuivat hankkimaan ensimm. levytys sopimuksen Parlophone levymerkin kanssa. Slow Motion oli ensisingle, jota seurasi Lollipop Man. Kummatkaan singlet eivät myyneet ja the Sweet joutui vaihtamaan levy-yhtiötä. Fontana merkille tehtiin kaksi seuraavaa raitaa; All You Ever Get From Me ja Get On The Line. Näiden sinkkubiisien ei onnistunut myöskään vakuuttaa britti kuulijoita sen enempää. Bändin sisäinen tilanne ei myöskään ollut paras mahdollinen ja kitaristi M. Stewart oli jo irtautumassa remmistä. Brian ja kumppanit hakivat kiivaasti hittiä, jolla bändi saisi edes vähän jalansijaa britti listoille. Mick Tuckerin oli kuitenkin onnistunut tutustua erääseen henkilöön, joka tulisi vaikuttamaan suuresti eri yhtyeisen aikaansaannoksiin. Tuo mies oli Phil Wainman. Wainmanin luokse saapunut Mick sai ensi töikseen kuultavakseen joukon demonauhoja, jotka oli tehnyt kaksikko nimeltään Mike Chapman ja Nicky Chinn. Mike oli Australiasta Lontooseen muuttanut sävetäjä nikkari, joka tavattuaan Philin ja Nickyn, etsi kuumeisesti bändiä, jolle heidän sävellyksensä sopisivat. Mick kuunteli tovin biisejä ja yksi muiden yli oli löytynyt. Se oli Funny Funny. Siitä tulisi varma hitti, totesi Tucker myöhemmin. Nyt vain oli asiat niin, että the Sweet oli ilman kitaristia, Mick Stewart oli lähtenyt ja paikka kitaristille oli vapaa. Samaan aikaan nuori mies nimeltään Andy Scott oli vailla työtä. Andy oli soitellut erilaisissa heavy kokoonpanoissa kuten Mayfield`s Mule ja Elastic Band, mutta nyt ei kyvykkäälle kitaristille ollut vähään aikaan liiennyt hommia. Andy kuitenkin huomasi, että eräs bändi etsii kitaristia ja niinpä hän päätti ottaa yhteyttä Mick Tuckeriin. Mick ja Steve olivat jo lopen kyllästyneitä kuuntelemaan eri soittajia, kunnes Andy ilmestyi paikalle. Andyn kitaran revitys ynnä soittonäytteet lukuisista biiseistä antoi ymmärtää, että vihdoin viimein kitaristi oli löytynyt. Jopa Steve, joka taisi olla ottamassa sikeitä heräsi Andyn soittoon. Se on siinä Steve ja Mick toesivat. Paikka kuuluu sinulle Andy.
• Osa 1. Menestyksen vuodet 1971-1978 / Purkkaa & Jytää. Andy Scottin liityttyä Sweet´iin alkoi tapahtua. Brian, Mick ja Steve olivat tehneet ensimmäisen levytyksen Funny Funny yhdessä Chinn/Chapmanin kanssa. Huomioitavaa on,että pojat eivät soita itse ko biisillä ollenkaan, vaan studiomuusikot hoitavat soittopuolen. Näin siksi, että kitaristi puuttui ja se,että Nicky ja Mike eivät luottaneet Mickin ja Steven kykyyn soittaa levyillä, mikä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, kuten Mike Chapman myöhemmin huomasi. Funny Funny siis äänitettiin 15.7.-70 ja se nousi 13:lle brittilistoilla. Singlen B pulelle tuli poikien oma sävellys You`re Not Wrong For Lovin`Me, jossa myös Andy oli jo mukana. Mainittakoon tästä ko biisistä, että se oli yksi Sweet`in bravuuri numeroista heidän Live esityksillään kautta koko uran. Seuraava singleraita julkaistiin keväällä -71. Helppo muistaa nimi ja sävel; Co-Co otti ja iski suoraan tajuntaan nousten Britanniassa 2:ksi TOP 10 listoilla. Se oli shokki, kertoi Brian Connolly myöhemmin eräässä haastattelussa. Mutta Brian & Co. eivät vielä osanneet kuvitellakaan mitä oli tulossa. Tämän jälkeen pojat päättivät julkaista vanhan singlen All You Ever Get From Me uudelleen, mutta se ei ottanut menestyäkseen yhtään paremmin kuin kolme vuotta aiemmin. Jottei tulisi sekaannusta heidän levy-yhtiöstään, niin Phil Wainmanin nyt ryhtyessä tuottamaan Sweet`in musiikkia, he olivat solmineet levytyssopimuksen RCA levytysfirman kanssa. Koska Andy, Brian, Mick ja Steve olivat nyt löytäneet sen mitä he jo vuosia olivat janonneet, oli rauta pidettävä kuumana. Kesällä -71 levypuotien hyllyille ilmestyi uusi single Alexander Graham Bell; tämä kunniaa, puhelimen keksijälle tarkoitettu biisi nousi listoille, vaan jääden jonnekin 30:lle huonommalle puolelle. Kappale itsessään ei ole huono vaan päinvastoin muistuttaa the Beatles tuotantoa -60 luvun loppupuolelta. Tanssibiisiä siitä ei kuitenkaan saanut tekemälläkään. Loppu vuodesta -71 Sweet julkaisi uuden singlen Poppa Joe, joka ponkaisi listoille, päästen TOP 20:nen paremmalle puolelle. Tästä biisistä tuli suurempikin hitti mm. meillä Suomessa ja eritoten Länsi-Saksassa, jonka Sweet omi myöhemmin itselleen melkein kokonaan. Sweet ei ollut tehnyt vielä ainuttakaan LP:tä, jos nyt ei sitten katso The Pipkins-yhtyeen kanssa yhdessä julkaistua Gimmee Dat Ding albumia v:lta -71. Yhdessä Nickyn. Miken ja tuottaja Phil Wainmanin kanssa lähdettiin purkittamaan ensimmäistä albumia, joka sai hauskalta kuulostavan työnimen Funny Funny How Sweet Co-Co Can Be. Tältä LP:ltä löytyy aivan upet biisit kuten Tom Tom Turnaraund, Sunny Sleeps Late, Santa Monica Sunshine unohtamatta Funny Funny tai Co-Co:ta. Voidaan kuitenkin sanoa, että ko albumi on myös ns. kokoelma vuosilta -70-71, mutta materiaaliltaan täyttä tavaraa. Albumi julkaistiin vuoden -71 loppupuolella ilmeisesti joulumarkkinoille. Näinä aikoina Sweet kierteli myös paljon keikoilla ja pistäytyipä täällä Pohjolassakin. Suomen ensimm. keikka oli täysin OK. Ohjelmistoon kuului niin Chinn/Chapman tuotantoa kuin poikien omaia sävellyksiä, jotka eivät todellakaan häpeä CninniChap biisien rinnalla. Ja mitä tulee soittopuoleen, niin kyllä Sweet soittaa osasi, sen kyllä monet saivat itse huomata. Sweet todellakin teki rundeja tiheään tahtiin. Saksa, Beneluxmaat, muut keski ja jopa itäeuroopan maat, puhumattakaan Pohjoismaista tulivat bändille tutuiksi. Seuraava single, hieman härskiltä nimeltä kalskahtava Little Willy ponkaisi keväällä -72 4:lle TOP 10 listoilla .

LINKIT

The Sweetfan`s Homepages
kuvia
seuraava sivu
sweet: photoalbum
kolmassivu

Antin kotisivuille on hauska tulla ja jotain mielenkiintoista voi löytyä. Kaikkea mistä pidän tai olen pitämättä, voit löytää ko sivuilta.****** It`s nice to visit my homepage. You can find something interesting too. There is everything I use to like or dislike. That all You may find on my homepage.