Luovan torpassa oli riihi myös jo varhain 1800 –luvulla siitä on kuva vuonna 1906, jolloin torpassa asuivat Tammistot, kyseinen riihi näkyy perhepotretissa. Riihi oli 2-parsinen, jossa oli siis ala- ja yläparsi. Riiheen mahtui kaikkiaan 25 jalkaa (ilmajoen mallin mukaisia 14 lyhdettä) Teuvalainen malli oli 13-lyhdettä, jotka kuvasivat opetuslapsia ja suojaava hattu lyhde oli kuvaukseltaan Jeesus, suojaten näin opetuslapasia. Riihi oli pienehkö jo sitten 30-luvun tarpeisiin ja siksi sitä alettiin muuttaa uudemmaksi.

Vanhan rakenne sisälsi riihiosan ja luuva-osan, jossa oli ns. ruumennos alla eli noin 2m korkealla oleva lattia, että alla pystyi kulkemaan luuvan lattiassa oli luukku, josta ruumenet pudotettiin ruumennokseen. Luuvan jatkeena oli olkilato, joka oli hirsinen ja vielä hyväkuntoinen, joka siirrettiin sitten uuteen parannettuun riiheenkin.

Uusi riihi sai vauhtia, kun kesällä 1932 Viljo Hakola huusi huutokaupasta, joka pidettiin Karijoen Ylikylässä ns. Känälän kaupungissa, uudehkon hirsikehän, joka oli palvellut navettana siihen saakka. Perikunta myi Santaharjun Jussin jäämistöä ja se sitten tuli Luovankylään tällä tavoin, samasta huutokaupasta oli myös öljylamppu, joka aiheutti tulipalon Alangossa..

Riihi rakennettiin kuitenkin kesällä 1933 ja samalla se siirrettiin uudelle tasaisemmalle paikalle. Riihi oli suurempi nyt kuin aikaisempi ja sinne mahtui kaikkiaan 40-jalkaa ja tämäkin oli kaksiparvinen riihi.

Uudistettuun riiheen rakennettiin myös röytä koko mitaltaaan etupuolelle. Riiheen mentiin sekä etupuolelta, röydän alta, että luuvan puolelta ovesta. Tässä rakenteessa ei ollut ns. ruumennosta vaan ainoastaan korkeat kynnykset, kuten riihessä tulee ollakin, että lämpö pysyy myös alhaalta riihessä. Kynnykset olivat noin 80 cm korkeat. Röydän puoleinen ovi oli puoliovi ja luuvan puoleinen täysmittainen ovi.

Riiheen kuului sisäänlämpiävä kiuas, joka oli savella muurattu rakenne. Tyypillinen polttoaine oli koivuhalko, mutta taitoa kuumentamisessa tarvittiin, ettei tule liian tuliseksi. Savu pääsi päätyluukusta (räppänästa) ja raoista ulos tarvittaessa.. Enimmäkseen riihessä kuivattiin ruista, mutta myös siemenviljaksi tarvittu ohra ja kaura.

Pitkät oljet (ruis) tarvittiin tietenkin kattovärkkinä ja tämä riihen vaikutus oli katto-oljille ehdoton, koska se tappoi oljista erilaiset lahottaja itiöt ja katto kesti huomattavasti pidempään riihikuivatusta oljesta. Myös kotitalous käytti pitkiä olkia sängyn kolttina (= olkipatjana). Muut oljet käytännössä, samoin kuin ruumenetkin, syötettiin naudoille ja käytettiin karsinain ja floorin (=lantakouru) kuivikkeina.

Kun riihi oli päässyt noin 2-3 vuorokauden kuluttua riippuen kosteudesta. Lyhteet otettiin parsilta ja lyötiin nurkkaseinään riihessä, hyvä lyöjä teki puhdasta jälkeä, niin ettei jyviin jäänyt paljon olkia. Seuraavaksi lyhde heitettiin luuvan puolelle, jossa sidekin avattiin ja levitettiin luuvan lattialle ja siinä varstoilla klupuriihittiin ja kolomuusta tai vastaavaa tryskättiin. Joissakin taloissa kepakoitiin, mutta molempia menetelmiä käytettiin Luovankylässä.Ympäristö oli hyvin pölyinen ja riihimiehet olivat mustia päivän jälkeen ja valmiita saunaan .

Luuvasta heitettiin oljet olkilatoon ja pitkät oljet takaröytään, joka oli myös räystään puolelta laudoitettu. Pitkät oljet pantiin suuriin lyhteísiin odottamaan katolle laittoa. Takaröyrässä säilytettiin myös kylän harvoista puurunkoisista tappureista, joka oli siis ensimmäinen koneellistamisaskel jyvien irrotukseen.

Saadut jyvät kerättiin riihestä ja luuvasta ja heitettiin seinään (viskattiin) , jolloin moskat putosivat ennen seinää ja näin jyvät edelleen puhdistuivat. Tai sitten käytettiin käsikäyttöistä viskuria puhdistukseen, jolloin akanat ilmavirran vaikutuksesta lensivät kaus pois ja painavat jyvät jäivät viskurin alle. Nuukasti jyvät kerättiin talteen ja harjattiin lyhteen tyvellä ja koottiin säkkeihin..

Tässäkin riihessä kuivattiin myös pellavia. Liotuksen ja aitakuivauksen jälkeen pellava tuotiin riiheen kuivamaan samoin myös kessu, jota sodan aikana viljeli myös Hakolan isäntä, Havannaa taisi olla merkiltään. Eräänä tällaisena syksynä Aino Hakola, Linne Hakola Aune Hakola, Valma Luopa (aiheesta on kuva ollut Teuvan joulussa) Ensin loukuttivat pellavaluun sitten klihtasivat luut pois. Ja kun kahvitauko tulivat menivät tupaan, jonne tuli vieraitakin Fiina Jokipii ja Linne Pollari. Siinä juhlakahvia juotaessa raitilla kulki kaksi poikaa isompi ja pienempi ja naiset tunsivat heidät. Jonkin ajan kuluttua nuoret naiset lähtivät takaisin työmaalle, mutta mitä savu nousi synkkänä riihen katon läpi. Äkkiä yksi palasi taloon ja käski kaikkien tulemaan nopeasti ja selitti vasta ulkona mitä kiire en syy on. Älysivät kuitenkin olla aukomatta ovia ja paikalle tuli sattumalta miesväkiäkin ja saatiin ketjuun ja läheisestä ojasta lunta ja vettä tuleen, kun olkikatto oli saatu hieman auki.

Sammutus onnistui ja vahingot jäivät suhteellisen pieneksi. Naiset arvelivat, että pojat olivat tietoisia kessuista ja se oli syy tapahtuneeseen. Miespuolisia paikalle oli ehättänyt ainakin Tauno Ojala oijeti Luovannevalta, Kalle Jokipii ja Samppa Raittila. Itse isänta, postinkantajana, oli postissa, kirkolla asti, hevosella. Päivä oli itsenäisyyspäivä, jolloin Ketomäkiset muuttivat Jokipiistä Luopaan.

Riihi korjattiin ja parivuosikymmentä myöhemmin riiheen oli tehtävä katto, koska olkikatto oli loppu. Se päätettiin tehdä päreistä. Oman kylän pärehöylä ei ollut enää toimintakuntoinen 1961, vaan oli lainakone Karijoelta Nevalan Antin kohdassa siellä tehtiin päreet kattoon ja silloin tutustuin päreen tekoon, kun Antti Nevala kokeili kuinka päre syntyy ja syntyihän se, lopuksi jäi vain kolmikulmainen kapula. Pärepuu lienee ollut mäntyä ja kattokökkä (= talkoot) pidettiin ja mekin pikkupojat olimme kökässä kantamassa päreitä katolle ja tietenkin kotikalja teki kauppansa samoin kuin lätyt ( = letut, ohukkaat).

Riihen käyttö kuitenkin tämän jälkeen jäi melko vähäiseksi, kun puimurikausi alkoi tulla ja itsesitojankaan tultua riihikuivausta ei juuri harrastettu ja kumma kyllä, rukiin viljelykin väheni aivan minimaalliseksi, mutta se on toinen tarina.

Riihi nuokkui jo viimeisinä aikoina melko huonokuntoisena paikallaan ja alkoi osoittaa lahoamisen merkkejä. Pisteeksi iin päälle tuli pääsiäinen 2001, jolloin se sai ansaitun lopun karatollana (pääsiäisvalakia). Komeasti se lähti liekit olivat korkeat ja kuumat.

Ahti H