Kasetti 4A                O.Simelius  17.6.1994              1/4A

 

 

- Mitä niitä nimiä nyt oli?

 

* Kukkamäki

 

* Se on ollu mun paappa.

* Kukkamäen Juuksi ja Sanna on asunu siinä kun Yli-Hakalan Hiljan taloo on siinä ollu mutta pikkuusen toisapäin. Siihen on rakennettu uus talo. Sitte siinä oli siinä, siä ei enää ookkaa sitä tupaa mutta Kuortalakki oli heinätöis siinä Loukajalla jokka ny tuli Hiljan ta­lolle, siinä oli sellaanen tupa johna asuu tuo Heilu-Konstu. Mä oon ollu ihan pieni kun mä muistan ku ne asuu siinä. Siitä kun oli se Kukkamäki johna nyt on Yli-Hakala, niin mentiin pieni pala sinne puskikkohon.

 

* Niin tänne oikialle ku näin siitä mennään.

 

* Joo, pikkasen eteenpäin ja sinne puskikkohon.

 

* Jokirannas ne oli sen peltoja siinä, se pieni pelto siinä.

 

* Mä en sitte muista niitä ihmisiä kun hämärästi, pikku-Allun ja se oli sitte Ahtolan luhtatupana se tupa mikä niiltä jäi, niin sitä piti sitte Ahtolan Hakalan Antti mikä ny asuu kirkolla, niin luhtatupana ku sillä oli ne maat siinä jokka oli Yli-Hakalan Hiljalla ja niillä oli. Emmä muita siinä sitte tiedä. Sitte on ollu kuule siinä johna Urmalan talo on nyt, niin toisella puolen tietä on ollu, mutta mä en tiedä niistä.

 

* Eikö se oo ollu siinä sen Kukkamäen, sen Amalian ja niiden koto. Onton Amalian. Onton Amalian ja Peuran paapan.

 

* On voinu olla.

 

- Entäs sitte Virtaset oli vielä.

 

* On ollu kyllä mutta mä en ainakaa oikeen tiedä niistä mitään.

 

- Siitä oli sitte vielä ollu yksi talo, olisko se sitte ollu siitä alaspäin, kuinka te muistatte sen.

 

* Se Mäkelä. Nykyisen Ervin plassilla.

 

- Mutta oisko ne Virtaset ollu eripaikassa ku Mäkelä?

 

* Sitte on ollu Mäkelän Juha ja siellä johna Ervin taloo oli. Siellä on asunu Mäkelän Liisa ja Juha.

 

- Mikä se Fanni sitte oli?

 

* Se oli joku muu.

 

* Se oli Harju niiden sukunimi oikeen.

 

* Ja niiden koto, jos se oli Pollarin Vihtorin emännän äiti?

 

* Joo, on.

 

- Että ne on niitä Harjuja sitte.

 

                                                             2/4A

 

* Emmä tiedä, ainaki Hilma sanoo että sen äideen koto on ollu Tarkan kohdas. Ja että sen nimi oli Harju. Ja sitte Eemeli Tarkan kohdas.

 

* No mikä se oli sitte se joka peljänny oli ja näkyjä näki. Mikäs se ämmä oli?

 

* No se oli justiin se Mäkelän Juha ku se kuoli ja sitte se Liisa jäi siihen niin sitte se muka kummitteli se Juha. Että sitte kolkutteli siellä. Valtasaaren Hiltaki sitte oli siellä joskus yötäki, mä muista ku mä olin kakara ja tietysti peloissani että kun tuollaasia kummi­tuksia liikkeellä. Hilta oli sanonu että mitää ei kuulunu. Mutta aina siä jotaki muka oli, krapsutti kokis ja. Ja se oli kauhiaa ku Leante­ri oli sitte, Salmen Leanteri, Leanteri meillä sitte pruukas olla ehtoosin, miehet istuu ja tuli, vanhoja kaskuja kertoo ja aina ne puhuu jotaki kummituksista. Ne toimitti että ku kirkonmaallaki Valt­tua peljäteltiin sitte siä kirkonseinustalla oli valkosia haamuja ja Valttu kulki sitte siinä. Se Valttu asuu Lossanmäes, täällä vasemmal­la puolella kun se mettä loppuu, Valtun Oskari ja se oli sellaanen pelkoonen ja sitä aina peljätettiin. Sitte isä ja Leanteri ja Vähämä­en Jussi, mutta ei Jussi paljoo toimitellu, istuu ja jalkaa heilutte­li. Ja nikkaroitiin tuvas, aina tehtiin astioita ja päreitä, koppia ja se oli ennen sellaasta. Ja sitte miehiä tuli ja sitte praatattiin ja polteltiin piippua ja tupakkia sitte sellaasella hakkurilla, kes­sunhuhmare, sellaanen näin leviä terä ja se oli niinku kirvo.

 

* Sellaanen kun voita kirnuttiin ennen.

 

* Mutta se oli erilaanen.

 

* Joo, mutta se oli suuree vain.

 

* Se oli tukeva se pönttö mihnä niitä hakattihin.

 

- Oliko se yhtä puuta vain?

 

* Ei, niitä tehtiin.

 

* Sitte se oli sellaanen, sellaanen terä millä lyötiin murskaksi. Vähä niinku ojapiilu. Ja sillä sitte jauhettiin ne tupakit. Ja vil­jeltiin sitte johnaki kartanon takana ja saunan seinustalla ja mihnä kulloonki. Mutta ne oli tosi hallanarkoja ne kessut.

 

* Oon minäki kessuja pannu tuos Luovannevalla silloon, jokirannas. Mulla oli kessuja silloon kun sai kovan hinnan kessuusta silloon sodan jälkeen. Ne oli oikeen sellaasia puolen metrin mittaasia.

 

- Oliko se siemen sitte oikeen kessun siemen?

 

* Oli, sitä sai kaupasta. Tuolta oli Äystööltä se Järvistön Lauri siä niitä paljo kokos kans. Karijoeltaki oli ostajia. Mulla ne onnistuu kyllä aika hyvin. Oli lämmin vesi niin sai kastella sitte. Kauniston Jussi mulle sitä sanoo että paa Onni sinne kessuja, kun niistä niin kovaa maksettiin, se oli aiva huippuhinnas se kessu.

 

- Muistaksä että siinä olis ollu jotain päremyllyä siinä ojassa? Siellä sun kotos lähellä.

 

* Emmä muista.

 

* Eikö se ollu siinä justiin siinä Onton työnä.

 

                                                             3/4A

 

* Se voi olla siinä Urmaan toisella puolella. Aiva niinku hämärästi rupiaas muistamaan.

 

* Enoo, Valtasaari, siitä puhuu.

 

- Onko se joki vähä tai oja vähä eri paikas kun ennen?

 

* On pikkuusen tuonnenpana, Eeron puolelle päin nykyysiin. Se on tullu ennemmin tänne Urmaaseen päin paremmin. Enoo ja isä tapas niis­tä puhua, kun mun on ollu äitee Kukkamäestä, Valtasaari oli sen veli. Mä oon ollu mummunki aikana siinä Kukkamäes. Mä muistan ku se oli pyhäaamu niin siä oli pyhäkoulu. Onkohan Sanni vai Lempi ollu silloon siinä. Mä oon ollu 6 - 7 vuoden vanha silloon ku mä oon ollu. Kukka­mäen Samppaki silloon eli viä. Emmä ainakaan ketään muita muista, Uunon mä muistan ja sen Uuro -vainaan kun se pyörällä ajeli sitte. Ku se aina pyörällä ajeli ja me sitte sinne mamman tuvan porstuaan niin lujaa pihalta mentiin kun sen piti meidän mukana ajaa pyörällä.

 

* Isä oli kauan pyhäkoulun opettajana ja sitte se oli ruumiiden vei­saaja. Se on varmaan ollu isoisällekki veisaamas. Sillä oli hyvä laulunääni ja sitte lauantaiehtoosin kun oltiin saunas ja sitte se istuu keinutuoliin ja katteli niitä virsiä valmisti jokka hän veisaa sitte vainajalle. Se oli Raittilan Jaakolle, se oli kevät kun se kuoli ja Jokipiin se oli se Amalia varmaan, Kassun emäntä. Kaikille vanhoolle jokka ny kuoli kyläs.

 

* Se oli vähän niinku Luovan Niilo on ollu sen jälkeen.

 

* Ja kun ruumiit pidettiin kotona riihes, sitte kotua lähdettiin viemään. Isäki oli, ku se oli elokuu kun se kuoli, niin Seiti sitte siivos tallin sitte hyväksi, pesi joka paikan ja isän oli siellä sitte. Että se oli vähä niinku kylmees.

 

* Niin, ei talvella mitään mutta kesällä oli vaikeuksia. Ja piti sen viikon ainaki pitää. Jäitä oli, mutta niitäkää ei ollu kaikille saa­tavana. Mies on aiva musta, kun se tuotiin rintamalta kun kaatuu mies niin viereltäki niin hetken päästä kun kattoo niin aiva rupes mustu­maan. Kahden tunnin päästä oli aiva musta.

 

* Mulla on yks hauska juttu jääny mieleen nuoremmista kun Leanteri otti joskus huppelihin ittensä ja se sitte oli tehny koppia ja se oli sitte mä en tiedä oliko sillä sitte kotona viinoja ja sitte se tuli siitä ku menöö se luoma siitä, tuli oieti sitte meille siitä ja sillä kaatuu pyörä ja sitte se meni pyörien sitä, kun siihen luomahan viet­ti se töyrä, niin se meni pyörien silmäklasiinensa sinne jokehen. Se tuli meille loppujen lopuksi ja siltä oli silmäklasitki hukkuni mutta kyllä se oli ne löytäny. Sitte se oli niin puhepäällä kun se tuli että on monta kertaa naurattanu. Se kastuu siä joes. Se kyllä joskus otti niin että vaikka Elle oli kovaa vihaanen ja tua Tarkas se pruu­kas, ku tuo Hilja -emäntä oli kova tekemään kaljaa ja se sitte juotti sitä. Kerranki ne oli sitte tyrkkykopalla vieny Leanteria Salmeen. Hevoosella varmaan.

 

* Hevosella haettiin aina ku tehtiin riihen työnä tyrkykset. Se oli aina kopallinen tehtiin. Sillä haettiin sieltä oljet. Siellä oli se konkka jolla konkattiin. Mäki oon tehny hevoosella konkalla tyrkyk­siä. Piti viedä kun heiniä oli niin paljo vähä. Piti saada jauhojen kans tyrkkyä. Joka taloos. Ei sitä paljo kauroja annettu muuta ku mettäs pääpussis oli kauroja. Ei kotona kauroja annettu, tyrkkyä vain ja se oli paljo samoosempaa ku kaura. Kaura ei sula niin hyvin, seki autto ku kauraa murskas niin se suli paremmin. Kokonaiset kaurat

 

                                                             4/4A

 

 

tulee vain läpi. Mä muistan ku me olimma Nevalan Toivon kans rintama­miesten pyhäkirkos ja meidän takana sitte istuu kaksi naista. No rintamamiehiähän siä sitte julistettiin ja hyvyyksiä toimitettiin, että kuinka ne on ollu kovia poikia. Eikä kotirintamasta sanan sanaa. Että ny vasta on seki asia otettu esille. Me sitte kuuntelimma kun ne puhuu että toinen oli ollu 15 -vanha ja toinen vissiin vähä nuoree, että heidän piti fältätä silloon kun miehet oli sodas ja ei meidän töistä puhuta sanan sanaa, näin ne siä praatas väliinsä. Sitte oli väliaika vai ruokatunti mikä siinä ny oli ja mä sanoin Toivolle että ny jäädään tähän että kuunnellaan että mitä ne ny puhuu sitte. Mä sanoin sitte että kovaa on ollu teidänkin lapsuuaika että vaikka te saitte olla tää kotirintamalla ja tää oli kova työ ja kova touhu päällä, se oli kovaa aikaa niille. Ja ne sanoo että ei oo ikänä rin­tamamiehet heille puhunu nuon ku te puhuutta. Ne aiva tykkäs.

 

- Minkä moista se oli se toiminta täällä, kuinka moni oli mukana?

 

* Kyllä täältä aika monta oli. Linne ja Helvi oli ja.

 

* Toistasataa. Leipomas oltiin, lotilla tietysti oli enempi jokka oli lottina.

 

* Mutta kyllä täältäki oli naiset siellä apuna.

 

* Mutta eihän täällä kudottu miehille. Jokainen lähetti omalle vel­jellensä ja miehellensä mutta ei sillä lailla että kudottiin sukkia ja lähetettiin sinne että sai siä jakaa.

 

* Kyllä oli mutta tapahtuu sillä lailla että sitte yhdeki kerran ku sitte meidänki kylästä lähetettiin, neulottiin alusvaatteita ja kaik­kia, ja sitte pommitettiin se juna että niitä ei sitte saanu miehet.

 

* Mutta kyllä meidän kylästä tuli, mä sain Ketomäen Alman paketin. Se oli joulupaketti. Ja sen sai joku meidän joukkueen mies, ei meidän kyläänen, niin sitte Alma oli pitäny pahana kun niin mä oli sanonu että se on emäntä kun se oli kysyny että onko se flikka. Emmä tiä sitte mistä Alma oli saanu sen tietää. Kaikki sai paketin, ja kyllä ne vastas moni ja kiitti.

 

* Yhdellä rintamamiehellä että se voi toimia rintamas on yhdeksän huoltomiestä. Näin on sodan aikana sanottu. Huonosti olis ollu ellei olis ollu lotta -järjestöä lisäksi. Se olis niinku siviilis ollu jokka sai olla töpinäs verrattuna rintamamiehiin. Nehän sen tietää jokka vahtaa tuikun takana, siinä kysytään hermoja. Että kuinka ne kesti siellä sen. Meidän asemat oli 100 km Kannaksella siitä hyök­käyspaikasta, niin tuntuu vaan kun maa heiluu. Mutta meki pääsimmä niinku koira veräjästä ku se neva oli meidän ja siä mihnä Usko oli niin niiden välis. Me pääsimmä sieltä muuten olis jääty mottiin. Meidän piti perääntyä sitä mukaa kun linjat murtuu.

 

- Ja siinä kai se sitte oli että ne ei menny Lapinsotaan enää?

 

* Ei, joo. Vähämäen Martti ja Rintala jäi sinne. Niitä meni sinne jokehen Taipaleella, se on niin syvä siinä mihnä se Taipaleen joki laskee Laatokkaan. Ja kun vaatteet päällä siä joutu uimaan.

 

* Meki oltiin siä Loukajas heinätöis. Kuinka kuule se heinäkuorma, vedettinkö se köydellä kun osa oli ladolla.

 

* Se oli sellaanen laahari.

 

                                                             5/4A

 

* Mutta joskus oli Ahtolaki ku se oli siä Loukajas heinätöis, niin se oli sellaane köysijuttu että se vedettiin köydellä. Se oli reki ja sitte sitä köydestä vedettiin. Mä muistan kuinka Ahtola ajoo sitä hevoosta ja minä sitte kinnasin siitä köydestä. Ja se kuorma sitte pudotettiin. Osa oli ladolla ja osa oli tekemäs kuormaa. Siä Loukajas tää joen puoloonen pää oli Ahtolan ja se oli Hermanni Hakalan maita joita me tehtiin niinku yhdes. Meiltä olin minä ja äiti toi välillä hyvää kirnupiimää, mutta teiltä oli monta henkeä ja mä sitte olin yksin.

 

* Kyllä Reinoki oli.

 

* Kyllä se työnteko oli sitte alkeellista nykyaikaan verrattuna. Heinätöitäki tehtiin yömyöhään. Miehet kaatoo heinää ja sitte korjat­tiin ja haravoitiin reunat. Ja kärmehiä peljätiin, Loukajas oli kär­mehiä.

 

- No tunneksä niitä Leppimaan ihmisiä?

 

* Joo Leppimaa on siellä, oon mä käyny Leppimaas, mä olin Leanterin kans paimenes, emmä paimenes ollu mutta meiltä jäi meidän lehmä ja Leanterin lehmä kerran sinne kun ne kulki siä mettäs. Aamulla vietiin sinne Lillan Vesterin mettään ja niillä oli omat reittinsä mitä ne kulki. Me menimmä sitte näiden lehmäin mukana jokka sitte lähetettiin sinne että me treffaamma ne lehmät sitte sieltä. No ei me Leanterin kans lehmiä löytäny ja kierrettiin sieltä Leppimaan kautta, oltiin siinä ku niillä oli se maja siellä, sellaanen mökki ja ne pruukas asua siellä joskus. Ja sitte ne kävi täältä kylältä sitte tuosta Salmesta joka on tua Mortikalla, ne haki sieltä sitte maitua. Emmä oo niitä nähny mutta niin ne kertoo. Ja siinä oli niiden lehmä polkuja ku lehmät kulki että sieltä oli hyvä tulla sitte täältä hakemaan ruokaa. Se oli lähellä jotaki tietä joka menöö tuonne poikki. Sieltä Katinhännäntiestä se meni tänne jonnekki Päntäneentielle. Sitte me, mä en ny muista oliko se sama ilta ku mä lähdin sitte yksin kattele­maan sitä ja mulla ei ollu kenkiä ja ensin menin tuonne Loukajan puolelle ja sieltä pitkin nevaa sinne norantehelle, sanottiin noran­teheksi mihnä on nuota Jokipiin Oton maita. No sitte mä kuulin kun mä siellä olin niin lehmän ammumista, mä lähdin sitä ääntä kohden sitte menemään sitte ja sitte mä ne treffasin ne lehmät, molemmat. Ja mei­dän lehmä ei meinannu päästä millää kävelemään. Se oli niin kovaa rattastanu Leanterin lehmä ja jalka voi jäädä johonki juuren väliin. Hiljaa mä tulin sitte polkua pitkin niiden peräs. Kyllä Leanteri oli sitte iloonen ku se sai lehmänsä terveenä takasi. Mutta meidän lehmä jouduttiin varmaan panemaan Itikkaan, sen oli lonkkaan tullu joku vika. Mä en muista niiden Leppimaan ihmisten nimiä. Matti ja Maija se oli se vanha pariskunta, sitte oli Leppimaan Emma, se oli varmaan niinden flikka sitte. Silloon kun me siä Leanterin kans olimma niin ei ne silloon enää siä asunu.

 

- Olisko tämä ensimmäinen jossa oli puutarha suunnitelma, vai olisko Ketomäes?

 

* Ketomäen se Arina.

 

- Oliko Ketomäes jo olemas puutarha ja Tarkassa ja.

 

* Oli, oli.

 

- Koskahan se on tullu Luovankylään tälläänen puutarha ajattelu?

 

 

 

                                                             6/4A

 

 

* Se oli silloon ku Järvistön Hilja Äystööltä oli Pienviljelijäyhdis­tyksen neuvoja. Se on ollu -36. Silloon oli ne juhlat kun tuo talo vihit­tiin. Mä oon ollu sotaväes silloon Uunon kans.

 

* Mihnää ei oo niin paljo kursseja ollu ku Hakolas. No Ala-Tarkas kans ne kovaa piti iltamia ja nuon mutta ei nuota kursseja. Ja neuvo­jat ollu kortteeria. Kaikki oli innolla mukana kun tuota yhdistyksen taloa tehtiin. Miehet rakenti ja kökällä tehtiin. Ei siitä paljo mitää palkkaa saanu. Siinä oli Leanteri, Vähämäen Jussi ja isäs.

 

* Äitee ja isä sitte oli siä vihkiäisis ja äiti viä jälkeenkipäin sitä monta kertaa pahotteli että mitä hänki ny vanha ihiminen siellä. Ja paleltiin siä sitte muurin vieres kun talvi oli, ei se niin äkkiä lämmenny.

 

 

 

 

 

 

   

 

 

 

 

5. Kasetti       Alma Ketomäki                                                                                    1/k5

 

 

- 11.8.90 ja aloitetaan sillä postinkannolla.

 

* Joo. tuota se tuli sillälailla kylähän posti että, ku mentihin kirkkohon pyhänä niin se hajettihin ensiksi viime vuosisadalla ennen­kö tuli kansakoulua Teuvalle niin se hajettihin kestikievarista, eikä siä ny ollukkaa ku joskus joki Amerikan kirje, ei sanomalehtiä tullu. Ne oli tää kirkolla, kestikievari on. Se oli siinä viimeseksi se on ollu vissiin tuos, no siinon joka tapaukses sitte jälkeenpäin ollu lääkäri ja eikähän kunta omista nykkin sen talon. Mutta mä en tierä missä varsinaisesti silloon on ollu viime vuosisadalla.  Mutta sitte ku tänne on tullu kansakoulu siit on ny vähä toistasataa vuotta niin ne on saanu ne kirjeet ja ehkä on sitte jollekki tullu sanomalehti jonkinlainen, niin ne on saanu kansakoulun opettajalta haettua. Joka kirkos kesällä kävi käyden, talvella käytiin reellä tietysti. Mutta se on tullu sitä tietä, sitä on ruvettu tekemään n. 1880 alkupuolel­la. Se on ollu sellaanen aika huono kärrytie vielä alkuvuodella tätä vuosisataa, mutta se posti on sillä lailla tuotu joka tapaukses. Kunnes sitte tuli rautatie Teuvalle, tuli postitoimisto Teuvalle ja sitähän hoiti vuosikymmenet rovasti Veimosen tyttäret, kaksi vanhaa­piikaa ja Oskari Lohikoski oli ensimmäinen postinkantaja, se oliki kauan Luovankyläs ja se tuli kerran viikos, mutta sitte ku se Oskari jäi leskeksi v.1911 tammikuulla se alkas sitte kulkemaan friijoos täällä kirkolla ja niin kun sen piti tuoda se posti lauantaina niin se tuliki sitte tavallisesti maanantaina vasta ku se tuli friijoosta niin se toi sitte postin tullessansa. Ja siitä oli sitte kulemma emännät muutamat ollu kiukus ku se posti oli pitäny tulla lauantaina ettei olis työpäivää menny hukkaan sitte lehren lukemiseen. Sen kove­tun Suupohjan Sanoman mis oli neljä sivua. Että se oli niin tiukkaa se työnteko silloon että seki oli sitte häiriöksi. Että sen olis pitäny tulla lauantaina, että olis saanu lukia sunnuntaina, ei sil­loon saanu töitä tehrä. Joo, ja sitte Oskari Lohikosken jälkeen, se kantoo sitä kauan minia vuosikymmeniä, tuli Viljo Hakola ja sen jäl­keen tuli Franssi Jokipii ja sitte tuli Artturi Tarkka ja näiden perästä uudelleen Viljo Hakola, jolla oli sitte jo Aune Hakola apu­laasna, kun sitä hajettiin silloon sitte kerran viikos vain v. -49 on hajettu kerran viikos ja sitte tuota Jokipiin Lenni on alkanu postin kantaa 1.1.1949 posti haettiin silloin kolmena päivänä viikossa. Kyllä se on tullu sitte varmasti tän Viljo Hakolan aikanaki, ku se kantoo Lennin edellä kolme kertaa. Mä muistan sen siitä kun kansakou­lun opettaja alko tätä niin voimakkaasti Luovankyläs ajamahan että se on liika harvoon ku tuloo ja silloonhan tuli jo Vaasan lehti ja tuli Ilkkojaki jo ku Ketomäki muutti sinne Jalasjärveltä v. -16 ja alkas niitä Ilkkoja yrittähän myidä siä ja käy siä kaupalla Suksen Jahvetti täältä kirkolta. Minäki oon monet kerrat ollu Vaasan lehtä maksamas Suksen Jahvelille että se oli. Siäl oli sitte vasta myöhemmin joskus 50 -luvun loppupuolella Parkaniemi oli asiamies. Ja sen poijat jakoo. Vuodesta -52 rupes posti tulemaan joka arkipäivä. Posti tuli Levasen kauppahan, josta koko kylä sen haki, mutta -52 alkaen postin jättö­paikkoja tuli sitte 6 kappaletta. Saunoo, Tarkka, Ketomäki, Levanen, nevala ja Pollari. V. -67 alkoi postiauto kulkea kylän kautta Seinä­joelta Kristiinaan tammikuussa joten Jokipiin Lennin ei enää tarvinnu hakea postia kirkolta asti. lennin 18 -vuotinen ajo päättyy sitte siihen ja se sai ruveta Luovankylästä jakamahan. Näistä kuusi vii­meistä vuotta Lenni kulko autolla ja auto silloli silloonki ku se jakoo sitä Luovankyläs. lenni kiersi Luovankylää 16 vuotta yhtehensä se kantoo sinne postia 34 vuotta. Se on kaikkeen pisin aika ja seu­raava on sitte pituudes se Oskari Lohikoski.

 

 

 

 

                                                                                                                                                       2/k5

 

 

- Oliko siinä aikoja tälle Viljo Hakolalle, se oli sodan aikana sen mä tiän.

 

* Sen on täytyny ajaa Viljo Hakolan vuotehen -49. Niin se ajoo ennen sitä Oskari Lohikosken aikana, mä luulen että se on ollu poikamies silloon vielä, kun se on ensimmäistä jaksoosta ajanu. Lopunvuosia oli  postipaikkoja 34 laatikkoa, siis sitte jo laitettiin sillä lailla laatikkoihin. 1.2.1983 alkaen Lennin, Lenni haki vain oman postinsa omasta laatikosta jatkaja oli Kaisu Suonpää, joo ja sen jälkeen sitte sitä ajoo tuo Sisko Nevala ja ajaa tänä päivänäki, mutta sen mä muis­tan tästä postijutusta ku sitä rupes kansakoulunopettajat yrittämä­hän, kun tuli koulu v. -19, sitte kolmipäivääseksi, että se lujahan otti ensiksi ennenku ne sai sen siihen, mutta tottakai siinä opetta­jien mukana oli sitä hakua edesauttamas niin kylälääsiä isäntiä, joillekka sitte jo alkas tulemaan verolappuja ja kaikkia ny tietenki. Mutta pyörällä ja hevoosella ne sitä ajoo, tuota paljolta, Artturi Tarkalla oli auto, ja se ajoo sitä ajoo sotahan asti ja sitte Viljo alkas ajamahan.

 

- No kun tuli autosta puhe niin oliko se Artturilla ensimmäinen auto?

 

* Nevalan Antilla on ollu ensimmäinen auto, mutta Antti ei sitä itte ajanu, se Toivo sitte ajoo ku se tuli siihen ikään että se sai ajo­kortin. Ehkä se toinen oli sitte Artturi Tarkalla. Se oli joskus 30 -luvulla tai se on 20 -luvulla se Antin auto ostettu, mutta Artturin oli 30 -luvulla. Ei se sitä kovin montaa vuotta ajanukkaa. Se oli Hyvin sairas mies. Että sen ei olisi tarvinnu sotahan mennäkkään mutta se meni sinne vapaaehtoosena. Mutta Hakola on ajanu postia sitte hevoosella ja pyörällä, ei sillä autoa ollu koskaan. Eikä siinä autolla oo muut ajanu ku Artturi ja Lenni. Siinä sitte pääsi kyllä niiren kyytis kirkolle asioollekki sitte Lennin ja Artturin kans. Kun ei kouluautoa silloon kulkenu, kun koulu kerran oli omas kyläs. Kou­lukyyti tuli 1960 lopulla.

 

- Eikö se kansalaiskoulu tullu..

 

* Kansalaiskoulu tuli ja jatkokurssia jo silloon kuljettiin Karijoel­la, ku meirän Leenaki kulko, niin siä kulko Paittilan Tuula ja Leena ja Tarkan Matti ja Pullin yksi pojista. Ne kulko jatkokurssilla Kari­joella Ylikylän koululla kahtena vuotena. Sitä varten ku Luovankylän koululla oli osa Karijokisia, osan omisti siitä Karijoen kunta Luo­vankylän koulusta. Sitä vartenhan si tehtiin sinne toiseen päähän kylää se koulu kun sinne tuli ne oli Rönlunnin ja Alangon ja Heitto­lan ja Mäenpään muksut sieltä koulus ja Karijoen kunta omisti 1/6 koulusta. Ja vastas sen menoosta. Ja edelleenki ne on jollaki lailla kosketuksis toisihinsa nämä Karijoen ja Teuvan koulut, koska myöhem­mäs vaihees sitte ku tää kirkolla on kuljettu niin sieltä haettiin nevalan Pentin lapset. Ja se Tarkan Femmin se poika Pekka. Pekka pruukas mun sylissäni istua ku se oli kaikkeen pienin ja minähän kuljin niitä iänkaikkisia kokousreissuja siinä kouluautos aina. ja se oli täynnä, silloon oli lapsia niin ppaljo, niin minä otin Pekan syliini. Pekka on kunnanlääkärinä tai terveyskeskuslääkärinä Lapualla muistaakseni. Tarkan Vreenihän sitä koulukyytiä on kokoajan ajanu. V. -68 vai -67 ku se lopetettihin se ajo. Lenni oli viimeinen talouden­hoitaja ja kunnasta ilmoitettiin sitte Lennille ettei sille enää sitte makseta palkkaa eikä sen tartte mistään vastata niin siä kaikki putket kylmettyy siä koululla. Että ne meni kaikki aiva hajalle, että ku se Veeti sitte asti sen koulun kunnalta niin siä piti kaikki put­ket vaihtaa. Ne oli jäätyny. Se oli varmaan se Lenni, se oli tonnol­linen mies, ne hoitanu, ei olis mitään tullu, jos olis edes sanottu

 

                                                                                                                                                       3/k5

 

 

että se saa hoitaa vaikkei olis maksettukaa. Siitä tuli kunnalle kova vahinko. Sielon sinä vuonna ku isä on haudattu niin sinne muut­tanu. Siä oli Alpi ja Veini koko talven sitä remonttia teki ja Raisa ajoo sillon jo paljolta kouluajoa. Ja muksut pienemmät oli sitte Luovas meillä paljolta aikaa, kun äitee oli ajos. Kun ei sitte tuo auraus­kaa, seoli sitte niillä kylä teillä. Se oli kyläläästen huolehditta­va. Seki oli niin hauskaa ennen se kuläteiden aukaasu ku ne on vain määrätyt ihmiset jotka teköö sellaasta ilmaasta sosiaalista työtä kaikis kylis. Niiton paljo sellaasia pinnaria jotka ei ota koskaan osaa, ei ne minä oon tullu v. -14 uudesta Luovankylähän ja silloonhan oli tapana että vähintään jokatoinen sunnuntai käytiinkirkos mamman kans sitte kesällä, talvisin harvemmin, niin kyllä se oli turkulaa­silla ajettava ti silloon jo aika hyvin. Ja sekä karijoelle että Teuvalle. Mä muistan ku meitä on tuotu sitte mua ja Niiloa Päntäneel­tä niin vesi meni monesta paikasta tien yli ja siinä karjoen vlillä. Kevätvedet oli justiin, että se on niin luoma niin tukkoonen. Se sitte vasta aukaastiin -53. Syyskesällä -53. Mä muistan sen siitä ku jokijätkät, niitoli siinä 5 kpl oli mulla täysihoidos sikäli ettäTar­kas ne oli yötä mutta ruoan ja kaffin ne sai Luovasta. Ja evähät sitte joelle. Pollarin Einolla oli sitte kuudes. Ku niitä oli kolmes jaksos kun 8 tuntia vain se oli ympärivuorokautista himmaa. Siinoli kaksi aina konehes. Apumies ja nostaja. Kyllämäki tapasin sitte yöllä viesä kaffia tuos kahdentoista mais joskus. Ku ei ollu viä niitä termospulloja ja kerran ne sitte houkutteli mun istumaan sinne kauha­han ja nosti mun sitte kauhalla toiselle rannallw. Ja sitte ku ne muutti tänne kirkolle tämä porukka ne kuukauden kulko sitte viä ker­ran päiväs syöömäs Luovas ku ei ne tykänny siitä ravintolaruoasta. Täälloli kyllä ravintola kirkolla. Mutta ne niin lujaa pyyti että ne sais käydä tää syömäs. Ja kukaa ei viittiny tää kirkolla ottaa niitä vaivookseensa. Kyllä meiränki isä ja Nevalan Eero kierti koko kylän yrittäen saada niille ruokapaikkaa mutta ei ne saanu mistään. Niillo­li täällä se konttoripiste siinä parakis. Eero hakalan siinä toisella puolella tietä. Sieltäki ne toi sitte niitä Vaasalaisia ku ne in­sinööripiiristä tuli niitä herroja sinne niin ne soitti sitte että ny olis niin ja niin minta miestä ylitte määrän syömään tänä päivänä.

 

- Se Hautaviita -juttu jäi vähän kesken, se oli se murhamies eikö ollukki?

 

* Minä en siitä vanhasta Hautaviidan mökistä muista muuta kun siin oli vain tupa ja porstua mutta v. 1910 se varsinainen Hautaviidan taloo siirrettihin meidän tuvan päädyltä. Sellaanen mielikuva mulla on että se hirsikasa oli siinä pihas ja meitä muksuja oli ankarasti kielletty siihen kaahimasta, silloon v. -12 niin siinoli niin kauhiat rauniot sitte ja vahvalta nokkoosia ku meilloli lapsenamma Korpiky­lästä niin se ankarasti kielti ettei saa mennä sinne raunioolle. Se vanha tupa oli niin huono, se oli tämän vanhan Hautaviidan, tämä nuorempi polvi asuu Luovas, joka sitte siirrettiin sinne.

- Nää Hautaviidakko asuu siinä sitte koko ajan ?

 

* Ei, siin oli Rintala. Hautaviidat meni Amerikkaan osa ja osa kuoli keuhkotautihin ennemmin ja vaimo kuoli keuhkotautihin ja sen hoiti Mäkitaloon Kaisa hautaan. Ja sen jälkeen kuule sen taloon osti Järvi­kassu Järvikylästä ja Hakolan Matti on ostanu Järvikassulta sen ta­lon. Ja Hautamäen mukulat on osa Amerikas ja se yksi sitte joutuu Siperiahan ja kai se on kuollu siä. Ehkä se oli tuo, ku mä oon aja­tellu tuota tientekoa tuon­ne kylähän, postin järjestelyä ja kaikkea sellaasta, koska sil­loon kuuluttiin Venäjän vallan alle niin ei sillä tietysti suurella val­tiolla ollu tuollaasiin pikkuasioihin minkään­moista kiinnostusta. Se oli aivan ymmärrettävä asia. Silloonhan hau-

 

                                                                                                                                                       4/k5

 

 

­kuttiin Luovanloukkoo­sia, ne oli korkonkyläästen mielestä ja vielä sodan aikanaki vanhem­mat isännät ja joskus nuoremmakki ku minäki sitä meijeriajoa ajoon kolme kertaa viikossa sotavuodet kaikki niin ne saattoo viä silloon kysyä että mitäs Luovan loukolle kuuluu. Minä olin jo sen verran isoo sui­nen että sanoon:" Paras kysyä luudanvar­rel­ta, se loukos pruukaa sei­soa."

 

 

Kasetti 5A                           O.Simelius 17.6.1994                                1/5A

 

- Niin mikä sä sanoit sen koulun rakentajan olevan?

 

* Laurila ja Piikkilä, 1940.

 

- No muistaksä tuosta tapauksesta, mitä sä tuos kuvas teet?

 

* Tämon Luovas, ku mä sitä ohran, no mä sivuja varmaan leikkasin siä ja se tuli sinne Aaro tämän toimittajan kans, ne sitte rupes siinä mun kans praataamaan ja sanoo että he ottaa susta kuvan. Mä sanoon että ottakaa vain. Ja sitte ne kävi tää kotonaki ja on tuon ottanu siinon Taimi, kun meilloli ennen piha ja kuisti tuonne päin.

 

- Voisiksä kertoa tästä ku te ootta ollu ens kerran Luovankyläs niin minkämoisia hommia sulla oli?

 

* Mä -37 tulin sotaväestä, tätä Luovankylän tietä on justiin silloon ruvettu tekemään. Oli syyskuun alku tai elokuun loppu ku mä lähdin sotaväestä, Uuno tuli samalla kertaa. Uuno vähä aiemmin ku Taimin isä kuoli niin se pääsi viikkoa aiemmin pois. Me ollaan Riipinkyläs viä silloon asuttu. -37 syksyllä on muutettu Luovankylähän. Silloon tultiin tuohon. Ja minä sitte oon, ku isä oli sahalla, niin minä Toivon kans, ku Toivo oli sellaanen että ku me juuret sille kaadoom­ma, tukkia vietiin Äystöön sahalle, mä sille kaadoon aina ja se koit­ti sitte niitä oksia katkoa. Sitte me ajoimma sitte samana talvena taas savia koko sitte sen, sitä on ny tuolla Virtasen poijalla se maa, Reinolla. Että ne maat mikkä ny oli sillä Pullin Anterollaki. Me ei oltu kuokkimas, me ajoomma savia Toivon kans. Ja se oli mukavaa kun Pollarin Vihtori joka nyt oli sellaanen kaikkitietäväänen ja se oli sitte että mitähän tuollaaset klopikakki ajaa savea. Ja mä olin alle rippikouluikääsenä jo ajanu savea että mä tiesin kuinka sitä ajetahan ja kuinka monttu pidetään kunnos. Se tuli sitte sinne meitä kattomahan ku me alkasimme sitä ja se pakkas että hän verrytellen oikeen kiusaa sitte ku me sitä teimme. Se oli talvea -38. Vihtori sanoo sitte tulekohan siitä savenajosta mitää. Se luuli että mä en tiedä mitää koko savenajosta. Vihtori katteli sitte ja sanoo kyllä näin täytyy sanoa että kyllä se tapahtuu, mihnä sä poika oot saanu kaavat päähäs. Sanoon että maailma opettaa. Mä sen Sameli Heikkuris Korvella oon oppinu. No sitte olimma muutaman kerran ajanu ku se taas tuli kattomahan että kuinkas ny. Sitte se näki että kyllä kaavat on pojalla pääs. Mutta meidän piti aina latoamalla se ottaa, tuli vettä, että piti aina jättää sinne sen viimesen kaks pistoa piti jättää sinne pohjaan että aina ku lähdettiin kotia, niin se väliajan otti sitte vastaan. Me otimma niin syvältä ku saimma että se oli pitkä jo sitte. Mutta tuli vettä 30 metriä aina ku lähdettiin, laitettiin 30 - 40 senttiä paksu pilari aina sinne välihin sinne pohjaan ku rupes vettä tulemahan, ettei se päässy koko monttuun. Sitte taas aamulla kun lähdettiin niin samanlaisen pilarin että koko ajan sen pilarin jättää. Siitä päältä kyllä pääsi aika monta kuorinensa ja ehtoolla ku lähdettiin viimesine kuormineen niin se pilari ettei jääny yhtään hukkaan.

 

- Ei se yrittäny jäätyä sitte?

 

* Ei savi niin nopiaa jäädy. Pikkuusen kuortuu muttei jäädy. Ja sen pitää sitte pistää, mutta tuos oli vaikia saada sitä, se kaatuu ja putoaa sieltä, sen pitää olla sellaases, näin ku luodahan ku se on niinku näin se savimontun reuna niin se pitää näin pistää täältä alta niin se putuaa ja kaatuu sieltä itestään sitte se savi kun on puoli metriä kolme- neljäkymmentä senttiä kylmää päällä.

 

- Niin että se ruokamulta jää siihen?

 

2/5A

 

* Joo se jää kuoreksi ja se pudotetaan sinne monttuun sen jälkeen kun savi on otettu. Tuo oliki pientä meidän tua savitouhus kun se saatto kestää 3 - 4 viikkoa, kaksi hevosta oli aina matkas, 20 miestä oli montulla ja toinen ajomiehistä ajoo montusta hevoosella ja se oli eri mies joka ajoo sitte pellolle että se meni järjestykses sitte jokai­sen työ.

 

- Onko siinä joku kuinka se saadaan murskattua vai otetaanko se niin pienenä?

 

* Ei se pysyy koos aiva, lapiolla se luodaan kaikki. Sellaasta pientä luiskaa kokoajan. Sellaaseen rekilootaan. Mutta täällä oli sellaaset että piti kaataa, Toivollaki oli se oli niin paljo heikompi viä, mä tein sille sellaasen renkun, niin se sai ajaa sen toisen anturan renkulle niin se oli jo kallellansa niin se kangella jaksoo sitte sen. Se sitte keväällä vasta levitettiin taikka sitte ku oli sulaa. Oli sitte komiat rivit. Molemmille puolille ajettiin, ku oli ennen sarkoja niin nevan siihen kummallekki puolelle että se keskusta oli sitte aiva valmis tie.

 

- Oliko se sitte rapamaata mihin ajettiin?

 

* Rapamaas, rapamaas, ei savimaahan eikä hiekkamaihin. Rapakerros ajettiin tunkioihin. Ku mä olin sellaanen koulupoika mä olin aina ehtoosin kun ne ajoo siä rapaa nevalta, kun ajettiin sontaa sinne välihin pantihin aina 5 - 6 senttiä rapaa. Se oli mahtavaa siinä.

 

- No kuinka monta savimonttua tiesit että Luovankyläs on?

 

* Tottahan niitä on ollu paljo. Peltohon käy kaikki savi, mutta tii­lisavi on kaikista parasta savea. Se on vähä sitkeää. Ja murenevem­paa. Että pinnat aiva niinku savea mutta se muuttuu sellaaseksi pi­kinsekaaseksi kun menöö syvemmälle. Mutta toisin paikoin on aikaa syvään menöö savenaki. Oli kymmenen sarkaa muistaakseni niitä pitkiä sarkoja siinä Liimataisen Reinon rajalla, oli ne jokka oli isällä ennen. Oliko niitä 10 vai 11 sarkaa kun kaivoomma savia. Ja sitte ku Vihtori tuli, ku se näki mitä tapahtuu niin se oli sanonu sitte ky­lällä että ei sitä uskoosi nuosta klopikoostakaa hän ajatteli että kaikki sitä yrittää saviaki ajaa ja siitä ei tuu yhtää mitää tuollaa­silla klopikoolla. Ja Toivo oli aiva rippikoulun, kyllä pieni ja heikko oli ja mulla oli miehen kurit jo. Ja se oli sitte sanonu Ei­nolle että kyllä oli kova jätkä, niin ku minä, ja se ajopoika että saivat vain niin paljo savia sinne. Joo, ja se oli kyllä hyvä tulos, se oli monta sataa kuormaa. Ja mä olin Einolla täällä luomas täällä sitte Kitriikus ainaki kaks viikkoa, Eino alkas, se umpisuolesta leikattiin silloin talvella, niin se oli vähä ennen ku se rupen sitä savia ajamaan umpisuolen leikkaukses. Se oli kans aiva kauhia yrittä­mään. No se puhkes tästä sitte se haava, se oli itte yksin ajamas ja se tuli tänne sitte Eino ku se oli friskaantunu siitä ja sanoo jos mä kerkiäisin hänelle vähä luomaan, että ei hänestä oo nyt, ei tuu mi­tään. Mä sanoin että kyllä mä tuun. No sen jälkeen sitte käytiin tuon Vähämäen Franssin oli kans, se oli siä se karjalaanen, joka oli tuo Tuomirannan plassilla, Ahjoharju. Ja sillä flikalla oli karjalainen mies ja se oli karijokinen nainen, se Ahjoharju oli sen ämmän poika. Siä Marjosuon plassilla, se oli viä silloon Tuomirannalla. Ne oli vuokralla siellä. Franssi sitte ajoo siellä Lillan Vesterin takana savia. Oli menny sen poijan kans ku oli pyytäny sitte päämieheksi, se poika tuo hänelle kuormia Franssille ku ei se oikeen itte pystyny ajamaan. No ei siitä mitään tullu, ei se poika ollu ikänä nähny savi­monttuakaan, se oli ku kananpesä se monttu ku mä aamulla menin, ku Franssi tuli tänne yhtenä ehtoona ku mä kuljin mettätöis varmaan

 

3/5A

 

 

kunnan mettis silloin. Mä sanoon sitte että kyllä mä voin kattomaan tulla mutta emmä tiä kuinka kauan mä voin olla ku mulla on nuo hak­kuut. Mä sanoin Franssille että tämä on niinku haukanpesä, ja se oli niin juutina heikko mies se poika. Mä sitte alkasin sitä monttua yhdestä kulmasta yrittämähän että se pääsis siitä matkaan, no me saimma aika mukavaan malliin sen montun, että Franssiki sai sitte ruveta ajamahan. Mä sanoon sitte sille poijalle että kai sä nyt osaat että mä en enää kerkiä tää olla. No ei, mä sain jäädä sinne montulle ja sain aika hyvän palkan siitä. Mä olin montuulla ku mä sotaväestä pääsin ja olimmä täs tiellä, että silloon ku tätä ajettiin -37, ku tämä oli jo työnalla ku mä pääsin sotaväestä, Lossanmäestäki tultiin jo tänne hyvin siihen paikkaan mihnä on minkkitarhat ny. Se tie oli hyvin jo tehty ku mä tulin siihen, se Teuvalta päin aleettiin, mä oli puolitoista viikkoa siinä. Siinä 30 - 35 markkaan pääsi, oli Mikkilän Tauno -vainaa siinä mulla kaverina. Se Tauno mua sinne haastooki, ei se oo näitä Mikkilöitä mutta on se Niilolle vähä jotaki sukua. Jokaa­sella oli oma pätkä, jos oli oikeen kivinen ja paha paikka niin vähä lyhee ja kuinka oli miesvoimaaki sitte. Urakalla tehtiin. Ja siihen tehtiin ojat. Ja Lausken Eino sitte oli täällä näillä ojillaki oli ja oli tää luomaski niitä, se sanoo mulle että kyllä se on isee sel­laasis paikoos kulje että ei siä mitään hyödy. Se oli ollu niillä montuulla jo eilen ja Onni, sen velii, että mennään ny käymään ruot­talaasis että sinne tuloo se pomo justiin sinä lauantaina, ku 2 vii­kon välein kävi aina pomo ja maksoo tilit. Että tuut mun kans mon­tuulle, mä sanoon että ei siitä tuu yhtään mitää, että kyllä hullu oot tekemään ja suuri riski mies. Mä sanoon että emmä tuu sun kans poika, mä oon tullu justiin sotaväestä, että millä mä voin sun kans sellaaseen työmaahan tulla. Täs saa taas uudelleen opetella työt tekemään kun on ollu vuoden tekemättä. Se sanoo että ei kyllä se siitä lähtee, opetellaan. Mä sanoon että mennään kattoon. Mentiin ja otettiin ja maanantaina alkoo ja mentiin ojille. Siä oli viiden met­rin ja kymmenen metrin, joo kahden ja kymmenen metrin ojia ja jos oli yks mies viiden metrin ja jos oli kolme miestä niin 15 metrin. Että jaettiin 5 metriä mieheen. Piti olla puhdas monttu, ei sitä saa pado­ta, ku toiset päästää veden tuleemaan oot vaikeuksis. Ei siinä odo­tella, piti tietää että pystyy tekemään siinä mihnä toisekki. Kyllä mun kädet oli tästä aiva mosana ja aiva rakkulaa täynnä sormenpäitä myöden ja halkioilla. Ei millään saattanu pusertaa käsiä nyrkkiin. Mä tulin sitte saunasta, mä asuun sitte Kentaalis viä, samana syksynä ku me tänne muutettiin jouluksi, isä ja Toivo oli tää vähä remonttia tekemäs. Einon kans sitte oltiin siinä niin mä sanoon sitte että emmä tuu enää seuraaviin, että mä olin aiva etten mä meekkään. No sitte tuli Käkelän Arvi meille, se oli lauantaiehtoo, ja mä tulin saunasta, no ne oli kauhiat sitte viä ku saunasta tuli, ne oli aiva mosana ja poltti, ja kyllä mä niihin jotaki öljyä tukiin, sitte sanoo Arvi että hän sanoo sulle hyvän konstin että mee nyt ja kuse niihin käpäliis, mä sanoon että en minä. Se sanoo että mee vain ja hiero sitte ku oot kusnu niin paljo ku ikinä jaksat ja saatat niin saat kädet pa­ranemaan. Minä sen pyhäpäivän sitte hieroskelin käsiäni ja kuseskelin niihin ja pyhäehtoona sanoin Einolle että kyllä mä tuunki sun kans jatkamaan ja niin kädet parani mutta Arvi sanoo että sun pitää ny ainaki viikon tehdä sitä sitte jos sä meet sinne viä. Ja niin kädet parani. Ja nopiaa.

 

* Joku on kans sanonu että ihottumaki paranee pissalla.

 

* Me olimma sitte Einon kans viä viis vai kuus viikkoa että niin kauan että rupes jo jäätymään.

 

- Niin missä sä olit?

 

4/5A

 

* Ruottalaasis. Olimmä vähä näiski. Samalla lailla ne tehtiin täällä ja siellä. Tuos nevallaki me olimma, tuonki ei se ensimmäinen oja mikä menöö sieltä sen Martin maalla siellä vaan se toinen.

 

* Se on ollu -53. Silloon oli paljo flunssaa.

 

- Luotiinko muut sitte käsin ja pääoja koneella?

 

* Käsin luotiin, en muista luotiinko koneelle mutta nämä seuraavat luotiin käsin. Nyt niitä luodaan aiva samoja ojia.

 

- Sä jouduit aikapaljon silloin ku sä olit peltotöissä niin ampumaan, minkä moista se oli?

 

* Mä vaan alkasin. Mä ammuun Nevalan Eerollekki yhden kaks päivää varmaan tuos Eilan takana. Siinä oli kans niitä suuria kiviä ja mähän ammuun ku sodassa. Sen sillan reunat on tehty porakivistä.

 

- Minkälaisia viljalajikkeita oli ennen?

 

* Ne oli nuo kaurat, niit oli orion -kauraa, siitä sai hyvän sadon. Kyllä mulla kerran oli siinä halmehella, emmä luullukkaa että se niin hyvin iti, se iti mahdottoman hyvin, se oli ostosiemen. Se oli sil­loon grynlusi -kaura että se kasvoo niin pitkäksi. Ja se oli kyllä niinku seinä se kaura. Usko sanoo että Onni ei kyllä saa kauroja tuosta, ja Lillan Samppa tullen mennen sanoo että tuosta et saa poika kauroja yhtään. Ja sattuu olla kuiva syksy, ei menny lakohon yhtään, mä sain yli 5 000 kiloa hehtaarilta. Sitä tuli toistasataa säkkiä hehtaarin alalta. Yleensä on tullu 3 500 tai 4 000 kiloa hehtaarilta.

 

 

* Sitte tuli meille uusi joukkueenjohtaja, uusi vänskä aiva koulusta päin. No se sanoo sitte, Hautalan Veikko oli meidän kirjurina ja Paavo oli meidän vääpeli joka ammuttiin siellä Jaassoritalos, se oli meidän Tuomon setä. Sitte komppanian päälikkö, se luutnantti, oli sanonu sille nuorelle vänrikille, että muista sitte ettet rupia siä niiden kans peuhaaloon, että siä ei pidetä sellaasta kuria kun pide­tään sotaväes. No se tuli sitte ehtoolla sinne meidän korsuun ja missä huomio, kun uusi vänskä astuu meidän korsuun. Se oli Lempinen, sen merimiehen sukunimi. Mikä kakara sä oot, se kattoo sinne ovelle, joka tuollaasia huuteloo, eksä nää että täällä on vanhoja jääkäreitä, sotamiehiä. Kellekkä huomiota pitääs huutaa, huuda sä meille huo­miota. No se meni aiva älyttömäksi sitte. No se vain pani reppunsa sitte siihen kaminan viereen johonki ja Lempinen sanoo että kuule poika, jos sä oot tää niinku me oomma tää niin sinet oo tää kuinkaa kauaa. Se otti sen niskaan ja persustaan kiinni ja kamiina oli siä nurkas ja sanoo että kummasta päästä ruvetaan karvaamaan. Heilutteli sitä näin siinä sitä poikaa. No vänskäpoijalta pääsi poru, no Lempi­nen päästi sen sitte siitä ja kysyy että no mitäs meinaat, rupeeksä olemaan niinku meki oomma tää. Se sieppasi sen reppunsa niin nopiaa ku ikänä ja niin se pakeni. Se oli menny sinne tukikohdan komppanian töpinään komppanianpäällikön puheille ja kehunu että kyllä siä oli kauheita susia. Eihän siä kukaan voi elos olla. No mikäs siä sitte tuli, oli komppanian päälikkö kysyny. Se oli aiva itku kurkus sanonu että kun kauhiaa elämää siellä korsus, ne oli het meinannu polttaa hänet. Komppanianpäälikkö kysyy että mikä oliko siä tulipalo. Ei mutta kun otti niskaan ja persustaan kiinni ja meinas panna kamiinan­pesähän. Ei vänskää näkyny, komppanianpäälikkö ja sanoo ei saa mennä rintamamiehille tuollaasia touhuja tekemään, että pitää olla niinku asiat kuuluu, ei saa mennä huomiota huudattamaan. Se komennettiin

 

5/5A

 

 

pataljoonaan sitte uudestansa. Meille komennettiin sitte joku Salo, Helsingistä. Ja se oli aiva erilaanen, se oli aiva niinku miehekki. Laurila tuli sitte kun me talvisodasta pääsimmä, tuonne Imatralle Val­linkoskelle, johonka me sitte majootuumma jonku taloon yhteen huonee­seen. Sitte yhtenä aamuna maattiin viä 9 aikana ku ei ollu mihkään kiirus, olis kyllä linnootustöitä pitäny mennä tekemään, mutta ei sitä jaksanu ku oli vapaalle päässy ja tuli Laurila sitte, se oli eversti, se oli miesten kans hyvä mutta herraan kans huonoos väleis. Laurila ei vaatinu mitään turhia. No se tuli sitte sinne meidän kämppään ja niinku ei olisi ketää tullukkaa, ei kukaa huutanu huomiotakaa, eikä se mitää puhunu että huutaa huomiota. Se vaan sanoo että ruvekkaa kokoomaan nuota, ku siä oli niitä talvikenkiä, pankaa niitä joskus jo ruokakuskin mukana täältä pois, että ette te enää varmaan niitä tämän kevään aikana tää tartte. Se oli niin valtavan hyvis väleis miesten kans, se tohtii mennä linjaan ja siä liikkua ja olla, ei sen ikänä tarttenu ittiänsä peljätä ja sitä kunnioitti mie­het. Jäljistä päin se oli aina niin kauan ku se eli niin tua Seinä­joella talvisodan päättymisjuhlis aina 13.3. joka vuosi.

 

- Kerro ny jotain tarinoita Alarik Pollarista?

 

* Alarik Pollari on kuollu -37. Olikohan se 20.8. ja se oli -85 syn­tyny. Se 52 -vuotiaana kuoli.

 

* Niin meni Reinoki neljäskympis, oliko se 40 viä ku se kuoli.

 

* Se on kuollu -44 ja se on syntyny -24.

 

* Että se oli neljänkymmenen.

* Ja se oli sellaanen maanviljelijä kans niinku sen aikaaset maanvil­jelijät oli.

 

- Oliko tällä Alarikilla mitää erikoisammattia?

 

Ei, mitä ny tukkia ajoo talvisin ja kävi mettäs. Kesällä viljeltiin maata. Sirpillä leikattiin ja munki piti olla pellolla. Ja lehtimet­täs oltiin, siellä Äystöönkyläs, meillon ollu siä maata kun mennään Äystöölle sitä mettätietä. Kun Tarkas oli jako ja kuuluu Tarkan nume­roon meidän ja siinä jaos siirtyy sitte että Tarkkalaisille tuli ne kyrönmaat ja koto sai sitte tästä lähempää maata. Se tuli sitte meil­le kotio se maa joka on nyt mun kodon siinä kartanon takana. Mä oon ollu 4 -vuoden kun äiteenäiteen koto on ollu tuos johna nyt on Tuoma­han verstas, mutta vähä eripaikas niinku lähempänä sitä mettää. Ja äireen koto on ollu siinä ja se on menny isän kans naimisiin ja lap­set on syntyny siinä ja minä oon ollu 4 -vuoden ku muutettiin tuonne Saunoolle ja Reino on syntyny siä.

 

 

   6. Kasetti                          Alma Ketomäki                                                              1/k6

 

 

* Sen mä tiedän että Luovan suku on tullu sinne v. 1789, silloon kun sen kirkon arkkitehti Nils Österman suom. Niilo Luovan elämänkertaa otettiin Inkisen kans vanhoosta kirkonkirjoosta mehän ei kumpikaa osattu ruotsia mutta Inkisen tytär osas. Ja hän sitte auttoo siinä paljo niin silloon on tehty tämä Luovan suvun. Se on Tuokkoolasta lähteny, niin kauas päästiin että Yrjänä Tuokkola syntyi 1650, Sikri Yrjänänpoika * 1675, Erik Siikrinpoika * 1704 ja tämä Heikki Eerikin­poika Luova, vaimo Maria Juhantytär ja lapset sitte niin. Heikki Eerikinpoika muutti Luovankylähän v. 1789, otti sukunimekseen Luova, se oli ollu Tuokkola siihen asti. Siitä tuli sitte luultavasti kylän­nimiki. Mutta Ala-Tarkkahan on tullu Tarkan sen haaran suku Tuomas ja Maria Koskiniemi Kauhajoelta, sitte ne otti tuota Tarkan nimekseen. Ku siihen aikaan oli tapana että otettiin taloon nimi. Mun paappa on tullu Kittilästä, Perälästä joskus niin se in ittanu Luovan kans sukunimeksensä. Siihen missä ny asuu Gunnar Luopa, niin siihen on tullu Jurvasta Tupenkylästä asukkaat ja samoja veljeksiä on ollu sitte Mäkitalon Kaisan mies joka on sitte tullu taloon samaan tapaan, nykyyseen Seppo Pulliin. Eihän Luovankyläs ollu ku kolme tai neljä emäntää silloon Hakolan emäntä ja Ketomäen emäntä, ne tuli sinne toinen Ilmajoelta ja toinen jalasjärveltä. Kylälääset ei tienny nii­den etunimiä niin ne rupes sanomaan emännäksi. Tarkan Iivarin emäntää sanottiin emännäksi ja Juho Jokipiin emäntää sanottiin kans emännäksi ja Sameli Jokipiin emäntää sanottiin kans emännäksi. Mutta tien toi­sella puolella oli sitte Mäkitaloon Kaisa Ja ne oli sitte Kassun Amalia oli ja Oton Maija ja Franssin Hilta ja no Nevalan eeron emän­tää Tyyneä koska se oli kirkolta sanottiin kans joskus emännäksi.      

# (Joku nainen kysyy) Muistatteko te sitä mihmä minä nyt asun koska se on rakennettu?

 

* Se on Luovan tuparati on näin, niin siinä oli 70 cm sellaanen kuja

ja se oli siinä sitte

 

- Se oli Hakolan tupa, mutta mä ajattelin.

 

* Sitä minä sen tiä, mutta Hakolan tupa on 1910

 

- Mutta Simeliukses siellä on kans hirressä 1908 mutta Voitto muistaa sellaasta että Kauniston Jussi sanoo että se on kaks vuotta ollu katettuna

 

* Se oli sen Hautamäen siis Hakolan mäellä olevan taloon ja sieltä tullesnansa ne on rakentanu sen. Ja Lillan huusholliaki oli kaksi näin vastatusten, tie meni tästä näin ja siinoli toinen Lilla ja toinen oli Riikan ja toinen oli, no, se oli ollu piikana Nurmon pap­pilas ja toi nisunleipomisen taidon Luovankylähän ja se oli pitokok­kina. ja siinon aiva meidän muistin aikana ollu ulkokartano. ja, sitte Juho ja Marja Jokipii niin ne on tullu Jokipiihin Karijoelta, ne on ensi asunu Isojoella ja sitte karijoella ja Karijoelta siihen jokipiihin, josta nämä kaikki taloot on sitte siunaantunu Kassun ja Otoon ja tämä havulan plassi nu viimeeseksi. Tuota mäen tiedä Polla­rin sukua mistä se on sinne tullu mutta joka tapaukses nämä kaikki Luovankylän maat on ollu tasan Hakalan ja Tuokkoolan suvumaina ja ainaki kylän perä on ollu hakalan maita koska siellon Yli-Hakalat sun muut. Sielloli paljo mökkiä siä peräskuläs Saunoolla. Siä oli Isoon-Miinan mökki ja Pakan mökki johna nyt on Alli ja Eero. Ja sitte Kuk­kamäen Susannan mökki; sitte sielloli Heilu-Konstun mökki, se oli siinä luoman varres ja Rikku ja Hulda Pollari asuu ennen siä Yli-Tarkan takana siinä mäjellä, samalla mäellä kun Yli-Tarkan Iivari. Se oli ennen Vähämäki niin se oli Huvila. Huvilan Saimasta puhuttiin,

 

2/k6

 

 

joka meni Lähteen Iivarinkans naimisiin. Siin oli kans ennen Jokipiin Samppa johna nyt on kansakoulu, mutta se myi ne ku se riiteli niin lujaa sitte sen Jokipiin Oton kans. Aiva airakset pystys ne siä huh­too. Jostaki rajan vetämisestä ja raja-aidoosta. Se ensin mui kunnal­le sen taloon Samppa ja vasta sitte otti selvää mitä se maksoo se taloo ja herrie se ei meinannu saada minkäämoista kotuusta sillä rahalla. Perälästä se sitte osti jonkinmoisen ja sieltä ne on sitte hajantunu poijat ja tytär jäi joka oli Nisulan Petterin poijan kans naimisis.

 

- Mistä se Saunoonpää nimitys tuli?

 

* En tierä, elämäni oon kuullu Saunoonpäästä puhuttavan, mutta sil­loon niitä päitä oli. Oli Saunoonpää ja Pollarinpää ja tällääsiä päitä oli paljo suuremmis kylis. Suutarinpääs ne oli Mäenpään Vihto­ri, Heitto­la, Alanko ja Rönlunti. Paapan velihän asuu siinä jonka Hietikko ny omistaa se Piukkalan plassi. Johna sitte myöhemmin oli Lehtimäki ja Viitala, johna meni emäntä kaivoon. Se oli emäntä mulle valittamas vaivojansa niinku moni muuki oli siihen aikaan ja mutta enhän mä voinu sitä miestä otta katteltavaksi ku se olis hakannu sen akan mäskäksi. Sitte se tuli mulle porajamahan ku akka oli menny kaivohon ja arvaa kuule ku minä sille saarnasin. Muksuja jäi kymmen­kunta. Raittila on sitte rakennettu, katto ku äiti on myuny Luovan talon 1912, ku isä on 1910 kuollu ja tuota siit on sitte ne jopparit jotka osti sen taloon äidiltä niin ne on sitte myyny siitä tuon Rait­tilan­ki, silloon on sitte vasta se Raittilan Jaakko ja Maija rakenta­nu siihen josta asumuksesta ei oo mitään enää jäljellä. Onni ja Taimi on rakentanu sitte ku se sai Simeliukselta tuon 40 -luvulla samaten ku se teidänki koto. Ojalan Tauno ja Aino tai Tauno ja Iivari sitä ra­kenti ku Tauno meni naimisiin niin ne asuu Ojalan pikkutuvas ensik­si. Ehkä se on ollu v. -31 tai v. -32. Silloon oli sellaanen tapa oikeen vuosisadan alus että kun rakennettihin taloa, että rakennetti­hin mettähän ja sitte timpattihin sinne ja sitte merkattihin hirret, kasattihin ja talvella ajettihin ne siihen paikkaan mihinkä sitte rakennettihin. Eikä kivijalkoja siihen aikaan valettu pantihin taval­lisia kiviä, mitä löydettihin. Ja se Levasen mökki missä Toivo ny asuu niin se tuotiin Karijoelta. 1905 on se Jokipiin Kassun taloo siirretty Kaunistonmäeltä sitte on Kaunisto vasta rakentanu oman tupansa johma oli tällingit vuosikymmeniä, si oli aina vain puolite­koonen. ja Oton tuparatiki niin se oli kehikolla siä teirän takana mäellä vähä Hakolasta eteenpäin. Tuo on ollu mihnä ny Pollarin Sulho asuu niin siin oli tupa mihnä ne kaikki kuus poikaa syntyy, mutta siellei ollu koko tuvas, minä oon siä kerran käyny, niinsiellei ollu koko tuvas laattiaa, maalaattia ja takkalaattia, sitte siitä nousi vähä lattia mihmä oli pöytä ja sänky, emmätie sitte mihnä ne mukulat nukkuu. Oon sellaases tapaukses siellä käyny kun se Santra kosii sitte paria yhteen ja se kosii sitte Nevalan Anttia Miinalle, Miina­han oli Kihlattu morsian mun sedälle mutta setä oli Amerikas eikä se saanu Miinaa sinne, Antti tuli Amerikasta, mun äiteetäni vantraamaan ku oli vanha äijä kirjottanu että tää olis rikas leski ja Santra rupes niitä kosimaan yhtee, minähän olin jo Jokipiis, olin tullu v. -14 ja mun piti viedä Santralle Miinalta niitä kosimapalkkopota, se oli esiliina ja sukat ja huivi. Se kuuluu antaa palkkioksi. Vihtori Pollarin emäntä pruukas toimitta ku Kosti ja Arvi oli niitä vanhimpia mukuloita että kun ne sitte pakko oli jättää tupahan ku meni navet­taan, oli ollu kauhian kovia kiipimään sitte välistä ku se tuli nave­tasta niin ne oli leipävarras leipineensä lattias ku ne istuu leipä­hirsien päällä.

 

- Kuinkas sitte Harjunpää?

 

3/k6

 

 

* Se on ollu Jokipiin torppa. Samaten kun Ojalakin. Ojala jo sai suosisadan vaihtees ne torpan oikeudet ennen sitä Lex Kalliota, mutta kyllä harjunpääki sai sen torpan oikeudet. Se oli harjunpää ensiksi ja siinä oli Santra ja Heikkil Heikin isä kuoli isoonrokkoon ja jel­meri sairastui sen kans mutta selvis siitä. Ja sitte tuliki, silloon oli Luovankylän koulu toista vuotta käytös, perustettu 1919 ja se oli v. -20 muistaakseni kun se isorokko niin kovaa riehuu. Silloon ei sitte ollu kun keuhkotautilääkäri oli silloon tullu Teuvalle justiin, ja keuhkotautiparantola rakennettiin sitte sinne, mutta ei siellämi­tään kunnanlääkäriä ollu, sinne tuli sitte kattomaan sitä potilasta kätilö, Paananen ja siinoli hheikki sitte maannu takan alla täsnäin joku loimi niskas, ja ku se oli menny sinne tupaan se oli sanonu:"Mi­kä tuos makaa! Onko se mies vai ihminen?" Harjunpään Sofia oli kova polttelemaan, ku se poltteli toisella, toisen virittik poikarievut sai kantaa sille sitte palkkansa niin Heikki ku jelmeriki että se sai tupakkia. Mutta silloon poltteli moni muuki. Pollarin Maija, Santra ja Isoo-Miina poltteli. ja Pakan muori. Siellon monta taloa jossa mun muistoaikana on neljäs isäntä alenevas polves. Mä muistan nevalan vanhat, sen Olgan ja Olgan mies, minä muistan sen hyvin kun Anttihan ei ollu mitään sille esäpuolellensa sukua se oli sen emännän poika. Se meni leski naimisiin sellaasen Olgan kans jolla oli jo se poika. ne oli ollu kihloos eikä sulhanen tienny että sellaasta odottaa eikä se tienny ittekkää ku sulhanen meni Amerikkaan ja se yritti sitte sitä olgaansa sinne mutta eihän se tohtinu lähteä. Olga toimitti mulle että se oli muutaman kuukauden ollu työs ku se kuoli tapatur­maasesti kaivokses. Silloli sitte usiampoa muksuja sillä äijällä, mutta yhteisiä ne ei saanu ku Olgan ja Eeron. Se Olga oli kryppy. Niioli kolme kryppyä silloon Luovankyläs Pullin Jyyli ja Lillan Aune ja se Olga. Merkillinen luonnonoikku sekin. Sen mä tiedän millä lail­la Lillan Aune tuli Krypyksi. Se oli se Riikan muori pitänu sitä sylisnänsä ja oli oikeen lujaa lyöny salama, ne oli ollu klasin edes ja de muori oli pelästyny ja vetäny ittensä näin ja se mukula oli menny kaksinkerroin ja sitä verten minä en ikänä antanu mukuloitani vanhojen sylihin. Toisista minä en tiedä. Sillä jo kahden viikon vanhana kehuu Nevalan Olga että hän vei sen mukulankopan perunatarhan vakohon ku perunoja kaivoo. Nevalan Eeron nykyynen Sepon taloo se on rakennettu tällä vuosisadalla kans ku Eero tuli sitte aikuuseksi, niin se tahtoo osuutensa siitä. Antti rupes sitte sille touhaamaan tuota huushollia. Sielloli sitte Mäkitalon Selma sillä emäntäpiikana hetken.

 

-         Oliko Fiina sellaanen ihminen joka potilaskiertoa hoiti?

-          

Fiina oli laillansa sellaanen että se huolti koko kylää ja mini piti pahanki ku se niin lujaa sekaantuu ihmisten asioihinki, mutta kyllä se sitte hoitiki ne asiat. Ku Linnelle ja Einolle tuli. oliko niitä ny sitte 9 mukulaa Pollarilla, siellei ollu sitte koskaan min­kään moista pikkulapsien tavaraa. Ei paitaa ei mitää. Niin Fiina tuli aina kierti pitin kylää uudet retut ja kapalot ja paidat. Se oli pitokokki Luovankyläs.

 

 

 

 

 

Kasetti 6A     Ilmari Hakola, Voitto, Aune, Linne                                  1/6A

 

* Ku se käyntihin siä pantiin, ku renkahat oli saatu alle. Sitte se oli sanonu Eelille että näyttää hänelle ku ei tahdo muistaa vaihteita ja. Eeli sitte näytti että mihnä ne on siinä pihalla ja Antti istuu vieres että tuosta pannaan nuon ja nuon ja kytkintä nostetaan näin. Antti oli sanonu että mennään ajelulle ja Eeli ajoo sitte, mä en muista että oliko ne käyny Pajunevas vai Viitalan kohdas kääntymäs ja sitte Antti oli halunnu ajaa. Sanoo että kyllä se sitte tuliki aika mukavasti ja sanoo että kyllä se sellaasta huteraa oli ku auto meni vähä puolelta toiselle ku Luovankylänties oli vain yksi kaista että vastaantulevan piti aina väistää pientareelle. Sanoo kumminkin että siinä kun tieltä käännyttiin Pollarinkujan pääs sinne, se tekee enem­män ku 90 astetta, sanoo sitte että hänki otti rattihin kiinni kun Antilla olis menny vähän pitkäksi. Se oli kova puhumaan ja sitte Pollarin Vihtorin kohdas tultiin, siin oli kevät ollu niin siinä oli rankapino viä, Vihtorilla oli renkiäki viä siihen aikaan, mutta siinä ei ollu rankapinolla silloon ketää se oli sellaasta aikaa päivästä ettei sitte töitä enää. Ja Eeli sanoo että sitte se tuota innostuu että kylläpäs Vihtorilla on komia rankapino ja auto meinas mennä toiselle puolelle ojahan. Eeli sanoo että hän oli kumminki koko ajan, ei Antti huomannu kääntää, ku se on lyhyt auto loppujen lopuksi. Sanoo että ei Antti ollu huomaavinansa vaikka hän rattihin otti kiin­ni. Kyllä ne sitte sinne kotopihaan pääsi, että kyllä Antti vähä osas ajaa. Sitte mä oon ollu Eelin kans lähes koko päivän, reilun puolen­päivää, korjaamas sitä autoa. Vaihdettihin nuo murrosnivelet Nevalan Toivon työnä, se oli siinä Kalle Jokipiin pikkutallis, ei se ollu siinä mihkä ajetaan sinne kärrysolahan kun tultiin Ojalasta taikka maantieltä päin vaan se oli siinä kun pihalta menöö. Takapyörät, kun siinä on sellaanen hirsistä tehty puusilta jota pitkin ajettiin, se oli kärryjä varte, Iiska siä nukkuu kesääsin. Niin se Eeli peruutti sen auton siihen että se oli siä ylähällä ja sitte tuota etupyörän alle oli pantu lankut että se oli vähä ylämpänä että mahduttiin sinne alle. Vaihdettiin murrosnivel kartaaliakseliin ja rattiin. Mulla oli sellaanen että mulla oli oikeus olla siä, ku mulla oli ajo-opetuslu­pa, kun mä pyysin Toivolta että sais ajo-opetuslupaa kun mun autokou­luun teki mieli mennä. Eeli mulle sitte sanoo Toivon aikana että tuu sinäki ku Toivo sanoo ensi Eelille että jos se vaihtaas ne nivelet siihen autoon. Arvaas millases kunnos ne oli?

 

- Rättejä varmaan.

 

* Joo, ne oli rättejä. Mä en tiä mitä ne oli alkaa päälle ollu mutta sitte tappuriremmistä, sellaasta remmiä, sitte sitä lyötiin poikki, pantiin palkkoon päälle ja veitti tuohon ja sitte siitä tehtiin sopi­via, porattiin reiät. Siellä oli kaks tälläästä haarukkaa kun tuli kartaanin toises pääs oli näin ja toises pääs oli näin. Ja näiden ruuvien väliin kiristettiin sitte rätti. Ja kesti ja samalla siinä oli se että se antoo hiukan periksi. Ratis oli justiin samanlainen. Ratis oli vielä se että kun se justiin teki mutkan, ku tämä tuli täältä ja tämä lähti näin jyrkemmin alas sinne joka sitte muutti sen sellaaseksi portaaseksi liikkeeksi. Niin siä oli viä tälläänen sitte että se pyöri sitte viä niinku näin, ne piti panna sellaaselle kupil­le nämä ettei sakarat ottanu toisiinsa ku ne meni tuosta. Tai ei ne ottanu mutta kun ne kallistuu ettei se menny tänne sisälle se sakara. Se oli sitte samalla ns. kulmanivel. Sama rätti toimii siinäki ja hyvin toimii. Kestäviä ainut oli että ne reiät kuluu. Kartaaniin pantiin kolme sellaasta palaa että se oli aika jäykkä mutta tähän tuli muistaakseni vain kaksi ja se toinen oli vähä ohuempaa remmiä ohjaukseen.

 

- No kuinka se sitte oli ku näitä ajokortteja oli että Toivollako oli periaattees Luovankylän ensimmäinen ajokortti?

2/6A

 

 

* Kyllä Toivolla on ollu ensimmäinen ajokortti. Tarkan Artturi mutta koskahan se on saanu kortin, Toivo on nimittäin saanu omansa armei­jas. Voi olla että Artturilla on ollu sittekki ennemmin. Artturi osti ensimmäisen auton joskus -36. Se Toivon auto oli mallia -28 se avoau­to. Ostikohan Toivo sittekki sen auton ennemmin ku mun mielestä Neva­lan Antilla oli se auto ennemmin kun Artturilla. Artturihan osti sen peltiauton, Toivon auto oli rättikattoonen.

 

* Kyllä Artturilla oli ensimmäinen rättikattoonen.

 

* Joo, se oli se A -mallin Ford vielä. Artturi asuu siinä Viitalas silloon sitte eli Lehtimäen plassilla, niin Artturi, ku me teimme sitä parkkilastukuormaa, Artturi oli hakemas Lehtimäeltä tuli siihen yht­äkkiä sitte ja kävi hakemas Lehtimäeltä sitte sellaasen pleksinpa­lan mikä oli justiin sen rättikaton, mikä kasahan meni, niin niitä ik­kunoota, kun Lehtimäki oli korjannu sen, neulonu nahkasoiron johon­ki sivuhun, niin se haki sen sieltä sitte ja Ojalan Tauno tuli josta­ki mä en tiä mistä se tuli, Tauno sanoo Artturille että joko sä ny läh­det ku se tuli siihen autonsa työ, niin sitte Artturi sanoo että sähän viekki heidät sitte samalla päästään auton kyytillä, kun Tauno ennemmin sanoo että mennäänkö autolla ja mä en minä ainakaa uskalla mennä. Tauno yhtäkkiä vain nappas mua kainaloista kiinni ja lykkäs mun sinne takapenkille ja tuli itte peräs ja kyllä oli mukavaa mä tykkäsin sitte ku Artturi meidät riihen tykönä jätti pois. Kyllä mä olin sitte pollee ku mä olin autolla tullu. Mutta se seuraava auto oli sitte peltiauto.

 

* A -mallin ja T -mallin Fordis oli se ero että A -malli oli rätti­kattoonen muuten samanmoinen. A -malli oli myöskin käsintehty alusta loppuun ja siinä oli toisenlainen moottori ja oli niitäki peltikori­sia mutta Artturilla ny sattuu olemaan sellaanen rättikattoonen. Mutta T -malli oli ensimmäinen hihnalla tehty auto.

 

- Ja oliko Artturilla kuorma-auto?

 

* Oli, se osti sen -38. -39 se ajoo sillä sitte maitoa. Ja -39 se vietiin talvisotaan ja sitte kovalla kiireellä. Kun Nurmela ajoo täällä maitoa autollansa, sillä oli sellaanen ku sanottiin kombinee­reiksi, se oli ns. seka-auto, siinä oli lava mutta siinä oli myös henki­lökul­jetus, se oli tehty niin että sinne mahtuu 16 henkeä. Sel­laasia oli Suomen maanteillä paljo sellaasia busseja. Se voi olla Austin, mutta ihan varma en oo.

 

- Niin sillä ensimmäiseksi maidot ajettiin ja sitte oli Nevalaisten auto?

 

* Nevalaiset osti kuorma-auton vasta sodan jälkeen, se oli amerikan Ford.

 

- Niin sen Nurmelan oli kombineeri ja sitte oli Artturilla?

Artturilla oli, mikähän se oli katto ku Valkaman Sulholla oli se osti -37, ku se sai raha

arpajaisten voiton, uuden auton ja se oli tuo Studebakeri. Isä ja äitiki oli sillä retkellä sitte ja Luovanky­lääsiä paljo muitaki Tampereella asti. Sulho järjesti sitte, sillä oli

joku päntäneläänen kun Sulho ei oikeen osannu itte ajaa. Se oli merkillinen mies, mä oon siitä sellaasia kertomuksia kuullu että se sai sen voiton, sen voitonki piti vissiin mennä hakemaan Helsingistä tai ei sitä olisi tarvinnu kyllä sen olis saanu, mutta se lähti Hel­sinkiin ja lunasti sen päävoiton siellä ja meni samalla Stockmannille                                                                                                                                     3/6A

 

ja osti kuorma-auton. Sitte kun ei sillä ollu ajokorttia eikä se osannu yhtään ajaa niin sille järjestettiin sitte autokuski siä, mä en muista oliko se sen Tampereelle vai Hämeenlinnaan asti tuonu se helsinkiläinen autokuski ja sitte se oli yrittäny itte ajaa mutta se oli taas joutunu ottamaan jostaki kuskin. Mutta sitte sillä oli Pän­täneeltä joku mies joka oliko se armeijan autokoulun käyny. Sitte ne oli siä retkellä, ne Torisevallaki käy, Tampereella asti.

 

* Ja sitte toiset meni hotelliin yöksi ja toiset oli niin nuukia, ne johnaki puistos sitte vain olivat.

 

* Siitä oli sellaanen sanonta, ku Levasen emäntä, ku ne puhuuvat vähä karjalaa, niin emäntä oli sitte sanonu ku jokku oli sanonu että men­nään Tampereella hotelliin ku yövyttiin siellä, kun matkustajakotihin toiset meni sitte vissiin. Emäntä oli sitte sanonu ei kai myö ny täällä ruveta hotelliloissa makuamaan.

 

- Mutta se oli kuitenki tuo Kitriikulainen

 

* Kitriikusta samoin mihnä tuo Tuomirannan Toivo on isäntänä ollu, siä oli Valkama niminen taloo. Ne muutti Myrkkyyn tuosta.

 

- Niin sitte se sai sen maidonajon Artturi?

 

* No ei kun täs tapahtuu näin että Luovankylääset oli valinnu sitte ja annettu meijerin kautta kai se pantiin jotenki että Nurmela ajaa sillä kombineerillä. Ku ennen vietiin hevoosilla aina sellaanen po­rukka että maidot kärryylle mahtuu. Kombineerillä ne meni kaikki maidot. Se haki Kitriikustaki asti maitoa ja toi Teuvalle ja Nurmela ei ollu mikään kallis mies. Mutta Rönlunnin päästä se haki ainaki ja sitte Kitriikusta ja muistaakseni sitte -39 keväällä Artturi tuli siihen muka­han siihen maidonajoon. Kun Artturilla oli paljo sukulaa­sia, vaimon puolelta Pollarin Vihtorin sukulaaset ja niitä, kannatti­vat Artturia ja Tarkkalaiset kaikki. Ja mä muistan että siinä oli sellaastaki että Alangon Niiloki odotti että kumpiko auto meni ensik­si että ne oli puskas ja ne kuuli sen äänestä että tuleeko Artturin auto vai kombineeri. Ja vasta sitte ku tuli Nurmela niin ne halus panna ne Nurmelan kyytiin. Nurmelasta tykättiin siinäki mieles että kun sen auto oli niinku linja-auto ja sillähän oli linjaluvat oikeen että siinä pääsi matkustamaan.

 

* Kun mä kerran tulin Maskusta Mikkelinmaanantaina kotia niin se oli mulle yllätys kun isoäiti pani Artturin kyytiin yhdestä lehmästä maitonsa ja äiti ja isä Nurmelan kyytiin. Ku Artturi tuli puhuttele­maan.

 

* Tottahan se on luonnollista kun oman kyläänen mies ostaa kuorma-auton mutta kyllä Artturi vähä röykiästi yritti Nurmelaa pois, ettei se yrittäny sitä sopia. Ja se oli muistaakseni vain se -39 kesä mitä Artturi ajoo sitte sen auto vietiin sotaan. Sitte vietiin hevoosilla vallan, autoista ei ollu tietoa moneen vuoteen, eikä edes aurattu mitää paikkaa. Vasta ku Nevalan Toivo osti sitte auton niin sitte kyläläiset auras. Tehtiin puusta hevoosvetoosta auraa ja auton kylki­auraa. Toivo teki itte puusta ja vanhoosta peltitynnyriistä peltiau­ran.

 

* Ja sitten ku oli kova pyry niin sitte oli miehiä lapiooden kans. Voi olla että -47 tai -48 ku on seuraavan kerran ajettu. Sodan aikana ei paljo meijerille viety mitä ny kansanhuolto määräs. Itte voiksi tehtiin, voi meni hyvin kaupaksi, pimiää voita tehtiin.

 

4/6A

 

- Muistaksä ne sen autot ny järjestyksessä viä?

 

* Sillä oli Ford ensiksi, sitte se siitä Fordista teki sen peltoreh­torin joka sitte paloo sen kartanon mukanana. Sitte se osti sen ruot­salaisen Volvon sellaasen aika isoon joka oli ilmeisesti se paras auto. No sitte se osti aiva uuden Tempsin, se Volvo meni siinä vaih­dos. Harjukeron Heikki joka ei kans oikeen autoosta ymmärtäny, se ei tienny mitä varten Toivo makas auton alla kaiken vapaa-aikansa ja Eeli. Ne huolti sitä vain että se kestääs ja olis edeellenki kunnos, mutta Heikki luuli että se on aina rikki.

 

* Sittehän se Martti ajoo joskus sen kakaran ylitte, vahinkohan se oli, kuinka ne roikkuu ne kakarat siä auton peräs kun ne meni kou­luun. Auton jälkiä pitkin, sukset jalaas ja kun ei päässy triikujen ylitte Martti peruutti ja otti vauhtia ja jäi sitte yksi sinne. Pieni tyttö Terttu. Että siinä oli sitte kaksi kertaa auto ylitte.

 

- Jos viä lueteltaas ne autokortilliset, jos se oli se Artturi ja Toivo, niin ketä sitte tuli seuraavana?

 

* Eeli tuli sitte seuraavana Luovankylähän, mutta sitä ennen oli kyllä yksi automies mistä ei paljoo puhuttu millä on ollu ajokortti, se on ollu Tuomirannan Arvo. Se ei oikeestaan ikänä ajanu. Se sitte meinas mennä vähä Toivolle ajamahan mutta Toivo oli sanonu Eelille ettei siitä mitään tuu. Mun mielestä se Arvon kortti on ollu yksi­tyiskortti vain mutta se on ollu kai kuorma-autolle mutta sen olis saanu kyllä muutetuksi ammattikortiksiki ja Nevalan Toivo on ollu siitä kiinnostunu sitte että se Arvo olis saanu tulla ajamahan mutta Eeli sanoo että Toivo sanoo että ei siitä mitää tuu että on niin huteraa. Se kun ei ollu paljo ajanu. Sitte vielä tämän ammattilaisen kokemuksen saavuttaakseen oli aikoonaan sellaanen laki että piti kaks vuotta ajaa enneku hyväksyttiin. Oli esim. helsinkiläisliikkeis auto­kuskia, liikennöitsijät, nää rahtiliikkeet ja muut, niin oli sellaa­nen juttu että ne oli huonommalla palkalla ne kuskit, vasta kun ne oli ollu kaks vuotta ajanu autoa niin sitte katsottiin että ne oli ammattimiehiä. Jokipiin Eeli ajoo Poris kortin, se oli porilaisen autokoulun heruliini oppilas ja Eelin jälkeen oli Tarkan Veini, mutta Veini ajoo vain henkilöautokortin. Ja sitte minä menin autokouluun ja minä ajoin ammattikortin, mä olin Vaasas, Retin veljekset. Nevalan Martti ajoo kyllä ennemmin kun minä, se on Eelin jälkihin pian, sillä oli kans yksityiskortti mutta se sai ajaa sitä ku se oli omistaja. Lenni meni autokouluun kun se sai sen postihomman meidän jälkeen otti, polkupyörällä ja hevosella se on rasittavaa, mutta emmä muista mikä vuosi se oli ku se auton hommas, sillä oli ensi se ranskalainen CV. Mä vähä epäälen että Olavilla on ollu yksityiskortti. Voi olla että kuorma-autokortti.

 

- Mitenkäs sitte näissä traktoreissa piti olla, Voiton on vissiin hyvin vanha?

 

* Traktorikortin antoo nimismies jos maantieajoa ajoo. Se oli saman­lainen kun moottoripyöräkortinki sai nimismieheltä.

 

* Mikä vuosi se on sitte ollu, mä oon ensimmääsiä.

 

* Kyllä se 50 -luvun puolella on tullu.

 

- Eikös traktorit ollu näin että tuo Nevalan kovapyöräänen Forsson, että onko Tarkan pojilla ollu?

 

 

 

5/6A

 

 

* Niillä oli se Forsson Major. Semmosia sinisiä majoria joissa oli kumipyörät.

 

- Oliko se ihan samanlainen kun sen Olavin piikkipyöräänen?

 

* On, mutta Olavin oli vain sitte vuotta vanhempi. Tämä jonka Tarkan pojat osti silloon porukalla se oli -48 vai -49 mallia, siinä oli sitte ensimmäiset kumipyörät jokka oli traktorihiin tehty ainaki Euroopas. Mä muistan ku mulle tuli Koneviesti niin siinä oli tästä juttua maatalouskoneista ja -vehkeistä. Sillä kuljettiin kemuus. Petroolikones se oli, pensalla käyntiin ja petrolilla jatkoa.

 

* Vähämäen Juhanilla ainaki oli hyvin varahin.

 

* Nevalan Martilla on ollu ensimmäinen dieseli se Zetori. Ja sitte oli Juhanilla. Molemmilla A -mallin Zetori.

 

- Mikä oli ero K -mallis, onko se bensavehje.

 

* Ei, A ja K niillä ei oo oikeestaan ku tää vetokyky, vaihdelaatikko ja perävälykset erilaiset ja K -mallis oli vissiin hiukan suurempi kone. Taikka sen teho oli suurempi pyörissä kun. Emmä tiä oliko se kone sen suurempi. Ja se oli tarkotettu sellaaseen kovahan niinku teollisuus ja metsähommiin. Tai sellaaseen kovahan kuormanvetohon. Nämä oli peltovehkeitä nämä A -mallit niis oli sellaaset vaihteetki että ne toimii pellolla. Ne molemmat oli kakstahtidieseliä.

 

- Vielä tuo yks traktori, tuo Luovan Niilon harmaa Ferkku.

Siitäki on sellaanen tarina kun silloon ku ei mitää saanu piti panna anomukseen, piti

ostolupa anoa erilaisiin asioihin, mitkä ei tullu vapaasti maahan. Niitä oli sitte sellaaset instanssit ja tie­tysti liikkeet. No sitte ku huomattiin että Ferguson on hyvä ja kaik­ki olis halunnu Fergusonin. Luovan Niilo ja sitte Jokipiin Eeliki pani sitte Fergusonin anomukseen mutta vähä ennen ku sitte olis tullu se meni ja peruutti sen. Se tehtiin johonki autoliikkeeseen mutta siinä oli myös joku maatalous ilmeisesti kansanhuollon kautta joku sellaanen että sille voidaan myöntää sitä anomusta. Että piti olla määrätty maanviljelys suuruus ja. No Eeli meni ja peruutti sen ku Eeli oli nuuka mies ja rupes katumaan että se maksaa sittekki paljo. Ja oli vielä sitte vaihtoehto että ottaako bensavehkeen vai dieselin, sitte oli hiljan keksitty dieseli näin Fergusoneihin ja Eeli sanoo Luovan

Niilolle, minä olin siä Retin autokoulus ja siä oli oikeen hyvä Vaasan autolasta

sellaanen autoteknikko joka kävi teoriatunteja opettamas meille jarruusta ja vähä muustaki mutta ennenkaikkea diese­listä. Dieselmoottoreista ja dieselpumpuista ja mä sain mielestäni teorias aika hyvän opetuksen siä autokoulus. Ja Eeli oli sitte kans saanu Porin autokoulus dieselistä tietoa ja se otti sitte selvää kirjallisuuden ja muun kautta ja ehdottomasti dieseliä kannatti. Ja se meni Niilolle sanomaan että sä haluat kans ottaa dieselin ja Niilo oli suuttunu Eelille että kyllä hän ny tietää. Ja sitte ruvennu sitä moittimaan että sinne ne ryytyy, ajattele että kun tuonne pellolle meet dieselitraktorin kans, että kun se on niin hieno se laite siinä, tarkootti vissiin sitä pumppua siinä, että se pellolla oleva pöly menöö sinne moottoriin ja sehän menee rikki. Eeli sitte sanoo että on siinä vähä paremmat suodattimet kun bensavehkees, ku bensavehkees oli vain yks ja tuos oli jo silloon kolme. Ei Niilo hassumpi mies ollu mutta ei se kaikkia asioita ymmärtäny. No ku se suuttuu Eelille sii­täki, että sitte ku se sen traktorin sai bensa-Fergusonin. No sitte siltä meni sormi suuhun, se ei tienny kuinka, kun huoltokirjas sanot­

 

6/6A

 

 

tiin minkälaiset toimenpiteet pitää suorittaa, ettei se tienny mitä ne on ja kuinka ne tehdään. Ei Niilolla sitte ollu mitään käytännön eikä kirja kokemusta sitte saanu. Ja se joutuuki kääntymään taas Eelin puoleen ku se oli Luovankylän asiantuntija ehdottomasti. No Eeli meni sinne ja Niilo maksoo sitte sille oikeen päiväpalkkaa ku se siä jonku tunnin oli, ei se ilman sitä tietenkää pyytäny. Eeli sanoo että kun hän teki sen huollon niin se itte sitte siinä putsas ja puleeras traktoria sitte, rapsutti moskia joka paikasta pois ja sanoo sitte innostuu että akun navat että niin kun ne on lyijyn alla ettei ne hapetu eikä ruostu eikä mitään niin hän pistää vaseliinia siihen. Pani siihen napoohin ja niihin tappeehin niin että se tuli täyteen vaseliinia se reikä ja Eeli sanoo hän meni sille sanomaan että nyt on väärin päin että ne olis ensiksi pitäny tehdä puhtahaksi ehdottomas­ti, eikä vaseliinia välihin vaan sitte vasta päälle. Niinku tappura se suuttuu siitä että hän tietää kuinka ne suojatahan. Niilo oli kans kersantti arvoltansa ja sanotaan että se meinas mennä vähä sekasin siä sotahommis ja vapautettiin palveluksesta.

 

- Mikä vuosi se olis mahdollisesti ollu tää Fergusoni, se oli kuiten­kin ennen tätä Nevalan diesel-Zetoria, oliko?

 

* Se on ollu joskus -52 ehkä. Nevalan Zetori oli ennen. Juhanin oli paljo jälkeen. Sitte oli myöskin täs Kitriikus Haaparannan Eemelin poika, Eemeli osti sen ja se oli niin myöhään sitte tosiaan että se oli se silloon vasta se Haaparannan poika osti sellaasen Fergusonin ja sitä sanottiin että se on halpa mies että sillon hyvät vehkeet. Se osti jokku norjalaiset fältit ja mitä siinä sitte oli. Ja se meni kyllä sitte todella lujaa ku se fälttäs ja äesti. Ja se on ollu eri­lainen ku Niilon.

 

- Niissä oli vissiin jo hyrräovikka, niissä Fergusoneissa?

 

* Kyllä siinä oli. Zetoris oli kans.

 

- Oliko siinä Tarkan kumipyörääses?

 

* Oli siinä ja kaksi nostokeppiä, tämmösiä kääntyysiä. Kolmen pisteen kiinnitys työkaluille.

 

- No sitte alkas se pikku-Valmet kausi?

 

* Maurilla oli ensimmäinen. Maurilla oli se kakskymppinen. Siinä oli kaks tehoa viistoistaanen ja kakskymppinen. Se oli yhteinen Nevalan Toivon kans.

 

- Ja sitte oli sulla Valmetti?

 

* Joo, se viistoistaanen. Olikohan se kolme vuotta. Sitte mä vaihdoon sen siihen kakskymppiseen. Se ei ollu ku kaks vuotta mulla. Sitte mä vaihdoon siihen 359:een käytettyyn, sitte mä ajoon tukkia sillä niin se hajos tua Saunoonmäes tänne tulles, männät tuli melkeen pihalle, yksi hajos aiva. Mä kirkolle sillä viä menin vaikka oli kappalehia pois niin kesti viä, kun emmä tienny.

 

- Mutta kannatti viedä niin sai pajalle asti heti.

 

* Sitte mä ostin 500:n ja nyt tua sitte.

 

- Ketä siinoli onko Piispasen pojat siinä välis sitte. Eiku kuinkas Olavi osti kans 20:n?

 

7/6A

 

* Joo, sillä oli kans, se oli 50 -luvun puolella. Se oli varmaan hyvin samoohin aikoihin kun mä ostin sen ensimmäisen.

 

- Ku sitte Piispaselaaset on ostanu hyvin, onko se ollu -61 sitte sen 361:n. Ja sitte osti Olavi sen. Piispasen pojat osti ensimmäisenä sen mallisen Valmetin. Mutta missä vaiheessa Eino osti? Se osti dieselin kans. Onko se ollu -60?

 

* On.

 

- Että se on ostanu myöhemmin kun sinä?

 

* Joo, kyllä se oli myöhemmin.

 

* Se oli 60 -luvun puolella ilmeisesti -63 tai -64. Ketomäen Martilla oli sitte, se osti sen Fiatin.

 

- Gunnarilla on pikku-Valmetti. Se on sillä viäki siä.

 

- Onko sitte jo Aate siinä, se osti kans ensimmäisenä harmaan Fergun, mutta se oli vissiin vähä isompi.

 

* Oli se suurempi kun ne ensimmäiset. Se oli se Massey Ferguson vis­siin. Ku se oli se punakylkinen. Se on ollu siinä -60 tai -61 se Aate.

 

* Niitä oli niitä kultakylkisiäki Fergusoneja yhdes välis.

 

- Olisko se sitte vai sittekkö se vaihtoo jo toisen se Luovan Niilo?

 

* Joo, sillon sitte jo ollu se kultakylkinen yhdesvälis, se oli die­seli.

 

- Sitä me muisteltiin sitä Veinin puimuria, oliko se Sampon?

 

* Oli, harmaa. Sillä oli ensi käytetty ja sitte se osti uuden aiva, Veinillä oli ensimmäinen puimuri. Autoja sillä oli V8 Ford ensimmäi­nen henkilöauto, sellaanen -38 mallin auto, sitte oli uutena ostettu Pobeda, muita en sitte enää muista. Oli sillä monta erilaista.

 

* Ei kai sillä Letukkaa ollu.

 

* Ja transiitteja oli Veinillä.

 

* Mikä vuosi se oli ku niistä puista piti sakkoa maksaa, kun ei ollu täytehen sitä kauppaa. Kun se kallistuu yht`äkkiä puutavara. Kun Tarkan poijatki lymytteli niitä, tua Saunoolla ajoo Lutakkonevalle.

 

* Se oli tuota silloon ku se Korean sota oli, oisko ollu -51 kevättä.

 

* Ja sitte ku se meni tiliille Veeni Vikhöglundiin Kristiinaan ja se haastoo muaki. Emmä muista millä me menimmä sinne sitte. Veeni meni viinakauppaan ja haki viinaa ja sitte se otti Kristiinan taksiasemal­ta kaikkein hienomman pirssin mitä oli siä ja sillä me tulimma kotia sitte. Sen piti sakkoa maksaa monta tuhatta niin se viä sen päälle piti kovat juhlat.

 

* Nehän oli kumminki myyny ne muualle ja saanu kovemman hinnan. Se oli niin nuukaa ku Olavillekki kuori kun se saattoo määrätä kuorimaan uudesta jos johonki kohtaan jäi ja kehuu että tätä työtä ei tehdä ilman ja se keikkukorin kans tuli yhtenä päivänä hevoosella ku mä

 

8/6A

 

 

olin siä parkkaamas Saunoolla ja me teimmä sinne mettälle pinon ja sitte myytiin toisen kerran että mä sain palkan.

 

* Mä muistan justiin sinä kesänä kun oli se korkea hinta, mä olin kirkolla pyörällä, tulin sieltä sitte.

 

7. Kasetti                             Alma Ketomäki                                                              1/K7

 

 

 

* Valokit vietiin kellariin ilman sokeria, kyllä minoon siä syöny keväällä edellisvuotisia valokkia, kyllä ne oli niin raikkahia ja hyviä mutta se oli koulun kivikellari. Eikä ne ollu koskaan säilöny sokerin kans mustikkaakaan. Kyllä se pysyy ku ne keritettihin omas loemessänsä. Sokerin kans oli pakko keittä nuo puutarhamarjat ku niitä alkas tulemahan. Kyllä minoon ensimmäisen puutarhan tehny sinne Havulan plassille 12 -vanhana ja sinne minä hain Yli-Kullaan tädiltä Päntälästä valkoosta ja punaasta ruusua. Ja sireenipensaita ja marja­poisaan alkuja. Ensimmäisen tilin minä oon saanu porkkanoista ja punajuurista Alangon Elinalta, kun siellä oli kuuliaiset sellaaset kovetut pidot. Kyllä se raha oli silloon lujas, ajatella ny kuinka lapset nytte väljästi käyttää rahaa.

 

- Oliko kyläs monta parkitsijaa?

 

* Jokainen parkitti itte nahaat, mutta suutari oli Pullin suutari ja myöhemmin sen poijat Antti ja Aleksi joka kierti taloosta taloon syksyllä tehren kenkiä.

 

- Mikä oli vapaussodan vaikutus, sielloli miehiä sotimas?

 

* Oli toki, ja kaatuki sitte mun kasvattiveljeni Jussi. Mäkitaloon Vesterin kans ne oli samas paikas ja Vesteri säilyi, on ny vasta hiljan kuollu. Kyllä sielloli Vähämäen Franssi ja Tarkan Iivari ja Pollarin Arvi ja Kosti ja muut säilyy, mutta Jussi kaatuu Mouhujär­vellä 3.4. ja vappuna haudattiin, ku ei sitä meinanni Franssi löytää­mistään, katto ei ollu mitää tuntolevyjä, ne kerättiin johonki liive­rin ne rumihit niinku halkoja pannaan pinohon ja se monta halkopinoa sitte markanvarrella tonkien ennenku se löyti veljensä. Se tuotiin hevooskyytillä Mouhijärveltä: Siipyy, Kankaanpää, Isojoki, Karijoki ja kotia. Sehän haisi jo aiva mahdottomasti ku se tuotiin, mutta mamma pani paljo formaliinia sinne arkkuun. Ja sitte haettiin Joki­piin Kassulta jäitä ku silloli jäitä maitoja marten jäitä ja suureen ammeeseen jäät ja arkku pantiin jäiden päälle ja paljo havuja. Sil­loon on sitte ensimmäiset seppeleet tehty Luovankyläs, se teki se Ira Elo, se kiertokoulun opettaja. Se asuu Jokipiin Kassun vinttikamaris se opettaja ja tavallisesti koulu pidettiin Mäkitalon Kaisan taloos tai sitte myöhemmin Luovan tuvas, ku keväämmällä ruvettiin tarkenema­han ku se oli tyhjä. Ku siä vasta -23  oli se Kuusela pitämäs kaup­paa. Ja sitte -29 tuli Levanen, että ne oli sitte niitä vuokralaisia. Kyllä siä oli Raittila vuokralla ennemmin jo, ku ne keitti siä pon­tikkaa ja Kaunisto tuli sanomaan Kassu-Paavolle että siä keitetään pontikkaa, ne meni sinne vaksimaan ja poliisin ottivat kirkolta kave­riksensa, ne poltti sitte koko revohkan. Sitte ne sanottiin ylähä siitä. Silloon ku Salovaara oli opettajana niin se vuosi sitte aiva pidettiin ompeluseuraa diakonia -asian hyväksi, no sitte iltamat hommattihin; näytöskappaleet ja kaikki, mutta ilmootettiin sitte ettei voida tanssia, ku se on sellaasen asian hyväksi, niin kuule kaikki nuoret oli menny pikku-Suutariin ja tilannu sieltä tanssihuo­neen ja vieneet Kauniston Jussin soittamahan ja ei tullukkaa ketään iltamiin. No mulla sitte tietysti hätä käteen opettajan kans että meneekö tämä aiva pommihin. Nopiaa tieto sitte sinne viemähän ku sitte Mäkitalon Kaisa lupas että saa tulla hänen taloonsa tanssima­han, kaikki tuli sinne sitte takaasi. Ja Franssin liiveris usein tanssittiin.

 

- Mitenkä uutisia sai?

 

 

2/k7

 

 

 

* Tuli lehtiä Suupohjan Kaiku, Vaasa ja Pellervo. Sanomalehdet sääs­tettiin kaikki, niillä tapetoitiin seinät Juhannukseksi ja jos oli oikeen likaasta niin jouluksiki.

 

- Sanomalehtiä on käytetty vessassaki mutta mitä sitä ennen käytet­tiin?

 

* Heinätukkua tai pahnatukkua ja tikkuja. Puulastuja, ei siihen ny siihen aikaan voinu sanomalehtiä haaskata. Ne tuli tosiaan Pellervo ja Herättäjä, sen niminen lehti, se on körttiläisten lehti, painetti­hin Lapualla. Se tuli Jokipiin Kassulle. Siinoli kai joki matkasaar­naajaki, oli kai luterilaisen yhdistyksen, sen nimi oli Tervaportti, sen miehen ja siltä tuli sitte aina kortti milloin mistäki päin Suo­mea että tulemme silloin ja silloin pitämään seuroja rovasti Pallit­vuoren kans mahdollisesti kanttori Inkinenkin mukana. Ne tuli sitte hevoosella. Karijoelle vietiin meiltä sitte aina hevoosella tarkasta­jaki Luovankylän koululta karijoelle. Sipilän aikana se sai olla koululla yötäki, mutta Kuusela pyyti että mä ottaasin sen meille yöksi ja laittaisin ruokaa. Kerran oli hauska tapaus ku, mä en sille ruvennu eri ruokia laittamahan. oli lihaperunoita ensin, ja sitte mä olin tehny ohrakryynipuurosta velliä, mutta mä siitte sitä jalostin sillälailla että vatkasin kananmunan oikein hyvin ettei siihen jääny niitä riekaleita ja sitte panijn vähä sokeria ja ku se kyseli sen reseptiä ja söi ja söi. Se oli aiva ihmees sen vellin kans. Siihen aikaan sai ne työtäpaos olevat nuoret miehet kulkia ympäriinsä kerjä­ten, ne tuli ja pyyti yösijaa. Ne ruokittiin aamulla ja eh­toolla annettihin kaffia. Ja sitte ku ne rupes lähtemään ne sanoo, että ovat työtä kattelemas, että ei oo rahaa maksaa. Mä kerran piruuttani sitte sanoon kahdelle jatkälle, että kyllä te voitte  mennä puuliiveriin pienentämään , että sielon kirves ja saha. Menin peräkammarin lasista kattomahan, että menikö ne liiveriin niin ne kulki nopiaa kirkonky­lälle päin.

 

- Se apteekkihomma

 

* Kotiapteekki oli meillä 8 vuotta Luovas. Ja Norinkyläs se oli ja Peräläs se on tänä päivänäki ja ehkä Norinkyläski. Mutta me pantiin se pois sitte ku keskuski pantiin pois, ku se oli paappaki niin kiu­kus näihin kumpahanki, se joutuu niitä yksin hoitaan kumpaaki. Ku kerta kirkolla on kaikki muutki asiat, kyllä ne apteekis käy siäki. Yksi tapaus oli ku tuli itte sitoja kylähän, se oli Nevalan Eero. Eero oli pistäny johonki rattahihin sormensa ja sill oli sitte nämä kaksi sormea melko murskana, ku se tuli sitte mulla niitä sidottahan. Mä sanoin että ny soitetaan auto ja sä meet ny lääkärihin. Mutta se oli se verran sokis se äijä että se rupes haukkumaan, että millaahen apteekkari sä oot ku et tälläästä voi hoitaa. Otin sistte puhdis­tusainetta ja rupesin pesemään niitä sormia. Yrjö oli siinä kans likimain ja se rupes pyörtymään se äijä, niin Yrjö sai kiinni ettei se pudonnu lattiaan se äijä. Sitte mä suutuin ja löin sitä äijää molemmille korville että ku ei lääkäriin suostuta lähtemään niin ei ruveta pyörtyilemäänkään. Voitelin ja sidoin ne sormet ja kyllä ne parani.

 

-         Oliko niitä kansanparantajia kylällä?

-          

Oli toki ja joka kyläs oliselaanen jota sai hakia, jos lehmä ei poikinu, kun lapsi syntyy ja tällääsiä. Ei kätilöä haettu.

 

 

 

Kasetti 7A     Ilmari Hakola, Voitto, Aune, Linne                                  1/7A

 

 

* Lillan Veikko ja Eino teki siinä sitte, hakkasivat siitä suon lai­dasta kuusen tyssälehiä ja tekivät niistä paperipuita jonku puun ne siihen sai. Mä en oo aiva varma mutta oliko se sitte melkeen 50 000 mk motista taikka 48 000 mk vai 38 000 mk sen aikuusta rahaa. Mutta se oli kauhia summa, ei ikänä oltu niin paljoa maksettu. Se kallistuu enemmällä kun puolella.

 

* Ja Tarkan Mattiki, ei tämä Matti, niin yölläki se tuli isän kans kauppaa tekemään.

 

* Että siinä oli jotaki tekemistä hinnan nousun kans tällä aseteolli­suudella ja kauppasuhteilla näiden isojen maiden välillä, joku sel­laanen juttu siinä nostatti tätä hintaa.

 

* Onko täälä vielä niitä kuorimakoneita pyöriny, niinku esimerkiksi.

 

- Ei niitä kyllä näe enää.

 

* Niinku seki oli pelkkää ryöstämistä kun piti panna 10 senttiä yli­korkoa pinoon. Joku virkamies tai joku keksii että tehdään siitä. Se olis maksanu vähemmän niistä motiista jos ei pannu 10:een. Ja kyllä niistä tapeltiin niistä senteistäki. Tuo Hakalan Toivo.

 

* Niin ja eikö ne käyny viä pökkimäs niitä pinoja tivihimmiksi.

 

* Joo, kun tien viereen ajettiin 2 metrin korkuusta pinoa, sen piti olla 2 metriä 20. Hakalan Toivo kerran hädissänsä soitti kun pelkäs että siellä oli siä keskikorves hakattu siä alahalla, niin oli tuk­kia, paperipuuta ja halkoa sitte tullu. Ja Hakalan Toivo soitti että pitääs päästä ajamahan ja huhtikuulla lumi suli jo kohisten ja se oli Levaselle soittanu että tulis hevosmiehiä jotaki ajamaan maksoo mitä maksoo. Levanen sitte siitä tiedotti ja minäkin olin siellä sitte ja Erkki ja Jokipiin Eeli oli niinku vanhin siinä ja se lupas Eelille että kyllä hän maksaa että äkkiä pitäs saada ennenku lumi sulaa. No Eeli sitte kysyy meiltäki että mennäänkö ajamahan. Mentiin sitte, tie oli aiva sula kun reellä mentiin ja lamuskalla. Illalla jätettiin lamuskat vain sinne. Mäki usiampana päivänä siä oli, viitenä vissiin ja saatiin ajetuksi sitte. Erkki ja Eeli oli ja oliskohan Pullin Esko ollu parina päivänä. Eeli soitte Levasesta Toivolle ja se tuli sitte mittaamaan sitte joskus viikon kahden päästä. 2 metrin pinoja oltiin tehty, ei ne ny niin komeita ollu mutta ei mitää harvojakaa. Se kas­seeras kaikki ja 7 - 8 mottiaki se pudotti multa heti kun mulla oli jotaki sellaasta, mulla oli 40 - 50 mottia ja siitä se pudotti sel­laasen 7 kuutiota. Sitte oli viä tukkia lisäksi, kun siä oli jonku verran tukkia ja niitä oli joku 30 - 40. Mun se mittas ensimmäisenä ja koitin panna vastaan että kyllä niitä enemmän on. Ja se mittas aiva mielivaltaasesti siitä lyhemmästä päästä. Erkki pani vastaan ja sitte ku tuli Eelin vuoro niin Eeli sanoo että niitä on justiin niin paljo kun hän sanoo ja siitä tuli sitte riita kun me ruvettiin kaikki sanomaan vastaan ja se meinas olla kovaa naamaa se Toivo mutta sitte se kysyy että kuinka paljo teillä oli. Kyllä se siinä maksuski pihis­teli, Erkillekki ny jonkun markan antoo lisää ja Eeli sanoo että sinähän lupasit melkeen mitä vain kun täs on henkensä edestä näitä hinkannu reet rikki sulas maas.

 

* Ja ne yhtiönki kympit niin ne varmaan kans ittelle siitä otti. Tua Petäjävedelläki oli yksi niin kyllä se sitte knahtas joka paikasta, niin mä lopusta ajattelin että se ittelle siitä saa jotaki.

 

 

 

2/7A

 

Mutta Härkölän Heikki oli mestari tekemään pinoa, se sai 8 mustasta motista 10 mottia puhtaaksikuorittua. Se osas sen pinota niin tasaa­sen harvaan ettei sitä kukaan moittinu. Tuo teki Reinon kans Heikki silloon. Se ei ollu yhtään ristis, vaan siä meni käytäviä sisällä ne sen niin hienosti pinos tasaasesti

 

 

8. Kasetti                            

 

Alma Ketomäki

 

* Se oli todistajaseuran matkasaarnaaja, Matti Hakola ja siell oli usein seuroja Heittolas ja Hakolas ja siel laulettiin vain Siinonin kannelta ei koskaan virsikirjaa. Se oli Eemelin koto, Heittolas Maija oli sen äiti. Se oli Nevalan Pentin täällä pääs oli. Se on viety pois se osa tlo. Siinoli kaksi asumusta ja syytinkimuori asuu siinä pors­tualla.

 

- Se ei oo siis mihinkään nykyisiin lahkoihin liittyvä?

 

* Ei, se oli kirkollinen eli se ei ollu kirkosta erinnu, mä luulisin että se oli jo tätä vapaakirkkoosuutta sitte ku Ahtola eros kirkosta. Korpela, Nierolan Matin isä ja äiti. Teuvalla kun se tuli se uskonnon vapaus, niin ne eros sitä varte että he ei viitti kirkos istua ku siä istuu kaikki syntiset, kun se tahtoo että pitää olla sellaanen poruk­ka mihnä kaikki on autuahia. Se oli oikeen hyvä saarnaamaan Hakola ja sitte sillä oli oikeen hyvä laulunääni. Kun se oli se komia suuri urkuharmoni Hakolan peräkamaris ja klasi oli auki ehtoolla, niin meidän väki istu portailla ja kuunteli ku se veisas. Silloon oli väkiä seuroos, mä muistan ku Jokipiiski oli pappi pitämäs seuroja, niin se pikkutupa, esoo tupa ja peräkamari oli täynnä väkiä, siä oli vakituuset seurapenkit jotka vietihin liiveriin aina muuksi ajaksi. Aiva täynnä oli huonehet. Rippikoulus jo riitelin että paikat tärääs papin kans. Sitte se oli sanonu Yrjölle, että oletko sinä ny harkinnu tarkoin tuon Alman kans avioliittoon menoa. Siitä tulee hankala puo­liso. Sanoon yrjölle että se sopii mulle oikeen hyvin että tuos on rengas vie mennessäs. Että senku erotaan. Mä meinasin sen kihlauksen purkaa syksyllä, mutta enoo ja täti sitte mä menin sitte Päntälään niiltä neuvoa kysymään, ja ne sanoo että sinä et purkaa kihlausta, että olisit ajatellu silloon ku menit, ku koko Päntälä oli kuohuus­sansa ku Lusan Fiina oli purkanu kihlauksensa, se ei rupia sun edes­täs häpeämähän. Ja kyllä mä vähä häpesin Ketomäen mammaa ja paappaa, mutta mä olin niin kyllääntyny ky mä olin ollu koko kesän kihlois. Mutta mitään muuta uutta ei se avioliitto tuonu kun mukulat. 13 vuo­des 8 muksua. Silloon ku Jussi pantiin Kauhajoelle kouluun v. -16 niin minä raauun tietysti kans sinne kansakouluun, se oli siä 3 vuot­ta ja viimeisen sitte täällä. Ja joka syksy mä raauun sinne niin meidän holhooja se Jokipiin Kassu, se sanoo mulle että ei flikkakaka­rat tarvitte mitään kansakoulua kyllä ne osaa paskatrasuja pestä ilman koulujaki ja kyllä mä olin kiukus. Olin hyvin hiljaa, mutta ajattelin: " Että odota sä äijä perkeles ku mä tuun aikuuseksi niin kyllä mä sen kansakoulun käyn." Mutta sitte tuli onneksi se, mä olin 12 ku mä menin, emmä mennykkää ensimmäiselle osastolle, ku se Ira Elo piti mulle ehtoosin koulua, toisella osastolla mä oli jouluun ja poettaja siirti mut kolmanelle sitte yhden vuoden neljännelle mutta tarkastaja kävi silloon kattomas kakarat kevääsin ja sitte se kuulus­teli ne jokka oli viimeisellä, niin minä yksinäpääsin sitte luokalta. Se oli niin tiukkaa kokeet sillon. Se tarkastaja oli se Rautavuori Ilmajoelta, joka meni Sipilän Siron kans naimisiin. Katto silloli akka 20 vuotta manhempi ensimmäinen ja toinen 20 vuotta nuorempi ja kummanki kans oli vain yksi poika.

 

- Koska tuli puhelin?

 

* V. -28. Kylään ennemmin ostettiin mankeli sitte laitettiin sertin­gistä ne verhot sinne luokan etehen että saatihin näyttämölle verhot. Niin ne laitettiin ensiksi mankelilla ne verhot, sitte puhelin. Siä oli kuusi puhelinta Sipilän Sirolla, Jokipiin Kassulla, Pollarin

 

2/K8

 

 

Vihtorilla ja Nevalan Antilla, Tarkan Eemelillä. Sitte Lohikosken Siina oli keskukses. Keskus oli ensi Lohikoskes sitte Aune Lillalla kauan ja sitte meillä n. 10 v. Ku isä oli sitte pitkän päivän , ku me olimma Katinhännäs, keskusta yksin hoitanu tottakai sen piti hyyssiin mennä, eihän se ny housuihinsa voinu päästää. Sielloli ollu monta läppää auku, ja ensimmäiseksi oli joku flikka kirkonkylästä huutanu kiukkusesti että mihnä te ootte ku ei ollekkaa saa vastausta, niin esä oli oikeen näyrästi sanonu että minä olin vain paskalla. 

 

- Entäs tie onkos sitä ollu ennen tätä maantietä?

 

* Tie on tullu täs vuosisadan alkupuolella. kauniston Amalia oli ostanu ensimmäiset turkulaiset Luovankyläs. Mutta ei se voinukkaa kulkia niillä kirkos ku oli niin huonot tiet, ne olis hajonnu välil­le. Sitte oli sellaanen kirkkopolku joka lähti Saunoonpäästä ja siel­tä sitte kovia paikkoja myöte. Mutta Jokipiin vanha paappa ei käyny ku kerran vuodes kirkos, rippikirkos, mutta se ei osannu suomea ol­lenkaa, kyllä se osas puhua muttei lukia, silloli kaikki kirjat ruot­talaisia. Eikä niit ollukkaa ku virsikirja, Raamattu ja saarnakirja, ja niistä se luki pitkän saarnan joka pyhä, ja niis oli kaikis nah­kannet. Se oli Härkmerestä kotoosin, synnyltään. Mutta sen vaimo oli Isojokisia.

 

-         Missä hoidettiin kasteet, hautajaiset, häät..

-          

Tiedän ykden sellaisen tapauksen, että Lintulas, niin siellon ollu tupa ja sielloli 6 muksua syntyny, ja äitee lähti niitä viemähän käyden kirkolle kasteelle. Ne kastettiin kaikki kuus sitte yhtäaikaa. Ei siitä kuule kovin ppitkä aika oo ku tää pohjooses on ollu viä niin Yli-Torniolla siä saatettiin kastaa ku pappi tuli koululle pitämään seuroja niin vaikka kuinka minta muksua. Seuroos paljo kastettihin. Eikä silloon niin häitä juhlittu. Se oli kuule sellaanen se ruokava­lio joka huusholli varmaan että ohraanen vesipuuroo ehtoolla, se vuötiin kirnupiimän tai maidon kans tai sai johnaki vissiin voisil­määki, voita ei syöty muuta ku pyhänä eikä sitä asetille pantu se laitettiin lusikalla vain leivälle. Mutta lihaa ja silakkaa vyötihin sitä suolattiin paljo, kun ei sillon menny lahtiin vanhat lehmät. Ne rupes vasta menemähän ku itikka perustettihin Seinäjoelle. Kyllä nuori karja ja lampahat ja sellaaset meni. Ja sikojaha ny pirettihin vain ittiä varte. ja sitte päivällä syötiin lihaperunoita, silakkape­runoita tai maitoliemiperunoita tai pylsyperunoita mitä ny syötiin. Puusta tehtiin sellaasia kolmipiikkisiä joilla perunaa kastettihin kastikkees. Ei ollu haarukoita eilä lautasiakaan. Samasta kupista ryypättiin piimää tai maitoa ja samasta kivivadista syötiin. Meilloli miehillä oma kivivati ja naisilla oma. Siihen aikaan lapsetki lähti töihin jo 7 -vuotiaana. Tuo naapurin Anni niin se on lähteny Aijalle pikkupiiaksi 7 -vanhana. Siitä asti se on elättäny ittensä. Pikkupii­alle kuuluu lastehoito, perunaan kuoriminen ja kaikki sellaanen pieni passaus. Mulla oli sellasia töitä Jokipiis seitsemästä kahteentoista­  vuoteen, että mun piti plokata joskus linnunhöyheniä, ku Jussi met­tästi niin paljo. Karjaköökis mä karstasin karvoja, rohtimia ja sitte Jussi nikkarootti siä paljo, niin mun piti näyttää sille sellaasella pellisellä pienellä lampulla valkiaa ehtoolla. Sitte riihelle vie­tiin, se kuuluu viskurin alta vetäminen, mutta se kuuluu siteetten katkaaseminen luuvas, niiden lyhteiden kääntäminen, antaa lyhteitä parrelle ku ne pisti riihtä. Oli sellaanen koukkupäinen puinen keppi joka pistettiin sinne lyhteen siteen alle ja sillä sitte nostettiin. Paimenes piti olla ja marjas piti olla. Aamulla vietiin marjaan met­tähän ja ehtoolla haettiin pois. Parkkia piti kiskoa, ku nahat par­kittiin kotona, kevääsin käpyjä kerättiin.

 

 

Kasetti 8A                           Ilmari Hakola                                            1/8A

 

* En muista tarkasti mikä vuosi se olis ollu, mutta ilmeisesti se oli talvisodan jälkeinen vuosi, joku sellaanen rauhanvuosi se oli, koska Taunoki oli kotona, Taunoki joutuu sitte melkeen heti uudesta jat­kosotahan. Meitä oli kolme miestä, minä, Tauno ja isä ja se Paro, Niilon koira, oli meidän kans. Oravia silloon ammuskeltiin, ku sil­loon syksyysin alkoo se oravalupa. Oravannahasta sai aika hyvän hin­nan. Tauno sinne halus mennäkki, sanoo että ottaa Yrjöltä, se oli Yrjöllä ollu sitte töis, että hän tuo sieltä Yrjöltä pyssyn että mennähän sitte mettähän ja seuraavana päivänä mentiin, sillä oli se pienoiskivääri mukana, minkä isä oli ostanu pari vuotta ennemmin ja myyny sitte Yrjölle. Sitte ku se Tauno ampuu tuos Saunoonmäes ensim­mäistä oravaa sillä niin ei se käynykkää, nähtiin että metrin päästä ainaki putos oksa. Isä sitte rupes sitä kattomaan, että aivan pieles täytyy olla tähtäin, no se näki että se on vinos ja naputti sen jyvän sitte, ku se oli siirtyny aiva toiselle reunalle. Ja taas Tauno koit­ti ja aina vain meni lähemmäs ja lähemmäs ja aina naputettiin lisää. Ei se sitä oikeen hyvähän käyntihin saanu, siinä oli sitte jo vähä ruostettaki ja jääny putsaamatta. Ja Ketomäes oli poikia kans jokka oli tärkeitä ammuskelemaan. Tämä ei ollu oravapienoiskivääri, sitä teki Tampereen Pyssytehdas tai Asetehdas teki oravapienoiskivääreitä. Tämä oli Riihimäen Sakon pyssy. Oravapienoiskiväärissä se piippu oli erittäin pieni, sellaasesta ohuesta aineesta ja ne kyllä pidettiin hyvänä.

 

- Oliksä Niilon kans ikänä Kärmesharjulla mettoja yrittämäs?

 

* Kyllä vissiin oon yhden kerran ollu Niilon kans kun Kulmalan Eino ja minä ja Niilo oltiin jossaki siellä kuuntelemas metton laulua yhtenä kesänä. Mutta oli huono säkä, ei kuultu mitään. Metot oli sellaasia kans että ne vähä muutti laulupaikkaa. Mä tiedän tuos missä mä tapasin käydä kuuntelemas ja isäki oli ja Tarkan Olavi, poliisin mettästä siitä männiköstä mentihin ylitte sen kärrytien ja sinne alapuolelle sellaanen puolen kilometrin verran reilusti, ennenku se suo alkaa, niin siellä on sellaasta suht'koht' hyvää mettää. Siellä niilloli sellaanen, ne monena keväänä siä oli, melko varmasti lauloo aina kevääsin. Oli niitä muitaki paikkoja missä sitte isäki oli käyny nuorempana, mutta ei niis sitte, ne oli muuttanu. Tuoski oli tuos Isonnevan rannas, isällä oli sellaanen varma paikka jossaki, se oli sinne Konisaarenmäkehen päin siitä lehtiladolta ku sanottiin, niin siinä jossaki. Kyllä mihnä metso lauloo niin siinä piti olla suota lähellä ja määrätyllä lailla aukiota, ei sen tarvinnu olla selvä aukio. Kyllä se oli aikamoista sirkustouhua ku kerran näin, niitä oli sitte kaksi suurta metsokukkoa siinä ja kun aiva sellaaset isoot puut heiluu ja melkee kaatuu ku, tottahan ne 4 - 6 kiloa painoo ne vanhat kukot. Ne oli nopeita kun ne kävi toistensa kimppuun siinä mutta se oli vain sellaanen toffaus aina ettei se ollu sellaanen varsinainen kimppuhun käynti. Ei ne siinä jääny millään lailla toisiansa hakkaa­maan mutta kyllä ne siivillä löi ja nokilla kävivät että kyllä siinä sellaanen taisto oli mutta ne meni aina ohitte siinä samas hetkes kun ne teki tuon hyökkäyksen. Että ne sitte esitti niille koppeloille sitä teatteria siinä. Koppelot oli hyvin hiljaasia, niitä oli niis pienehköis kuusis siinä ja vähä isoommiski alaoksilla, niitä oli monta ja kattelivat siinä. Se oli sellaanen juttu, kun mä oli siinä melko lähellä siinä polulla niin mä kuulin kun siihen tuli lintuja ja sitte aiva pian rupes kuulumaan se meton laulu. Mä olin siinä aika lähellä, 30 metriä mä ensim menin sen laulun mukahan, ku se ensin lauloo johnaki puus. Ja se lauloo niin kiivaasti että sinne oli help­po mennä, pääsi monta metriä kerralla. Sitte, ihme kyllä ei ne kop­pelotkaa mihinkää menny, sitte se hyppäs maahan, ku oli viä lumilaik­kuja johnaki. Se oli huhtikuun loppua. Siinä oli sellaasia pieniä kuusenpensaita ja puskikoita ja pieniä mäntyjä, mä sellaasen taajaok­

 

2/8A

 

 

saasen männyn takana olin ja niiden siivet melkeen otti mun päähän ku ne pyörii siinä ne mettot. Ja ensin ku se yksi siinä lauloo, se oli kyllä mahtavaa jos olis ollu kamerat siinä. Kyllä se pani niin monel­la lailla siinä. Kun ne jalaakki pani vaikka kuinka niinku oli ollu juovuksis se oli niin valtava hurmos siinä, se oli aiva erikoosta, isäki sanoo että se ei oo sellaasta nähny. Ku ne on niin arkoja ettei ne aina jatka kun niitä lähestyy. Metsotkaa ei ilmeisesti joka vuosi laula. Ku mä meinasin sen ensi ampuaki ku se oli siä puus, mutta emmä sitte malttanu ja sitte se kohta hyppäski siihen maahan. Niitä naa­raslintuja oli niin paljo siinä joka puolella, niitä oli ainaki 15 ja kaks kukkoa. Se toinen kukko tuli vasta sitte kun se sirkus oli jat­kunu hetken aikaa siinä maas. Ne oli välillä naamat vastakkain mutta ei ne siitä hyökänny vaan sitte vauhdista. Sitte ku rupes hämärtymään niin ne koppelot rupes lähtemään. Mulla oli jalaakki niin puuduksis ku mä siitä nousin etten meinannu päästä kävelemään että kyllä se aika kauan kesti. Mulla oli pikkupyssy sellaanen. Minä ammuun samana keväänä samas paikas viikkoa ennemmin metton. Mä menin sinne vähä liika myöhään illalla silloon, mä kuulin että niitä siellä oli mutta ne ei enää sitte laulanu. Mä jäin sinne yöksi, sellaanen kaks ja puoli tuntia siä piti olla sen pimiän ajan sitte ne alkas uudesta. Silloon mä ammuun sitte yhtä, se oli sitte niin pahas paikas, mullei ollu mitään turvaa, mutta oli kirvehellä lyöty yks männynnäres poik­ki, joka oli joku sellaanen 3 - 4 tuumaa paksu. Se oli vähä sellaasta pehmiää se maa että kun mä oli siihen männyn juurelle päässy, siinoli joku pensas semmonen ettei siitä saanu mitään turvaa sitte niinku pyssylle. Metto on niin voimakas lintu että sitä pitää osata hyvin. Rintaan sitä tähtäsin, mun piti tällä lailla ampua kun se oli niin alhaalla se oksa näin, enkä mä käden päältä oikeen osaa.

Mä oli niin lakialla paikalla siinä sitte, ja ammuunki se sitte, se lensi sellaa­sen sata metriä ja putos sitte. Lähdin kattelemaan sitä sitte ja kuuluu sellaasta rytinää sitte, mutta en löytäny sitä sitte vaikka kattelin sitä puolitoista pari tuntia. Hain kotua koiran ja ei se koirakaa sitä löytäny. Se jäi sinne sitte. Olis saanu jäädä seki ampumatta. Niillä on kyllä mettälinnuilla se ominaisuus että ne ly­myttää ittensä. Koiran kans mä olin teertäki kattelemas yhtenä syksy­nä Pajunevas, kun ammuun teeren kopista, se putos siihen, kyllä mä sen näin, siinä hetkes matkaa kopin risujen raosta ja ku mä sitte hetken päästä kattoon ku siinä piti aina pälytä että mistä ny taas tulee uutta, sitä ei ollukkaa siä. Ku se vähä sätkytteli siellä maas, enkä mä kuullu mitään ääntä että se olis siitä lähteny. Ja kun siinä oli sitte sellaasta suon, männynjuuret oli tällääsellä koukulla, se oli sellaasta hyvin mättähistä se maasto siinä, Pullin Antin kohdasta vähän tännepäin, siitä mentiin suoraan sinne mettähän, se oli joen tuolla puolen. Kyllä mä niitä juurenalustoja käpälööttin kepillä ja tikuulla. Tulin kotia ja hain koiran ja ei se mitää löytäny. Samas paikas mutta se oli eri vuonna, sama koppiki varmaan, meillä oli siinä sellaanen oma ja Harjukeron miehillä oli oma ja mulla ja isällä ja Alangon Niilolla. Saran Reinolla siä oli koppi, sillä oli taas pienoiskivääri. Se ei oikein jaksanu keskittyä siihen, se kesken kaiken mettästyksen lähti pois. Ja meni sitte muillaki pilalle. Niilo sitä sanoo ainaki pari kertaa ku oli siä Talviviidan taikka siellä jossaki niin Reino tuli välihin niin myöhään sitte ja Niilo sille sitte sarattti että tänne pitää tulla ennen auringonnousua.

Tultihin takaasi sitte ja tultihin Tarkan Mattihin sitte ja kollaa­mahan siihen flikkaan kämpän klasin vaikkei me tietty missä ne makaa mutta Laimi tuli yhdestä kämpästä taikka sitte rappusille siellä että mitä ne ukot tää mellastaa ja Jokipiin Eeli sitte mörisi omia sano­jansa että me oomma vähä tullu flikkoja kattomahan

että ei kai te ny vastahan paa jos me vähä yritämmä tulla sisälle. Ja sitte tuli hetken                                                                                                                          3/8A

 

 

päästä Agne ja sitte hetken päästä tuli viä kolmaski flikka se oli aiva sellaanen pikkuflikka. Ja ne ajoo sen sitte ne isot flikat sen pois. Olisko se sitte ollu se Eila vai. Kyllä mä sen sitte joskus näin Luovankylääs tansseis. Eila ja Eira ne tais olla ne kaikista nuorimmat. Silloon ku se Laimi oli siinä pihas, se taisi olla jotaki kevättä, varhaasta kevättä että yö oli hämärä. Siinä hyppii sitte rupikonna ku vesilätäköötä oli siinä pihalla, se tie meni siitä Tar­kan Matin pihan läpitte. Minäki sitte sitä rupikonnaa pidin kädesnä­ni ja Laimin varpahille sitä yritettiin heittää. Sitte Laimi sanoo, ku Eeli siinä lähinnä sitä selvitystä piti, että päästetäänkö sitte friiaalle vai ei. Sitte Laimi sanoo että tulkaa ny sitte tupahan. Me mentiin sinne kämppään ja se oli kihloos sellaasen Adamssonin -nimi­sen miehen kans Laimi silloon justiin ja me mentiin sitte epäälleen että ei Adamssonia oo paikalla. Tai ensin kysyttiin siinä pihalla että mikä se on se mies, sanoo että se on lehdes se pilasarja heppu­li. Ilkas se vissiin oli, mutta se ei ollu joka päivä, vissiin pyhä­lehdes vain. Sitte me mentiin sinne Laimin kämppään ja aurinko oli sitte jo korkialla ku me sieltä lähdimme, meitä oli ainaki 5 poikaa: Harjukeron Eino, Eeli, Erkki ja minä ja oliskohan meitä sitte ollu muita. Ku siä kämpäs oltiin, mitä siinä sitte käpäältiin toistemme kans, ei mitään vaarallista eikä sellaasta mutta sitte yhtäkkiä ku mä sanoon että on sammakka mun kädes niin. Mä en muista mistä, Laimin kädestä, vai mistä me pidettiin kiinni ja sitte yhtäkkiä se rupikonna oli mun kädes. Se rupes yhtäkkiä sitte täräjämään siinä niinku nais­ten pitää täristä, että hyi olkoon, hyi olkoon. Se oli sitte niinku sellaanen kohokohta sitte. Emmä muita kertoja oo Tarkan Matin flikko­jen kämpäs ollukkaa. Laimi oli silloon jo vähä sellaanen maailman nainen, se oli ollu Turuus, etelästä se oli sen Adamssoninki löytäny mutta ei sitä sitte kauaa kestäny sitä kihlausta.

 

- Mua kiinnostais jutut tuosta Kauniston Juhasta?

 

* Se oli joku pääsiäisenaika ja Tarkan veljekset silloon huseeras päinsä. Eemeli oli kirkolla sillanpäätä valloottamas ja poijat oli sitte Ala-Tarkas päinsä. Siinä mihnä Aaro asuu niin siinä oli sellaa­nen ei siinä kukaa silloon asunu sitte varsinaasesti, Aaro tuli vasta siihen jälkeen sitte ku se meni naimisiin Airan kans. Siinä oli se pikkutupa ja siinä sitte yleensä pelattiin korttia ja kaikkia mitä siinä ny oli. Se oli se paapanpää. Tuomas -paapan.

 

* Se on se mihnä Alpi ja Aino ny asuu.

 

* Siä oli sellaanen nikkarinkaappiki sitte seinäs, sellaanen kaksovi­nen, sillä seinällä kun ovesta tultiin ja siä aina istuu kloppia ja vähä isoompiaki mm. Lehtimäki oli silloon ja muitaki isoja miehiä ku Lehtimäki. Ne oli ne pääsiäispyhät siä sitte istunu ja kuka tietää kuinka kauan korttia pelannu mutta minä oli tietysti menny sinne vasta sinä päivänä ja Erkki, joskus iltapäivällä ja lähettiin sitte joskus siinä illansuus pois siitä sitte. Kaikki lähti kun arki oli huomenna niin sitte viinaa eikä sellaasta ollu. Ilmeisesti joku oli jonku ryypyn ottanu pyhän aikana niinku tapa oli mutta ei siinä niin­ku kukaa humalas siinä porukas ollu. Lehtimäkiki oli viinareissujensa päälle sinne tullu ku ei se yleensä lähteny kotuansa jos ei sillä ollu vähä viinaa pääs tai se lähti sitä haeskelemaan ja saiki yleen­sä. Sitte eksyy toisena pyhänä sinne Tarkkaan ja sitte pelasivat korttia siellä. Sellaasta pikkupeliä ei kai se mitään suurta rahalli­sesti ollu. Lähdimmä sitte kotia niin Lehtimäki Erkin kans siinä patisteli että lähdetään kotia, Lehtimäki sanoo että niin lähdetäänki poijat, sitte me lähdimmä ja tultihin sitte niin, se oli sellaasta suht'koht komiaa ilmaa että lunta oli vielä mutta kumminki oli ke­

 

4/8A

 

 

väänmerkit selvästi. Kauniston kohdas se sanoo että mennääs Jussin työ, että se saa vähä soittaa meille, kuullahan viä vähä musiikkia. Lehtimäki sanoo sitte meillekki että mennään ja me mentiin sitte Lehtimäen peräs. No heti kun ovi aukaastiin Lehtimäki sanoo reippaas­ti päivää, kun se oli hyvin sellaanen reipasjuttuunen mies. Se sanoo että tultihin vähän pääsiäisen kunniaksi teilläki käymään ja halut­taisiin että sä soittaasit vähä. No siä oltiin aina ystävällisiä, siä tuotiin aina tuolia meille keskilattialle melkeen. Jussilla oli siinä sitte sellaanen pikkukämppä ja hanuri oli kyllä siinä lattialla jos­saki seinänvieres, muttei se heti sitä hanuria ottanu, Jussi vähä ensi keskusteli. Se oli sellaanen filosofinen, se aina vähä avas keskustelua joillaki sanoolla, jutteli säästä ja mistä ny. Lehtimäki oli enemmän harvasanaanen mies, ei se ollu mikää keskustelijatyyppi. Sitte Jussi sanoo että ei hällä täs ny oo mitää muutakaa antaa että hän ny antaa vähä korville. Se oli sellaanen vitsi sitte. Sitte se nosti sen pikku mustan pelinsä sieltä, sen yksrivisen. Rupes sillä sitte tuos soittamahan. Lehtimäki aina heitti sellaasen setelirahan siihen sen etehen lattialle. Kaikki oli paperirahoja ettei ne aiva pieniä rahoja ollu. Se oli ilmeisesti jotaki 40 -luvun puolta. Ei Lehtimäki puhunu mitään. Jussi soitti aina ku se sai päähän, alkas uutta ja Lehtimäki taas heitti, mistähän otti sen rahan. Ei se sitä mistää sitä kaivanu se otti näin vain. Jussin teki hyvää se möhkyy siinä kun siitähän kuuluu sellaanen puhina kun se soitti niin sellaa­nen tyytyväisyyden muhina kuuluu. Tottahan se oli tyytyväinen siihen soittohonsa mutta ennenkaikkea niihin rahoihin mitä sille lensi. Lehtimäki oli antelias mies, se piti sitte yllä sitä imagoa nuon. 5 tai 6 sellaasta paperirahaa se heitti siihen. Jussi soitti kokoajan. Sitte Lehtimäki otti kintahansa siitä maasta, löi ne yhtehen ja sanoo kiitoksia ja hyvästi ja sitte lähdettiin. Kyllä me siellä sellaanen 15 tai 20 minuuttia oltiin korkeintaan voi olla että meni puoliki tuntia, en tiedä.

 

* No oliko siä naiset kotona?

 

* Oli, Aili ja Pauliina. Ne oli aiva hiljaa kokoajan, tai kyllä ne päivää toivotti kun tultiin. Me istuttiin sellaaset puoliympyräs ja Jussi oli sitte siinä ovipieles.

 

* Sen sänky oli ovipieles ja sitte siinä peräseinällä oli Pauliina ja Aili nukkuu yhdes.

 

* Eikös siitä sitte menny ovi sinne porstukamariin.

 

* Joo se meni siitä porstuasta. Suoraa kun pihalta tultiin.

 

* Että sinne käännyttiin aina kun pihalta tultiin niin tupahan kään­nyttiin. Mutta siinä oli kaksi erikoista ihmistä Lehtimäki ja Kaunis­ton Jussi. Kumpikaan ei ollu aiva siitä prässistä tehty kun kaikki muut ihmiset, ne oli omituisuuksia jollaki lailla.

 

- Onko sulla jotaki tarinaa tästä Lehtimäesta tai tästä Juhasta?

 

* Lehtimäki oli suutari.

 

* Ainaki ku se oli juovuksis ja tuli taloon se meni pirunpolkkaa. Se oli sellaanen määrätty tanssi jonka vain Lehtimäki hallitti. Se meni aika vauhdilla ja aina yhdelle polvelle kerralla. Se näin teki ja aiva kolahtamalla lattiaan tuo polvi.

 

 

 

5/8A

 

* Kakarana jääny mieleen ku joku sellaasta tanssi ja lauloo sellaasta laulua että minä olen Valto Uusinirva.

 

* Se oli Valto Uusinirva joka sitä sahaa omisti, nuota Päntälääsiä. Se oli sahaamas tää ja sitte Luovankyläs kävi, teki joskus asiootansa aina. Se oli viinaan menevä mies.

 

* Tarkas se oli usein.

 

* Se oli siitä Nirvankylästä, se on siinä aika pian ku tietä mennään, mikä se ensimmäinen kylä siinä on, Pahkala.

 

* Pirunpolkka oli oikiastansa pohjanmaalta lähtöösin, se oli näiden häjyjen tanssi. Se oli pitkä mies se Lehtimäki ja se teki sen kyllä nopiaa. Muistan kerranki ku se tuli taloolle ku siellä tanssittiin ja kaikki hajaantu ku Lehtimäki tuli ja sillä oli ne pitkävartiset kin­tahat aina ja se löi niitä yhtehen ja hetken se siinä pyöri. Yhtäkkiä se lähti siitä ja kierti sen taloon tanssilattian ympäri ja joka kerta ku se meni niin läiskähti ku se löi polvensa laattiaan ja vuo­rotellen ja se kierti ympäri. Ei se muuten tanssinukkaa.

 

* Muistan ku isä osti siltä sen varsan niin se vissiin katuu sitä ja tuli yhtenä pyhänä ja meidän ympäristön tuvas ja meni uudestansa. Eikä se mitään muuta tehny kun sen ringin meni ja sitte ovesta pihal­le.

 

* Sellaanen juttu kans siitä Lehtimäestä kun isä sanoo sitte yhtenä keväänä ku mä olin sellaanen, olikohan se mun rippikoulupääsyvuosi. Mä sain mennä juhannukseksi antamaan Lehtimäelle mitat että se teki mulle kengät. Ne oli justiin sellaasia kenkuja missä oli sellaasella hakasella, kolme tai neljä hakasta tua ylähällä ja reimerit alahalla. Ja ne oli vähä sellaaset korkiat miesten pyhäkengät. Alasen Tapani joka oli sitte laulaja siinä Tsernos sanoo sitte että heille tuli siihen orkesteriin sitte uusi mies sellaanen joka oli elämänsä ollu armeijan soittokunnas, sellaanen viiskymppinen. Selvästi heitä puolta vanhempi. Se soitti trumpettia aika hyvin, ja kun sen aikaasis orkes­tereis sitte käytettin jo puhaltimia. Niin sitte ne veljekset jokka sen orkesterin omisti ne Väinölän veljekset, niitä oli 3 veljestä Laihialta. Alasen Tapanin palkkasivat siihen melko heti laulajaksi kun olivat kuulleet sellases henkisis kilpailus laulanu ja voittanu ensimmäisen palkinnon. En muista mihnä ne ensimmäisen kerran esiin­tyy. Kesällä käytiin kuuntelemas orkestereita. Talvella oltiin aiva eristyksis. Vasta sodan jälkeen pääsi talvellaki kulkemaan ku Nevalan Toivo osti sodan jälkeen auton ja Marttiki sai ajokortin, joskus päästiin sitte auton kyytillä johonki. Pakkaastalvella ei ikänä pääs­sy. Sitte Teuvalle tuli kyllä taksi, sitte Suomelan Ossi sillä oli taksi niin sitä käytettiin jonku verran ja Näsin Arvo, se useen toi takasikki sitte, mutta Näsistä ei tykätty kun se oli niin, kaks ker­taa lykättiin sen autoa Luovankylän välillä ku se päästöö mettään. Sillä oli Skoda merkkinen auto. Talvirenkaista ei silloon tietty mitään vasta 60 -luvulla tuli talvirenkaat, aurauskulmat ja optiset­kulmat. Skoda oli vähä sellaanen kelkka-auto. Näsi ei oikeen osannu ajaa, kaikki autot se hajotti. Sillä oli ensi hyvä auto ku se tuli Teuvalle mutta ku ei saanu paljo rahaa niin ne huononi ja huononi ja lopuksi sillä oli se Skoda. Hupsis vain ku se meni ojahan, ja meitä yhdeksänki oli autos. Ensimmäisen kerran Parran tuolla puolen ja ensimmäisen kerran Pollarin kankahalla samalla reissulla. Puhuttiin sitte ku se Levasen työ vain toi että me hajaanuumma siitä kukin lähti kävellen kotia. Sitte jo toisella kertaa rispaannuttiin, joku jo sanoo että mitäs jos jätetään se Näsi siihen vain Pollarin kanka­halle. Kenguus me sitte menimmä työtämään autoa. Nevalan Antin koppa-

 

6/8A

 

 

Fordilla oltiin kans joskus. Kurikkalaasen lääkärin auto oli alkaa­päälle ollu ja Antti sen osti vähä käytettynä 30 -luvun puolivälin kieppeillä.

 

- Ja sitte se auto myytiin ja sitte tuli kuorma-auto.

 

* No sitä ei myyty, niilä oli se kuorma-auto siinä rinnalla, että se oli Antilla siellä liiteris telineillä. Mutta se tuli sitte kuvahan, minä oon nimittäin ollu yks tekijä sen auton kans sitte se oli vasta jälkiin kun Jokipiin Eelihän, Anttihan pyysi sitte kun Toivohan sillä joskus ajoo, kun Antti yritti sillä ajaa niin sanottiin että Toivo otti siitä renkaat pois. Antti ei osannu oikeen ajaa. Ja sitte Antti oli pyytäny Eeliä että tuloo laittamaan sen auton kuntoon ja Eeli oli menny sinne ja

 

 

9. Kasetti                            

 

Ilmari, Onni, Ahti

 

* Tuota, mä oli koneenkäyttäjänä ja heikki oli sitten syöttäjä. Että kun tää Tapporo Osuuskunta sitte palkkas heikin vakituiseksi syöttä­jäksi. Se oli hyvä tasaanen syöttäjä. Heikkiä pidettiin Luovankylän kovimpana kylpijänä. Ja kyllä kaikki lähtiki löylystä ennenku heikki ku kuumaa heitettihin. Jokipiin Lenni, oltiin siinä riihellä ja se loppuuki sitte kello oli siinä neljä, sitte saunottihin ja sitte mentiin vasta syömään. lenni sanoo saunas että nyt sitte koitetahan. heikki sitte sanoo että joo, kattotahan kuka ensiksi lähtee. Minä olin sitte kans tottunu niihin saunahommihin ku joka päivä oltiin oltu saunas. Minäki olin sitte viä aika kuumas ja vihdoin ja kaikki muut oliki jo lähteny. Heikki sanoo Lennille joka kyyristeli siä nurkas että heitä viä löylyä vain ja niin heitettiin sellaasen puolen napollista sellaaselle pirunkuumalle isolle kiukaalle ja minä sihdoon vain ja niin heikkiki sanoo että eikö tämäki riitä. Ei tunnustanu että olis lähteny kuumuuden takia.

 

- Minkämoinen sauna se oli?

 

* Se oli niinku sisäänlämmitetty, siinoli sellaanen kiuas vain, mutta ku se oli niin isoo kiuas niin siä sai kulkia kauan saunas. Vihta oli koivua.

 

- Kuinka tämä Hakolan saunakulttuuri?

Silloon ku oli se vanha sauna, niin en kyllä varsinaisesti yhtään käyntikertaamuista. Se iso sauna mikä Alangon Niilolle sitte pantihin tuota pikkutuvaksi niin kyllä me siellä oltihin isolla porukalla, sielloli naiset ja miehet. Perhe siis. Ja kyllä me sitte käytihin viä joskus porukalla muistaakseni oltiin siinäki saunas mikä oli tuos tuota perunakuopan vieres, mutta se oli niin pieni. me otiin silloon miehet ja naiset erikseen. Se oli siellä mettärannas missä oli paja se hirsisauna ja isä rakenti siihen lähemmäs vanhasta tuuliimyllystä niin sen saunan mikä oli perunakellarin vieres. Niin silloon Alangon Niilo osti se isoon saunan ja teki siitä pihatuvan ittellensä. Sit­te -52 tehtiin vasta tuo navettarakennus ja sitte sauna siihen karja­keittiön viereen. Se ei sitte enää savusaunaa. Ojalan Aina sitte rakenti 40 - 50 -luvulla sen saunan. Simeliuksen Onni sitä sille teki, hjirrestä ne teki siitä sitte savusaunan. Alangon Niilolta paloo se sauna, yks vanha sauna, Niilo teki uuden, mutta Alangon saunas oli aina sitä tikua että tuli vettä silmistä, siinoli niin suuret puut saunan päällä että se ei oikein hengittäny sitä raikka­haksi.

 

 

 

 

 

 

Kasetti 9A                        A.Pulli                                                                             1/9A

 

- Ollaan Antero Pullissa 5.6.1994. Mistä suku tuli kylään ja minkä nimisiä?

 

* Ni isähän on täältä Pullista, äitee on Kauhajoelta. Isänisä on tullu Rajamäenkylästä ja äireenäitee on Teuvalta, os. Ranta. Isänisän nimi oli Knut, isänäitee oli Amalia. Sitte äireen vanhemmat on Kauha­joelta muuttanu. Äireenäitee on Amalia os. Ranta ja äireenisä on Iisakki Antola, se oli viimeinen sukunimi kun silloon oli monta su­kunimeä aikanaan. Se on ollu jossain välissä joku Haanpää tai siihen suuntaan mutta emmä tiedä sitä sitte mikä se alkuperäinen sukunimi on. Pulli -nimi on täällä vasta otettu. No sehän on Rajamäenkylästä Pulli -nimet tänne isän. Ne tuli ilmeisesti siihen, se ei oo mulle selvinny että oliko siinä olemassa rakennus vai onko ne sen rakenta­nu.

 

- Minähän vuonna ne olis tullu?

 

* Se on vaikia sanoa, ku Antti -setä ny oli vanhin vissiin niistä ja se on 1898 syntyny, isä on 1900 syntyny. Ne on viime vuosisadan puo­lella tullu siihen.

 

- Minkämoinen rakennuskanta siinä mahdollisesti on ollu?

 

* No siinon ollu navetta ja talli ainaki silloon ku minä muistan ja sitte asuinrakennus, siinä oli keskellä tupa ja molemmis päis kama­rit. Se oli vissiin alunpitäen eteinen sieltä länsipäädystä, mihinä se kamari nyt on, niin ollu eteinen ennen.

 

- Oisko siä ollu mitään tälläästä tuulimyllyä tai? Yleensäkkää sielä mäellä?

 

* Ei minun muistissani ainakaa.

 

- Nää veljeksethän oli molemmat suutaria? Olisko sulla näistä ammat­titermejä tai työkaluja tai?

 

* En minä tiedä. Mun isänisä on kuollu -12. Tosiaan isänisä ja Ant­ti -setä oli kummakki suutareita. Sen työpaja oli tuos ikkunan vie­res, siinä oli suutarinpenkki ja pöytä. Siinä sitte oli niitä vehkei­tä, lestit oli siä pöydän alla kopassa. Niitä piti olla pienestä viitehen kuuteen. Lestit oli puusta tehtyjä. Minä en tiedä kuka ne teki mutta ainaki loppuaikana niitä sai ostaa kaupasta. Eri kengän mallille oli eri lesti nehän oli ennen aikoona niitä nokallisia kär­kikenkiä piti olla eri lesti sitte ku tuli niitä jatsari -kenkiä. Jatsarit tehtiin sellaasesta mustasta tai ruskiasta sanottiin pok­sinahaksi, siitä niitä teki. Se oli vasikkaa.

 

- Kuinkas se pikilanka tehtiin?

 

* Sitä sai kaupasta, suutarinlangaksi sanottiin, se oli valkoosta ohkaasta lankaa ja sitte tapauksesta riippuen mihinkä sitä käytettiin niin siitä tehtiin usiampi kertaanen ja sitte tuota toisenmittaanenko siitä tuli, se sai sen lyhyemmän jos siitä pisemmän oli tehny olis pitäny olla sormenparia lisää. Sitä tuli aina tietty pätkä. Näin aina kierrettiin kyynärpään ympäri ja sormenvälistä aina. Sitte se tehtiin se kumpahanki päähän se pärvötettiin ja sitte nypäättiin että se tuli sellaanen jouheva pää. Se vedettiin tästä poikki puolesta välistä ja sitte siihen jäi kaks päätä.

 

- Kierrettiinkö sitä sen jälkeen?

 

                                                                                                                                                     2/9A

 

* Kyllä sitä kierrettiin jollain lailla.

 

* Ei sitä muistaakseni kierretty, kyllä vissiin vähä mutta ne päät kierrettiin sitte ku se jouhi laitettiin, ne oli siankarvoja.

 

- Mikäs sen tarkootus oli, silläkö saatiin se pää teräväksi?

 

* Niin sitte ku naskalilla tehtiin reikä niin saatiin se pikilanka menemään sieltä helposti. Se naskaliki oli terävä millä ne reiät tehtiin. Sitte se sekillä viilleltiin se jouhi siihen päähän kiinni.

 

- Mitä se piki itseasias oli, oliko se pihkaa vai?

 

* Se oli sellaasta suutarinpihkaa, sitä sai valmihina ostaa. Sitä pistettiin nahkan päälle ja sillä hinkattiin. Tuli niitä leikattua langanpäitä. Mä aiva niinku ominpäin tein.

 

- Kerro vähän miten oot tehny?

 

* Ensin mä oon lähteny liikkeelle siinä hommas pohjien naulauksesta sitte siitä eteenpäin pikkuhiljaa. Se oli kantalaput ensinnä ja sitte pohjien naulaus. Se oli sitte jo melkein valmis kun sen pohjan sai sinne tehtyä. Sitte lesta pois sisältä ja raapata ne raspilla naulan­päät sieltä sisältä. Kyllä ne sopii. Ei silloon jouluna ollu aikaa kellään ja kiire oli ja kengät oli kaikki oman väen päällä. Jouluaat­toaamuna puoli kuuden aikaan mä sain loppuun ne kengät.

 

- Kuinka suutari sitte toimi tuliko tänne asiakas?

 

* Tuli, jalaasta otettiin mitat, pituus ja rinnan. Sitte suutari tiesi että minkä kokoonen lestin pitää olla. Se oli semmonen mitta että puolitoista numeroa oli aina sentti. Se kengän numero on täältä kantapäästä mitattiin varpaapäähin pituus. Isäki se on kiertäny, menny aina taloolle ja tehny niin kauan että on valmistunu. Leinoses­ta osti nahaat.

- Kävikö se kaupalla tai?

 

* Ei. Tuotihin tehtäväksi ja korjattavaksi. Puolipohjausta mitä teh­tiin korjausta.

 

- Ja siinä oli naistenkengät myöskin vai oliko silloin varsinaista?

 

* Ne oli vähän samantapaasia kengät, ainaki alkuaikoona.

 

- Sitte olis tässä virat ja toimet, ainak muistan tässä meklarin, eikö ollu Aleksi yleensä näissä huutokaupoissa?

 

* On se joskus ollu. Mutta hyvin vähän. Emmä muista olisko sillä muita luottamustehtäviä ollu. Pienviljelijäyhdistykses on ollu jä­senenä.

 

* Tota vesiosuuskuntaahan se oli perustamas.

 

* Ja sähköä.

 

- Muistakko että olis kertonu vanhempas tästä kiertokoulusta?

 

* Isä on vissiin ollu kiertokoulus mutta minä en tiedä siitä sitte. Molemmat vanhemmat osas kirjottaa, esivanhemmista minä en tiedä. En muista tekikö tuo Pullin Amalia vielä tuon puumerkin. Enkä muista

 

                                                                                                                                                     3/9A

 

 

sitäkää minkämoinen se oli. En muista onko äireen vanhemmat joskus kirjottanu. Kyllä sen täytyy olla kirjootustaitoonen kun

 

* Mies oli Amerikas ja

 

* Ja sitte kirjoottelivat äireen kans mä en muista millä kruununpe­lillä tuosta on välillä pääsny oieti, se on joskus -41 kun se Iisakki haudattiin, piti Karijoen kautta kiertää kesällä kun mentiin Kauha­joelle. Äireen isä haudattiin -41 syksyllä.

 

- Se oli vissiin vain talvitie se linjatie, tiedäksä ku joku sanoo että se on menny tuolta Kristiinaan ja tullu tuolta Kauniston mäestä ja että siitä eteenpäin että kun se on menny peräti Jalasjärvelle asti?

 

* En tiedä ainakaa, kävelypolku on tuosta ollu Saunoolle, kirkolle ja se on kun portahia myöten kuljettu, emmä niitä pitkospuita oo käyttä­ny mutta suurinpiirtein tiesin mihnä ne ollu on.

 

- Mikä oli syy että mentiin kirkolle tuosta?

 

* Se oli tietysti jotain asiaa ollu.

 

- No tiedäkkö siitä päremyllystä mikä olis ollu siinä laskussa Polla­rista?

 

* Minun muistissani ei oo sellaasta päremyllyä. Emmä muista mitää muuta kun siinä Ketomäen kohdas oli. Kyllä ollu töissäki kun on omia kattopäreitä tehty. Sitä on voitu ihan hyvin tappurimoottorilla pyö­ritetty.

 

- Eikö se siihen asti ennenku pärehomma alkas ollu tuohikatto ja olkikatto?

 

* Kyllä kai.

 

* Ja sitte on vesivoimalla kans niitä päreitä joskus höylätty. Ku siä  Viitalankoskes.

 

* Emmä sitte muista onko täs kyläs pärekattoja, muuta muista kun tuon Simeliuksen, Kaunisto -vainaalla oli tuohikatto. Eikö ne tällingikki ollu siihen asti kun se purettiin. Kaikki muut mitä minä muistan oli olkikattoja. Eikö ne tuvan katot ollu yleensä päreestä että kyllä niitä ennemminki tehtiin.

 

- Tämän on tehny Aleksi ja tämä on ensimmäinen rakennus täs?

 

* Joo ja viimeinen. Tämä on vanhasta riihestä ja Hakolan mäellä on toinen puolikas tästä. Kun tuo eteläpääty on tehty uudesta. Tämä riihi on tuosta Luhtalan markilta jostaki.

 

* Niinku ikkunat vaihdettihin niin kovaa ne meni särki ja.

 

* Kyllä se on riihi ollu.

 

- Sitte näistä kuivaajista, tiedäksä niistä oliko se Tarkan kuivaaja joka on ollu ensimmäinen täällä?

 

* Se on vissiin ensimmäisiä. Eikö tuos ollu Nevalan Antilla taitaa olla viäki vissiin tien vieres. Minä en tiä samaan aikaan mutta mo­

 

                                                                                                                                                     4/9A

 

lemmat mä muistan. Ne oli sellaasia, ei siä ollu ku yks kaappi muis­taakseni kummassaki. Sitte oli nuo PVY:n kuivaajat, kaappikuivaajat, kaksiko niitä oli. Luovannevalla ja täs.

 

- Eikö tää oo tehty viimeeksi?

 

* Minä en tiä koska ne on tehty. Joskus -50.

 

- No tuota sähköä sivuttiin, mutta se oli vissiin Pentti joka siinä oli enemmän mukana?

 

* Me ei olla silloon Luovankylän vaikutuspiiris silloon oltu ku tänne on sähkö tullu. Se oli -51 jouluna.

 

- Ooksä paimenpoikana ollu?

 

* Oon kotona ollu paimenpoikana. Pyhä ja arki. Kuljettiin tuos Leppi­maan mikä neva siinä nyt on siinä Vesterin takana. Siellä oon viettä­ny usiamman päivän.

 

- No kävikkö siä Leppimaas asti, minkä moisia rakennuksia muistat sieltä?

 

* Mä en muista sieltä mitään rakennuksia, ilmeisesti niitä ei oo ollu silloon enää. Emmä paikkaa tiedä justiin sanoa yhtään enää. Siellä nevas paimennettiin että joku joskus päästettiin Leppimaan puolelle.

 

- No miten siä sai paimenpoika ajan kulumaan?

 

* Kyllä se aika vain kuluu, se oli pakko. Jotain sellaasia pajupilliä tehtiin.

 

- Oliko muita poikia samaan aikaan?

 

* Vähästämäestä. Meiltä oli sitte kuka hyväänsä niin oli sitte Sau­noolta siinä samas sakis. Tuo mä oon ollu vissiin vähä ite eksyksis lehmien kans tuo Parranmaas, silloon mä muistaasin että itte oon ollu vähä niinku puolipöhnäs. Kyllä siitä sitte kotio on tultu. Yhdellä lehmällä oli aina kello. Ilmeisesti sitte se johtaja.

 

- Minkälaiset eväät sulla sitte oli kun sä olit?

 

* Vissiin oli maitoa ja leipää.

 

- Kuinka varahin ja kuinka myöhään vietiin, sittekö heti kun alkoo vihertää?

 

* Ilmeisesti, kun ei siinä yhdes välis ollu laitumia kotonakaa. Myö­hemmin sitte oli lehmät pyhät laitumella että sai pitää vähä vapaata.

- Se oli vissiin niin että oli jokaisella vähä jaettu ne mihinkä vietiin ettei toisen paikoolla oltu?

 

* Tietysti ku tästä oli lyhee tuohon nevalle.

 

- Eikös siellä oo jokku lammet, ooksä niilä asti käyny?

 

* Emmä tiä oonko käyny ku ei tienny mihnä päin kulki.

 

- Oliko siä muita paimennettavia yleensä ku lehmät?

 

 

                                                                                                                                                     5/9A

 

* Ei ollu. Pienkarja oli sitte täs kotona.

 

- Muistakko millanen ruokailu teillä oli onko ollu lautaset ja työvä­lineet?

 

* Kyllä lautasia on ollu, emmä muista puulusikka hirrenraos. Kyllä mä isän kotona puulusikoita näin mutta en nähny että niitä käytettiin, kun ne puhuu että jokaanen pisti sitte omaan hirrenrakoon oman lusik­kansa.

 

- Oliko teillä leipähirsiä tai sellasia?

 

* Oli meillä hirsiä, siinoli sellaaset pyöreet hirret kaksi ja täs oli sellaaset lenkit tuonne kattoon, tuon mittaanen rautatanko kan­natti sitä toisaalta ja toises pääs oli hirsiseinäs kiinni ja siinä oli sitte vartaat niiden hirsien varas.

 

- No kuinkas pullaa oli sitte?

 

* Eikö se ollu siinä sota-aikana se pullatouhu sitte paremmin. Ennen sotiaki jo vehnää koitettiin, siinä oli hyviä vuosia, ne 30 -luvun lämpimät.

 

* Kauhajoella Koskenkyläs käytiin myllys. Oli Norkoolinki mylly mutta ei siä vehnää saanu, muita leipäviljoja vain.

 

- Minkälaisia viljalajikkeita oli silloon, muistakko?

 

* Ohraa ja kauraa, ja se vehnä tuli sitte. Ja ruis. Ja perunaa tie­tysti oli ja naurista, mutta ne pantiin karjalle. Se oli sellaasta rehunaurista.

 

- Oliko teidän suvus kalastajia tai metsästäjiä?

 

* En tiedä. Ensimmäisen suvus olevan mettästäjän tiedän Pentin. Minä en oo ikänä ollu kumpikaa.

 

- Käytettiinkö muita metsänantimia?

 

* Puolukkaa ja mustikkaa. Sieniä vissiin vähä.

 

- Mitäs sitte näistä metsäajoista, teillähän oli hevonen?

 

* Isä oli aikoonaan mehtäajoos. Minäki jonkun verran. Sitte kun kyke­nin, piti ensi käydä koulut läpitte. Minä oo kotoa päin ajanu, isä oli vissiin jossaki kortteeriaki ku oli ajoos. Minä en oo ikänä ollu uitossa.

 

- Ketä oli silloon luokkakavereita?

 

* Siinoli Pauli ja Anniki tais olla ja sitte Arvi, Vähästämäestä oli Ulla, Kosti ja Reino, Hemme ja Arvi, sitte tuolta oli Valtasaaresta Arvi, Armas ja Fanni ainaki taisi olla Anniki. Tarkasta oli Veini ja Olavi. Ja Voitto oli ja sitte Tellervo, Viola. Luovan Veini ja Aate ja Sulo. Helmi ja Hillevi tais olla kans silloon. Sitte Haiparin Reino ja Helmi. Eero oli ja Saaraki tais olla siä. Ojasen Pauli muis­taakseni. Pollarin Maija ja Martti. Nevalan Martti ja Kulmalan Eino, Saran Reino (en oo yhtään varma nimistä, sai niin huonosti selvää)

 

* Ja siihen aikaan ne kaksi ensimmäistä vuotta oli vain kerran vii­kos. Ja sitte oli ne neljä vuotta ja sitte kaksi vuotta jatkokursse­

 

                                                                                                                                                     6/9A

 

 

ja. Että se oli niinku kahdeksan vuotta.

 

- Ooksä ollu sitte jo sodan aikana?

 

* Mä oli silloon Teuvalla pomminpudottajana ja Hakolas olin kolme.

 

- Niin se oli mones paikas evakos, olikko sä ne kaikki, oliko se Nevalan Antis?

 

* Ei, se oli kiertokoulua tietysti. Hakolas ja Ketomäes se on ollu vaan. Ku se koulu paloo niin sitä varte sitte. Se paloo -39.

 

- Ketä kaikkia on asunu Saunoonpäässä, tiedäksä sieltä sellasia ni­miä?

 

* En. Salmen muistan.

Ja Pentin muistaa sen huushollin mikä oli suurinpiirtein siinä mihnä on Yli-Hakala.

 

Sen mä muistan rakennelmia siitä Konstulan plassista. Mutta siinä on ollu toinenki kuulemma joskus.

 

 

 Kasetti 10A                        Antero Pulli 5.6.1994                                1/10A

 

 

- Onko sun suvusta menny Amerikkaan?

 

* Isän velii on Amerikkaan kuollukki, Knut Emil. Meni Kanadaan, meni naimisiin, lapseton pari. Äidin isä on ollu Amerikas.

 

- Oliko tällä seudulla sellasia yhteisiä savi- tai santamaita?

 

* Oli, ne oli Tuokkoolan numeron savimaita ja santamaat. Santamaat on ollu tuos Parranoikoosella, se oli tuos nuoden peltojen pääs. Santaa käytettiin yleensä tiehen, ei sitä paljo muualle käytettykää. En muista että tuosta savesta ois tehty tiiliä. Tuosta jostaki Ruontilan reunasta mä oon ajanu Saunooseen tiilisavia riihen työ ja siinä teh­tiin tiiliä. Se oli vähä niinku leipuri leipoo. Ensin hevosella kier­rätettiin sitä kraanaa, sinne savea ja vähä hiekkaa ja vettä. Sitte oli leipurimies siinä ja sitte se leivottiin sellaasiin muottiihin, sitä sanottiin leipuriksi joka ne tiilet leipoo sinne muottiin löi. Isooskyröös mä oon viimeksi tiiliä tehny. En tiedä kenen se savikraa­na oli mutta ei niitä joka taloos ollu. Jos se olis ollu PVY:n. Polt­taminen oli tarkka ettei vaan menny pilalle. Tehtiin sellaanen hauta eikä siinä ollu muistaakseni ku yks reikä mistä laitettiin puute uuniin. Tiilet oli syrjällään, pitemmällä puolella. Ja aina seuraava laitettiin raon päälle. Että sen ilman piti kiertää. Kyllä me sitte siä yövartios olimma, piti olla sellaanen pieni liekki siä.

 

- No sitte mulla on tässä meijeri.

 

* Minä luulen että minä en oo hevoosella kuljettanu maitoa meijeriin. Eikö se ollu ennen sotia kun täällä alettiin autolla kuljettaan.

 

- Joo, sitte täs on tällääsiä nimiä sanooko ne mitään: Parraäija?

 

* En.

 

- Törmän Mari?

 

* Joo, se on asunu tuoski isän kotona. Aikoonaan äiteensä kans.

 

* Eikö se ollu sen Mannerheimin palvelukses.

 

* Ei oo Mannerheimillä ollu, se oli joku lääkäri jolla se on ollu Helsingis palvelijana. Sitte se tuli tänne kun sen äitee sairastuu ja se on asunu tuos Saunoolla Rantaniemes. Aaron taloos se asuu lopuuksi emmä tie mihinkä se siitä meni. Niitä oli Vaasasta Marin veljen vai­mot ja sitä sakkia tää sotaa paos.

 

- Salonen Toivo?

 

*  En.

 

- No tiedäksä Lintulaisista mitää?

 

* En muista.

 

- Konsoon Heikki?

 

* En.

 

- Entäs Harju?

En.

 

 

 

                                                                                                                                  2/10A

 

- Entäs sitte tällänen Pollarin Heikki joka on asunu Metsälää vasta­päätä?

 

* En tiedä. Ku siinon ollu sen Nevalan Antin ja Eeron äitee, kun minä muistan.

 

* Sitä ennen on ollu Ruuskaset.

 

- Entäs tuollaanen Onton Maija?

 

* Kuullu oon nimen.

 

- Syreenin Anna?

* Ei oo tietoa.

 

- Mäkelän Alpertti?

 

* En tiedä mitään muuta ku Mäkelän plassin.

 

- Oliksä niis sotapoijis sitte?

 

* En. Isä ei päästäny, että riittää jo kun maa on sodassa.

 

* Vuodelta -68 on pitäny tehdä kirjanpitoa.

 

- Oliko sulla se PVY:n ensimmäinen ruisku, sellaanen myrkkyruisku, sä ajoot sitä ainaki.

 

* Joo kyllä mä ajoon sitä sitte ku Rantaniemi, se ajoo ensi, kyllä se varmaan oli kylän ensimmäinen ruisku. Risto sitte ajoo yhtenä kesänä.

 

- Muistaksä tuota PVY:n ensimmäistä rakennusta?

Vuosilukua en muista mutta sen muistan ku tuosta hevoosella vietiin hirsiä ku ikkunasta kattoo, kun se Äystööltä tuotiin. Se oli joku Björnin talo. Se oli talvi ku ne tuotiin.

 

 

KASETTI 11        * = Haastateltava      - = Haastattelija

 

SOTA: NEVALA, SIMELIUS, LUOPA

 

* Ehtoolla kutsuttihin koko komppania paririvinhin pihalle. Sitte meidät 4 miestä rivistä 2 askelta eteenpäin. Ajattelin, että mitähän ny seuraa. Kiiteltihin vain. Oiski tälläästä porukkaa aina.

 

* Ei, siä oli vaikea kenenkään mennä sanomahan rintamalla. Niin, enkä nimä sitä tienny, kuka ampuu, kun en nähny. Enkä olisi sanonu vaikka olisin tiennykki. Kyllä mä sen nällin kuulin, mutten nähny mitään. Ne aina mies mieheltä tuli kysymähän ku rivis oltiin, että oottako näh­ny, oottako kuulu. Joka mieheltä. Kun ne vanhat miehet, jokka jäi meistä sinne vaskisavottahan , kun ei mennä vartioon, nuoret pojat aina vartioon vaikkei rintamasta paljo tietoakaa, kun ne ei vanhemmat sotamiehet, alikersanttikaa menny korsusta mihinkään. Me ei olisi pantu niitä nuoria millään päinsä sinne. Ja ku siell oli joka vartio­miehellä oma alue, mitä seurata.

 

* meill  ei ollu ikänä sellasta, ku tuli nuoria niin me otimma kuin isä poikansa opetimma sen. Eihän ne mitään koulutusta saanu ku oli 2 - 3 viikkoa koulutuskeskukses ja sitte linjaan. Aina vain nuoreni porukka kyllä se vain Kannaksella antoi rautaa, sitä oli ilmas.

 

- Ketä kaikkia sia oli jatkosodas?

 

* Samppa ja Vesteri oli täski sodas hetken. Samppa sairastuu ja lähti pois. Vähämäen poikia oli Eeli, Martti, Sulo ja Eero, Pollarin Uuno. Se loppuu 4.9. Venäjän kans se sota ja saksalaiset oli siihen asti aseveljiä, mutta muuttuu sitte vihollisiksi ku ne olis pitäny  pois ajaa. Lapinsota kesti huhtikuun 27. päivään. Hakalan Olaviki oli isä hetki mutta se pääsi keväällä pois, ku me oltiin päästy jo syksyllä. Saksalaisilla oli mahdottoman hyvät muonitukset, ne sai sitä väke­vyyttäki nuo saksmannit. Kyllä niill oli rintamalla aiva toinen elämä ku meillä oli. Eihän me saatu ku 1 pullo ryhmää kohti. Ryhmäs oli 7 miestä. Me annettiin kerran koko pullo Erville ja sanottiin että ei saa sitte mennä muualle ku vain kuselle ja kyllä se rauhallisesti meniki, se vain vähä lauloo

 

* Meill oli töpinäs joku Kauhovalaanen hevosmies. Sill oli kaks pul­loa sitä Vaakunaa ja me olimma komennuksella siä Metsäpirtis, ne kävi sistä sitte vissiin Viipurista kyllä ne konstit keksii. Minäki kävin kerran hakemas Inkiselle.

 

* Jaa, Lasselle, oliko se Lasse niin tärkiä? Se oli meidän joukkueen johtajana. Lasse hyökkäysvaiheen aikana.

 

* Se laittoo mulla komennuksen Viipuriin ja ....

 

* Mä luulin ettei Lasse ottanu

 

* Siitä tuli lopuksi alkoholisti

 

* ...Se avas sen, silloin oli viä puukorkikki. Se narahti ja sano, että otanny ryyppy. Tät on niin vähä ettei tätä viitti koko porukal­le. Se joi sen pullon yhteen menoon. Istuttiin siinä 10 min ja se otti uuden pullon ja joi sen samalla lailla. No sitte se lähti käve­lemään sihalle siitä ja mentihin kattomaan, että mihin se on joutunu. Se makas tallis hevosensa edes.

 

 

 

                                                                                                                                                       2/K11

 

 

* Silloon syksyllä 41 oli ne kuljetukset niin huonoja, junat seisoo monta tuntia, henkilöjunat. Sotakuljetukset oli tärkeämpiä.

 

* Mulle pisin lomamatka oli ku mä maanantaiaamulla lähdin sunkusta niin perjantai-iltapäivällä mä olin kotona.

 

* TAmpereella piti aina odottaa. Se oli ennen viittä juna siellä ja iltapäivällä vasta pääsi jatkamaan.

 

* Mutta ku juna tuli sieltä Karhumäestä tänne Äänislinnaan Suomea kohden, niin mä olisin kävelly yhtä nopiaa ne matkat.

 

* Mutta oli rautatiet niin huonos kunnos, ettei millään sopinu kauem­paa edes ajaa.

 

- Kerro Tauno vähä, suursotareissu, kuinka se alkas?

 

* Mentiin 41. Teuvalta ensin mentiin Uimaharjulle ja sieltä vietiin Ilomantsiin, samas paikas sitte 44 syksyllä Tauhan Eero kuoli. Ei huoltoporukoos ei se hyökkäys ku mennään etehenpäin, huoltoporukka menee aina peräs vaan, tievaikeudet oli kyllä. Se oli sitä runnaamis­ta Äänislirantahan asti. Kyllä meitä siirrettihin 3 Kannakselle Ki­viniemeen. Sitte 43 oltiin Lempaalas sitte jouluksi meidät heitettiin Ammeljärvelle ja 44 kesällä sitte sellaanen matka että.

 

* sä olit sitte Kannaksella että.

 

* Länsi-Kannaksella. Me oltiin Tammensuus, mistä lähti se niemi Laa­tokkaan, kun se alkas

 

* Se oli kyllä rähinä. Tuli edestä ja takaa

 

* Se oli sitte 43 ku tuo Simeliuksen Eeli tuli ja Kompsin paikalta tämä Santalan Reino ja sitte Saarisen Lenni ne oli siä harhaalli sitte ku mä menin lomalta niin 43 keväällä. Ne hajos ne porukat niin kovaa silloon, niin Eeli kysyy sitte multa että mihnä päin mä oon, sanoo etä he ei tiedä oikein mihinkä he menis, kun ei tienny omasta porukasta mitään. Mä sanoin, että kyllä mä tierän pojat mihinkä te tuutta. Tulkaa mun mukana. Mä sanoon kapteenille, että mullois tua 3 sellaasta, jokka tulis taloohin töihin. Se kysy, että ketä sulla siä on. Sanoin, että 2 alikersanttia ja 1 korpraali. Se sanoo, että käske tänne. Se otti ne meidän konekiväärikomppaniahan. Eeli jäi ja Reino ja Lenni joutuu lähtemähän justihin ku oli rähäkkä tullu Kannaksella. Lenni joutuu vangiksi.

 

* Me oltihin sitte Viipurin tällä puolen Tervajoella kun se tuli siltä reisulta takaasi. Sitte se joutuu sinne Viipurin edustalle saareen, sieltä ne tuli sitte uimalla mikkä pääsi hengis. Ja Reinoki kehuu että ku se oli veneheseen pääsny, mutta mähne ettei tämä mee koskaa perille ku niin täynnä miestä että kohta ryyppäs vettä. Sitte vain uimalla.

 

* Ne oli meillä toista vuotta. Eeli oli loppuun asti.

 

* Joo, kyllä mä Alpin kans oon samalla vankileirillä ollu.

 

* Mä oon ollu lomalla justiin ku tuo Tarkan Alpi joutuu vangiksi. Mä menin lomalta olin Seinäjoella, ku siskoo oli siä palvelukses. Me kuulimma siä uutisia, ja sanottiin että se oli joutunu vangiksi. No mä tuun lomalta, mä meen sitte kohta Aaron työ, ku me olimma pois

 

                                                                                                                                                       3/K11

 

 

linjoilta, kysyyn että ooksä kuullu että Alpi on joutunu vangiksi. Aaro sen jo tiesi ku niilloli patteriradioita koko porukalla. Ja sitte mä olin taas tullee silloon, mä hain silloon vihkisormusta, ja mä olin taas Seinäjoella sitte, Helmi oli palvelukses sellasella naiseläinlääkärillä ku Sööperi, kultasormuksia ei meinannu millään saada, se oli hyvis väleis sitte sen Keturin liikkeen kans, Helmi meni sitte puhumaan sille eläinlääkärille ja eläinlääkäri otti asian hoitaaksensa ja kohta soitti kotia mulle että saat tulla hakemahan.

 

* Joo kyllä se oli silloin ku ratsuväen prikaatin esikunta siinä Lammensuus jäi mottihin, oli se niin sekaasin siinä, ku ne jokka linjoos oli ei tienny mitää että naapuri jyllää seljän takana.

 

* Kyllä Usko siä tapas puhua siitä, että me luultiin ettei siä oo yksikää hengis enää, ku se aiva kuuluu se kauhia rähinä. Ja me tulim­ma niinku koirat perääs.

 

* Tältä kylältä ei siinä sitte muita jääny vangiksi ku Alpi.

 

* Kyllä se sai pommia, ku laivue tuli ja meni, niin toinen tuli heti peräs ja sitää kesti tuntikaupalla.

 

* Tykistöstä tuli ja ilmasta tuli ja mereltä ja joka puolelta tuli vaan.

 

* Se oli kauhea se urkupyssy.

 

* Siinoli sitte moraalinen vaikutus suuri.

 

* Silloon ku meikäläiset linjoosta irtaantui, ne niillä oikeen viä kaatoo perään, peljätti.

 

* Kyllä se olematonta oli sitte ku yhteydet menee poikki ja kukaa ei tiedä mitään, mitä tehrä ja yksinpäin ei saanu mitään tehrä.

 

* Että siinoli harkittemista että kuinka mennään ja ollahan.

 

* Joo, mä olin Pertjärven asemalla ammuksia hakemas ku ne meni mot­tiin, yksi ainoa meidän autojoukkueen auto pääsi tulemaan, se tiesi että mä oon siä niin tuli sanomaan, siä oli muutama nokinen meidän autojoukkueen miehiä, kehuu että nämä on joukkueen rippeet, ne luuli aiva että ne jäi vangiksi, että kyllä ne vain hiljaksensa viikon sisällä kokoontuu sakki. Ei meiltä jääny sinne autojoukkueesta ku yksi ainut mies, linja-auton kuski. Pommi oli menny katosta läpi ja apumies oli siä mettäs kuskille huutanu että älä mee sinne, ku se pääsi linja-auton ovelle niin silloon räjähti vastas pommi. Elos se oli mutta reikiä täynnä, apumies lähti hakeen apua, ja ku se juoksi niin koneesta ammuttiin kuula rinnanläpi ja se tuupertui siihen, joku oli sen heittäny kuorma-auton lavalle ja pääsi Viipuriin, sieltä se kirjotti meille.

 

- Ja kadonneitäko sitte jäi tää Ojalan Tauno?

 

* Tauno ja Vähämäen Matti.

 

* Kyllä, ne on nuo huoltoportaakki ollu monta kertaa pahas liemes.

 

* Joo, ku keskitykseen auton kans joutuu. Siinei oikeen tienny mihin­kä päin menöö.

 

 

                                                                                                                                                       4/K11

 

 

* Se on justiin sama olkoon minkä moisis sotahommis tahtoo, aina on vaarana. Ja huoltopirukakki nuo tuollasia joutu niin siitä tulee hättärä kätehen ja monta tekijää.

 

* Hyökkäysvaiheen aikana emmä pitäny sitä minään ku me saimme aina tulla peräs, mutta perääntyminen onki aika kiusallista. Piti varoa ettei aja linjasta läpitte. Siinä Kuolemanjärven takana meit oli joku joku viis autoa, jalkavaivaasia miehiä oli lavat täynnä ja luti istuu mun vierellä ja kartat kädes, tienhaaraa ku oli ristiinrastiin, se sitte saneli mihinkä ajetahan, kun aikaa meennä niin yhtäkkiä kone­pistoolimies hyppäs meidän etehen ja oli kiukus että tästä pois äk­kiä, että mihinkä te meettä, jos ei sitä olsi ollu niin me olisimma painaneet Venäjän puolelle. Kyllä niitä monta autoa silloon linjojen läpitte meni. Se oli meikäläisten osalta se -44 huonosti valmisteltu, ei suunniteltu ollenkaa tälläästä rähäkkää ja että vetäydytään.

 

* Ja sanotahan tosiaan tuollasilla vehkeillä, kun kerran rupiaa linja murtumahan niin se on sitte tuloa, monta kertaa sotaväki jo meni ja kuormat jäi.

 

* Silloon talvisodas ei miehelle annettu muuta ku kokardi lakkihin ja siinä se oli, paljahin käsin ennenku saatiin naapurilta aseita.

 

* Mä justiin silloon ostin uuden lampaanvuorisen pomppatakin se kans mä lähdin ja sitte lopuuksi, oli mulla talvisydännä mantteli.

 

* Mullei ollu sitä hätää, mulloli suojeluskuntakamppeet, kummisaap­paat oli jalas, niin pakkas jalaat palelemaan.

 

* Mä sain joltain Lapualaiselta vilttitossut, ettei palelisi vartios, mutta ne oli pienet ja märjät niin heti paleltuu jalaat. - 40oC pak­kases siä seisoo kaksi tuntia.

 

* Kyllä monelta ryssältäki otettiin saappaat, hyvät saappaat. Yksiki Lapuanpoikaki kehuu että meni kans vilttisaappahia hakemaan ja aatte­li että kun tuo on ny kuollu niin hän ottaa ja konepistoolin hankehen pystyyn ja rupes vetähän niin se nousi istuun. No kyllä se peljästyy. Vähä se sitte sitä konekiväärillä tuuppas ja sai kengät. Se oli haa­vottunu se mies, mutta ei kuollu.

 

- Missä niitä venäläisiä motitettiin?

 

* Me ei motitettu, me olimma asemasodas. Suomussalmella ja Raatteella motitettu on.

 

- Eikö siä ollu 1 000 000 miehen mottikki jossain?

 

* Se on ollu Pohjaistiellä. Poijashan niitä on ollu mottitouhuja.

 

* Kattokun  nehän meinas Suomussalmen kohdalta Ouluhun lyödä Suomen poikki.

 

* Päämaja siinä -44 kaikkein pahoin tunaroitti. Ei siinolis niin äkkiä Viipuriakaa menetetty. olis vähä suunniteltu vetäytymään.

 

* Niin ku ne sai kaks kuukautta koota rauhas tavaroitaan eikä me saatu tehdä mitään. Eikä päämajas otettu asiaa mihinkään. Kolme päi­vää ennen sitte vasta kuvattihin ja myöhästä se oli sitte.

 

 

 

                                                                                                                                                       5/K11

 

 

* Olis pitäny tykistöä saada kaikki sen Vammelsuon linjan päälle. Tykistön olis pitäny siirtää kesäkuun alus. Kun mun käsittääkseni siinä Vammelsuos ollu muutaku tykistö mikä Uhtualta tuli maaliskuus. Kuuden tuuman tykistöä, ku se jonku kerran siitä rojahutteli, että kyl oli naapuri vastas. Jos sinne yksi meni niin 10 000 tuli takasi ammusta.

 

* Mutta se oli silloon -44 rauhanaikaasta touhua.

 

* Sanotaan ku meidänki hyökkäys loppuu Kaamos, niin se loppu siihen, rajojen ylimentiin.

 

* Niin mikä motti se oli Sortavalas, me olimma siinä Sortavalasta alahapäin siinoli se motti, sillon yöllä paahtoo sinne satakakskym­mentä putkea oli Suomen puolella paahtamas, aina soitettiin äänilevy välis annettiin viis minuuttia ja soitettiin taas. Ketään muita ollu ku yks alaston naisen hyrppa siä oli, ku me sinne mentiin kattomaan. Ne oli vieny haavoottuneet, ruumiit, kaikki. Ei ollu ku 500 - 600 hevoosen raatoa. Muuta kamaa oli, mutta ei yhtääm ihmistä. Yksi mai­sen ruumis vain. Meit oli kolme miestä ku menimmä sinne aamulla kat­tomahan, toiset toi sieltä kaikenmoista kamaa. Hienois kiiltonahaka saappais äijät tuli sieltä. Ja minäki yhdet saappaat otin sieltä, tuli joku luti ja otti meidän kamat ja uhkas viä antaa linnaa.

 

* Rautalammin motti oli suuri motti. 500 hevosta saatiin elävänäki. Ja raatoja oli vaikka kuinka paljo. Sielloli valtava limppuvarasto ja konepistoolimies yötäpäivää vahdis mutta silti se viikos tyhjättiin.

 

 

 

Kasetti 11 A    L.Hietikko  Rossi Havula  22.5.1994                                                  1/11A

 

 

- Ja sitte tämä Rossi ja sillä oli nämä kyssälehmät. Niin mitäs sit­te.

 

* No Rossi joutuu sitte lähtemään, ei se montaa vuotta tää ollu kun sen kotona tuli sellaanen tilanne että piti sinne mennä sitte isän­näksi ku kotitalo tuli myyntiin. Se meni sinne Joutsaan takaasi. Kyllä se varmaan 40 -luvun loppua oli ku Hilleviki oli jo jonkinmoi­nen.

 

- Sodan jälkeen, ja Lehtimäki oli täällä sodan aikaan?

 

* Joo.

 

- Rossi sitte myi sen?

 

* Rossi sitte myi sen Nevalan Pentille.

 

- Se oli vissiin vuonna -52.

 

* Niin.

 

- Silloon siinä oli sitte se Lehtimäen tekemä navetta ja puoliska tupaa ja se kuoppa ilmeisesti sitä hyvin vanhaa.

 

- Joo, kyllä se varmaan oli sitä hyvin vanhaa, sitä alkuperäästä. Lehtimäki kunnosti sen tuvan että se on siinä kunnos ny kun silloonki Lehtimäen jälkeen. Rossi sen kyllä sitte maalas päältä sen tuvan komian punaaseksi.

 

- No mitäs sitte kun siinä tien toisella puolella niin missä vaihees­sa, oliko se sitte jo Pajuluoman aikaasta siinä jo se?

 

* Kyllä kai se on ollu, se Talviviita.

 

- Muistaksä ne vaimot ja.

 

* Manta oli sen emännän nimi ja Hermanni miehen, sillä oli sitte poika Eemeli ja tytär Elviira. Se tupa on ollu vain Hermannin ja siinä oli pieni kääly siinä toisella puolen tietä ja lampaat siinä mäenpäällä aina kesääsin. Se muutti sitte Karijoelle. Se vaimo oli vissiin Karijoelta. Johtuuko se siitä sitte ku ei ne ollu enää sukua, kun ne oli ensi sukua sille Pajuluomalle mikä siinä ensi asuu, ku se Hermanni oli sen Pajuluoman velipuoli tai jotaki ja sitte siihen muutti se Rönlunnin Petteri kai maar se siihen aikaan on siitä sitte lähteny, kun siihen aikaan ne pikku huushollit oli ison taloon torp­pia, niinku Alanko, Råkoli ja Pajuluomaki.

 

- Mutta siinähän oli se yks Alman paapan vävy, niin se saattaa olla just sitte se torppari siinä, koska se jäi niinku ongelmaksi. Mutta tuskin sitä taloa teki Pajuluomakaa, koska se kerran oli jo torppa. niin se on ollu siinä.

 

* Niin se on tietysti ollu pieni mökki siinä.

 

-         No me oikeestaan voidaan sitte hypätä tämän Alangon ohi, , koska me tunnetaan se niin hyvi

-         elikä tään Petterin poika Juho niin siitä on erikseen juttua, ja

 

Niilon tuvasta on erikseen, se tunnetaan. Voitais tulla siihen

kiilapalstalle eli tähän joenvarteen. Jossa ny sitte varmasti tiedetään että asuu Pajuluoma, mutta

todennäköisesti asuu joku ennen

sitä. Pajuluoma tuli sieltä jatkoreissultaan missä lienee                                                                        

                      2/11A

 

ollu. Niin kuka oli sen akka ja, kerrotaan nyt se viä.

 

* Niin Riikka oli sen emäntä. Ja sitte ku se hävis siitä isoosta taloosta niin se sitte joutuu siihen taloonsa torppaan asumaan. Ne asuu siinä sitte niinku pikkuhuushollit asuu, mukulat oli aikuusia ja menny naimisihin ja muuttanu pois että ne oli vain kahden siä. Emmä niitä muita muista, niitä lapsia on menny Amerikkahanki vissiin, kun se Juuveli oli sen pojan nimi Samuel Juuveli Joel tai mikä se oli ja sitte se Jus­tiina joka kirkolla Nisulan emäntänä emmä muista niitä muita.

 

- No sen jälkeen siihen, Pajuluoma Kaarle itte kuoli

 

* Niin Ulriika meni sitte sen poikansa työ tai tyttärensä työ kirkol­le.

 

- Ja sen jälkeen se oli myynnissä. Se oli vapautettu torppa tässä vaiheessa. Vai Santamäkikö sen vapautti?

 

* No Santamäki sai sitte sellaaset paperit että ku se tuli se torppa­rilaki että se sai sen omaksi. Karijoelta se tuli. Viljami ja Hilja os. Peltomaa, ne sitte olivat nuoripari ja tulivat tuohon pieneen paikkaan. Mutta Santamäki osteli lisämaita ja sillä oli halmehella muutama hehtaari peltoa ja tuos Luovannevalla oli hehtaarin verran. Mettää sitte tuos Saunamäes oli että sitte ku se myi sen plassinsa, Santamäki asuu siinä jotaki 11 vuotta ja rakenti siihen lisää huone­hia, tallit ja navetat, siirteli jostaki vanhoja rakennuksia joista se teki kyllä siinä oli sitte vissiin entisiäki, se puori oli hyvin vanha siinä plassilla. Neljä lasta niillä oli, Raune oli poika, mutta se on aika nuorena kuollu, sitte oli Lea, Martti ja Eini. Martti niistä elää enää. Sitte ne muutti sinne Karijoelle taas sinne, se oli Hiljan kototaloo, jonka ne siä osti. Sen osti sitte vuonna -30 Eino Lehtimäki joka tuli Päntälästä. Mutta Lehtimäkiki osti sitte lisämaa­ta niiltä Niireltä, sen Rönlunnin omistajalta ja siitä joen toiselta puolelta ja raivas siihen isoon vainion. Että se oli kova maamies vaikka se oli suutari ammatilta. Suutarin töitä se siinä teki ja sillä oli oppilaita ainaki Hurmen Oskari Karijoelta, Arvi Ilkka Äys­tööltä ja sitte oli joku Erkki Salomaa, mä en tiä mistä se oli. Se meni sitte markkinoille kun se sai paljo tehdyksi kenkiä, niin se meni markkinoille niitä myimään Kristiinaan ja Kauhajoelle. Isä oli sitte sitä kyytis monta kertaa Kauhajoen toripäivilläki talvisin. No se asuu siinä sitte jotaki 6 vuotta, ku se oli sitte -36 kun ne kari­jokiset sitte sai sen Rönlunnin taloon osittua ja myytyä niin Lehti­mäki sitte osti sen talon taikka rakenti sitte sen tuvan kunnollisen ku se oli katkaastu, että se on ny siinä mallis ku Lehtimäki sen rakenti.

 

- No sitte Lehtimäki sai sen myytyä sitte?

 

* Niin Lehtimäki sai sen sitte myytyä Viitalan Sampalle, se tuli Teuvan kirkolta oliko se ny Kompsin paikalta. Se ei ostanu lisämaita että siinä oli vain ne kotopellot mitä siinä oli. Kyllä Lehtimäki myi sen mitä se siihen joen taa teki. Mutta se kävi Viitalan Samppa, sillä oli sellaanen työmaa että se oli kulkukauppias. Ja sen vanhim­mat poijat oli kulkukauppiaita. Niillä oli sellaanen rihkamaloota, Sampalla oli vaatetavaraaki, kun ei ollu muuta työtä niin sitte ne lähti kaupalle. Osti sitte, Samppa vaihtoo lumppuuhin ja välitti niitäki. Emäntä oli sitte kotona ja kulki sitte kans päivämiehenä täällä taloos. Siellä oli paljo lapsia pieniä siihen aikaan. Sen tyttönimi oli Kuutti muistaakseni. Lapsia oli Eeli, mutta se kaatuu sodas, Reino, Pentti, Milja, Heino, Antero, Jorma, Kauno, Anna ja

 

                                                                                                                                                       3/11A

 

 

Anja. Niitä oli ny 9. Kaik­kinan­sa niitä on ollu 11 mut­ta niiton kans pienenä kuo­llu. Se oli sitte Pentti -niminen poika joka sen sitte isältänsä osti sen plassin. Se oli sillä sitte muutaman vuoden. Sitte meidän sen -57 ostettiin siltä Pentiltä.

 

- Siinä ei menny Amerikkaan ketään?

 

* Ei menny. Suomes ne on mitä niitä Viitalaa on elos.

 

- Että viimeinen omistaja on Usko Hietikko ja vaimonsa Linne os. Hakola. Sitte seuraavaksi voidaan mennä tuohon Lenni Jokipiihin, pannaan siitä kaikki mitä tiedät, Lennillä oli siinä ainaki kaks tupaa.

 

* Niin Lenni sai kotuansa sen maan siitä ja rakenti siihen sitte tuvan.

 

- Lenni asuu siinä yksin että sen esivanhemmat ei asunu siinä.

 

* Joo, ei, se oli vain Lenniä varten tehty että ku se meni naimisiin niin rakennettiin uus.

 

- Niin se oli periaatteessa siellä, onko se nyt Ala-Jokipii.

 

* Jokiniemi oli se Lennin kodon nimi.

 

- Ja tässä oli nyt se Siikri, sen äiti eli yksi Petterin tyttäristä. Ja sen isä, mistäs se tuli.

 

* Se oli niitä Jokipiiläisiä. No Lenni tosiaan meni naimisiin ja rakenti tuvan ja rupes asumahan. Niillä oli tytär sitte, Annilla oli ittellä jo tytär ja ihan hyvin sitte pärjäsivät. Sitte Lenni sai sen postinajon. Se ajoo sitä 34 vuotta.

 

- Vuodesta -49 vuoteen -83. Mikähän vuosi se oli kun se teki tämän ensimmäisen tuvan?

 

* Sodan edellä se oli. Se joutuu perheellisenä sotaan ku se niin nuorena meni naimisiin. Se oli talvi- ja jatkosodan. Anni oli koulul­la siivoojana ja keittäjänäki sitte ku rupes koulut laittamaan. Ilma­riki silloon oli koulus. Kyllä siä oli Otros -mammaki hetken aikaa keittämäs ja siivomas, Anni oli sen jälkeen vissiin en oo varma mutta kumpiki oli keittäjinä. Kuusela oli opettajana.

 

- Ja nyt siinä asuu Pollarin poikako, siis se, Lenni kuoli joskus.

 

* Lenni kuoli ja sitte se oli aika kauan ettei siinä kukaa asunu ja nyt sitte se Lennin tytär myi sen, ei maita mutta sen tuvan sille Pollarin pojalle oliko se ny Reijo vai mikä se oli.

 

- No sitte voitais joku sana siitä Havulasta.

 

* Havula on ny purettu sitte, se on vanha taloo kans. Ei siinä ollu asukkahia enää. Siinä oli se vanha Jokipiin Juha joka sitte teki ittiänsä varte niinku syytinkituvaksi sen mutta se teki siitä niin suuren että se oli niinku talootupa. Siinä oli kaks peräkamaria ja aika tilava tupa ja sitte viä eteises oli kamari, ku sillä oli nuorin poika, oikiastansa se sitä nuorinta poikaansa Juhoa varte sen rakensi ja tarkootti sinne, mutta se kaatuu jo vapaussodas se Juho. Kalle Jokipiillä oli veliä Franssi ja Otto ja sitte tämä Jussi joka sodas

 

                                                                                                                                                       4/11A

 

 

kaatuu. Kun se vanha-Juha Jokipii sieltä lähti tyttärensä työ kirkol­le ja se jäi niinku sitte tyhjäksi. Mutta siinä joku aina sitte tuli hetkeksi vuokralle siihen. Levanen siinä asuu kauimmin, usiamman vuoden ja Raittilan Onniki siinä asuu jonku aikaa, ne oli niin lyhyt aikaasia, Ketomäki yhtenä talvena oli, Jokipiin Franssi siä oli het­ken aikaa ku se muutti tuonne Korvenkylään. Että ne oli hyvin lyhyt aikaasia. Mutta sitte siihen muutti se Havulan oma poika se Pentti, ku se oli sen Havulan emäntä siitä Jokipiistä että se oli sen emännän perintöä. Se Havulan Jaakko tuli siihen vasta sitte lopuuksi, ku sille Pentille tuli sitte ero, niin se isä tuli sitte siihen kaverik­si. Ei se Jaakko siihen vasite tullu. Pentin vaimo oli Saara os. Riippi. Niillä oli 4 lasta; Raimo, Regina, Pertti ja Raija. Mutta sitte Pentti kuoli ennemmin ku sen isä ja sitte Jaakkoki lähti, seki oli jo hyvin vanha mies. Se tupa sitte jäi kylmilleen eikä siä sen jälkeen oo kukaa asunu.

 

- Joo ei, Ketomäen Heikki sen osti ja se oli edelleen kylmillään ja Vähämäen Juhani sen ny osti ja se purki sen.

 

* Siinä oli lutti pihas ja sauna toisella puolen tietä ja puuliiveri siinä likillä tien varres ja sitte navetta oli siinä. Se oli hyvällä kuivalla paikalla siinä.

 

 

 

12. Kasetti 

 

8.7.1992 Onni Simelius, Gunnar Luopa, Toivo Nevala

 

* No, sinne varmahan jäi suurin osa perunoista, olis sanonu että jokainen saa hakia vapaasti ja syödä. Ku ne kuitenki sitte jäi.

 

* Ku se rauha tuli niin Vuokkolas mis oltiin viimeksi siin oli isoo ruisvainio niin me menimmä leikkaamaan, ku sanottiin että in rauha tullu, kahden hevoosen koneella ruvettiin ajamaan ja toiset sitomaan ja ku me tultiin niin ryssä anto kranaatia niin että roikuu. Mutta kyllä ne korjas silloon syksyllä sitä viljaa.

 

* Ja jos ei silloin Stalingradin motti olisi menny Saksan häviöksi, niin missä me olisimma ny.

 

* Ja Amerikka lykkäs sitte elintarvikkeita ja aseita vuoden 44 kesäl­lä oli Amerikkalaisia lentokoneita, höökivaunuja millä ne rullas.

 

* Amerikkalaiset säilykepurkit oli. amerikka ei meille vielä sotaa julistanu vaikka Englanti julisti meille sodan.

Kyllä Mannerheimi kaukonäkäänen oli. Sai Hitlerin tyydytetyksi sillä että mennään tuonne itä-Karjalaan.

 

Kasetti 12 A   Aarne Mäntyharju L.Hietikko Råkol->Rossi1/12A

 

* 4 kuukautta oli loman välit, ei maidon nokkua nähny siä. Ja valtava keripukki oli sitte päällä, hampahat aiva irti suusta ja verta tuli. Sitte ku tultiin Kannakselle niin sitte antoo maitoa siviilit.

 

- Mitenkähän se sitte pohjooses oli niin paljo huonommin?

 

* Me oltiin siä 300 km Uhtualta se oli niin pitkä matka. Ei siä ollu huoltoa, tänä päivänä annetta sioollekkaa niin huonoa ruokaa. Sotahan toi muuten sitte kehityksen. Se toi teollisuuden ja sitte se luokka­ero vähä muuttuu. Ei puhuta köyhistä niinku siihen aikaan. Ennen oli piiat ja trengit. Emmä tuon piian kans mee, emmä tuon trengin kans mee.

 

- Sä oot tämän talon rakentanu?

 

* Joo, -52.

 

 

 

- 22.5.1994 jatketaan siitä että ollaan Råkolis, kerroppas mitä tie­dät Råkolista.

 

* En minä tiedä ketä siinä on ensimmäisenä ollu mutta kyllä mä kaka­rana muistan sellaasen miehen ku sanottii Råkolin Juuse, se pruukas meilläki käydä ja se oli asunu siellä Råkolis mihnä ny Sarat on. Se oli sellaanen hyvin vanhan näköönen tupa. Se oli samanmallinen kun Alangon taloo ja sanotaan että se oli 200 vuotta vanha niin kyllä se Råkoli yhtä vanha oli. Sen emännän nimi oli Hanna ja ne voi hyvin. Ne oli kovia ihmisiä ja emäntä varsinki oli hyvin taloudellinen, että siellä peraattiin ohrapeltoki rikkaruohoosta että tuli sitte hyvin ohria kun ohra sai kasvaa. Eikä se ny suuri pelto ollu siinä tien varres. Siellä oli hevoonen ja oliko pari lehmää. Voita myytiin sitte mitä tuli maitoa. Sellaasen tarinan mä oon kuullu että täältä kylältä nuoret miehet pyhäehtoosin lähtivät käveleskelemähän ja menivät sitte sinne Råkoliin asti ja tupahan sinne ja ne osti, siellä oli hyvää fiiliä aina, ne osti siellä sitä sitte ja söivät ohikulkeessansa. Se on ollu vuosisadan vaihtees. Äitee pruukas sanoa että sillä oli komia hevoonen ja se kuljeskeli sitte hevoosella Juuska ja se oli hyvin voivan näköönen ja kengät oli niin hyväs rasvas että vaikka oli suoja tai lossakkakeli niin lumi vain pyörähti kengiltä että ei jääny ken­kiin. Hanna oli sellaanen talousihminen, asialtaanen käsityöihminen, kaikki oli hyväs pukees ja. Emmä niitten lapsia oo nähny, kaikki oli naimisis ja muualle menny. Sen Juuskan mä oon nähny. Ku se Hanna sitte kuoli niin se sitte muutti pois tuolta Råkolista tuonne mihnä ny asuu Marjasuo on ollu, siinä asuu ja se meni uusiin naimisiin ja otti paljo nuoremman naisen ja sai yhden poijan mutta se kaatuu sitte sodas. Sillä Miinalla oli sitte tytär ennestänsä, mutta ne sitte köytyy, se Miina ei sitte enää ollukkaa niin hyvä talousihminen. Että sen Juusen vaikka se oli liki 80, niin sen piti mennä viä halkomet­tään.

 

-         No ketä siihen Råkolin sitte tuli seuraavaksi?

-          

Se oli sitte kylmillään jonku aikaa tietysti kun. Torsti -setä ja Hilta -täti siihen sittemuutti,

Hakalan Torsti ja Hilta. Minä uskon että se oli sen jälkeen ku ne Hakalaaset lähti Kristiinaan, niin sen jälkeen kyläläästen tanssipaikka. Hakalaasetki asuu, kyllä siinä Anniki on syntyny, mutta Ensio on syntyny Kristiinas. Mutta Haka­laasetki tuli sitte niinku paremmin kesääsin siihen lehmään kans, niillä oli pari lehmää. Torsti -setä oli Kristiinas työs niin se tuli sitte aina pyhän aikoosin sitte tänne Råkoliin pyörällä ajeli. Olisko 2/12A

 

 

ne neljä viis vuotta siinä niin asunu. Kun ne sitte möi sen v. -30, sitte siitä muutti ja osti Kristiinasta taloon. Sen jälkeen siihen tuli sitte Päntälästä Ruohoketurin Ventla, silloli poika Valte -nimi­nen ja se kävi viä kansakouluaki tää meidän kyläs. Se oli viimeisellä luokalla siä Päntäläs mutta ei se saanu lopputodistusta sieltä kun ei se loppuun asti käyny. Mutta työmies se poika vain oli. Oli sillä toinenki poika Kalle ja tytär Mirja, mutta ne oli naimisis ja ei ne siinä asunu. Ventla asuu siinä aika kauan, ku se oli hieroja ammatil­tansa ja se kävi kyläs hieromas, se oli kiertävä hieroja. Oli sillä pari lehmää ja vasikoota. Ei siinä ny peltoa kovin paljoa ollu ja mettää vähä. Emmä muista kuinka kauan Ventla asuu siinä sitte sen osti Saran Anni. Ventla muutti pois ja sairastuu ja oli loppuaikansa siä tyttärensä tykönä, oliko se ny Keravalla. Sitte siihen muutti tosiaan Saran Anni.

 

- Oliko se naimisis Saran kanssa?

 

* No oli mutta sen mies lähti Kanadaan. Ja se Anni jäi sitte Amerikan leskeksi. Sillä oli kaksi lasta Reino ja Salme. Melkeen se on sitte ollu yksihuoltaja äiti vaikka sillä oli se mies. Se oli Jaakko Rön­lunnin tytär. Mies oli Kankalosta. Bruuno Sara. Sitte Anni kumminki rakenti uuden tuvan siihen, kai maar se oli sitte jo kylmä se vanha tupa. Se on aiva hyvä kuntoonen viäki tuos tien varres. Anni on kans ny kuollu mutta oliko se tyttärentytär joka sitä ny omistaa, Marian­ne.

 

- Oliko ne sitte Saran Reinon häät mistä on puhuttu. Mutta ne oli sitte joskus -50 jo. Että siinä oli ulkolava ja. No siinä välillä ei sitte vissiin oo mitään että ny se olis sitte se Rönlunti. Ja nyt se on sitte se Rönlunti, se on se toinen puoli tämän Pajuluoman Kaarlen talosta. Että se Mäkiranta ajatus ei siinä tullu selväksi. Siinä oli kaks tupaa, miten sä muistelet sen?

 

* Ahoranta se oli. Kai ne samat Rönlunnit jokka siihen muutti niin en minä ainakaa usko että siinä edellä on ainakaa siinä paikkalla justiin asunu muita ihmisiä, ne on ollu vain ne. Kun se oli se vanha isäntä Jaakko -nimeltänsä ja se tietysti rakenti siihen tuvan. Se joka ny on sitte hävitetty jo ja sitte tämä nuoree Jaakko -isäntä rakenti sitte sen isoomman taloon. Niin mä oon sen käsittäny. Joka siinä edelleen on, että se on ollu aikanaan isoo taloo kans.

 

- Kuinkas se oli se vanha-Jaakkoo ja sen vaimo, jokka oli Peltokoskia nimeltään.

 

* Ne tuli Ilmajoelta ja Justiina oli emännän nimi mutta Tiinaksi sitä vain on sanottu. Sitte oli taas Jaakko ja Kaisa.

 

- Niillä ei sitte ollu muita lapsia ku tää Jaakko?

 

* Kyllä niillä on tytärki vissiin ollu siä Karijoella. Oliko se joh­naki Prosilas emäntänä. Nuoremmalla Jaakolla sitte oli usiampi. Eino oli vanhin, Vante, Anni, Urho, Femmi. Sieltä on kuollu sitte Lyyli niminen, se on hukkunu siinä omas kotirannas kun siinä joki menöö aiva läheltä kun on koipelia pantu vetehen ja uitettu niitä, siinä se sitte, ne oli kans ollu ne mukulat sitte lippaamas niitä koipelia sinne vetehen, sitte pino vieryy niin se flikka joutuu sitte sinne veten varahan, eikä sitä saatu pelastetuksi. Oli siinä Vanteki joutu­nu vähä veten varaan mutta se oli saatu pelastetuksi.

 

 

 

3/12A

 

 

- Seuraava polvi sitte, eikös ne ollu maanviljelijöitä ja mettää oli paljo?

 

* Siä oli paljo mettää ja lehmiä ja hevoosia usiampia ja sellaasta.  Vante jäi sitte isännäksi. Sillä oli nuori vaimo Sylvi ja sitte kaksi poi­kaa. Ei ne asunu siinä tilalla enää, se oli niinku kesähuvilana. Maat on myyty.

 

- Se oli naimisis sitä ennen, siellä Puskalla sitte ja siitä aviolii­tosta oli poika. Voitais mennä siihen toiselle puolen tietä, siihen Tarkkaan.

 

* Vanten sisar, Rönlunnin nuorin tytär Femmi meni Tarkan Aarnen kans naimisiin ja Aarne sitte osti siitä kun toinen Rönlunti tuli myyn­tiin, siinä oli 5 isäntää jokka myi sen sitte paloottaan koko taloon. Se rakenti aiva uuden ulkokartanon ja tuvan. Viljeli maata niinkauan kun sota sitte syttyy ja sota vei sitte sieltäki isännän. Sinne jäi sitte poika Rauno, sille Femmille. Femmi meni sitte uusiin naimisiin, jonku vuoden päästä Kivimäen Onnin kans. Onni oli Karijoesta. Onni oli kans sellaanen monitoimimies. Se oli ollu lihajalostamoos työs ja se sitte lihatöitä teki ja savusti lihaa. Ja teurastushommia vissiin kans. Seki talo on ny sitte tyhjillään, että vain kesäkäytös. Onnilla ja Femmillä on poika Pekka, se on lääkäri.

 

- Sitte olis se toinen Rönlunti, sä voisit nimetä siitä alkaen kun se jäi siltä Pajuluomalta?

 

* Kyllä kai se siinä 1800 -luvun loppupuolella on ollu. Se Rönlunnin Petteri osti sen sitte sen Jaakko Rönlunnin kans tasan sen isoon taloon. Ku se on ollu hyvin suuri mailtansa ja mettiltänsä. Että suuri se oli sitte vaikka niitä kaksiki taloa tuli. 1890 se tuli sitte Petteri Rönlunnin omistukseen se, sillä oli kans paljo perhettä ainaki 8 - 9 lasta. Se Alangon vanha isä oli vanhin niistä lapsista, se oli syntyny 1872, seuraava oli Juuska, sitte Santeri, Hulta, Alma, Miili, Petteri, Siikri. Kyllä kai niitä oli sitte nuorempana pari kuollu, Heikki oli ainaki yks joka oli nuorempana kuollu. Juuska meni Amerikkaan, USA:n, se oli Rönlunnin nimellä sielläki samoin kun Pet­teri. Ja sitte Hulta on menny Amerikkahan ja sitte se Miili, Emilia. Hulta vain tuli takaasi, vaikka se meni siä Amerikas naimisiin, niin ne sitte tuli tähän kotitaloon. Se oli se Mäenpää. Hulta sitte sai sen tilan, Hulta ja Vihtori Mäenpää, Vihtori oli Kortesjärveltä ko­toosin. Ja ne hoiteli sitä vuoteen 1930. Sen jälkeen sen sitte 5 Karijoen isäntää osti. Siinä tarvittiin sitte 5 ostajaa ku sitä jäl­leenmyytiin. Sillä Vihtori Mäenpäällä oli kans isoo perhe, Uuno oli vanhin, Helvi, Aarne, Martta, Laila, Eila, Eelis sieltä on kaks kans kuollu pienenä Aune Gunilla ja Katri Kaarina.

 

- No sen jälkeen siinä oli aika pienenä se päätalo, joka seki myytiin puolet pois, niin kukas sen jälkeen?

 

* Ne 5 ostajaa piti sitä vain tienataksensa, ne piti siinä heinähuu­tokauppoja, kyllä ne siinä vähä kylviki ja kauraa siä kasvatettihin. Ei ne siinä kukaan asunu, 6 vuotta se oli siinä tyhjillään. Että ne myi vähitellen siitä ne kaikki huonehet, ulkokartanot ja siinä oli lutti ja hyvä navetta ja saunojaki oli kaksi oikein savusaunaa vie­rekkäin siinä. Ja sitte tuvasta puolet, se oli hyvin pitkä rati. Se on vissiin Myrkkyhyn viety se tuvanpuoliska. Sen jälkeen sitte kun Lehtimäki sen osti, siinä oli kotomaata siinä ja se myllyluhta ja kotopellot siinä aidan takana mitä sen tuvan likellä oli ja kyllä kai se siihen vähä mettääki sitte sai. Olikohan sillä muuta mettää ku se

 

4/12A

 

 

mikä on siinä likillä sitä Alangontietä vasten se mettä. Nevala sen sitte, ku Lehtimäki sitte teki sinne hyvin pitkiä peltoja, suuria kuutehen asti sellaasta nevaa teki pelloksi. Ensi oli pieni navetta ku se jäi vain se mamman syytinkinavetta siihen kun isoompi navetta myytiin pois. Lehtimäki rakenti sitte aiva uuden navetan tiilestä joka siinon vieläki. Sitte siihen tuli tuolta etelä-Suomesta se Ros­si, Olavi Rossi Joutsasta. Oli kans 3 - 4 vuotta siinä. Ku se sitte joutuu lähtemään kototaloonsa siitä.

 

- Sanoppa vielä ne perhesuhteet. Lehtimäellä oli vaimo.

Lehtimäellä oli vaimo Eine os. Rintaketuri ja kolme lasta, Eila, Erkki ja Elsa. Lehtimäki oli Päntälästä. Aune oli sen sisar. Rossilla oli emäntä ja kolme poikaa ja yks tytär. Pertti, Reino ja Raimoko se kolmas oli. Niitten lehmät oli sellaasia kyyssiä, valkoonen selkä ja ruskiat kyljet, nuppalehmiä.

 

 

Kasetti 12 A   Aarne Mäntyharju L.Hietikko Råkol->Rossi                   1/12A

 

* 4 kuukautta oli loman välit, ei maidon nokkua nähny siä. Ja valtava keripukki oli sitte päällä, hampahat aiva irti suusta ja verta tuli. Sitte ku tultiin Kannakselle niin sitte antoo maitoa siviilit.

 

- Mitenkähän se sitte pohjooses oli niin paljo huonommin?

 

* Me oltiin siä 300 km Uhtualta se oli niin pitkä matka. Ei siä ollu huoltoa, tänä päivänä annetta sioollekkaa niin huonoa ruokaa. Sotahan toi muuten sitte kehityksen. Se toi teollisuuden ja sitte se luokka­ero vähä muuttuu. Ei puhuta köyhistä niinku siihen aikaan. Ennen oli piiat ja trengit. Emmä tuon piian kans mee, emmä tuon trengin kans mee.

 

- Sä oot tämän talon rakentanu?

 

* Joo, -52.

 

 

 

- 22.5.1994 jatketaan siitä että ollaan Råkolis, kerroppas mitä tie­dät Råkolista.

 

* En minä tiedä ketä siinä on ensimmäisenä ollu mutta kyllä mä kaka­rana muistan sellaasen miehen ku sanottii Råkolin Juuse, se pruukas meilläki käydä ja se oli asunu siellä Råkolis mihnä ny Sarat on. Se oli sellaanen hyvin vanhan näköönen tupa. Se oli samanmallinen kun Alangon taloo ja sanotaan että se oli 200 vuotta vanha niin kyllä se Råkoli yhtä vanha oli. Sen emännän nimi oli Hanna ja ne voi hyvin. Ne oli kovia ihmisiä ja emäntä varsinki oli hyvin taloudellinen, että siellä peraattiin ohrapeltoki rikkaruohoosta että tuli sitte hyvin ohria kun ohra sai kasvaa. Eikä se ny suuri pelto ollu siinä tien varres. Siellä oli hevoonen ja oliko pari lehmää. Voita myytiin sitte mitä tuli maitoa. Sellaasen tarinan mä oon kuullu että täältä kylältä nuoret miehet pyhäehtoosin lähtivät käveleskelemähän ja menivät sitte sinne Råkoliin asti ja tupahan sinne ja ne osti, siellä oli hyvää fiiliä aina, ne osti siellä sitä sitte ja söivät ohikulkeessansa. Se on ollu vuosisadan vaihtees. Äitee pruukas sanoa että sillä oli komia hevoonen ja se kuljeskeli sitte hevoosella Juuska ja se oli hyvin voivan näköönen ja kengät oli niin hyväs rasvas että vaikka oli suoja tai lossakkakeli niin lumi vain pyörähti kengiltä että ei jääny ken­kiin. Hanna oli sellaanen talousihminen, asialtaanen käsityöihminen, kaikki oli hyväs pukees ja. Emmä niitten lapsia oo nähny, kaikki oli naimisis ja muualle menny. Sen Juuskan mä oon nähny. Ku se Hanna sitte kuoli niin se sitte muutti pois tuolta Råkolista tuonne mihnä ny asuu Marjasuo on ollu, siinä asuu ja se meni uusiin naimisiin ja otti paljo nuoremman naisen ja sai yhden poijan mutta se kaatuu sitte sodas. Sillä Miinalla oli sitte tytär ennestänsä, mutta ne sitte köytyy, se Miina ei sitte enää ollukkaa niin hyvä talousihminen. Että sen Juusen vaikka se oli liki 80, niin sen piti mennä viä halkomet­tään.

 

- No ketä siihen Råkolin sitte tuli seuraavaksi?

 

* Se oli sitte kylmillään jonku aikaa tietysti kun. Torsti -setä ja Hilta -täti siihen sitte muutti, Se oli sitte kylmillään jonku aikaa tietysti kun. Torsti -setä ja Hilta -täti siihen sittemuutti,

Hakalan Torsti ja Hilta. Minä uskon että se oli sen jälkeen ku ne Hakalaaset lähti Kristiinaan, niin sen jälkeen kyläläästen tanssipaikka. Hakalaasetki asuu, kyllä siinä Anniki on syntyny, mutta Ensio on syntyny Kristiinas. Mutta Haka­laasetki tuli sitte niinku paremmin kesääsin siihen lehmään kans, niillä oli pari lehmää. Torsti -setä oli Kristiinas työs niin se tuli sitte aina pyhän aikoosin sitte tänne Råkoliin pyörällä ajeli. Olisko 2/12A

 

 

ne neljä viis vuotta siinä niin asunu. Kun ne sitte möi sen v. -30, sitte siitä muutti ja osti Kristiinasta taloon. Sen jälkeen siihen tuli sitte Päntälästä Ruohoketurin Ventla, silloli poika Valte -nimi­nen ja se kävi viä kansakouluaki tää meidän kyläs. Se oli viimeisellä luokalla siä Päntäläs mutta ei se saanu lopputodistusta sieltä kun ei se loppuun asti käyny. Mutta työmies se poika vain oli. Oli sillä toinenki poika Kalle ja tytär Mirja, mutta ne oli naimisis ja ei ne siinä asunu. Ventla asuu siinä aika kauan, ku se oli hieroja ammatil­tansa ja se kävi kyläs hieromas, se oli kiertävä hieroja. Oli sillä pari lehmää ja vasikoota. Ei siinä ny peltoa kovin paljoa ollu ja mettää vähä. Emmä muista kuinka kauan Ventla asuu siinä sitte sen osti Saran Anni. Ventla muutti pois ja sairastuu ja oli loppuaikansa siä tyttärensä tykönä, oliko se ny Keravalla. Sitte siihen muutti tosiaan Saran Anni.

 

- Oliko se naimisis Saran kanssa?

 

* No oli mutta sen mies lähti Kanadaan. Ja se Anni jäi sitte Amerikan leskeksi. Sillä oli kaksi lasta Reino ja Salme. Melkeen se on sitte ollu yksihuoltaja äiti vaikka sillä oli se mies. Se oli Jaakko Rön­lunnin tytär. Mies oli Kankalosta. Bruuno Sara. Sitte Anni kumminki rakenti uuden tuvan siihen, kai maar se oli sitte jo kylmä se vanha tupa. Se on aiva hyvä kuntoonen viäki tuos tien varres. Anni on kans ny kuollu mutta oliko se tyttärentytär joka sitä ny omistaa, Marian­ne.

 

- Oliko ne sitte Saran Reinon häät mistä on puhuttu. Mutta ne oli sitte joskus -50 jo. Että siinä oli ulkolava ja. No siinä välillä ei sitte vissiin oo mitään että ny se olis sitte se Rönlunti. Ja nyt se on sitte se Rönlunti, se on se toinen puoli tämän Pajuluoman Kaarlen talosta. Että se Mäkiranta ajatus ei siinä tullu selväksi. Siinä oli kaks tupaa, miten sä muistelet sen?

 

* Ahoranta se oli. Kai ne samat Rönlunnit jokka siihen muutti niin en minä ainakaa usko että siinä edellä on ainakaa siinä paikkalla justiin asunu muita ihmisiä, ne on ollu vain ne. Kun se oli se vanha isäntä Jaakko -nimeltänsä ja se tietysti rakenti siihen tuvan. Se joka ny on sitte hävitetty jo ja sitte tämä nuoree Jaakko -isäntä rakenti sitte sen isoomman taloon. Niin mä oon sen käsittäny. Joka siinä edelleen on, että se on ollu aikanaan isoo taloo kans.

 

- Kuinkas se oli se vanha-Jaakkoo ja sen vaimo, jokka oli Peltokoskia nimeltään.

 

* Ne tuli Ilmajoelta ja Justiina oli emännän nimi mutta Tiinaksi sitä vain on sanottu. Sitte oli taas Jaakko ja Kaisa.

 

- Niillä ei sitte ollu muita lapsia ku tää Jaakko?