My Favorite things about smith
Suosikki sivuni on omia sivuja
Kotisivu
Yhdistyksensivu
Harrastesivu ja mieltymykset
Talotekniikka kuinka talon lvi laitetaan
Turvatekniikka ja Seppäkuvia isona
Tervasivu ja Ohjelma
TALOTEKNIIKKA tiedote tärkeä ja hyvä
Talotekniikka tehtävä kuvaus harjoitukseen
FIND HOMEPAGE/helposti kotisivulle
etsit/find
movie/elokuva
Kielenkääntäjä/Language translater for all languace
Pidimme kurssin ja sää suosi kurssia ja oppilaitakin oli, sensijaan väkeä kävi hintelästi,mutta ei todennäköisesti mennyt taloudellisesti tappion puolelle teemme siitä vielä selvityksen Asiasta tehtiin videota noin tunnin ja lisäksi kuvia
Kuvat netissä voitte niitä sitten hyödyntää, mutta tässä on teksti.
Seppäkurssin satoa 9.9.2000
Tapahtumapaikka tervahauta Luovankylä
Kurssipäivä alkoi pilvipoutaisena ja seppäkurssilaiset olivat ajoissa paikalla. Alueelle kertyi kaikkiaan 6-takojaa ja alasimia olisi ollut kaikkiaan seitsemän, joten tyhjääkin oli millä vieraat voivat harjoitella raudan taipumista. Alasimia löytyi menen laisia ja suurin osa oli valettuja Uusin kaukoidästa 45 kg halpatuontia, 50-luvun alasin lainassa kylältä 60 kg lokomo erikoisuutena maasepän tekemä taottu alasin, jonka teko on kestänyt pajahitsaamalla viikkoja hinta on melkoinen tällaisella museokapineella. Ahjoja oli erilaisia oli perinteinen maasepän ahjo, jossa on korotettu multipenkki ja kivet pitävät mullan kohotettuna, jottei se kuivuessaan valu. Ahjon silmiä tässä mallissa oli kaikkiaan kolme. Maasepän ahjon pohja on ketunmultaa ja itse ahjosilmä tehdään savesta muovaten vatimaiseksi, saven täytyy kovettua kuivua ennen käyttöä. Puhallus tässä saatiin puhaltimen avulla josta ilma jakautui kolmeen eri ahjoon silmään antaen kolmelle sepälle kuumennusmahdollisuuden. Toinen ahjotyyppi oli hyvin perinteinen paljeahjo, jossa tekniikka oli sama kuin maasepän aikaiset palkeet olivat eli kaksiosainen jossa alempaa lautaa vipuvarrella nostetaan välilaudassa on reikä josta ilma tulee läpi. Yläpalje sitten kerää ilman ja siitä ilma ohjataan sitten ahjon silmään virtausnopeus määräytyy sen mukaan millainen kivipaino ylä laudan päälle pannaan. Virtaus on tällöin tasaista vaikka alkuilma onkin punppaamalla aikaan saatua. Siksi laitteessa on sopivissa paikoissä läpät. Paljemateriaalihan oikeassa pajapalkeessa on lampaannahkaa ja nahassa pitää olla villa pinta sisällä tuollainen 10mm pitkä, jottei palje painuessaan tee murtumaa, villa pinnassa pitää tällaiset "lynkyt" poissa ja murtumaa ei pääse syntymään. Tämän version oli eräs seppäkurssilainen itse kehitellyt Se toimi erin omaisesti antaen tasainen hehkun hiiliin. Kolmas kaikkein modernein laite oli sepällä Peter Hedman illa, jossa oli metallinen runko ja puhallus ilma saatiin vanhan oilon polttimen flektin avulla.. Kaikissa yllämainituissa ahjoissa käytettiin aitoa Luovankyläistä sysiä, jota saatiin 1997 vuoden tervahaudasta, kun oli valtakunnallinen tervatapahtuma. Hiili osoittautui erinomaiseksi. Sitä todisti sekin että rauta suli melko helposti, jos antoi vain liikaa ilmaa. Niinpä erään kurssilainen puukkoaihio lirahti ahjoon, kun unohti hetkeksi seurata työtään. Kurssilla kului hiiltä päivän aikaan tarkalleen syrpyskopallinen
Alituskahvit juotiin kello 10.00
Ensiharjoitukseen päästiin kun seppä kertoi hieman teräksen ja raudan erosta ja millaiset sepän työkalujen tulee olla. Pilvinen päivä oli hyvä värien näkemiseksi. Seppä näytti ensimmäisen työn tekemisen joka oli koristetaonta tyyppinen harjoitus, jossa tehtiin koivunlehteä muistuttava työ. Aihio oli pehmeä pyöreä terästanko (esim FE 37), joka taottiin ensin pyramidin muotoiseksi kärjestään ja sen jälkeen lovetettiin ruotokohdan alku ennen, kuin taontaa jatkettiin tämä kolo määräsi lehden pituuden. Lehden leveys taottiin pyramidin särmästä alkaen taonnassa kuten aina on muistettava kääntää kappaletta koko ajan sitä ei saa takoa samalta puolen se on yleissääntö, jota ei saa unohtaa toinen sääntö on, ettei saa takoa kylmänä, joten kappaleen on aina oltava taonnassa vähintään oranssin punainen 650 - 750 celsiusastetta minimissään. Eli kappale on taonnassa koko ajan punahehkuinen,nopea takoja pystyy taonnalla lisäämään kitkavaikutuksella lämpöä, joten taonta edistyy nopeasti Kun lehti olisi saatu taottua leveäksi ja sopivan vahvuiseksi ohennettiin ruoto-osa sopivaksi ensin neliömäiseksi ja sitten pyöristettiin särmistään. Seuraavaksi lehteen tehtiin taltalla ruodon kohta lehden pintaan (kylmänä) ikäänkuin kuvaamaan ruotoa lehden sisällä ja antamaan elävyyttä. Vielä voitiin tehdä kuumennuksen jälkeen koverrus lehteen käyttäen pallopäistä vasaraa ja puualusta, jolloin koveruus saatiin. Samalla voitiin taivuttaa lehden kärkeä sivulle. Kuumana kappale irrotettiin meistin avulla raaka-aineestaan ja muotoiltiin varsi lopulliseen muotoonsa ja tehtiin vielä silmukka siihen, silloin tarvittiin pihtejä.
Välillä syötiin tukevasti lihakeittoa ja sen jälkeen oli pieni kulttuurinen tapahtuma kun Luovankyläinen kyläkuoro "kaksikertaa trio plus yksi" lauloi Raimo Rantaniemen säestyksellä Laulu Suomessa sekä ensiesityksenä Surun tango laulun, joka oli osallistunut Seinäjoen tangomarkkinat tapahtumaan ja sijoittunut melko hyvin. Sävel Ilmari Hakola sanat Turkka Mali. Kurssi jatkui puukon teolla ja taas seppä näytti mallia kuinka oikeaoppinen puukko tehdään. Materiaalina on jousiteräs,jonka hiilipitoisuus 0.6 . Myös vanhan ajan haravakoneen piikki oli kelvollinen, jos ei ole sisäisiä halkeamia.
Tässä pyöreä n. 12 mm teräs kuumennettin taas takolämpötilaan n 1000 asteeseen (kirjallisuus antaa ohjeeksi kuumentaa hehkulämpötilaan hitaammin ja kappaleen tulee olla yhtä kuuma ja siitä nostetaan nopeasti takolämpötilaan 1150-1250 C-astetta) ja mestari takoi siihen kärjen pyramidin kuten edelläkin. Seuraavaksi taottiin aihio oikeaan paksuuteen ja myöskin mittaan ,millainen pituus nyt puukonterälle nyt sitten haluttiinkin. Pyrittiin takomaan paksuus n. 3 mm ja tietysti takoen molemmilta puolilta lyödään vain kerran kohtaansa koko pituudelta, sitten käännetään ja taas lyödään, kun hehku hiipuu ahjoon takaisi. Pitää muistaa, että aihio on oltava kokonaan hiilien peitossa sekä ala että yläpuolella on oltava koko ajan hiiliä, jottei tule terään hiilenkatoa..
Aihio tuli n 100 mm säteellä olevaksi kaarevaksi muodoksi ja tuleva terän suu oli vielä ikään kuin väärällä puolella eli Säteen sisäpuolella koska terän suu oli vielä venyttämättä. Nyt alettiin venyttää teränsuuta, jolloin vähitellen terä oikeni siten, että kärkipyöristys alkoi kaartua oikeaan asentoonsa, veriuraa emme puukkoon tehneet jos se tehdään on syytä tehdä se molemmille puolille muutoin terä taipuu. Ruoto eli varteen tuleva osuus taotaan oletusmittaansa ja saman vahvuiseksi kuin puukon selkäosa lisäksi ruoto on kapeneva terän suuntaisessa mitassa., jotta se kiilautuisi hyvin puukon päähän. Teränsuu taotaan noin 1 mm vahvuuteen , kun taonta on suoritettu loppuun terä hehkutetaan, jotta siitä saadaan jännitykset poistettua hehkutuslämpötila n 450 astetta ja jäähdytetään hitaasti tuhkassa tai kuuman tiilen päällä. Jos hehkutusta ei tehdä, voi karkaisussa terä taipua ja silloin lämpökasittely on aloitettava uudelleen aina oikaisusta alkaen. Jos taontaan ollaan tyytyväisiä niin tämän jälkeen tehdään muotokorjaukset smirgelillä (smirkelin kiven halkaisijan koko tulee olla n. kaksi nyrkkiä halkaisijaltaan),jos halutaan samalla hiotaan teränsuun pinta koveroksi niin että tuntuu sormissa, jos ei näin tehdä puukosta ei tule koskaan terävää koska teränsuu on tällöin liian jyrkkä eli teräkulma liian suuri TS siihen tulee lievä rintakulma sorvarin termein. Tällä varmistetaan, että tahkolla työskenneltäessä saadaan terä leikkaavaksi. Terää viimeistellään ja kiillotetaan niin kuin hyväksi nähdään. Tässä paljastuu sitten halkeamat ja kylmätaontavirheet , jos näitä on puukko on hylky eli susi.
Kappale karkaistaan kuumentamalla puukkoaihio n. 650 asteeseen ja jäähdytetään = sammuttamalla nopeasti veteen heiluttaen vedessä, jäähdytyksen tehostamiseksi. Muistettava on ,että seppä ei kasta kuumia pihtejään veteen, jos on pitänyt píhdeilla kappaletta vaan vaihtaa ne kylmiin pihteihin pääsääntö kuitenkin on, että pihtejä ei kuumenneta missään ja millään syyllä. Kun on karkaistu terä aihio kiillotetaan hiomakankaalla tai teräs villalla niin, että päästövärit on mahdollista saada näkyviin. Jos nyt veitsiaihiota lyödään tai vaikkapa vain pudotetaan lattiaan se särkyy kuten lasi.
Tärkein vaihe seuraakin nyt eli päästö jolloin kovuudesta päästetään niin paljon että kiderakenne muuttuu hauraasta sitkeäksi, mutta kuitenkin leikkuuominaisuus saadaan terään, itse asiassa kaikki muut osat veitsestä saavat olla pehmeää ja sitkeää paitsi teränsuu, jonka tulee olla kova. Hehkutus tapahtuu veitsiaihion selän puolelta hiilihehkun yläpuolella pitäen niin, ettei veitsen lämpeneminen tapahdu epätasaisesti (kärki tai veitsen nirkko on herkkä pehmenemään liikaa) tämän varmistamiseksi voi päästön tehdä tiilen päällä olevan teräslevyn hehkussa tai jopa sähköuunissa lämmittaen n. 235 celsiusasteeseen noin ½ h ,joka päästövärinä on violetti, jos kyseessä jousiteräs,ja nyt puukko
on viimeistelyvalmis, josta tärkein on tahkoaminen teränsuu teräväksi.
Mestari näytti ahjohitsauksen tapahtumana, jossa siis rauta kappaleet saatiin yhdistettyä toisiinsa se onnistui ilman boraksia eli valkoista hiekkaa. Liitos vaatii nopeaa toimintaa aikaa on n ½ sekuntia ottaa kappale ahjosta puhdistaa hilse ja lyödä osat yhteen. Lämpötilalla on oleellinen merkitys onnistumisessa.
Ahti Hietikko
TAPAHTUMA
TEUVA
KESÄN 2000-RÄÄPIÄÄSET LUOVANKYLÄSSÄ
Seppätapahtuma 9.9.2000 tervahaudalla
klikkaa täältä petteriläisten sivulle
Petteriläisten suku ja kulttuuriyhdistys ry järjestää 9.9.2000 Seppäkurssin alkeet ja sepäntaitohin perehdyttämis kurssin Teuvan Luovankylässä. Mestarina toimii Pietarsaarelainen seppä Peter Hedman ( Hän on kaksikielinen).
Halukkaita noviiseja kurssille on jo ilmaantunut ,mutta jos seppä hyväksyy niin miksi ei vielä voisi tulla mukaan jos tuo oman alasimen mukanaan. Kurssi kestää 8 tunnin ajan joten jonkun leka saattaa jo sen jälkeen painaa , että
tilaa voi hyvinkin olla.. Menestyksesta riippuu jatketaanko kurssia ensi kesänä useampipäiväisenä.
Alueella on pieni paja , mutta sateen sattuessa on tehtävä vähän vuorottelu järjestelyjä..
Tapahtuma on jatkoa Luovankylän vuotuisille perinne tapahtumille, joita ovat olleet
1997 Valtakunnallinen tervajuhla, Hiilimiilu ja perinnemaali sekä
sukujuhla 1998, Tiilihauta ja hiilihauta sekä
perinnekäsityönäyttely 1999.
Tämänvuotinen tapahtuma hyödyntää saatuja Sysejä käytännössä eli miten taottava rauta saadaan kuumennettua taontalämpötilaan tekemällämme hiilellä ja sysillä. Tietenkin saatuja tiiliä on käytetty ahjoon ja maalia pajan maalaukseen. Tapahtumaa on avustanut Teuvan kunta ja yleisöllä on vapaa pääsy. Alueella on pienimuotoinen vanhojen sepäntöiden näyttely . Yhdistys valmistaa keittoa ja kahvia sopu hintaan jota myydään yleisölle ja kurssilaisille.
Ahti Hietikko
Yhdistyksen pj.
Tapahtuma 99200
Miksi seppä kurssi ?
Ehkä se on seurausta lehtikirjoituksista, joita on näkynyt. Mutta myöskin se on luonteva jatko tälle perinteelle jota lkylässä on jatkettu aina 90-luvun puolivälistä saakka. Samalla se on yksi käyttökohteen sovellus aikaisemmislle tuotteille kuten sysi ja hiili jatässä on oiva tilaisuus sitä kokeilla. Ajatus sai uutta pontta kun kulttuuriyhdistyksemme kevät kokous päätti anoa avustusta Teuvan kunnalta ja kun siellä suhtauduttiin myönteisesti niin miksi ei kurssia yritettäisi pitää .Vinkki mestareista saatiin Sirniönkylän kansainvälisestä tapahtumasta ja sieltä vastauksena saimme kirjeen pohjoissuomen sepistä. Itse olemme kerranneet kylän seppä ja paja historiaa ja tietämystä pajoista on tullut, mutta osaaminen kylästä on nyt jo paljolti unohtunut, Siksi kurssi paikkaa tätä puutetta. Kylällä on nyt sitten ollut ainakin 8 pajaa, joissa seppätoimintaa on harjoitettu. Kuluneena vuonna on kulttuuriyhdistyksemme osallistunut Parra Susivuori hankkeeseen siten ,että on kirjattu historiaa tulevien patikka ja hiihtoreittien varrelta samoin kaikki maasto ja luonnon oikut ja kasvit joita on erikoisti pyritty muistiin merkitsemää. Keräys on ollut arvokasta kylähistorian kannalta ja sitä nyt sitten voidaan hyödyntää matkailussa. Yhdistyksen jäsenistä on osallistuttu seinäjoen tangomarkkina kilpailuun ja tässä huomioimme asian kuorolaulun muodossa eli esitämme Ko. tangon kuorolauluna. Kuluvan vuoden tärkeä tapahtuma oli myös satavuotiaiden sukujuurien löytyminen amerikasta, siinä muodossa ,että 17.6.2000 saimme yllätysvieraan amerikasta, joka oli sukulaisemme, ja kuulemamme mukaan samassa sukuhaarassa on jokin amerikan mittapuun mukaan kuuluisa henkilö. Jatkossa toivomme yhteyden säilyvän ja saavamme useamman vieraan seuraavaan sukukokoukseen.
pj A Hietikko
